Maisema

Maisema

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Omena-päärynäpannukakku, mascarponea & karamellikastiketta






Syysloman kunniaksi gluteenitonta pannukakkua kanelikaramellikastikkeella

Tarvitaan:
2 hapanta omenaa
2 päärynää
50g voita
3 rkl fariinisokeria
4 kananmunaa
1 sitruunan kuori
1 rkl hunajaa
2 rkl rommia
1 tl kanelia

200g mascarponea

Kanelikaramelli:

100g fariinisokeria
2 rkl voita
1 rkl vettä
1/2 tl kanelia

Kuori ja paloittele omenat ja päärynät isoiksi paloiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuumenna voi uunin kestävällä pannulla ja lisää hedelmät. Ota niihin vähän väriä. Lisää 1 rkl sokeria ja anna karamellisoitua.

Sekoita toisessa kulhossa keltuaiset, sitruunan raastettu kuori, hunaja, rommi ja kaneli. Vaahdota toisessa kulhossa valkuaiset ja 2 rkl sokeria. Nostele keltuaisvaahdon joukkoon. Kaada hedelmien päälle pannuun. Nosta uuniin 15 minuutiksi. Tarjoa mascarponea ja karamellikastikkeen kanssa

Kastike

Laita kaikki ainekset pieneen kattilaan, sekoita ja anna hautua siirappimaiseksi



Resepti ruokala.net

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Gluteeniton kana-myskikurpitsahampurilainen



Gluteeniton hampurilainen syntyy perinteisesti vaihtamalla sämpylä gluteenittomaan versioon mutta koko hampurilaisen voi ylipäätään tehdä ilman sämpylää. Testattu vaativan testiryhmän eli lasten kanssa ja toimii.

Muoto on melkein sama. Melkein, koska ei voi käytännössä syödä sormin mutta ei haittaa. Maku on parempi. En kaipaa leipää lainkaan. Myskikurpitsan sijasta voi mainiosti käyttää vaikka bataattia, jossa on yhtä mukava makea maku kuin myskikurpitsassa.

Kurpitsa leikataan noin sentin mittaisiksi paloiksi ja kypsennetään uunissa 200-225 astetta noin 20 minuuttia tai kunnes on pehmeä, ei al dente mutta ei myöskään läpeensä pehmeä. Sopivan kypsä.

Pihvin voi paistaa perinteisesti naudan jauhelihasta tai nauta-sikaseoksesta mutta ollaan tykästytty kanan jauhelihaan. Sama kaava kuin jauhelihapihvillä eli vähän perunajauhoa (1-2 rkl per 400g), vähän hyvää sinappia (0,5-1 rkl), rakuunaa, suolaa (0,5 rkl) ja halutessasi vähän nestettä (0,5 dl-1 dl) ja yksi kananmuna. Kaikki sekoitetaan rivakasti niin, että syntyy vähän sitkoa. Paistetaan kohtalaisella lämmöllä kunnes kypsä. Kana on paistettava aina täysin kypsäksi.

Sitten kootaan. Kurpitsaa alle, pihvi, vähän haluamaasi kastiketta ja salaattia ja kurpitsa kanneksi päälle. Viimeksi tein kastikkeen turkkilaisesta maustamattomasta jogurtista, siihen vähän sinappia, suolaa ja sitruunaa ja ripaus mustapippuria ja valmista.

Erittäin hyvää ja helppoa.




tiistai 6. lokakuuta 2015

Tyhmistyykö ihmiskunta?


Keskisuomalaisen kolumni 26.5.2013 -"Huonoja uutisia. Ihmiskunta tyhmistyy. Hyvä uutinen on sen sijaan se, että jossain vaiheessa olemme liian pölvästejä murehtiaksemme tätä." 

Stanfordin yliopiston tutkijat väittivät mm vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessaan, jota siteeraan ainoastaan sitä siteeranneen lehtileikkeen perusteella, että ihmiskunta on vakaan tyhmistymisen tiellä. (Huomaan itsekin tyhmistyneeni, koska en jaksa kaivaa alkuperäistä artikkelia kerätäkseni autenttista tietoa. Helpommalla pääsee, kun vaan katsoo lyhennelmän.) 

Keräilijäihmisestä on tullut ipad-ihminen. Kun keräilijä joutui olosuhteiden pakosta käyttämään järkeään ja tyhmempi karsiutui pois, selviää tutkijoiden mukaan nykyihminen vähemmilläkin älyllisillä lahjoilla. Keräilijän piti olla valppaana yötäpäivää, ns. 24/7, koska pienikin lipsahdus tai väärä tulkinta pahimmassa tapauksessa tarkoitti hengen lähtöä. Mikä johti päätelmien mukaan siihen, että vain älykkäimmät tai vahvimmat selvisivät.

Ipad-ihmisellä puolestaan on google. Sitähän minäkin käytän niin vapaa-ajallani kuin työssäkin. Mitä tahansa voi etsiä googlesta. Ja se pitää kyllä paikkaansa. Google on kuitenkin melko vaarallinen omalla tavallaan. Sinne syötetään hakutekijöitä mutta hakutulos ei ole neutraali. Joku syöttää triggereitä, joiden perusteella juuri minulle tarjotaan tietty hakutulos.  Tieto voi pitää paikkaansa tai sitten se on ihan diipadaapaa. Se, jolla on varaa panostaa sähköiseen tietoon, pärjää googlessa paremmin. Puolueeton tieto hukkuu helposti informaatiotulvaan.

Muistan jo yliopisto-opinnoistani opettajan vakaasti kehoittaneen kriittisyyteen sen tiedon suhteen, mitä hakukone löytää.  Tähän liittyen kävin oman lapseni kanssa hauskan mutta totisen keskustelun joitakin viikkoja sitten. Hän oli löytänyt youtubesta "aitoja" kuvia merenneidoista, ja väitti kivenkovaan, että koska youtubessa on kuvia merenneidoista, niitä siis on olemassa. Varsinainen kehäpäätelmä.  Lapsen usko ja logiikka löydetyn tiedon paikkaansapitävyyden suhteen oli liki järkähtämätön, ja oli työn ja tuskan takana selittää, että kaikki se mitä netistä löytää, ei pidä paikkaansa. Että kuvia on helppo manipuloida. Että lukijaa on helppo manipuloida.


Kuinka moni on surrut journalistiikan puutetta Suomessa? Meillä on käytännössä vain yksi valtakunnallinen sanomalehti, jonka tutkiva ote on sanalla sanoen surullisen heikko. Meillä on joitakin hyviä ajankohtaisohjelmia televisiossa, mutta nekään eivät kovin usein mene mitenkään erityisen syvälle. Kaipaisin riippumatonta tutkivaa otetta, joka etsisi syitä ja seurauksia. Ajoittain liki vahingossa osuu yksittäiseen hyvää dokumenttiin, joka jättää sinuun jäljen. Hyvä dokumentti ei syötä valmiita ajatuksia eikä valmiita ratkaisuja.  

Tästä pääsenkin kehumaan Mandatum Lifen Life Magazinea, joka edes yrittää tehdä laadukasta julkaisua. Senkin suureksi puutteeksi valitettavasti jää artikkeleiden lyhyys ja pinnan raapaisu. Viimeisimmässä syksyn julkaisussa käsitellään mm. yleissivistyksen uutta määritelmää, ja tavallaan otsikossa mainittua tyhmistymistä. Allekirjoitan jo edesmenneen filosofi Jaakko Hintikan lausahduksen, jonka mukaan tärkeintä on esittää oikeita kysymyksiä. Ja lisäisin, että tärkeintä on ylipäätään esittää kysymyksiä.  Keskustelun vuoksi esitän ajoittain tahallani tyhmiäkin kysymyksiä vain herättääkseni keskustelua. Yhtään fiksumpi seuralainen usein hermostuu ja katsoo minua kuin vähäjärkistä, että ei kai se noin voi ajatella tai eikö se tätäkään tiedä. Mistä kaksi vähänkään fiksua ihmistä sitten keskustelisi keskenään, jos kaikki tiedetään o etukäteen?  Informaatiotulvan keskellä on yhä tärkeämpää kysyä ja ihmetellä. Esittää hassujakin kysymyksiä, kuten Hintikka toteaa viitatessaan Albert Einsteiniin. Einstein oli selittänyt metodejaan teorioidensa taustalla sillä, että kysyy kysymyksiä, jotka lapsilta kielletään. Asiantuntijoilta voi aina kysyä hyvinkin yksinkertaisia kysymyksiä. Pyytää selittämään juuri lausuttu suuri totuus. Kysyä miksi olet tuota mieltä tai mihin väitteesi perustuu.

Omille lapsilleni pyrin opettamaan, että on tärkeää osata perustella väitteensä. Aina. Ei riitä, että sanoo "Koska mä haluun". Perusteleminen ja vastasyiden kuunteleminen opettaa . Muistaakseni Hitlerin on väitetty sanoneen, että "Mitä suurempi valhe, sitä suurempi todennäköisyys, että siihen uskotaan." Moniko allekirjoittaa tämän? Kuinka moni uskoo, kun esimerkiksi THL esittää väitteen, että tappava influenssa on tulossa tai että tappavaa influenssaa ei ole tulossa? Noin esimerkkinä.  Moniko uskaltaa olla se erilainen, joka kyseenalaistaa, vaikka kaikki muut ympärillä väittävät muuta? Tekeekö se väitteestä totta, että niin moni siihen uskoo tai auktoriteettitaho sanoo, että näin se menee? Tuskin. Kuinka moni kaipaa filosofista keskustelua? Mihin on kadonnut mm Pentti Linkola? Erilaiset mielipiteet kategorisoidaan saman tien "kuplaksi". Olet joko vasemmalla tai oikealla tai hyvin keskellä. Olet joko kehäkolmosen sisäpuolella tai sen ulkopuolella. Olet joko feministi tai sovinisti jne jne. Meiltä puuttuu tällä hetkellä kokonaan keskusteleva älykäs debatti.

Joskus kollegoiden kanssa hymähdelty, että mitä kauemmin perustelemme jotain käsitystämme yhdessä, sen varmemmin alamme uskoa olevamme oikeassa. Alkaa vaan kuulostaa niin hyvältä. Pro gradua yliopistossa kirjoittaessani ällistyin saamastani kipakasta kritiikistä: "Tämä osa tutkielmasta on Teidän omaa ajatteluanne!" Niin? Ei sitä saa tässä olla, vaan viittaatte muiden tutkimuksiin. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään miten akateemista tutkimusta voi tehdä, jos ei saa esittää omia näkemyksiään. Ehkä olin jo silloin niin tyhmistynyt, etten ymmärtänyt. 

Olen puolustanut akateemista koulutusta aina sillä, että korkeakoulutus opettaa kyseenalaistamaan. Koulutus opettaa tietyt perusteesit, joiden ymmärtämisen jälkeen ymmärtää, milloin ei tiedä jotain, vaan selvittää. Nuorempana oli vaikeaa myöntää, jos ei tiennyt vastausta kysyttäessä. Nyttemmin mieluummin vastaa, että selvitän asiaa ja palaan mahdollisimman pian. Uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan pitää hengissä ja valppaana.

Kun meillä on laaja yleissivistys, osaamme sijoittaa uudet ja yllättävätkin asiat oikeaan asiayhteyteen. Yllättäviinkin ilmiöihin pystyy suhtautumaan analyyttisesti. Yleissivistystä on myös inhimillisyys. Kyky sanoa, että vaikka lähtökohtaisesti ajattelenkin kyseisestä asiasta toisin, voin tässä yksittäistapauksessa tehdä toisin, koska se tuntuu inhimilliseltä. Hyvään yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin kuuluu ennakkoluulottomuus ja kyky keskustella itselle vieraistakin asioista. Hyvään keskusteluun kuuluu ansiokas väittely. Suomalainen koulujärjestelmä ei opeta kyseenalaistamaan. Koulussa auktoriteetti eli opettaja kertoo miten asia on, minkä jälkeen siirrytään seuraavaan aiheeseen. Lapsen luontainen kyky kysyä ja kyseenalaistaa katoaa nopeasti. Tietoa ei etsitä itse, vaan auktoriteetti kertoo, että koska A niin B. Tähänkin viitataan Life Magazinessa.

Riemastuin lukiessani Helsingin Sanomien haastattelua entisestä taideyliopiston rehtorista Tiina Rosenbergista. Virkistävän suoraa puhetta. Toisaalta Rosenberg onkin muuttanut takaisin Tukholmaan, josta käsin seuraa suomalaista elämänmenoa. Rosenberg katsoo säännöllisesti aamuisin suomalaista aamutv:tä: " Siellä oli joku masentunut tai vähintään puolimasentunut 50-, 60- tai 70-vuotias miespuolinen asiantuntija selvittämässä kansakunnan tilaa. Se nyt on sanomattakin selvää, ettei sellaisesta voi seurata mitään hyvää." Rosenberg viittaa aamutv:hen muutenkin "alarmistisena" tiedonvälittäjänä. En nyt ihan allekirjoita mutta toisaalta vertailukohtia minulla ei liiemmin ole. Ajoittain Kreikassa ja Italiassa seurannut ajankohtaislähetyksiä niistä liiemmin ymmärtämättä mutta en nyt väittäisi niitäkään vähemmän alarmistisiksi.  Kaikkea Rosenbergin sanomaa en allekirjoita. Jokaisella on oma viitekehyksensä ja jokaisen, minunkin, sanomaani pitää suhtautua kriittisesti ja muodostaa oma mielipiteensä. Ja mielipiteiden taustalla pitäisi aina olla faktatietoa, jonka on ihan itse selvittänyt. Ei kenenkään muun suodattamaa faktaa, koska se värittyy aina matkalla.

Tiedon virta on niin valtavaa, että syyllistymme puoliväkisin raapaisemaan pintaa. Onko kuitenkaan pakko tietää kaikki kaiken aikaa? Olen itse viime vuosina sulkenut ajatukset täysin lomalla. En kuuntele lainkaan uutisia enkä seuraa maailmanmenoa. Enkä ole erityisemmin pudonnut kelkasta tai jäänyt mistään paitsi. Puhelimeeni ei tule nonstop uutisvirtaa ja olen vain tyytyväinen. En ole halunnut työsähköpostia omaan puhelimeeni, ja olen vain tyytyväinen. Levottomuus minuakin vaivaa ja ajoittain koen vaikeaksi pysähtyä lukemaan kunnolla kun jokin asia alkaa kiinnostaa. On kuitenkin hyvä etsiä tietoa avoimin mielin. Akateeminen tutkimuskin vaatii vertailua muihin kulttuureihin.


Haastan itseni ja kaikki lukijani katsomaan ympäröivää maailmaa avoimin silmin ja etsimään tietoa ja muodostamaan ihan omia mielipiteitä ja keskustelemaan kiihkottomasti. Mukavaa tiistaipäivää.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Päivän asu : Esprit, Peter Kaiser & Ralph Lauren

Syksy on saapunut kaupunkiin ja minulla on lempisaappaat eli ruskeat mokkanahkaiset Peter Kaiserit jälleen jalassa. Mikä onnen tunne! Tunnen itseni vähän hassuksikin mutta saappaat ovat mukavat ja hyvännäköiset ja pidän niistä - tosi paljon. Ja viilenevissä ilmoissa ne lämmittävät mukavasti sääriä.

Mekko on jo muutaman vuoden takainen löytö Espritiltä. Niin helppo työvaate. Pienet eleettömät valelaskokset vyötäröllä. Mukavan paksua puuvillaa, ettei ihan heti palele. Erinomainen hinta-laatusuhde. Espritin vaatteet eivät hajoa saumoista, saumat eivät kierrä, eivätkä vetoketjut hajoa. Olen ollut tyytyväinen. Vaatteet eivät sykähdytä muotoilullaan tai juurikaan edes väreillään mutta miellyttävät silmää riittävästi.

Huivi on Ralph Laurenin. Synkät ja viileät sävyt sopivat loistavasti syksyyn. 

Mukavaa alkavaa viikkoa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Pohjoismaista designia

Suureksi ilokseni sain mahdollisuuden hankkia erittäin edullisesti tanskalaisen Georg Jensenin suurenmoisen Cobra-sarjan kaatimen. Sain syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten saman Cobra-sarjan kynttilänjalat ja siitä lähtien olen unelmoinut hankkivani samaa sarjaa lisää. Muoto on täydellisen ajaton. Niin linjakas että käärmekammoisena jopa unohdan sarjan nimen ja innoituksen lähteen.



Georg Jensen on 1800-luvulla syntynyt tanskalainen hopeaseppä, joka valmisti kuningasperheen hopeaesineet. Kun hopean hinta nousi, siirtyi hän käyttämään terästä, jotta tuotteet olisivat kaikkien hankittavissa. Yrityksen historia juontaa vuoteen 1904. Georg Jensen tunnetaan tinkimättömästä laadustaan, perinteisiin perustuvasta modernista muotoilusta ja käsityöstä.

Seuraavaksi haluaisin Bernadotte termoskannun. Niin kaunis.


Vuosien karttuessa olen alkanut arvostaa aivan eri tavalla myös lasitaidetta ja kaunista muotoilua ylipäätään. Kammosin lapsuudessa kaikkea koriste-esineisiin liittyvää, jotka omasta mielestäni vain rikkoivat selkeän ympäristön ja keräsivät pölyä. Itseäni nauratti, kun muutamia vuosia sitten hankin ensimmäisen keraamisen patsaan kotiin. Olin tullut kerrassaan vanhaksi. Toisaalta olen aina nauttinut käynneistäni kummieni luona. Heillä on silmää taiteelle ja kummitätini on aina personoinut patsaat ja näkee tauluissa oman näkemyksensä. Samalla tavalla huomasin personoineeni mainitsemani patsaan. Se on meidän oma vapaudenpatsaamme: jänis jolla on porkkana pystyssä kohti taivasta samoin kuin tunnetummalla serkullaan New Yorkissa.

Pelkistetty kaunis värillinen lasi saa väristykset kulkemaan läpi kehon. Niin esittävä kuin abstraktikin. Kuljen ajoittain gallerioissa tai myyntinäyttelyissä ihailemassa taidelasia. Harmi, ettei sitä useinkaan jaksa kantaa reissuilta tai siihen ei ole varaa. Pikku detalji, että sille pitäisi olla kunnolla tilaakin kotona ja vieläpä sellaista tilaa, ettei kissat pudota esineitä. Em. vapaudenpatsas muuten on kissojen inhokki. Ovat pudottaneet sen pianon päältä kahteen otteeseen niin, että sekä pianossa että parketissa on muisto siitä. Kissat ilmeisesti pitävät erilaisesta taiteesta?


Ikääntymiseen liittyvät nämäkin Oiva Toikan linnut. En moneen vuoteen voinut käsittää intoa hankkia lasisia lintuja hyllyille mutta nyttemmin olen alkanut nähdä niiden kauneuden. Edelleenkin pidän vain tietyistä linnuista ja vain värillisistä. Muun muassa pöllöissä on jotain järjettömän kiehtovaa. Aika hintavia ovat mutta eipä niitä montaa tarviikaan itseään hyllystä tuijottamaan. Ja onneksi on loppuelämä aikaa kaunistaa kotiaan. Crazy cat lady, jolle taide puhuu kotona?


Minusta on ihanaa tehdä pieniä asetelmia kotiin. Vaihdella kauniita esineitä silloin tällöin ja vain nauttia estetiikasta. Koti on kuitenkin paikka, josta jokaisen pitäisi voida ammentaa voimaa. Kukin omalla tavallaan.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Onnenaakkosia


Elämä on. Eikö? Joskus tulee turpaan ja joskus tuntee itsensä suunnattoman hyväntuuliseksi, ja jos hyvä tuuri käy, jopa onnelliseksi. Mikä minut tekee onnelliseksi? Onnellisuus lähtee aina itsestä. Jos et rakasta itseäsi, et ole onnellinen, eikä kukaan muukaan voi loppujen lopuksi onnea sinulle tuoda. Omaa empiiristä keittiöpsykologiaani mutta pitää niin paikkaansa.



Teesi 1 Rakasta itseäsi

Olemme arvokkaita juuri tällaisina kuin tänne olemme syntyneet. Nuorempana oma identiteetti on haussa mutta vähitellen löytää oman itsensä. Oma käsitykseni on, että pitää olla tyytyväinen itseensä ja arvostaa itseään ja kyetä elämään yksin, jotta voi antaa toiselle omasta onnestaan tai ennemminkin katsoa samaan suuntaan toisen kanssa. Parisuhde ei tee sinua onnelliseksi, jos et ensin kykene rakastamaan itseäsi. Lapset eivät voi olla elämäsi sisältö, jos et ole itse onnellinen. Tai voihan niin olla, mutta silloin pettää itseään. On hyvä ajoittain katsoa itseään peiliin ja miettiä mitä haluaa. Joskus elämä heittää kärrynpyörää ja joutuu pakon edessä kokoamaan onnen palaset uudelleen mutta niin terveellistä.

Teesi 2 Tee ystävillesi mitä haluaisit heidän tekevän sinulle

Hoida ystävyyttä. Ole yhteydessä ystäviisi ja ole heidän tukenaan, kun he sitä tarvitsevat ja pyydä apua itse, kun itse sitä tarvitset. Soita tai laita viestiä vaikkei sinulla ole mitään asiaakaan. Ja muista aina välillä sanoa miten tärkeä ystäväsi sinulle on. Älä aseta ehtoja ystävyydelle. Joku soittaa harvemmin, toinen useammin mutta yhtä kaikki he ovat olemassa. Ystävän olkapää on kultaakin arvokkaampi kun elämä murjoo ja ilonhetket moninkertaisia, kun ne voi jakaa.

Teesi 3 Elämä on nyt

On turha odotella. Joka päivä on mahdollisuus. Ei aina jaksa olla erityisen onnellinen, jos väsyttää ja kaikki menee pieleen, mutta ei koko elämä siitä pilalle ole mennyt. Elämässä on isoja juttuja, joista pitää unelmoida, mutta turha pantata elämästä nauttimista. Tästä olen ennenkin kirjoittanut. Ja tässä on oppimista itselläkin. Onnea voi kokea kotisohvalla istuessaan hyvä kirja sylissä tai nokkaunille nukahtaessaan.


Teesi 4 Sinun surusi on arvokas

Jos kuitenkin sattuu, niin jokaisen suru on suuri ja kaikilla oikeus surra se pois riippumatta siitä onko jonkun toisen kohtalo vielä onnettomampi. Jollain ehkä läheiselläkin ihmisellä voi olla valtavaa tuskaa ja surua, mutta jos sinulla on paha mieli, niin sinulla on paha mieli, ja oikeus siihen. Kenellekään ei voi mennä sanomaan, että hei, mitäs sinä itkeä tihrustat, kun naapurissa on sitä ja tätä. Itse otan kunnon melankoliaillan ja oikein vellon pahaa mieltäni. Laitan kaikkein pateettisimmat balladit soimaan ja itken tuskaani ulos. Usein aamulla on jo helpottanut. Olen saanut ihania ystäviä, jotka jaksavat kuunnella ja osa symppaa, osa suhtautuu asiallisemmin. Ja koska myös tunnen ystäväni aika hyvin jo tässä vaiheessa, tiedän kehen otan yhteyttä jos kaipaan pelkkää lämmintä sympatiaa tai asiallista ja järkevää suhtautumista.

Teesi 5 Unelmoi

Unelmoi lottovoitosta, jos se kantaa sinua eteenpäin. Unelmoi valkeasta prinssistä mutta ymmärrä, että se tuskin toteutuu. Unelmoi kauniista uusista kengistä mutta ole realisti. Kaikki kengät eivät voi maksaa 300 euroa pari. Kenkäindeksi muuten kertoo, että inflaatio on taas käsillä. Kenkäfriikin ikkunassa oli mahtavia kenkiä, joiden hinta oli yli 400 euroa. Jotain rajaa. Tiedän, että Kaarina K:lla ja Rooman ihanissa luksusliikkeissä on kenkiä, joiden hinnalla pääsisi jo luksuslomalle, mutta nyt puhutaan ns normaaleista merkeistä ja normaaleista kengistä. Tai no..

Itse asetin itselleni unelman, että lähden kaukomatkalle kun täytän 50. Tai siis viimeistään silloin. Ja tein säästösuunnitelman sitä varten. Sen unelman aion toteuttaa.


Teesi 6 Puhu

Itseäni auttaa kun saan puhua ajatuksistani ystävilleni ja läheisilleni. Asiat saavat oikeat mittasuhteet kun avaat suusi. Lisäksi moni ns ongelma selviää siinä samalla, kun kerrot sitä toiselle ihmiselle. Huomaa, ettei siinä itse asiassa välttämättä mitään ongelmaa ollutkaan tai toinen kuunnellessaan esittää aivan loogisen ratkaisun, jota et vaan itse ole tullut ajatelleeksi. Kärpäsestä kasvaa härkänen, jos sitä itsekseen murehtii. Ja on hyvä muistaa, ettei kaikilla muilla aina mene paremmin kuin itselläsi. Meidät on vaan kasvatettu siihen, ettei ulospäin saa näyttää, ettei itsellä itse asiassa mene niin kovin hyvin.


Teesi 7 Syö hyvin, nuku ja liiku

Ruoasta voi puhua loputtomiin, enkä tee sitä nyt. Syö hyvin niin että itselläsi on hyvä olla. Muista nukkua riittävästi. Itse tarvitse unta vähintään 7 tuntia ja nautin viikonlopun rauhallisista aamuista, jolloin ei tarvitse herätä herätyskellon kanssa. Liiku. Mutta liiku niin, että sinulle tulee siitä hyvä mieli ja koska sinusta on kiva lähteä ulos, salille tai treenata kotona. Ryhmäliikunta on hyväksi, jos muuten on paljon yksikseen.On itse asiassa melko terapeuttista tuntea samaa tuskaa kuntosalin takaosan toisen naisen kanssa, kun lihakset huutaa hoosiannaa ja ohjaaja kiljuu, että jaksaa jaksaa. Ja hei, salilta tai lenkkipolulta tai pyöräilystä tai ties mistä voi löytää vaikka kenet. Pointti on, että tee näitäkin asioita, koska ne tekevät sinut iloiseksi. Ei siksi että laihtuisit tai joku muu määrää. Kävelylenkki syyssateessa on yllättävän rentouttavaa.

Teesi 8 Näe harmaan sävyjä

Nykykeskustelu melkein asiassa kuin asiassa tuntuu olevan kovin mustavalkoista. Valitse puolesi oli kyse sitten taloutta koskevista leikkauksista, pakolaispolitiikasta tai mistä vaan. Ole rohkeasti eri mieltä tai oikeastaan kyseenalaista ja keskustele. Ihmettele ja pyydä lisäaikaa. Selvitä asioita itse. Ja jos et tiedä mitä mieltä olet, ei tarvitse ottaa kantaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän elämässä on harmaita sävyjä. Minusta se on lohdullista. Ja jos huomaa olleensa itse väärässä, voi senkin myöntää.


Ja lopuksi, ole armollinen itsellesi ja muille. Kukaan ei ole täydellinen ja joskus vaan pilvet on matalalla mutta aina tulee uusi päivä. Ja onnenaakkoset jokainen luo itse. Ihanaa lokakuista viikonloppua