Matkakertomuksia : Tallinna

Pidän Suomen kesästä. Satoi tai paistoi. Enkä siis kaipaa erityisemmin äkkilähtöjä lämpimämpään. Kesä on periaatekysymys ja asennekysymys. Jos kalenterin mukaan on kesä, niin on kesä ja pulinat pois. (Äänestän kyllä kaikilla varpaillanikin sen puolesta, että kesälomakausi siirrettäisiin mannereurooppalaisittain kuukautta myöhemmäksi, koska kesä todella alkaa vasta useimmiten heinäkuussa. On aika lailla järjenköyhää puuhaa, että esimerkiksi työlainsäädännössä kesälomakausi alkaa jo toukokuussa. Kuka silloin haluaa pakkasessa lomailla?)

Me siis pysyttelemme pääsääntöisesti Suomen rajojen sisäpuolella ja melko epätyypillisesti vieläpä kaupungissa. Joitakin irtiottoja tehdään. Useimmiten "rohkeasti" Tukholmaan mutta tänä kesänä päätettiin lasten kanssa lähteä tutkimaan eteläistä naapuriamme eli Tallinnaa.

Päätimme olla Tallinnassa pari yötä ja valitsimme meille sopivan hotellin. Emme halunneet kylpylähotelliin. Tai jos ollaan rehellisiä, niin lapset varmasti olisivat äänestäneet esim Kalev Span puolesta mutta itse en viihdy erityisen hyvin kylpylöissä Naantalin Kylpylää lukuunottamatta, joten valintamme osui Radisson Blu Olumpia hotelliin. Hotellissa on 26 kerrosta, ja itse valitsin Business Class huoneen taatakseni meille vähän reilumman huoneen ja näkymät ylemmistä kerroksista. Vaikka huone maksoi hiukan enemmän, oli valinta onnistunut. Huone oli erittäinkin tilava ja näkymät 21. kerroksesta hulppeat.

Palvelu oli ensiluokkaista ja siivooja mm toi joka päivä meille suklaat. Kylpyhuone oli tilava ja tyylikäs. Tytär otti vaahtokylpyjä ja me muut nautimme suihkusta. Ylimmän kerroksen uima-allas- ja saunaosasto toi mukavaa vaihtelua kaupunkilomaan, ja se olikin yksi hotellin valintaan vaikuttaneista syistä. Uima-allas on 16 metriä pitkä ja tarjosi myös aikuiselle mahdollisuuden kunnolliseen uimiseen. Saunaa emme käyttäneet mutta sekin oli siisti ja kuumana koko ajan. Kannattaa huomata, että business luokkaan kuuluu saunaosaston käyttö koko sen aukioloajan mutta alempaan huoneluokkaan vain muutaman tunnin aamulla. Meidän päivärytmiimme sopi paremmin uida illalla illallisen jälkeen. Oikein bueno.

Matkustimme Suomenlahden yli Lindalinen katamaraanilla. En oikein pidä isompien laivojen hitaammasta kyydistä. Lisäksi niillä matkustajat ovat hyvin usein jo satamasta lähtiessään heikossa hapessa. Lindaline puskee sen sijaan parhaimmillaan puolessatoissa tunnissa lahden yli ja matka taittuu siististi. Katamaraanit liikkuvat tosin säävarauksella, joten jos on luvassa myrskyä, voi matka jäädä tekemättä tai ainakin siihen voi tulla iso viivästys. Hinta on huokea ja esimerkiksi meidän kolmihenkiseltä poppooltamme menopaluu Tallinnaan maksoi 44 euroa. Ei paha ja jäi enemmän maksuvaraa hotelliin.

Lindaline jättää lähelle Tallinkin satamaa mutta vain toiselle puolelle. Sieltä kävelee kevyesti n puolen kilometrin matkan Virukeskukselle tms ja siitä hotellille. Olen itse hiukan epäileväinen käyttämään Tallinnan takseja, koska ne tunnetusti viilaavat silmään. Ja koska meille sattui mainio kesäkeli, käveltiin. Lasten onneksi vastaan osui ravintola Vapiano, jossa syötiin Tallinnan reissun ensimmäinen mainio lounas. Vapiano on uudessa Solaris kauppakeskuksessa toisessa kerroksessa. Sisään mennessä saa mukaansa "luottokortit", joihin tallennetaan tiskillä oma tilauksesi ja voit sitten täydentää tilaustasi esim kahvipisteessä ja taas latailla kortille lisää. Tilausta ei oteta pöydistä, vaan kukin valitsee oman jononsa sen kokin luota, joka valmistaa haluamaasi ruokaa, eli pastat omassa jonossaan, pitsat omissaan jne. Kokki on varsin nopea ja pääset valitsemaan jopa haluamasi pastan eli otatko spaghettia, vaiko fusilleja jne. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei ollut hirveästi mutta risotto oli oikein maukas ihanine jättikatkarapuineen. Lapset pitivät omista pasta-annoksistaan eikä kokonaislasku ollut iso. Suosittelen. Ravintola oli moderni ja siisti ja palvelu ystävällistä.

Tallinnassa oli hyvät alet menossa ja shoppailtiin Virukeskuksessa ja Kaubamajassa ja tehtiin joitakin hyviä löytöjä. Suosikkiliikkeeni Massimom Duttilla Virukeskuksen toisessa kerroksessa oli mukavasti vielä kesäkauden vaatteita alessa ja samoin jo ihanuuksia tulevasta syksystä.

Pyrin muuten aina Tallinnassa käydessäni etsimään lapsille alusvaatteita, koska ne maksavat normihintaisenakin vain osan siitä, mitä niistä saa pulittaa Suomessa. Ostin nytkin kasan kotiin tuotavaksi. Alusvaatteita, sukkia ja yöpaitoja. Puuvilla on erinomaisen laadukasta ja sitä tavaraa aina kuluu. Kaubamajassa on useimmiten hyvä valikoima.

Kaubamajan naisten alusvaateosasto on aina ollut pettymys. Ei mitään houkuttelevaa ja hinnat samoja kuin Suomessa. Onneksi Virukeskuksen puolella on parikin kivaa pientä alusvaateliikettä, joista tein nytkin löydön. Samoin siellä on tyylikkäitä uimapukuja, jos niitä tarvitsee. Miksiköhän Suomeen otetaan myyntiin vain sellaisia sovinnaisia uimapukuja, joissa näyttää satavuotiaalta mummolta?

Vanha kaupunki on ihana aina vaan. Tallinnan vanhimmassa kahvilassa Maiasmokkissa on pakko käydä melkein jokaisella käynnillä. Se paikka vaan huokuu vanhan ajan charmia. Henkilökunta pukeutuu vanhaan tyyliin mustiin mekkoihin ja valkoiseen esiliinaan ja tilaus otetaan pöydistä. Ja kakut eivät petä koskaan.

Alakerta oli aivan turvoksissa nytkin, mutta yläkerrassa oli tilaa vaikka muille jakaa ja ilma oli raikasta, kun ikkunat oli avattu joka suuntaan.

Vanhassa kaupungissa on syytä pitää kiinni omaisuudestaan. Siellä on varsinkin kesäaikaan paljon turisteja ja paljon pitkäkyntisiä, jotka vain odottavat tilaisuutta päästää turisti turhasta painolastista. Itselleni ei ole tätä tapahtunut mutta pidän laukustani kiinni kaiken aikaa. Vanhassa kaupungissa pyörii myös pyörätakseja. Yllättävän kallista verrattuna moneen muuhun kaupunkiin, joissa tuo kyyti on tarjolla. Lapset kuitenkin rakastavat tuktukia ja niinpä otettiin kyyti raatihuoneentorilta kutosen bussille, josta lähti reitti Tallinnan eläintarhaan.

Eläintarhaan on vanhasta kaupungista 4-5 kilometrin matka. Paikalliset varoittelivat ottamasta taksia, koska kuulemma todella viilaavat turisteja linssiin ajattamalla kiertoteitä. Kuulemma tuo 5 km matka voi yllättäen maksaakin 50 euroa. NO thanks. Suositteli käyttämään paikallista bussia numero 6. Menee suoraan eläintarhan eteen. Pysäkkejä oli helppo seurata kartalta, ja kuulutus kertoi aina seuraavan pysäkin. Maksu oli noin 1,8 euroa aikuiselta ja vähän vähemmän lapselta. Maksu oli eri mennessä kuin tullessa, mikä kertoo kuskien viisveisaavan oikeasta hinnoittelusta. Mennessä mieskuski ei siis antanut lapsille lasten hintaa ja palatessa naiskuski veloitti lapsista vähemmän. No ihan sama noilla hinnoilla. Matka kesti ehkä kymmenisen minuuttia.

Eläintarha itsessään on valtavan kokoinen maa-alueena. Vähän ränsistyneenkin oloinen ja kaikissa häkeissä ei ollut eläimiä lainkaan. Yllätyin siitä miten vähän eläimiä siellä oli. Toisaalta joitakin eläimiä oli monta samaa. Elefantit näyttäytyivät, samoin ihanat mangustit. Parilla linnulla oli nokkapokkaa keskenään ja hylkeet nauttivat kesäisestä uinnistaan. Pienenpieni kahvila keskellä eläintarhaa oli hikisen ahdas ja palvelu toivottoman hidasta. Ei kuitenkaan haitannut lapsia mitenkään.

Toisena aamuna lähdimme katsomaan Vapauden aukiota. Sen reunalla on jätetty näkyviin pala vanhaa Harjutoria. Historian havinan melkein tunsi muutenkin aukiolla. Sen yläpuolella olisi ollut Neitsitorni mutta sepä olikin kiinni vielä niin aikaisin aamulla, emmekä jääneet odottamaan sen aukeamista.

Vanhan linnoituksen sisäpihalla myytiin mm ihania maustettuja manteleita. Ne maistuvat siellä vaan niin hyville. Ja antavat mukavasti energiaa vierailijoille. LÄhistöllä on myös paikallisen keramiikkataiteilija Heljä Tiikin oma myymälä, josta tarttui mukaan pari uutta espressokuppia. Olen ottanut tavaksi tuoda reissuilta yhden espressokupin tuliaisina. Vaikka muuten olenkin melkoisen perfektionisti kattauksen ja sisustuksen suhteen, minusta on hauskaa, että pienet espressokupit voivat olla erilaisia ja muistuttaa tehdyistä matkoista. Keräys on vasta alkanut eikä niitä nyt tolkuttomasti tarvitakaan mutta ilahduttavat espressokoneen päällä joka päivä.

Viimeinen päivä on aina vähän tylsä, kun pitää luovuttaa hotellihuone, ja miettiä jättääkö laukut hotellille vaiko ottaa jo mukaan. Meidän paluumme oli sen verran aikaisin päivällä, että päätettiin kuitenkin ottaa laukut jo mukaan lähtiessä. Käytiin uimassa oikein olan takaa, levättiin huoneessa vielä hetki ja sitten matkaan. Vettä tulikin hetken oikein kunnolla ja pysähdyttiin lounaalle Mmoah kahvilaan lähelle KAubamajaa. Mainio pieni paikka, jossa oma ankka-annokseni maksoi 9 euroa!

Virukeskuksen alakerroksessa on mainio ruokakauppa, josta teimme tuliaisostokset. Lapset riehaantuivat oikein kunnolla nähdessään haluamiaan Oreo-keksejä. En tajua mitä ihmeellistä niissä on mutta saivatpa tuliaisensa ostettua. Itsekin shoppailin erilaisia tummia suklaita edullisesti. Muutakin kivaa olisi löytynyt mutta ei jaksanut kantaa. Satamasta ei kannata ostella enää kuin ehkä juotavaa, jos sitä haluaa Suomeen kantaa. Lindalinen tilat ovat tosin niin ahtaat, ettei sillä matkustaessa kannata ostaa kassikaupalla oikein yhtään mitään. MAtkalaukutkin tuntuvat olevan vähän hankalia.

Satamaan mentäessä osuu väistämättä Estonian muistomerkille. Broken Line teos on todella pysäyttävä ja vie ajatukset siihen päivään, jolloin tuo traaginen onnettomuus tapahtui.

Meillä oli mukava miniloma. Helppo lähteä. Suosittelen. Tallinnasta saa paljon enemmän irti, jos malttaa viipyä siellä muutamaa tuntia kauemmin. Lasten kanssa toki jää osa kokematta ja käveleminen pitää mitoittaa siten, että pieninkin jaksaa mukana. Sopivasti taukoja ja mielenkiintoa, niin koko porukalla on mukavaa. Ja televisiosta näkyy ainakin muutama suomalainenkin kanava ja wi-fi toimii.

Päivän asu : Guess valkoinen silkkipusero ja Massimo Dutti silkkihuivi

Olimme viikko sitten lasten kanssa minilomalla Tallinnassa. Siitä oma postaus myöhemmin. Tässä vaiheessa voin kuitenkin lämpimästi suositella muutaman päivän minilomaa Suomenlahden eteläpuolelle. Tallinnasta yksin saa paljon enemmän irti, kun viipyy muutamaa tuntia pitempään. Ja jos olisi ollut auto mukana, olisi päässyt vieläkin kauemmas.

Tallinnaan menoksi riittää syyksi jo se, että Viru keskuksessa on suosikkiliikkeeni Massimo Dutti. Eikä yhtään haittaa, että sitä vastapäätä kakkoskerroksessa on Ivo Nikkolo ja että Kaubamajaankin pääsee helposti yhdyskäytävää pitkin. Niin helpoksi tehty rahoistaan eroon pääseminen. Kaubamajassa sattui olemaan vielä alennusmyynnit, kuten meillä täällä lahden pohjoispuolellakin.  Myyvät tosin melkein samoja merkkejä kuin mekin, joten mitään erityistä uutta ei Kaubamajasta löydä. Paitsi ajoittain esimerkiksi lapsille laadukkaita alusvaatteita paljon edullisemmin kuin täältä kotisuomen kaupoista.

Tällä kertaa Massimo Duttilta tarttui mukaan pelkistetty valkoinen pusero, laadukas ruskea mokkanahkainen vyö sekä kuvassakin näkyvä ihana tupsupäinen silkkihuivi. Poikani ei voi millään tavalla tajuta, miksi ostan uusia huiveja, "koska äiti sullahan on vaikka kuinka monta huivia jo kotona?". Yhtä vähän hän ymmärtää miksi tarvitaan erilaisia laukkuja eri tilanteisiin. Yritän selittää.

Huivissa on ihanat syksyn sävyt. Muutoin kauppojen tangoilla Suomessakin näkyy, että tulevan syksyn väri on tietyntyyppinen vaalea lila. Valkoisia silkkipaitoja ja vaaleaa ruskeaa. Yhdistin kuviin Kaubamajasta hienolla alella löytämääni Guessin valkoiseen silkkiseen kietaisupuseroon (joka sanalla sanoen ei tahdo millään pysyä edestä kiinni.) Kuvissa siniset kapealahkeiset suorat housut, mutta syksyyn voisi pukea ruskeat housut tai sitten tyylikästä mustaa.

Vaikka kesä ei koskaan meille tullutkaan ja lomaa on jäljellä enää runsas viikko, alkaa mieli kohta olla syksyssä. Kuulaat syysaamut ja pimenevät illat. En silti pahastuisi, jos saataisiin ihana intiaanikesä. Eteläisen Euroopan hirmuhelteitä en kuitenkaan kaipaa. Pidän lämpimästä ja vielä yli 30 asteen helteistäkin, mutta yli 35 nouseva lämpötila alkaa olla tukala. Ja jos jotain hyvää löydän tästä koleasta kesästä 2015, niin öisin on periaatteessa ollut hyvä nukkua. Hellekesinä on aivan liian kuuma. Ainakin meille, joilla koneellinen ilmastointi tai lämpöpumput eivät puhalla viileää ilmaa. Positiivinen mieli löytää siis aina jotain hyvää.

Päivän asu : Guess valkoinen kesämekko

Guessilla on kiva oma liike Helsingissä Kampin kauppakeskuksessa. Käyn siellä ajoittain kurkistelemassa mitä uutta ehkä on tullut ja ennen kaikkea näin alen aikana, että mitä ihanuuksia ehkä olisi ja millä alennusprosenteilla. Parhaimmillaan, kuten tänäkin kesänä, osuin -80% hyllyille/tangoille ja mukaan tarttui kaksi valkoista kesämekkoa. Todennäköisesti en olisi raaskinut ostaa näitä normihinnalla, enkä ainakaan kahta eri mekkoa mutta nyt pudotus hinnassa oli niin hyvä, että ajattelin ottaa molemmat. 

Ensimmäinen on kiva melkein hihaton mutta melko tyylikäs vuorillinen ja taskullinen viattoman valkoinen mekko. Pienet laskostukset kauluksessa luovat mielenkiintoisen yksityiskohdan, ja mekko solmitaan niskasta lyhyillä nauhoilla.

Toinen on puhtaasti kesäinen bilemekko. Joustavaa paksumpaa valkoista kangasta. Kiva leikkaus ja vähän uskalias halkio edessä. Mekko on kuitenkin aika pitkä takaa ja huivin tms kanssa säädyllinenkin. "Kultainen" ketju lienee tarkoitettu vyöksi mutta voihan sen kietaista kaulaankin halutessaan. Nyt valokuvaan solmin sen yksinkertaisena mutta vyön voi kietaista kaksinkerroin siinä olevan lukkomekanismin avulla. Kun olisi vaan sopivia ilmoja ja sopivia tilaisuuksia hameen käyttämiseksi..

Mukavaa loppuviikkoa.

Avokadosuklaa raakakakku

Olen unelmoinut raakakakun leipomisesta jo pitkään ja ottanut reseptejä muistiin ja siellä täällä kahviloissa maistellut kahviloiden raakakakkutarjontaa. Nyt päätin kokeilla itse ja valitsin ensimmäiseksi suklaakakun.  Raakakakun leipomiseen ei tarvita uunia. Tämä resepti on kaiken lisäksi gluteeniton ja maidoton.

Ohjeen löysin "Voi hyvin" sivulta. Kakku on äärimmäisen helppo tehdä mutta vaatii manteleiden liottamisen min 6 tuntia ja mieluiten yön yli. Ja muutaman tunnin viileässä hyytyäkseen.

Ainekset

pohja:

150 g manteleita

100 g taateleita

2 rkl kaakaojauhetta

1 ½ tl vettä



Täyte:

4 isoa avokadoa

2 klementiinin raastettu kuori

1 vaniljatanko

100 g kaakaojauhetta

100 g kookosöljyä

100 g ruokosokeria

ripaus merisuolaa



Lisäksi:

kookoslastuja

raakasuklaata

kaakaojauhetta



Liota manteleita vedessä yön yli tai vähintään kuusi tuntia. Huuhtele ja jauha mantelit hienoiksi rakeiksi teho­sekoittimella. Poista taateleista kivet ja pilko ne. Lisää kaakaojauhe ja taatelit manteleiden joukkoon. Jatka jauhamista kunnes taikina on tasaista. Lisää vettä tarvittaessa. Painele taikina leivinpaperilla vuoratun irtopohja­vuoan pohjalle, halkaisija 22 cm. Siirrä jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun valmistat täytteen.


Kuori ja pilko avokadot. Pese ja raasta klementiinien kuori. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sisältä siemenet kulhoon. Mittaa muut paitsi klementiinin kuoriraaste kulhoon. Sekoita ainekset sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Mausta lopuksi klementiinin kuorella.



Kaavi täyte pohjan päälle. Siirrä kakku pakastimeen jähmettymään noin tunniksi. Koristele kakku kookos­lastuilla ja rouhitulla raakasuklaalla. Siivilöi kakun päälle kaakaojauhetta juuri ennen tarjoilua.



Vinkki! Voit maustaa täytteen myös appelsiinin, limen tai sitruunan kuorella ja sekoittaa joukkoon pähkinöitä. Koristeeksi sopivat myös tuoreet marjat.

Refluksitautia ja nokkosihottumaa ja maidon homogenoinnista

Vihdoinkin lomalla. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Kulunut vuosi avioeron jälkeen on ollut rankka. Päällisin puolin olen pärjännyt lasten kanssa varsin hyvin mutta huomaan stressanneeni kuitenkin. Nyt kun 365 päivää on pyörähtänyt, havaitsen, että elämä kantaa kuitenkin. Horisontissa alkaa olla uusia unelmia ja näen tulevaisuuden jo paljon kirkkaampana.

Aluksi en ajatellut kirjoittaa mitään avioerostani julkisessa blogissani mutta olen itse saanut tukea lukemalla muiden kokemuksia. Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa otsikon mukaisesti viime viikkojen oireistani. Ja senkin teen vain jotta edes yksi kohtalotoveri ehkä saisi jotain apua. Viimeisten vajaan kolmen viikon aikana olen itse lukenut lukuisia sivuja netissä etsien syitä ja parannuskeinoja.

Mitä siis tapahtui? Juhannuspäivän aamuna heräsin ja havaitsin kaulallani muutaman kahden euron kolikon kokoisen punaisen läikän. Luulin aluksi, että minua olisi pistänyt jokin hyttynen, koska läiskät muistuttivat hyttysenpistoja. Läiskät katosivat muutamien tuntien kuluttua mutta yhtäkkiä niitä ilmestyi muualle. Käytännössä kerran päivässä läiskiä ilmestyi jonnekin hävitäkseen tuntien kuluttua ja ilmestyäkseen uudelleen muualle.

Parissa päivässä olin tulla hulluksi. Läiskät eivät olleet mitään pikkupistoksia vaan pahimmillaan valtavan kokoisia karttamaisia kohonneita ihottuma-alueita. Ja ne kutisivat. Laitoin viestiä ystävälleni, joka on farmaseutti, ja kysyin neuvoa. Siihen mennessä olin jo googlaamalla saanut selville, että kyseessä mitä todennäköisimmin olisi nokkosihottuma. Never ever aiemmin kohdannut sitä. Sain neuvoksi ottaa iisisti muutamia viikkoja ja ottaa tupla-annosta Zyrteciä, jotta ainakin kutina katoaisi.

Tähän väliin kerron, että olen noin kymmenen vuoden ajan kärsinyt enemmän ja vähemmän siitepölyallergiasta. Se on ilmennyt äänen totaalikatoamisena, silmien kutiamisena, nenän vuotamisena, tukkoisuutena ja ajoittain kurkun kipeytymisenä. Ja vauvaikäisestä lähtien atooppisesta ihosta ja pahasta ihottumasta. Teini-iässä kuitenkin ihottuma katosi kokonaan enkä noin 15 vuoteen kärsinyt mistään allergioista. Nyt siis siitepölyaltistusta ja tänä kesänä tämä.

Minulle vielä keväisin käy käytännössä joka vuosi niin, että en edes muista altistustani ja havahdun yhtäkkiä siihen, että olen tolkuttoman väsynyt ja jossain vaiheessa alkaa nenä vuotaa ja aivastuttaa. Tänä keväänä siitepölyaltistus on ilmeisesti ollut poikkeuksellisen voimakas..

En edelleenkään tavoita syytä nokkosihottumalleni. En keksi mitään erityistä, joka olisi laukaissut oireet. Käytin Telfastia useamman viikon ja sen harvinainen sivuvaikutus voi olla nokkosihottuma, mutta olen käyttänyt sitä aiemminkin saamatta mitään oireita. Juhannusaattona toki juhlittiin ystävien kanssa mutta olenhan minä nyt ennenkin viiniä nauttinut.. Kova stressi avioeron jälkeen ja työpaikalla? Kuka tietää. Nokkosihottuma on kuitenkin oire jostain. Kysyin jo lääkäriltäkin kuinka kauan voin vain odotella tämän poistumista ja kesäloman jälkeen sitten lähden otattamaan verenkuvaa, josta katsotaan tulehdusarvoja ja aletaan etsiä mahdollista tulehdusta. Mikäli siis tilanne ei siihen mennessä parane.

Ja nyt päästään varsinaiseen asiaan eli refluksitautiin. Se minulla on todettu 5-7 vuotta sitten. Vatsaoireeni olivat niin pahoja, että jouduin gastroskopiaan eli ruokatorven tähystykseen. Toista kertaa elämässäni. Kamala tutkimus, jonka päihittää vaan toisesta päästä tehtävä tähystys, jota onneksi en ole joutunut kokemaan. (Nyt koputan puuta, ettei ikinä tarvitsisikaan....ja ylipäätään tuon tähystyksen pelko saa minut tutkimaan ihan oma-aloitteisesti oireita ja syitä ja seurauksia sen sijaan, että varaisin oikopäätä ajan erikoislääkärille.)

Refluksitauti tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että ruokatorven ja vatsalaukun välissä oleva läppä päästää vatsalaukun happoja ruokatorveen polttaen sitä matkallaan ja aiheuttaen siten kipua. Itselläni kipu on niin voimakas, etten pysty liikkumaan, vaan pallean kohdalla vaan sattuu tosi voimakkaasti.

Refluksioireet alkoivat voimakkaammin vasta noin viikon kuluttua nokkosihottuman alkamisesta, mistä syystä en heti osannutkaan yhdistää nokkosihottumaa vatsan ongelmiin. Tai..ollakseni rehellinen, kun pysähdyin ajattelemaan omaa vointiani, tajusin, että vatsani ja suolistoni oli oireillut jo kuukausia mutta en vaan ollut pysähtynyt hoitamaan sitä.

Aiemmin todettu refluksini pysyi täysin oireettomana vuosia. En tarvinnut siihen määrättyä lääkettä vaan pyrin syömään vatsalleni sopivaa ruokaa. Olen osittain vaistomaisesti välttänyt närästystä aiheuttavia aineita kuten paprikaa, tonnikalaa ja viimeisimpänä tomaattia. Nyt oireiden ollessa oikein pahoina närästystä tulee soijasta, valkosipulista ja vehnästä. Vehnä onkin yllättävä, koska se ei ole aiemmin ollut minulle erityisen paha. Toki olen laiskanomaisesti sitä välttänyt, enkä esimerkiksi ole juurikaan syönyt vaaleaa leipää tai valkoista pastaa tms. Nyt kuitenkin pienikin määrä vehnää aiheutti valtavan kivun. Yllätys yllätys. Vehnäallergia ei ole kovin yleinen ja suhtadunkin tähän löydökseen varauksella. Josko kyse olisi ohimenevästä sensitiivisyydestä? Keliakia minulta on testattu viimeisen gastroskopian yhteydessä, eikä minulla silloin ainakaan sitä ollut. Olen kyennyt syömään esim ruisleipää tähän asti ilman erityisiä oireita. (Ruisleivän nimellä myytäviä leipiä muuten on pilvin pimein kaupoissa, mutta kun tutkii aineosat, löytää lähes aina myös vehnäjauhoja.) Vehnää on sitten esimerkiksi liemikuutoissa ja yhdessä jos toisessakin myytävässä tuotteessa. Varminta siis leipoa itse.

Vehnän suhteen siis odottavalla kannalla. Mutta jotain hyvääkin. Ylävatsani ei ole lainkaan turvonnut kun jätin vehnän joitakin päiviä sitten. Nokkosihottuman puhjettua totesin peiliin vilkaistessani, että vatsani on kauttaaltaan aivan turvonnut, ja nyt siis ei enää. Hmm..

Asiaa tutkiessani löysin nopeasti selkeän yhteyden refluksitaudin ja nokkosihottuman välillä. Paneuduin siis tutkimaan refluksitaudin syitä ja hoitoa. Kuten sanottu, olen jo pitkään joutunut perehtymään suoliston hyvinvointiin, joten aihe oli tuttu jo ennakkoon. Vuonna 2000 minulla diagnosoitiin laktoosi-intoleranssi ja haa, nyt päästään toiseen mielenkiintoiseen aiheeseen. Nimittäin maidon homogenointiin ja sen aiheuttamiin oireisiin. Olen joskus aiemminkin törmännyt samaan aiheeseen mutta nyt luin siitä enemmän. Tieteellistä näyttöä homogenoinnin seurauksista ei liene ole, tai ainakaan itse en ole siihen törmännyt vielä mutta yksittäiset kokemukset puhuvat sen puolesta, että homogenointi voi aiheuttaa suolisto-oireita ja ihottumaa yms. Homogenointi tarkoittaa maidon rasvan pilkkomista pienen pieniksi hiutaleiksi. On epäilty, että hiutaleet kuljettaisivat maidon proteiinit suolistosta vereen, mikä aiheuttaisi ongelmia. En ole todellakaan asiantuntija tässä, vaan toistan vain lukemaani. Oirehtivat potilaat ovat tervehtyneet vaihdettuaan homogenoidun maidon luomumaitoon.

Ja toinen haa, kokeilin pelonsekaisin tuntein itse luomumaitoa, joka ei siis ollut laktoositonta, enkä saanut minkäänlaisia oireita. JOS olisin kokeillut vastaavaa normimaitoa, joka ei olisi ollut laktoositonta, olisin saanut pahoja vatsanväänteitä. Tämäkin on kausiluontoista,minkä jokainen laktoosi-intolerantikko tietää. Joskus voi syödä maitojäätelöä aivan huoletta ja joku toinen päivä ei pysty nauttimaan pientäkään annosta normimaitoa. Onkin erittäin mielenkiintoista tutkia nyt, kestänkö luomumaitotuotteita, koska jos näin on, ei minulla ole ilmeisesti koskaan ollutkaan laktoosi-intoleranssia, vaan en vain kestä homogenoitua maitoa... ja jos näin on, olisin ilmeisesti välttänyt koko kammottavan atopian vauvasta alkaen.. ja jos olisin tämän tiennyt, olisin alusta pitäen ostanut meille lasten synnyttyäkin vain luomumaitoa ja oltaisiinko vältetty myös vanhemman lapseni korvatulehduskierre? Sitä on täysn mahdotonta tietää jälkikäteen. Hyvä kysymys onkin miksi maitoa homogenoidaan? Ulkonäön vuoksi ja maun vuoksiko? Ettei rasva kerry maidon pintaan? Täysin turhaa.

Muualla Euroopassa käydessäni pystyn syömään kaikkia maitotuotteita ilman minkäänlaisia oireita. Maitoa ilmeisesti homogenoidaan muuallakin mutta ei yhtä paljon kuin Suomessa. On huvittavaa lomalla ollessa yrittää tilata laktoositonta ruokaa, koska ei siellä edes tiedetä yleensä koko vaivasta, koska ei siellä siitä kärsitä. Kärjistys, mutta näin olen itse kokenut. Eipä ole tarvinnut kyllä asiaa liiemmin edes miettiä koska mitään vaivoja ei ole tullut.

Nyt siis vehnättömällä ja luomumaitokuurilla. Omaa oloani kuunnellen. Pyrin myös olemaan itselleni lempeä ja välttämään ylimääräistä stressiä. Viimeksi mainitun yrittäminen muuten aiheuttaa jo itsessään pahimmillaan stressiä. Pieni stressi lienee luonnollista ja ei tee pahaa mutta liiallisena voi aiheuttaa ties mitä.

Nokkosihottuma on jo vähän parempi, eikä läiskiä ole enää niin paljon kuin pahimmillaan. Otin käyttöön Losecin vatsaa rauhoittaakseni ja viikonlopun jälkeen kokeilen elämää ilman sitä. Närästystä on vähän edelleen mutta katsotaan miten käy. Ihmiskoe jatkuu siis. En haluaisi nauttia yhtään ylimääräisiä lääkkeitä jos mahdollista. Enkä haluaisi välttää mitään ruoka-aineita loppuelämääni mutta kokeillaan.

Palaan asiaan jossain vaiheessa. Toivottavasti tästä on ollut apua. Kaikki on vielä epämääräistä ja kokeilua.

Suosittelen muuten tutustumaan ihanaan blogiin nimeltään Vatsan vapaapäivä. Sen kirjoittaja on kärsinyt itse vatsaongelmista ja perehtynyt myös aiheeseen. Hänen blogissaan on paljon hyviä reseptejä, joita ajattelin itsekin kokeilla. Vatsa ja suolisto ovat tärkeitä hyvinvoinnille ja niistä on syytä pitää huolta.

Pitkä pitkä kirjoitus tällä kertaa.

Ihanaa loppuviikkoa.

Valokuvissa on mainio raakakakku, jota söin eilen Kampissa sijaitsevassa kahvilassa (yläkerrassa). Ihanan makuinen eikä minkäänlaisia oireita. Toisessa valokuvassa Ruohonjuuresta hankittuja juureslastuja. Ihanan makuisia ja näköisiä. JA kolmannessa jälkiruokakokeilu, jossa vesimelonia jäädytetään puolisen tuntia pakastimessa (pilko ensin sopiviksi lohkoiksi). Vesimelonin kanssa marenkia ja tuorejuustoa. Aika hauska yhdistelmä.

Riviera Maison Wine cooler

Viiicooleriin sisältyy inside joke..siksi sen hankintakin on viivästynyt melkein kymmenellä vuodella. Enkä vieläkään ole saanut ostetuksi sellaista omalla jalallaan seisovaa pompöösiä cooleria. Siinä ois jotakin...

Nytpä kuitenkin ostin Riviera Maisonin tyylikkään coolerin. Sen seinämien sisällä on nestettä joka jäädytetään pakastimessa. Ottaa muutaman tunnin eli suosittelen suosiolla laittamaan pakastimeen jo edellisenä iltana tai pitämään pakastimessa. Vie jonkin verran tilaa mutta itse survon jäisen karpalopussin sen sisään jolloin se ei ainakaan jökötä tyhjänä tilaa viemässä. Säilyy kylmänä vähintään niin pitkään että pullollinen on juotu. Ja mikä parasta ainakin kapeammat shampanjapullotkin mahtuvat sisään!

Ihanan huurteinen kun tuo pöytään suoraan pakastimesta.

Hinta alle 30 euroa jos muistan oikein.