Päivän asu : "Navytyyliä"

Tässä yksi kevään suosikkiasuistani: pusero ja housut Kappahlin viime kevään Hampton mallistoa. Jakku Sportmax, kengät/saappaat Pertti Palmroth ja laukku yksi lempilaukuistani (Furla). Navytyyli on aivan lempparini. Pidän tosi paljon sinivalkoisesta rennosta tyylistä. Laukku on ihanan pehmeää nappanahkaa mutta säilyttänyt nahan mainiossa kunnossa kovasta käytöstä huolimatta.

Muutamia kuvia lisää myös Instagrammissa. Ihanaa valoisaa alkanutta viikkoa

Kemikaalicocktail - vaikutuksia

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miten ympäristö ja kemikaalit vaikuttavat meihin? En tarkoita nyt suuressa mittakaavassa esimerkiksi Tshernobylin ydinräjähdystä, mikä tietysti olisi jo oman kirjoituksensa aihe. Vaan pikemminkin kemikaaleja, joita on esimerkiksi muoviastioissa, puhdistusaineissa, vaatteissa, huonekaluissa ja meikeissä? Aiheesta on niin kansainvälisiä kuin kotimaisiakin tutkimuksia , ja siitä on puhuttu julkisuudessakin, mm mainiossa dokumentissa "Kemikaalitko meitä lihottavat?", joka esitettiin YLE:llä maaliskuussa 2013. Hätkähdin jo silloin miettimään miten "ulkoiset" aineet voivat häiritä hormonitasapainoa, ja vaikuttaa mm lihomiseen, jota itse mietin kovasti juuri tuolloin.

Olinhan itsekin pohtinut, että voiko omaan silloiseen ylipainooni vaikuttaa jokin muukin asia kuin ruoka ja liikunta. Tietysti liian suuret annokset vähemmän terveellistä ravintoa vaikuttavat painoon, ja liian vähäinen liikunta lisää epätoivottua vaikutusta, mutta on mahdollista, että myös kemikaalit vaikuttavat haitallisesti.

Lainaan uusimman Kuntoplus- lehden artikkelia "Lihottaako shampoosi sinua?": "Kaiken taustalla ovat aivot ja elimistön hormonit, jotka yhdessä ratkaisevat paljonko lanteillesi kertyy rasvaa. Tätä yhteispeliä voivat jotkut kauneudenhoitotuotteiden sisältämät aineet häiritä niin, että elimistö antaakin käskyn lihoa." Miettikää...

Asiaa on tutkittu ainakin noin 20 vuoden ajan, ja useissa toisistaan riippumattomissa tutkimuksissa on saatu saman suuntaisia tutkimustuloksia, että tietyt kemikaalit voivat muuttaa elimistön hormonitoimintaa siten, että lihomme.

Painoon vaikuttavat kemikaalit on nimetty obesogeeneiksi ja niitä on meidän jokaisen arjessa ainakin 20 erilaista. Ko. kemikaaleja ovat ainakin bisfenoli-A, ftalaatit ja natriumglutamaatti.

Miksi kirjoitan aiheesta? Kiinnostuin itse jo vuonna 2000 ravinnon vaikutuksista meihin, koska minulla todettiin ensin laktoosi-intoleranssi ja pian sen jälkeen epämääräinen ärtyvä suolisto ja vatsa syndrooma tai mikä lie. Olen joutunut lukemaan paljon ja kokeilemaan mikä minulle sopii ja vastaavasti mikä minut sairastuttaa. Esimerkiksi irtokarkeissa olevat ainesosat eivät sovi alkuunkaan: vatsani tulee niistä niin kipeäksi, että joudun esimerkiksi lähtemään kesken päivän töistä kotiin. Mikään lepo, mikään asento ei auta silloin, vaan aineen on vaan poistuttava kehostani. Haitallinen aine voi olla esimerkiksi sorbitoli tai aspartaami, jotka voivat aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia tai esimerkiksi migreeniä.

Kärsin myös pahoista ja pitkistä migreenikohtauksista, ja päätin npin kuukausi sitten yrittää hoitaa migreeniäni lääkkeettömästi. Olin tilanteessa, jossa olisi tarvinnut hankkia neurologilta estolääkitys kuukausittain toistuviin kohtauksiin. Ajatus siitä, että pumppaan sisääni säännöllisesti voimakkaita lääkkeitä, jotka vaikuttavat mm aivojen toimintaan, ei houkutellut. Merkillepantavaa on myös se, että ensimmäinen toteamani migreenikohtaus minulla oli ala-asteella, ja sen jälkeen aloin kärsiä pahemmin vasta vähän ennen kuin täytin 30, ja isompi ambulanssikyytiin johtanut migreenikohtaus minulla oli muutama vuosi sitten. Migreeni on siis pahentunut viime vuosina vuosi vuodelta, ja aivan aidosti olen tilanteessa, jossa migreenin laukaisijat on vaan poistettava ympäristöstä. Olen siis monelta kannalta hyvin kiinnostunut omaan hyvinvointiini vaikuttavista ulkoisista seikoista. Samalla kannan huolta omien lasteni hyvinvoinnista.

Otetaan esimerkin vuoksi muutama obesogeeni, joka on siis ns hormonihäiritsijä. Natriumglutamaattia on joka puolella. E621 vilahtelee mm leikkeleissä, marinadeissa jne. Elintarviketeollisuus vakuuttaa että natriumglutamaatti on turvallista. Näin väitettiin kuitenkin nyös esimerkiksi atsoväreistä, jotka on sittemmin todettu haitallisiksi. Natriumglutamaattia esiintyy luonnossakin mm lihassa, sienissä ja tomaateissa. (Huomaan tätä kirjoittaessani, että olen vaistomaisesti jättänyt tomaatin usein esim salaatissa syömättä...)

Ftalaatti. Ftalaatit saavat kehon rasvavarastot kasvamaan ja keräämään lisää rasvaa. Ftalaatteja käytetään liuottamaan hajusteita, ehkäisemään kynsilakan halkeilua ja apuaineena suihkeissa. Ftalaatteja käytetään muovin pehmittämiseen, ja siksi niitä on mm pakkausmateriaaleissa ja leluissa. Lisäksi ftalaatteja on mm shampoissa, saippuassa, voiteissa, deodoranteissa yms yms yms. Huomatkaa, että kauneustuotteiden ftalaatit tunkeutuvat ihon läpi (!) verenkiertoon, jossa ne vaikuttavat kuten hormonit.

Parabeenit. Käytetään säilöntäaineena ihonhoitotuotteissa. Epäillään että parabeenit voivat aiheuttaa mm rintasyöpää. 

Käytämme paljon muoviastioita, joita ei suositusten mukaan tulisi käyttää pinnan naarmuuntumisen tai esimerkiksi värjäytymisen jälkeen, koska muovisesta astiasta voi irrota em. haitallisia kemikaaleja huomaamattamme. Heitinkin vuosikausia meillä olleet muoviastiat saman tien menemään.

Olen jo joitakin vuosia sitten siirtynyt pääsääntöisesti käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Ainakin niiden ihonhoitotuotteiden osalta, jotka ovat suoraan kosketuksissa ihon kanssa. Kokeilin myös varsinaisia luonnontuotesarjojen meikkejä, mutta niiden taso ei ollut tyydyttävä ainakaan muutamia vuosia sitten. Jokainen voi tehdä omat valintansa, eikä tarkoitukseni ole keuhkota ja "olla oikeassa" mutta on hyvä lukea ja ottaa selvää, jotta ainakin tietää mitä iholleen laittaa. Ja jos ette vuosi sitten sattuneet katsonaan tuota mainitsemaani dokumenttia "Kemikaalitko meitä lihottavat", koittakaa saada se käsiinne jostain. /span>

Matkakertomuksia : Tahko

After ski laskijan mekka :) murtsikkaladut jo huonossa kunnossa. Mönkkörisafari oli huippu, suosittelen :)

Päivän asu : Ivo Nikkolo, Gabor & Massimo Dutti

Kokeilin ranskalaista lettiä hiusrajaan..

Tässä kuvassa on tiukka asiantuntijailmeeni ;) "Antakaas kun selitän..."

Toissapäivänä oli asiakastilaisuus ja vuoroni osallistua paneelikeskusteluun asiantuntijana, mikä tarkoittaa käytännössä, että naisena pitää pukeutua liki Cruella de Vil tyyliin. Mikä tarkoittaa siis kukkahattutyylin täydellistä vastakohtaa :) pointti on, että asulla pitää viestiä asiantuntijuutta ja vakavuutta.

Minulla on yhden naisen hiljainen mielenosoitus ajoittain musta jakkupuku+valkoinen paitapusero yhdistelmää kohtaan. Tuohan on jokaisen lakinaisen virkapuku, ja ah niin tylsä. Ajoittain menen itsekin sen suojiin, mutta silloinkin pidän siitä jos siihen asuun sisältyy jokin clue.... Toisaalta musta jakkupuku on kerran tuottanut vastaavassa tilanteessa kommentin, että ai niin sinä siellä, sulaudut niin siihen mustaan sohvaan :) mieluummin siis jotain vähän värikkäämpää.

Tässä paneelissa pukeuduin hiljan hankkimaani Ivo Nikkolon vaaleanharmaaseen jakkupukuun, jossa on sekä housujen vyötärössä että jakussa kivoja yksityiskohtia. Vaikkakin housujen leveä vyötärökaistale saa vyötärön näyttämään toooosi leveältä, mutta ne ovat silti hauskat :) 

Jalassa Gaborin ihanaakin ihanammat vihreät mokka-avokkaat. Ihania yksityiskohtia. Huivi on Tukholman tuliainen Massimo Duttilta.

Kerranpa muuten pidin oman pitkän puheenvuoroni yleisön edessä. Jälkikäteen sain palautetta, että puhujalla oli todella upeat kengät! Oli vielä lisännyt, että yleisesti paljon tyylikkäämpi kuin kilpailijan kollega! Olihan tuo palaute erittäin positiivinen ja mieluisa mutta asiantuntijana olisin toki mielellään saanut palautetta itse aiheestakin :)

My beautiful Helsinki

Darjeeling Jungpana First Flush

Tänään pääsin kokeilemaan maailmalla kuhinaa vuosittain aiheuttavaa Darjeeling teen kevään ensi satoa! Tai pääsin ja pääsin: menin ostamaan sitä pienen annoksen. Darjeeling on melko arvostettu musta teelaatu mutta en ole itse oikein koskaan päässyt sen sisälle. Toisaalta, olen vasta nyt perehtynyt millään tavalla teen valmistukseen, ja ymmärrän alustavasti, että veden lämpötilalla todella on väliä, samoin kuin haudutusajalla. Joten voi olla, että olen valmistanut Darjeelingin aiemmin väärin?

Maailmalla lehdet kirjoittavat teearvosteluja nimenomaan ko Darjeelingin First Flushista. Siitä on tullut samankaltainen ilmiö kuin esimerkiksi viinimaailmassa Beaujolais viini. Ensi sadon viini saa ryntäyksen Suomenkin Alkoissa. Teelehdet ovat osin jopa vaaleanvihreitä, osin hopeisia. Hautuessaan teelehdet näyttävät aivan vihreän teen lehdiltä. Kokeneemmat sanovat, että toisen tai jopa kolmannen sadon lehdet olisivat vieläkin parempia.  

Mistä on kysymys? Darjeeling on kaupunki n 2000m korkeudessa Intiassa Länsi-Bengalin osavaltiossa. Teepensaat kasvavat korkealla vuorilla runsaassa kosteassa ilmastossa mikä tuo oman makunsa teelehtiin. Kaikkein hienoimmat teelehdet kasvavat korkeimmalla paikalla. Ensi lehdissä eli siis ensi sadossa sanotaan olevan hedelmäistä kultaista makua, ja kieltämättä ainakin teen värisävy on kaunis kellertävä. Jopa teelehdissä on hento hedelmäinen tuoksu.

Teeliikkeistä ehkä legendaarisin, ranskalainen Mariagefreres hehkuttaa first flushia esteettä. Itselleni ensi kokemus jäi kyllä vaisuksi. Jotenkin tuntui, että suositeltu 100 asteen lämpötila oli liikaa nuorille teelehdille? Pirkko Arstila suositteleekin tälle sadolle kirjassaan "vain" 80 asteen lämpötilaa, mikä näppituntumalla voisikin toimia paremmin. Lisäksi luulen, että innoissani "iskin hampaani" ensi kupilliseen liian nopeasti. Eli siis join liian kuumana mikä tietysti vaikuttaa teekokemukseen. Seuraavalla kerralla siis vähemmän kuumaa vettä ja ehkä pidempi haudutus kuin vain 3-4 minuuttia?

Tee on hurjan hintaista: teekilo tätä Darjeeling First Flushia maksaa 129€/kg! Vertailun vuoksi täydensin suosikkiteetäni eli Milky Oolongia joka maksaa 46€/kg..... Ja teetä juomattomille selvennyksenä, että teetä ei osteta kahvin tapaan kilon tai puolen kilon paketeissa, vaan irtomyyntinä noin 70-80g per pussi. Hevijuuserit voivat lempiteetään ostaa ehkä 150g kerralla jotta ei yhtenään tarvitse käydä täydentämässä varastojaan.

Suosittelen muuten hankkimaan teelämpömittarin. Täydellistä hifistelyä mutta myös aidon tarpeellinen. Siitä on helppo tarkistaa teeveden lämpötila ennen teelehtien upottamista. Eikä ollut edes kallis :)

Servettejä - ihania keväisiä värejä

Meillä on aina servettejä, joskus aivan tavallisia marketin yksivärisiä ja joskus mitä ihanampia tyyliteltyjä servettejä. Usein servetit ovat tarpeen mutta ne tekevät arkisestakin kattauksesta kauniin ja viimeistellyn.

Ostan silloin tällöin servettejä matkoilta muistoksi-on kivaa muistaa reissua ja sen tunnelmia sieltä tuodun servetin muodossa. Jos kaupassa näen kauniita servettejä, joissa on jokin idea, saatan napata mukaani.

Pääsääntöisesti teen pari krt vuodessa isomman ostoksen ja täydennän servettilaatikkoa useammalla paketilla. Ei tarvii yhtenään ostaa, eivätkä pääse ikävästi loppumaan esim lauantaina illalla kun vieraita on tulossa. Jouluksi omat, pääsiäiseksi omat, kesään ja syksyyn omat. Väreillä saa ihmeitä aikaan.

Pienen wc:n sisustusta -Vivian Gray saippua

Haa, minkä löydön teinkään Sokkarin 3+1 päiviltä! Uusi Vivian Gray nestesaippua ja entistäkin kimaltavampi, tooodella bling bling. Ja koska kaikki bling pitää olla ihailtavissa, ovat nuo purkit nyt vierekkäin. Täytyy toivoa, etten löydä kolmatta, koska se alkaisi kieltämättä näyttää jo vähän ääliöltä...

Mutta on se hieno. Ja kyllä meillä on nyt kädet kuulkaa puhtaina :)

Ja mikä parasta, minullekin meni jakeluun tänään, että niin joo, on olemassa muitakin kuvankäsittelyohjelmia, joilla omia kuvia voi saada aidosti paremmiksi. Mulla oli entisessä koneessa hyvä ohjelma, mutta oon ollut jotenkin ihan kädetön tämän ipadin kanssa mutta nyt koittaa uusi elämä. Josko lopettaisin tuolla taskupokkarilla kuvaamisenkin ja vihdoin hankkisin ehkä kamerajalustan.....tai ainakin ottaisin enemmän kuvia järkkärillä. Meillä on vaan hankinnassa vielä parempi objektiivi, ja pokkarilla taas saa lähikuvat paremmin...

Kokeilen nyt siis Snapseed kuvankäsittelyohjelmaa ja alkuvaikutelma on hyvä :)

Kohti HCR:ää

HCR eli Helsinki City Run lähenee hurjaa vauhtia. Olo on vähän epäuskoinen mutta kuitenkin jännittynyt ja toiveikas. Vielä vuosi sitten valmistauduin omaan ensimmäiseen 10km juoksuuni Naisten Kympille ja nyt siis tuplasti pidemmälle matkalle, koska kymppi meni mukavasti. Mikään voittajafiilis ei tällä hetkellä ole, vaikka olenkin pitänyt talvella kuntoa yllä. 

En kuitenkaan saanut talven aikana juostuksi siten kuin ajattelin ja nyt on tekemistä. Työmatkapyöräilyn aloitin kyllä jo kaksi viikkoa sitten, joskin tällä vk tuli heti paussi osin sään, osin iltamenojen vuoksi. Pyöräily on siitä hyvä laji, että se pitää yllä peruskuntoa mainiolla tavalla: tuo lisää voimaa jalkoihin ja antaa aerobista treeniä. Ja mikä parasta, yhdistää nerokkaasti liikunnan ja työmatkat. Jos ei illalla enää joko jaksa tai ehdi lenkille tai salille tai mitä lie, niin on ainakin pyöräillyt. Juoksua ei toki korvaa. Jos tulee parinkin viikon juoksutauko, joutuu aloittamaan ikään kuin alusta.

Vilkaisin juuri hetki sitten HCR:n reittikarttaa ja reitti ainakin näyttää hauskalta, ainakin noin maisemallisesti. Joitakin haastavia nousuja tulee olemaan, ja lupaavat että kympin kohdalla muuttuu haasteellisemmaksi. Tosi kiva, kun muutenkin alkaa painaa jaloissa :)

Miksi juoksen? Hyvä kysymys. Ensinnäkin olen perusluonteeltani sohvaperuna. Rakastan kynttilänhämyistä kotona oloa, hyvää musiikkia ja hyvää kirjaa tai käsitöiden tekemistä. Se ei vaan valitettavasti tee hyvää noin pitkässä juoksussa. Neljänkympin korvilla tulin vaan itsekseni siihen tulokseen, että nyt jos koskaan on aika ottaa itseäni niskasta kiinni, ja alkaa hoitaa itseäni. Luin jostain lehdestä, että viimeistään tässä vaiheessa pitää alkaa rasittaa omaa luustoaan nimenomaan lajeilla, joissa luihin kohdistuu "iskuja" eli rakastamani lajit pyöräily ja uinti eivät pidä luustosta huolta, vaikka muuten hyvää liikuntaa ovatkin. Siksi siis juoksen.

Juoksu on miellyttävä laji työssäkäyville siitäkin syystä, että ulos juoksemaan voi lähteä ihan milloin itselle parhaiten sopii. Ei tarvitse kello kädessä kiirehtiä ryhmätunneille, vaan omia aikojaan valua ovesta ulos ja pinkoa menemään. Jos sattuu hyvä päivä, askel lentää, ja jos sattuu takkuisempi päivä, siirtää vaan tossua toisen eteen, ja yrittää kuunnella hyvää musiikkia ja saada siitä energiaa. Lenkin jälkeen on mainio olo. Kroppa on täynnä happea ja lihaksissa hyvä väsynyt olo. Useimmiten nukun hyvin liikunnan jälkeen ellei sitten satu niin onnettomasti, että jalat ovat päässeet menemään niin hapoille, että niitä särkee...

Midnight Runit (viime vuonna Tukholmassa ja Helsingissä) olivat tavoitteeni viime vuonna, ja koska ne sujuivat mallikkaasti, päätin tähdätä tuplasti pidemmälle eli puolimaratonille (HCR). En ole koskaan juossut niin pitkää matkaa ja suhtaudunkin kunnioittavasti tulevaan haasteeseen. Toisaalta otan asian sillä tavalla lunkisti, että jos meinaa lähteä henki, niin sitten voin hetken kävellä (joskin se on aika tappava ratkaisu kesken juoksun, koska jatkaminen on sen jälkeen aika tunkkaista). Ilmoitin itseni 2h 20min lähtöryhmään, mitä pidän realistisena tavoitteena. Saa nähdä kuinka käy.

Näillä mennään, tänään lyhyempi intervallitreeni, ja ensi viikolla taas muuta. Liikunnallista keväistä sunnuntaita :)

Juoksijan energiapitoinen sunnuntaiaamiainen? Hehee, aikaa ja voimia ei juuri muina aamuina ole väsätä mitään muuta ja muutenkin sunnuntaiaamut ovat rauhallisia ja sopivia erikoisherkkuihin. Safkaa maanantaista sunnuntaihin kirjasta löytyy myös tämä mielettömän hyvä Köyhät ritarit ohje. Munamaitoon lisätään kermaa! Meillä ei sattunut olemaan kaapissa mutta laitoin kahvimaitoa, ja riittävän hyvää. Juju onkin siinä mitä paistetun ritarin kanssa tarjotaan: itse tehtyä lemon curdia eli sitruunavoita ja ranskankermaa. Tajuttoman hyvää.

Lemon curdia en ollutkaan tehnyt koskaan aiemmin itse. (Enkä btw myöskään syönyt valmistuotteena kuin krt aiemmin, jolloin ihastuin sen makuun). Tarvitaan yhden sitruunan raastettu kuori ja noin desin verran sitruunamehua. 3 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria vatkataan vaahdoksi. Vatkattu munavaahto ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään, samoin 100g huoneelämpöistä (suolatonta) voita, ja vaahto nostetaan teräskulhossa vesihauteen päälle=kattilassa poreilevaa kuumaa vettä, ei saa koskea kulhon pohjaan. Vispataan 10-15 min kunnes vaahto sakeutuu. Sitten nostetaan jäähtymään ja raastettu sitruunankuori sekoitetaan hyvin seokseen, ja voila! Valmista!