Suuntasimme siis kauniiseen Tukholmaan Siljan uudistuneella Symphonylla. Kovasti mainostettu uudistus nyt ei ihan kovasti silmään pistänyt, vaikka toki ravintolatarjontaa oli uudistettu ja tax free oli uudistunut kokonaan. Ja olen täysin jäävi arvostelemaan esim uutta italialaistyyppistä La Tavolaa tai mielenkiintoista sushiravintolaa, koska me päädyimme syömään Tukholmassa. Gamla Stanissa on mainio italialainen ravintola, jonka nimeä en kyllä nyt millään muista... Ystävälleni Sannalle kokki oli loihtinyt sydämenmuotoisen pizzan! Miksei minun pihviäni oltu käsitelty samalla tavalla? Viini ja ruoka maistui kyllä erinomaisen hyvältä etenkin kun ulkona riehui talvimyrskyn jäännöksenä aivan kamala tuuli.
Tukholma on kyllä kaunis mihin vuodenaikaan tahansa ja vaikka "vähän" tuuli riepottaisikin. Tällä kertaa suuntasimme suoraan Södermalmille Fotografiska Museetiin, mikä oli loistava valinta, sillä siellä oli melko vaikuttava Herb Rittsin valokuvanäyttely.
Ritts aloitti uransa valokuvaajana 1970-luvun lopulla ja saavutti mainetta mm mainoskuvaajana. Ritts otti mm muotokuvia Voguelle, Vanity Fairille, Interviewelle ja Rolling Stonesille. Lisäksi Ritts teki mainoskampanjoita mm Calvin Kleinille, Chanelille, Donna Karanille, Gapille, Gianfranco Ferrelle ja monille muille tunnetuille nimille. Vuodesta 1988 Ritts ohjasi voitokkaasti myös musiikkivideoita.
Rittsin valokuvat olivat todella vaikuttavia: yksinkertaisia mutta täydellisen nerokkaita. Osa hyvinkin tunnetuista valokuvattavista malleista oli kuvattu niin eri tyyliin kuin on totuttu ettei kohdetta olisi ensi näkemältä edes tunnistanut. Valokuvauskurssille menoni on taas lähempänä toteutumista...
Museossa oli myös mm Adi Nesin valokuvia, joissa israelilaistaiteilija oli kuvannut mm sotilaita ja israelilaiskylän ihmisiä. Taiteilija itse on homoseksuaali mikä on vaikuttanut hänen teoksiinsa. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ollut ristiriidatonta juutalaisessa valtiossa kaikkien muiden ristiriitojen seassa. Israelilainen homoseksuaalinen sotilas? Kaikesta huolimatta valokuvissa ei ollut mitään ei isoäidille tai lapsille voisi näyttää eikä niissä näin suomalaisen silmin ollut mitään erityisen provosoivaakaan. Mutta taidokkaita valokuvia.
Suosittelen käymään ko museossa. Itse ainakin aion vierailla siellä jatkossakin. Helppo mennä esim metrolla Slussenin asemalle ja kävellä muutaman minuutin matka rantaa pitkin museolle.
Museolta kannattaa nousta noin 70 porrasta (tuli laskettua ja noustua kilpaa..) ylös muurin taa, josta on kauniit näkymät mm Djurgårdenin suuntaan.
Söderiltä kävelee muutamassa minuutissa Gamla Staniin jota olen jossain määrin boikotoinut useiden vuosien ajan. Tuntuu jotenkin tylsältä talsia turistien kansoittamassa sinänsä kyllä kauniissa vanhassa kaupungissa, jonka on kuitenkin nähnyt monta kertaa ja jonka turistikauppoihin voi helposti tuhlata rahojaan-ihan turhaan. Toisaalta onhan se kaunis. Ja kuten sanottu, siellä on tuo mainitsemani italialainen ravintolakin. Hyvää ruokaa suht hyvään hintaan ja aina hyväntuuliset ihmiset sitä tarjoilemassa. Pelkästään siitä kannattaa maksaa.
Lauantaina sattui täydellisen kaunis aurinkoinen ilma vaikka toki tuuli sai veden valumaan silmistä. Kuninkaanlinna suorastaan kylpi auringonvalossa ja Operakällarenin edessä meressä uiskenteli kymmeniä ja taas kymmeniä kauniita valkoisia joutsenia.
Pieni irtiotto teki hyvää. Jos nauru pidentää ikää, elän tämänkin reissun ansiosta jälleen muutaman vuoden pidempään. Kiitos ystäväni mainiosta seurasta. Otetaan pian uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao