Maisema

Maisema

torstai 26. maaliskuuta 2015

Päivän asu : Massimo Dutti yms

Kalenterin mukaan on kevät ja aika ottaa valkoiset pellavahousut esiin..nippanappa wörkki eikä tullut kylmä - pakko myöntää mutta kiva fiilis pikku hiljaa hellittää talvivaatteista. JA...pääsin vihdoin käyttämään jo syksyllä hankittua Massimo Duttin hauskaa tummansinistä puseroa.

Pusero on ohutta materiaalia muttei onneksi niin ohutta ettei voisi käyttää sellaisenaan. Koko puseron juju on sen takana oleva laskos joka on ryhdikkäästi koottu yhteen "nahkaisella" vyöllä. Hauska. Muutoin täydellisen asiallinen.

Valkoiset pellavahousut Oui:n ja ajalta jolloin olin hieman isompi ja vähän lötkättävät mutta onneksi pellavahousut saavatkin olla löysät ja näissä on tarkoituksella leveät lahkeet, joten ei haittaa.

Ihana kun on valoa, totean jälleen kerran. Sielu lepää.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Persikka-suklaakakkua, avokadopastaa italialaisittain, chili con pollo & smoothie in C

Flunssa nujersi minut totaalisesti neljäksi päiväksi. En ole pitkään aikaan ollut niin poissa pelistä. Aivot ihan narikassa, enkä kyennyt edes lukemaan mitään saati tekemään muutakaan älyllistä toimintaa vaativaa tai menemään ulos tms. Karmea tauti. Ja hirveä päänsärky koko ajan. Nukuin tosi paljon.

Pikku hiljaa alkoi kuitenkin toimintakyky palailla ja kotona olemiseen kyllästyneenä kaivoin ihanan tutun reseptikirjani Cucina italiana - cucina povera esiin ja selailin sitä eestaas ja sain taas monia ideoita: italialainen keittiö perustuu yksinkertaisiin perusresepteihin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. 

Valitsin Tagliatelle alla crema di avokado e gamberi (tagliatelleja avokadon ja katkarapujen kera) ja tällä reseptillä ei ole mitään tekemistä suositun Gullichsenin avokadopastan kanssa vaikka raaka-aineet osittain ovatkin samat.

tarvitset:
400g tagliatelleja
2 tomaattia
1 pieni sipuli (ei todellakaan tarvita isoa kuten itse tein...)
2 avokadoa (ei tarvii tässäkään liioitella kuten itse tein..)
1 sitruuna
200g kuorittuja katkarapuja (itse käytin isoja tiikerirapuja)
3 rkl oliiviöljyä
ruohosipulia (suosittelen, taittaa makua hauskasti)
1 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua rakuunaa
2 tippaa tabascoa (ole varovainen...)
suolaa
rouhittua mustapippuria

Kalttaa ja pilko tomaatit. Sekoita tomaatinpalat, hienonnettu sipuli, kuoritut ja paloitellut avokadot, sitruunanmehu, öljy, tabasco, pippuri ja suola tehosekoittimessa tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku. Keitä tagliatellet al dente. Sekoita joukkoon avokadotahna, sulatetut katkaravut, hienonnettu ruohosipuli ja rakuuna. Koristele katkaravuilla. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä

Hyvää. Varo sipulin ja tabascon/chilikastikkeen määrää. Itse vähän liioittelin. Mutta lapsetkin tykkäsivät siitä huolimatta. Yksinkrt on kaunista...ja hyvää








Torta di pesche con cioccolato (Suklainen persikkatorttu)

taikina:
120g voita
4dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 munaa
2,5dl kaakojauhoa (pohjan osalta vaihtaisin osan jauhoista esim mantelirouheeseen tms, koska tällaisenaan pohja on varsin täyteläisen makuinen ja kova...)

täyte:
90g tummaa suklaata
60g (4rkl) voita
3 keltuaista ja valkuaista
1dl sokeria

4rkl persikkahilloa tms
5-6 tuoretta persikkaa tai iso purkki säilykepersikkaa


Sekoita voi, jauhot, sokeri, munat ja kaakaojauho monitoimikoneessa taikinaksi (onnistui vallan hyvin käsin puristellenkin). Levitä irtopohjavuoan pohjalle (auttaa jos laitat pohjalle ensin leivinpaperia). Pidä jääkaapissa noin tunnin ajan. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, sekoita hyvin ja anna jäähtyä. Vaahdota keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, ja sekoita suklaaseokseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisivaahto varovasti muiden aineiden joukkoon.

Levitä hillo taikinan päälle. Kuori ja halkaisen persikat ja poista kivet. Asettele persikanpuolikkaat hillon päälle vuokaan (valuta säilykepersikat hyvin...kerron kohta miten käy jos et valuta). Kaada persikoiden päälle suklaavaahto ja paista 175 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Kokeile tikulla pohjan kypsyyttä. HUOM itsellä ei riittänyt 40 minuuttia... melkein tunti tarvittiin.

Anna jäähtyä hyvin. Ja tarjoa kylmänä.

Itse en siis malttanut valuttaa säilykepersikoita oikeastaan lainkaan ja vähän liioittelin hillonkin määrässä koska pohja tuntui alusta alkaen aika kovalta tapaukselta ja ajattelin että kosteus olisi varmasti hyväksi. Olisi ollutkin, mutta eihän se kosteus kylmässä olleeseen pohjaan enää tehonnut, vaan ottaessani uunista, ja hetken annettuani jäähtyä menin innoissani leikkaamaan ensimmäistä maistelupalaa sillä seurauksella että vielä osittain raaka suklaavaahto hyökkäsi päälleni kakun sisuksista ja eikun nopeasti vuoan reunus paikalleen ja takaisin uuniin! Samalla voin todeta että persikoiden mehu tulvi kakun reunoista jo ulos.... not good. Lopputulos oli kuitenkin lopulta varsin maukas ja kakku erittäin kaunis katsella. Herkkusuina vatkattiin vielä vähän kermavaahtoa kyytipojaksi. Vieläkin paremmin italialaiseen reseptiin tietysti sopisi mascarponevaahto, jota voisi vähän maustaa tomusokerilla ja esim limellä...nam




Kipeänä ollessani ei oikein mikään maistunut aamullakaan, joten pyöräytin itselleni smoothien. Pakastimesta löytyi jäisiä ihania karpaloita, jotka oikein huutavat sisältävänsä paljon c-vitamiinia. Sitä siis paljon. Banaania, avokadoa, maustamatonta rahkaa ja maitoa...sekä vähän kanelia, vähän chia siemeniä ja pinaatinlehtiä. Nam...ja päälle passionhedelmää, jossa on myös paljon c-vitamiinia. En ihmeparantunut, mutta ainakin tuli hyvä mieli ja sain sen mainiosti menemään alas.




Vielä viimeisenä toipilasajan ainoa maistuva ruoka eli chili con pollo (Nachoja kananpojanjauhelihalla)

400g kananpojan jauhelihaa (ruskitetaan)
1 sipuli (paistetaan jauhelihan seassa)
maustetaan 1 tl juustokuminalla, 1 tl oreganolla ja 1 tl kanelilla sekä runsaalla 1 tl:lla kaakaojauhetta
vähän suolaa sekä 1 tlk kidneypapuja ja 1 tlk chilitomaattiseosta

Annetaan hautua hetki.

Nachoja lautaselle, jauhelihaseosta päälle ja viimeistellään lämmitetyllä Cheddar Koskenlaskijalla. Nam...


torstai 5. maaliskuuta 2015

Olemassaolon sietämätön keveys..

Elämä on juuri sellainen kuin miksi sen itse tekee. Joskus tausta on kovempi, joskus helpompi.. joskus tuntuu että mikään ei onnistu vaikka miten yrittää ja joskus menee helpommalla. Oletko itse joskus ajatellut, että miksi aina kaikki on niin vaikeata? Minä ainakin olen. Ja jos aamu on harmaa, sateinen ja kylmä, sitä varmemmin ajattelen ettei mikään ikinä onnistu helposti. Ja jos taas aurinko paistaa on askelkin kevyt ja hyvällä tuurilla tunnen itseni tosi onnekkaaksi..

Tänään on hyvä mieli.. en yhtään muista paistoiko edes aurinko. Aamulla jopa satoi vettä mutta ei pahasti. Olen vellonut itsesäälissä, tuntenut pohjatonta surua ja miettinyt mihin nyt. Aikansa kutakin, sanoisin. Joskus pitää surra elämäänsä jos siltä tuntuu ja sitten taas mennään eteenpäin. 

Hoideltavia asioita on jonoksi asti, mutta aloitetaan yhdestä ja kun se saadaan kuntoon, siirrytään seuraavaan - tai sitten voi esimerkiksi lukea kuten minä eli noin kymmenen kirjaa kesken eri kohdista ja niitä jatketaan fiiliksen mukaan. Synkempinä hetkinä kevyttä ja aurinkoisiin hetkiin syvällisempää. (En muuten päässyt eteenpäin Valtaojan Kaiken tarkoituksessa...piti palauttaa se jo kirjastoon..)

Kirjastosta sivusananen..meidän oma kirjastomme on sanalla sanoen aika surkea. Vaellan hyllyjen välissä toivoen löytäväni jonkin aarteen seuraavaksi luettavaksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina sieltä jotain luettavaa mukaan lähtee mutta ihan aikuisten oikeesti on tylsää kun kaikki haluamansa pitää tilata sinne. Toki arvostan sitä mahdollisuutta että pk-seudulla voi tilata haluamansa teoksen mihin tahansa toivomaansa kirjastoon mutta silloin pitää tietää mitä etsii. Minä rakastan kirjojen hypistelemistä ja niiden takakansien lukemista ja pohtimista olisiko juuri ko kirjasta minulle seuraavaksi elämyksen antajaksi. Tähän liittyen en esimerkiksi edes ole kokeillut kirjojen lukemista ipadilta. En vaan halua. Haluan tuntea kirjan käsissäni ja kääntää sivuja..

Vaikka onkin hankalaa lukea kirjaa sängyssä maaten: luen yleensä toisella kyljellä maaten ja aina se toinen puoli kirjasta on hankalampi pitää käsissä..





Alkuviikosta aloin laskemaan jäljellä olevia lomapäiviä ja havaitsin että lomakausihan alkaa pikku hiljaa päättyä joten päätin pitää huomisen perjantaina vapaana. Ja miten hyvään saumaan se tuleekaan. Kummallinen viikko takana. Ihmeellisiä juttuja joka päivälle. Päätökseni johdosta tänään on ihan perjantaifiilis.. päätin mennä riman alimmasta kohdasta ja jäin salaatille cityyn. Ostin muutaman viikon himoamani Anna-Leena Härkösen uusimman novellikokoelman Ihana nähä ja muita kirjoituksia ja vain nautin olostani. Täydellisen ihanaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin ja mennä oravanpyörässä.. ja kyllä..todellakin minun olisi tänään pitänyt juosta pidempi lenkki. Ihan todella olisi koska huomisen vapaan käytän rakkaan tätini tapaamiseen enkä siis todellakaan urheile mutta koska olen itseni johtaja, päätin antaa itselleni vapaapäivän. Ja kyllä...olen syyllistynyt mukavuuteen ja löysyyteen, koska olen itseni johtajana sallinut itselleni liikaa vapaata viime aikoina. Ristiriitaista mutta toisaalta elän vain kerran enkä pidä ehdottomuuksista. Toisaalta juokseminen on sekin palkitsevaa mutta niin on elokuvissa käyntikin ja ystävien tapaaminen.

Suosittelen kaikille täydellistä vallattomuutta aika ajoin. Siihen ei tarvita kuin hetkinen omaa aikaa. Ei tarvita rahaa välttämättä yhtään. Täydellistä heittäytymistä ja pientä hulluutta. Voi hykerrellä omia juttujaan omassa nurkassaan ja kuunnella ympäröivää maailmaa.

Katsella halutessaan näyteikkunoita ja tehdä löytöjä (niitäkään ei tarvitse ostaa).



JOS sitä omaa aikaa onnistuu hankkimaan, voi luukuttaa täysillä ihan mitä tahansa lempimusiikkiaan kenestäkään välittämättä ja esimerkiksi katsoa sadannen kerran Bridget Jonesin päiväkirjan tai minkä tahansa lempielokuvansa. Omani on muuten Bridgetin lisäksi mm Schindlerin lista, jonka katsomiseen pitää varata paljon nenäliinoja. Tarina on vavahduttava ja Itzhak Perlmanin viulu saa kenet tahansa tolaltaan.

Ihanaa loppuviikkoa. Mukavaa työpäivää huomiselle niille joiden pitää mennä töihin ja muille mukavaa vapaapäivää :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Päivän asu : Massimo Dutti, Esprit & Billi Bi & Lumi

Pitkästä aikaa asukuviakin :) alkaa vähitellen riittää talvivaatteiden väritys ja kerrospukeutuminen. Kaipaan jo kevättä ja lämpöä ja värejä. Mutta hetken ehkä vielä pitää jaksaa villaa laittaa päälle. Keväiset tuulet ovat yllättävän viileitä ja menevät luihin ja ytimiin ja äkkiä vilustuttaa itsensä kevään valonsäteiden yllyttäessä kevyempiin vaatteisiin.

Niinpä minäkin palasin kiltisti tummansiniseen Massimo Duttin villaneuletakkiin..etenkin kun flunssa on yrittänyt kovasti ottaa yliotetta kohta viikon ajan. Siihen muuten loistovinkki: mukiin hunajaa, puolikas sitruunaa ja kuumaa vettä...lähtee kurkkukipu eikä ole flunssakaan tullut. Parempi kuin Finrexin ja kaiken lisäksi toimii. Armoton väsymys kyllä vaivaa kaiken aikaa ja nukkuisin enemmän kuin laki sallii mutta flunssa on pysynyt poissa.

Valkoinen kietaisupusero neuletakin alla on Espritin suosikkipuseroni. Kietaisumalli on vaan niin kaunis ja tyylikäs ja niin helppo. 

Tummansininen perushame on myös Espritin. Sen pikku juju on musta kangaskaistale helmassa. Helppo ja siisti pitää.

Nahkasaappaat Billi Bin. Rakastan niitä. Joskaan niillä ei todellakaan juosta junalle tai minnekään muuallekaan vaan kävellään arvokkaasti ja ylväästi. Niillä saan vain tarvittavaa lisäpituutta ja ryhtiä. Ehdottoman tyytyväinen ostokseeni. Jokaisen euron arvoiset (syytä ollakin...)

Nahkalaukku kotimaisen Lumin ihana sand sävyinen shopper. Kesällä voisin ehkä haluta uuden Lumin...

Mukavaa viikkoa.





maanantai 2. maaliskuuta 2015

Avokadomousse




Osui silmiin hauskan oloinen ohje netissä, olisiko ollut Annan verkkosivuilla (lähde on nyt hieman epäselvä mitä pahoittelen mutta ei ole omani kuitenkaan)..

Ohjeeseen tulee:
2 kypsää avokadoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 sitruunan mehu
1 dl tomusokeria
1-2 dl vispikermaa
(2-3 passionhedelmän hedelmäliha)

Avokadon kypsyyden voi melkein nähdä koskematta itse hedelmään: kypsä avokado on tummanvihreä. Vähemmän kypsä on huomattavasti vaaleampi. Kevyesti koskemalla voi tuntea miten kypsä hedelmä vähän antaa periksi eikä hedelmä ole täysin kova. Jos sormi kuitenkin melkein menee kuoresta läpi, on avokado jo ylikypsä...älä koske vaan jätä kauppaan. 

Avokadon saaminen kuoresta on melkein naurettavan helppoa kun sen vihdoin tajuaa. Voitte uskoa että olen itse aluksi tuskaillut sen vihreän mönjän kanssa, että miten ihmeessä tämän voi saada ehjänä ulos kuoresta. Itse halkaisen avokadon lyhyemmältä sivultaan ja kevyesti kierrän toisen puolikkaan irti siitä puolikkaasta johon iso kivi jäi kiinni.  Sitten kevyesti terävä veitsi napautetaan kiinni kiveen ja väännetään kivi pois.

Sitten muutama viilto hedelmälihaan niin, että veitsi painuu kuoreen asti..minkä jälkeen palat voi painaa kuoren ulkopuolelta irti suoraan astiaan tai lautaselle käyttötarkoituksen mukaan. Saa hedelmälihan kyllä kokonaisenakin esimerkiksi lusikan kanssa kevyesti kaivertamalla.

Mousseen voi irrottaa ensimmäisellä tavalla, koska menevät korkeaan soseutusastiaan. Lisää turkkilainen jogurtti ja sitruunan mehu. Kannattaa laittaa koko sitruunan mehu-tuo mukavaa kirpeyttä annokseen. Sitten sauvasekoittimella koko satsi sekaisin.

Vatkaa kerma ja tomusokeri ja sekoita varoen avokadomassaan.

Halutessasi voit lisätä passionhedelmää seokseen makua tuomaan. 

Oli lastenkin suosikki. Kerman määrää vähentämällä saa kevyemmän version. Eikä tämä kokonaisuudessaankaan kovin raskas jälkiruoka ollut. Suosittelen. Nopea, helppo ja melko kevyt.