Maisema

Maisema

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Vuosi 2015 oli henkilökohtaisen kasvun aikaa. Uudessa elämäntilanteessa uudella asenteella uusin voimin. Se on tuonut uusia ihmisiä elämään ja uusia kokemuksia. Uusia ajatuksia ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Loppujen lopuksi. Arvostan entistä enemmän ystävyyttä ja ystäviäni.



Aivan uuden vuoden alun kunniaksi kävimme mielettömän ystäväni kanssa Tukholmassa. Matkalla parannettiin maailmaa, naurettiin ja käytiin mm Fotografiska museetissa, jonne haluan ehdottomasti uudelleen. Tukholma on niin hieno kaupunki. Ja sinne on niin helppo mennä.

Keväällä myin vielä Me&I vaatteita ja yksi aivan ehdottomista suosikeistani kaikista Me&I-vaatteista ikinä on tämä ihana musta mekko. Se oli muuten päälläni myös joulun aikaan. Niin onnistunut malli ja mukava pitää.

Maaliskuussa kokeilin uusia reseptejä, luin, nautin lisääntyvästä valosta ja ystävistäni.

Huhtikuussa rakastuin lopullisesti Roomaan. Voisin mennä sinne ihan koska tahansa uudelleen. Haluan viedä lapsetkin sinne. Niin iloinen ja ihana. Ihanaa ruokaa, valoa ja nähtävää. Ci vediamo. Italian opintoni aloitin taas kerran uudelleen.

Toukokuussa juostiin taas. HCR ja noin 10 minuuttia nopeammin kuin vuotta aiemmin. Polvi kiukutteli vähän ennen juoksua mutta kesti hyvin. Niin onnellinen olin suoritukseeni.

Kesäkuussa mietin itsensä hyväksymistä, tutustuin kotikaupunkiini Helsinkiin jälleen vähän paremmin ja jouduin kohtaamaan myös kipua ja tuskaa refluksin muodossa. Se onkin kestänyt siitä lähtien. Otin selvää, luin, luin ja luin vieläkin enemmän. Ajoin ristiin googlella oireita ja pohdin ja selvitin. Kävin lääkäreillä ja pohdin aina vaan enemmän. Pahimmillaan sattui niin, että olin pyörtyä mutta vähitellen löysin gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion ja oloni alkoi kohentua. Edelleen pitää olla varovainen.

Samaan aikaan polvi alkoi oireilla oikein kunnolla, eikä kestänyt enää juoksemista. 2-3 km juoksua hyvällä vauhdilla ja sitten armoton kipu polven ulkosyrjässä. Juoksijan polvi? Harmitti

Heinäkuussa vietimme lasten kanssa erittäin onnistuneen miniloman Tallinnassa. Erittäin hyvä vaihtoehto yöpyä pari yötä, jotta ehtii kiertää ja katsella muutakin kuin vanhan kaupungin samat kaupat. Syötiin hyvin ja nautittiin kesän muutamista harvoista lämpimistä päivistä.


Elokuussa löysin uusia reseptejä. Gluteeniton ruokavalio ja kipu rintalastassa veivät hiljalleen uuteen syömiseen. Lopulta muutos on ollut kuitenkin pieni. Yllättävän helppoa välttää kotimaisia viljoja. Voi syödä melko normaalia ruokaa. Perusruokaa. Pastaa en syö juuri lainkaan, ja aika vähän riisiä mutta luomuperunat ovat tulleet takaisin elämään. Salaatteja, juureksia ja olen löytänyt aivan uuden maailman raakakakuista. Ihania. JA olen aivan uudessa tilanteessa siinäkin mielessä, että koskaan aiemmin en ole voinut syödä välittämättä painosta. Jotain hyvääkin siis. Vaihtaisin silti refluksin any day jos voisin. Sitten kun sattuu, sattuu niin, että joudun ottamaan time outin. Yhtään repsahdusta ei siis tee mieli tehdä.

Syyskuussa keskityin vaihteeksi sisustamiseen vaikkakin pienimuotoisesti. Ruokapöydän tuolit tekevät kohta itsestään itsemurhan jos en pääse keskittymään niihin, mutta kaikki aikanaan. Syyskuussa kokeilin myös edelleen uusia innostavia gluteenittomia reseptejä. Osa menestyksellä, osan jätän mappiin ö.

Lokakuussa tein elämäni ensimmäisen kerran kokonaista ankkaa. Oli helppoa sen jälkeen kun löysin ankan peräpään, josta täytteet tungettiin sisään. Ihanan makuista. Ulkoilin. Polven kanssa olin jo luovuttanut ja päättänyt antaa sen levätä kunnolla. Kävin osteopaatilla mutta se ei tuonut apua. Ilma alkoi kylmetä.


Marraskuussa etsin punaista mekkoa. Lisäksi kävin ihanassa Hangossa. Syksyn aurinkoinen Hanko näytti parastaan. Kotimaan matkailu avartaa myös ja on helppo lähteä.

Joulukuu oli valtavan kiireinen. Puolen vuoden stressi ja kiire olivat uuvuttaa kokonaan. Hankin elämäni ensimmäisen kirkasvalolampun väsymystä taltuttamaan ja tuntuu että se toimiikin. Suosittelen. Joulu tuli huomaamatta ja ilman ylimääräistä hammasten kiristelyä. Ei turhaa säätämistä kaupassa, ei korttien paniikinomaista kirjoittamista ( skippasin koko homman ja lahjoitin korttirahat hyväntekeväisyyteen), ei älytöntä ruokien ostamista eikä varsinkaan ylenmääräistä syömistä.


Kaiken kaikkiaan hieno vuosi. On ollut rankkaa. Vuosi on tuonut kipua. Harmitusta etten ole voinut juosta. Väsymystä ja uupumusta. Hienoja uusia ystäviä. Toivottavasti vuosi 2016 tuo mukanaan jotain vieläkin hienompaa.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta.

torstai 24. joulukuuta 2015

Rauhallista joulua

"Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa."
- Alpo Noponen



Toivotan kaikille rauhallista joulua. Syksy on ollut erittäin kiireinen ja huokaisen oikein syvään, kun saan istahtaa alas kuuntelemaan joululauluja ja vain olla. Olen kuunnellut pitkin joulukuuta erilaisia joululauluja ja erilaisia sovituksia perinteisemmistä lauluista. Spotifyssa on mm pop christmas songs, mikä on varsin rauhoittava kaikesta huolimatta.

Otetaan kaikki joulu stressittömästi ja keskitytään joulun sanomaan ja läheisiin ihmisiin, olivat he sitten lähellä tai kaukana.

Buon natale a tutti

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Päivän asu : Ralph Lauren & Tero Palmroth saappaat

Viikonlopun ja vapaapäivän kunniaksi casual. Kuten olen aiemminkin todennut, casual pukeutuminen on niin vapauttavaa. Toisaalta ajoittain haastavaakin. Ulkona vihmova tihkusade asettaa omat haasteensa tai sitten tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Jos on ajatellut lyhyttä hametta, voi joutua muuttamaan nopeasti suunnitelmia. 

Tänään kävin ystävättäreni kanssa shoppailemassa viimeisimpiä joulun herkkuja. Pääsimme VIP:einä tuntia aiemmin sisään ja saimme "rauhassa" katsella mitä herkkuja ehkä vielä ostaisi. Tänä jouluna ruokahankinnat ovat pysyneet hyvinkin maltillisina. Kalalla mennään. 


Shoppailukierrokselle puin vain ja ainoastaan valkoisen paitapuseron, koska tunnetusti tungoksessa tulee kuuma. Lisäksi ulkona oli melkein +8 astetta lämmintä, joten tuulenpitävä toppatakki oli vallan riittävä paitapuseron kanssa. Ralph Laurenin röyhelökietaisupaita on yksi suosikkipuseroistani, vaikken olekaan pitänyt sitä kovin paljoa. Se istuu kuin unelma ja on riittävän näyttävä mutta toisaalta ei liian hieno riippuen alaosasta. Kiedoin pitkän rusetin poikkeuksellisesti taakse mikä olikin hauska ratkaisu, joskin nauha roikkui takin takaosan alta..

Harmaat trikoohousut ovat myös Ralph Laurenin. Ne ovat niin napakkaa kudosta, että istuvat hyvin päällä. Pitkien Next Generationin saappaiden kanssa loistava valinta. Yksinkertaista ja mukavaa.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Gluteeniton saaristolaisleipä 2 versiota

Gluteeniton elämä ei käytännössä olekaan tarkoittanut valtavaa muutosta ruokavaliooni. Elän melko normaalisti loppujen lopuksi enkä ole joutunut luopumaan kovinkaan paljosta. Lukuunottamatta jumaloimaani saaristolaisleipää. Gluteenittomilla tuotteilla pystyy korvaamaan paljon mutta ei ohramallasta, joka tekee saaristolaisleipään sen mielettömän koukuttavan maun.

Olen kuitenkin päättänyt löytää tähän ratkaisun. Googlaamalla löytää melkein mitä vaan ja onneksi meitä gluteenittomia on jo melko paljon. Löysin useampia reseptejä mutta kolmenkaan kokeilun jälkeen en ole vielä osunut napakymppiin. Tässä kuitenkin kaksi mukiinmenevää vaihtoehtoa.


Ensimmäinen on melko lähellä onnistumista mutta vaatinee tuotekehittelyä vielä. Kaksi viikkoa aikaa löytää oikea sekoitus. 


Saaristolaisleipä TORKKUJA JA NOKKOSIA -blogista


3,5 dl valmista jauhoseosta tai (2,5dl tattarijauhoja, 3 rkl psylliumia, 3 rkl pellavansiemen(rouhetta)ja 4 rkl perunajauhoja)


Kaada kulhoon 4 dl piimää, sekoita sen joukkoon jauhoseos, 2 dl tattari- tai gluteenittomia kaurahiutaleita, 1 tl soodaa, 1 tl ksantaania, 1-1,5 dl tummaa kookossiirappia ja 2 tl merisuolaa. Sekoita 25g sulatettua kirnuvoita taikinaan.


Anna taikinan kohota hetki vuoassa.  Sekoita 2 rkl siirappia ja 1 dl lämmintä vettä ja valele leipää siirappivesiseoksella. Laita leipä 175 asteiseen uuniin 45 minuutiksi, valele siirappivedellä uudelleen ja laita takaisin uuniin 30 minuutiksi. Toista valelu vielä kerran ja laita takaisin 30 minuutiksi. Ota uunista ja anna jäähtyä.






Leipä on hapan mutta siitä puuttuu vielä se tietty makeus. Pitääkö lisätä siirapin määrää ja muuntaa osa jauhoista muuksi kuin tattarijauhoiksi, koska ne vasta happamia ovatkin? Ehdin kokeilemaan ainakin kerran vielä ennen joulua. Käytännön ongelma on, että syön leipää todella vähän, ja kokeiluversiot täytyy melkeinpä pakastaa, etteivät mene pahaksi. Jouluna kuitenkin on ihanaa ottaa siivu oikein ohueksi leikattua saaristolaisleipää ja laittaa sen päälle kasa lohimoussea tai mätiä ja sipulia yms. Ja vatsa huutaa... Mutta kuuluu niinkuin jouluun, eikö?


Toinen versio Gluteenitonta leivontaa sivustolta



Gluteeniton saaristolaisleipä

Tässä reseptissä käytetäänkin nesteenä gluteenitonta Laitilan Kukko olutta. Tässä piilee pieni ongelma, mikäli ei kestä gluteenittomaksi käsiteltyä tuotetta vaan keho vaatii luontaisesti gluteenitonta, koska Laitilan Kukko oluissa gluteeni poistuu oluen käydessä. Jännitin itse kuinka käy mutta keho ei reagoinut mitenkään olueen. Hyvä niin. Käytin itse tummaa lageria mikä ehkä oli vähän liiankin tummaa, koska sen maku puskee leivästä aika voimakkaasti läpi. Makukysymys tietysti sekin. Jotenkin oma ajatus olisi, että josko käyttäisi vähemmän tummaa olutta ja ehkä oluen ja piimän yhdistelmää leivässä? Olut tuo maltaan makua, jota leipä ehdottomasti kaipaa ja piimä lempeää happamuutta.

5 dl Laitilan Tumma kukko olutta
50g hiivaa
1 rkl psylliumia
1 tl suolaa
1,5 dl tummaa siirappia
2 dl pellavanrouhetta
0,5 dl Semper Pofiber perunakuitua
0,5 dl tattarirouhetta
2 dl tattarijauhoa
2 dl Semper Grov mix jauhoseosta
(1 tl kaakaojauhetta)

Lämmitä olut kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva. Sekoita joukkoon psyllium ja anna turvota muutama minuutti. Lisää suola, siirappi, rouheet ja perunakuitu. Lisää vielä jauhot ja vaivaa hetki.

Kaada vuokaan ja anna kohota 20-30 minuuttia. Laita 200 asteiseen uuniin ensin 30 minuutiksi, laske lämpötilaa 175 asteeseen ja anna paistua vielä 45 minuuttia. Sivele lopuksi vielä siirappi-voiseoksella.




Hyviä vaihtoehtoja kumpikin. Näilläkin päästään joulun makuihin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulun kalaisa menu 2015







Alustavasti olen suunnitellut joulun menua. En ole oikein kinkkuihmisiä enkä itse asiassa hirveästi kaipaa mitään lihaa jouluuni. Ehkä, ehkä savustettua kalkkunaa mutta siinä se sitten olisikin. Kaloilla ja mädillä ja kuohuviinillä mennään.

Jouluaatto alkaa meillä aina riisipuurolla, jota tarjotaan siis lounaaksi vähän ennen kuin Turku julistaa joulurauhan. Joulurauha tarkoittaa minulle henkilökohtaisesti rauhoittumista. Sen jälkeen ei juoksennella enää ympäriinsä vaan keskitytään nauttimaan joulusta. Jos on jäänyt jotain tekemättä tai ostamatta niin sitten se saa ollakin. 

Jouluaattona olemme jo useita vuosia syöneet aikuisten kesken blinejä smetanalla ja kylmäsavulohella/mädillä ja sipulilla. Hyvää kuohuviiniä ja juhlatunnelma on siinä. Sillä mennään nytkin. Blinitaikinan ohjeen löytää tattarijauhopussin kyljestä. Ei vaadi erityistä osaamista eikä kummoisia aineitakaan. Paista aidossa voissa ja voita runsaasti. Sen verran kuuma pannu, että paistaa rapean pinnan muttei polta ennen kuin taikina ehtii kypsyä sisältä. Blinit kohoavat ja paistuvat hitaammin kuin normiletut. Ihanaa ja juhlavaa. (Jonakin jouluna voisin harkita simpukoita tai ostereita, joita näkyy ruokalehdissä..)


Joulupäivään

Lämmin lehtikaali-pistaasisalaatti Etiketti 4/2015 lehdestä
250g lehtikaalia
1 punasipuli
150g parmesaania
0,5 dl oliiviöljyä
2 dl mustia kalamataoliiveja
4 rkl kuivattuja karpaloita
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl sormisuolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
1 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä paahdettuna

Huuhdo ja kuivaa kaali, ja revi kaali. Poista kova lehtiruoti. Kuori sipuli ja leikkaa todella ohuiksi viipaleiksi. Raasta 1/3 parmesaanista pieniksi muruiksi. Ota lopusta parmesaanista lastuja kuorimaveitsellä.

Kuullota sipuleita muutama minuutti öljyssä, lisää lehtikaali ja sekoittele noin minuutti. Lisää raastettu parmesaani. Jatka paistamista noin puoli minuuttia tai kunnes osa juustosta pehmenee hiukan.

Laita kaali-sipuliseos kulhoon. Lisää oliivit ja karpalot. Kaada joukkoon etikka. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin. Viimeistele paahdetuilla pähkinöillä ja parmesaanilastuilla.

Salaatin kanssa joko luomuperunoita sellaisenaan keitettyinä tai Vaahterasiirappi-rosmariiniperunat
Etiketti-lehti 4/2015

12 keskikokoista kiinteää perunaa
4 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa, mustapippuria myllystä
muutama rosmariininoksa
3 rkl vaahterasiirappia

Kuori perunat ja leikkaa perunoiden pintaan viiltoja parin millimetrin välein. Leikkaa perunan pohjapuolelta pieni pala pois jotta perunat pysyvät pystyssä paiston ajan. Valuta päälle öljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetuilla rosmariinin lehdillä.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia. Valuta perunoille vaahterasiirappia ja jatka paistamista noin 15 minuuttia. (Alkon juomasuositus ranskalainen maalaissiideri, jota muuten suositellaan myös juustolautasen kanssa perinteisen punaviinin sijasta.)

Sillejä (en vielä tiedä ostanko kaupasta pari tölkkiä valmiina, ehkä..)
Kalaa. Ehkä valmistan hyvin yksinkertaisen lohen ilman krumeluureja? Miksipä ei. Pidän siitä. Tai sitten hauki ja sen kanssa hyvä valkoviinikastike?
Kaupan valmis sienisalaatti gluteenittomana ja laktoosittomana. Niin hyvää perunan kanssa.

Saaristolaisleipää ja lohimoussea

Lohimousse
200g graavilohta
200g kylmäsavulohta
1 sipuli
2 dl kermaa
1 tlk rahkaa
1 tlk kermaviiliä
0,5 - 1 dl silputtua tilliä
1 rkl sokeria
1 tl sitruunapippuria
1/4 tl valkopippuria
3/4 tl suolaa

Jälkiruoka on vielä avoin. Houkuttaisi glögijuustokakku. Palaan siihen vielä.

Joka tapauksessa muutama hyvä juusto: laadukas iso kokonainen kiekko Brie-juustoa, siihen hyviä pähkinöitä ja hunajaa ja uuniin hetkeksi. Lisäksi samalta alueelta pari muuta kovempaa juustoa, ehkä hyvää Goudaa ja jokin muu. Ja sitten aiemmin mainitsemaani ranskalaista siideriä tai kuohuviiniä.



Menu lyhyesti
riisipuuro
blinit plus mätiä, kylmäsavulohta, smetanaa ja kuohuviiniä
juustoa ja ranskalaista siideriä

kalaa uunissa
lämmin lehtikaali-pistaasisalaatti
perunoita ja lämmin valkoviinikastike
sillejä
sienisalaatti

saaristolaisleipä plus lohimousse

glögijuustokakku

lauantai 12. joulukuuta 2015

Helsingin kaupunginteatterin Palvelija & Martti Suosalo




Yhteistyössä Helsingin kaupunginteatterin kanssa

Kävin viikko sitten lähes mattimyöhäisenä katsomassa Palvelijan, joka on Suosalon esittämän rikosylikomisario Arto Jylhämön seminaari ihmisluonteesta ja rikostutkimuksesta. Suosalo esittää kaikki näytelmän roolit, ja tekeekin sen hyvin. Vaihdokset tehdään näyttämöllä katsojien edessä ja Suosalo tekee ne hyvin vähäeleisesti. 

Martti Suosalo on kiistämättä yksi Suomen parhaista näyttelijöistä. Luonnenäyttelijä parhaimmillaan. Hän pääsee loistamaan esityksissä, joissa on näyttämöllä aivan yksin. Joskin olen nähnyt hänen loistavia esityksiään mm Ryhmäteatterissakin. 

Näytelmä on jaettu kahteen osaan, joissa ensimmäisellä puoliajalla esitellään näytelmän henkilöt. Suosalolla on toki maneereja, kuten kaikilla meillä mutta osa niistä on niin hyviä, että hyrisee sisäisesti joka kerta ne taas nähdessään. En ole nähnyt kovin monen muun miehen esittävän naista niin hyvin kuin Suosalo tekee. Omaishoitajavaimo on aivan loistava. Vaikka omaishoitajan tuskaa ja "Päiväni murmelina" - elämää ei jäädä pähkäilemään turhan pitkäksi aikaa, jään itse miettimään miten raskasta sen täytyy todellakin olla. Ja mitä ajatuksia sen täytyykään herättää ihmisessä, joka elää omaishoitajan arkea päivästä toiseen. Vaikka kuinka rakastaisi toista, on niin kiinni raskaissa päivissä. Suosalon nainen on hyvin uskottava, vaikka muutos naiseksi tapahtuukin vain peruukilla ja päällystakilla ja asennoilla. Liki "Kiviä taskussa"-näytelmän veroinen muutos naiseksi. 

Eniten kolahti pappi, jonka puheeseen oli lisätty ison kivikirkon kaikua. Papin muistopuhe oli hyvin realistinen - omaisten pyynnöstä ilman kaunistelua. Vainaja oli intohimoinen sienestäjä. "Jumalaton sienestäjä". Viihtyi metsissä ja sienien kanssa, koska "tatti kuuntelee, eikä nalkuta". Karu kuvaus nykyajan kiireisestä arjesta, jossa ei ehditä aidosti kuunnella ja puhua.

Koko rikosvyyhti saa alkunsa käsittämättömän arkisesta tapahtumasta. Tavallisen lapsiperheen arki järkkyy, kun toisen vanhemman työtulot putoavat ja suntio varastaa ruumiilta viimeiset saattovaatteet ja ajautuu kierteeseen, joka jää vaivaamaan häntä ja tulee kiristetyksi. Omaishoitajan tuska löytää pakotien, kun omaishoitaja kuulee suntion ahdingosta ja saa tämän mukaan murhasuunnitelmaansa.

Näytelmän punainen lanka löytyy toisella puoliajalla, kun hahmot on saatu esiteltyä. Nauruhermoon osui useammankin kerran. Hyvän näytelmän tekemiseen ei vaadita valtavaa näyttämötekniikkaa eikä ihmeellisiä temppuja tai pyrotekniikkaakaan, jos idea on hyvä ja näyttelijä karismaattinen. Pidin kovastikin. Pitäisi löytää enemmänkin aikaa teatterille ja kulttuurille. Arena-teatteri toimi hyvin sijaisteatterina, kun varsinainen oma talo on vielä remontissa. 

Kiitän kokemuksesta ja toivotan teatterin henkilökunnalle oikein rauhallista joulua.
Nähdään taas vuonna 2016.