Rauhallista joulua

"Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa."
- Alpo Noponen

Toivotan kaikille rauhallista joulua. Syksy on ollut erittäin kiireinen ja huokaisen oikein syvään, kun saan istahtaa alas kuuntelemaan joululauluja ja vain olla. Olen kuunnellut pitkin joulukuuta erilaisia joululauluja ja erilaisia sovituksia perinteisemmistä lauluista. Spotifyssa on mm pop christmas songs, mikä on varsin rauhoittava kaikesta huolimatta.

Otetaan kaikki joulu stressittömästi ja keskitytään joulun sanomaan ja läheisiin ihmisiin, olivat he sitten lähellä tai kaukana.

Buon natale a tutti

Gluteeniton saaristolaisleipä 2 versiota

Gluteeniton elämä ei käytännössä olekaan tarkoittanut valtavaa muutosta ruokavaliooni. Elän melko normaalisti loppujen lopuksi enkä ole joutunut luopumaan kovinkaan paljosta. Lukuunottamatta jumaloimaani saaristolaisleipää. Gluteenittomilla tuotteilla pystyy korvaamaan paljon mutta ei ohramallasta, joka tekee saaristolaisleipään sen mielettömän koukuttavan maun.

Olen kuitenkin päättänyt löytää tähän ratkaisun. Googlaamalla löytää melkein mitä vaan ja onneksi meitä gluteenittomia on jo melko paljon. Löysin useampia reseptejä mutta kolmenkaan kokeilun jälkeen en ole vielä osunut napakymppiin. Tässä kuitenkin kaksi mukiinmenevää vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on melko lähellä onnistumista mutta vaatinee tuotekehittelyä vielä. Kaksi viikkoa aikaa löytää oikea sekoitus. 

Saaristolaisleipä TORKKUJA JA NOKKOSIA -blogista

3,5 dl valmista jauhoseosta tai (2,5dl tattarijauhoja, 3 rkl psylliumia, 3 rkl pellavansiemen(rouhetta)ja 4 rkl perunajauhoja)

Kaada kulhoon 4 dl piimää, sekoita sen joukkoon jauhoseos, 2 dl tattari- tai gluteenittomia kaurahiutaleita, 1 tl soodaa, 1 tl ksantaania, 1-1,5 dl tummaa kookossiirappia ja 2 tl merisuolaa. Sekoita 25g sulatettua kirnuvoita taikinaan.

Anna taikinan kohota hetki vuoassa.  Sekoita 2 rkl siirappia ja 1 dl lämmintä vettä ja valele leipää siirappivesiseoksella. Laita leipä 175 asteiseen uuniin 45 minuutiksi, valele siirappivedellä uudelleen ja laita takaisin uuniin 30 minuutiksi. Toista valelu vielä kerran ja laita takaisin 30 minuutiksi. Ota uunista ja anna jäähtyä.

Leipä on hapan mutta siitä puuttuu vielä se tietty makeus. Pitääkö lisätä siirapin määrää ja muuntaa osa jauhoista muuksi kuin tattarijauhoiksi, koska ne vasta happamia ovatkin? Ehdin kokeilemaan ainakin kerran vielä ennen joulua. Käytännön ongelma on, että syön leipää todella vähän, ja kokeiluversiot täytyy melkeinpä pakastaa, etteivät mene pahaksi. Jouluna kuitenkin on ihanaa ottaa siivu oikein ohueksi leikattua saaristolaisleipää ja laittaa sen päälle kasa lohimoussea tai mätiä ja sipulia yms. Ja vatsa huutaa... Mutta kuuluu niinkuin jouluun, eikö?


Toinen versio Gluteenitonta leivontaa sivustolta

Gluteeniton saaristolaisleipä

Tässä reseptissä käytetäänkin nesteenä gluteenitonta Laitilan Kukko olutta. Tässä piilee pieni ongelma, mikäli ei kestä gluteenittomaksi käsiteltyä tuotetta vaan keho vaatii luontaisesti gluteenitonta, koska Laitilan Kukko oluissa gluteeni poistuu oluen käydessä. Jännitin itse kuinka käy mutta keho ei reagoinut mitenkään olueen. Hyvä niin. Käytin itse tummaa lageria mikä ehkä oli vähän liiankin tummaa, koska sen maku puskee leivästä aika voimakkaasti läpi. Makukysymys tietysti sekin. Jotenkin oma ajatus olisi, että josko käyttäisi vähemmän tummaa olutta ja ehkä oluen ja piimän yhdistelmää leivässä? Olut tuo maltaan makua, jota leipä ehdottomasti kaipaa ja piimä lempeää happamuutta.

5 dl Laitilan Tumma kukko olutta
50g hiivaa
1 rkl psylliumia
1 tl suolaa
1,5 dl tummaa siirappia
2 dl pellavanrouhetta
0,5 dl Semper Pofiber perunakuitua
0,5 dl tattarirouhetta
2 dl tattarijauhoa
2 dl Semper Grov mix jauhoseosta
(1 tl kaakaojauhetta)

Lämmitä olut kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva. Sekoita joukkoon psyllium ja anna turvota muutama minuutti. Lisää suola, siirappi, rouheet ja perunakuitu. Lisää vielä jauhot ja vaivaa hetki.

Kaada vuokaan ja anna kohota 20-30 minuuttia. Laita 200 asteiseen uuniin ensin 30 minuutiksi, laske lämpötilaa 175 asteeseen ja anna paistua vielä 45 minuuttia. Sivele lopuksi vielä siirappi-voiseoksella.

Hyviä vaihtoehtoja kumpikin. Näilläkin päästään joulun makuihin.

Joulun kalaisa menu 2015

Alustavasti olen suunnitellut joulun menua. En ole oikein kinkkuihmisiä enkä itse asiassa hirveästi kaipaa mitään lihaa jouluuni. Ehkä, ehkä savustettua kalkkunaa mutta siinä se sitten olisikin. Kaloilla ja mädillä ja kuohuviinillä mennään.

Jouluaatto alkaa meillä aina riisipuurolla, jota tarjotaan siis lounaaksi vähän ennen kuin Turku julistaa joulurauhan. Joulurauha tarkoittaa minulle henkilökohtaisesti rauhoittumista. Sen jälkeen ei juoksennella enää ympäriinsä vaan keskitytään nauttimaan joulusta. Jos on jäänyt jotain tekemättä tai ostamatta niin sitten se saa ollakin. 

Jouluaattona olemme jo useita vuosia syöneet aikuisten kesken blinejä smetanalla ja kylmäsavulohella/mädillä ja sipulilla. Hyvää kuohuviiniä ja juhlatunnelma on siinä. Sillä mennään nytkin. Blinitaikinan ohjeen löytää tattarijauhopussin kyljestä. Ei vaadi erityistä osaamista eikä kummoisia aineitakaan. Paista aidossa voissa ja voita runsaasti. Sen verran kuuma pannu, että paistaa rapean pinnan muttei polta ennen kuin taikina ehtii kypsyä sisältä. Blinit kohoavat ja paistuvat hitaammin kuin normiletut. Ihanaa ja juhlavaa. (Jonakin jouluna voisin harkita simpukoita tai ostereita, joita näkyy ruokalehdissä..)

Joulupäivään

Lämmin lehtikaali-pistaasisalaatti Etiketti 4/2015 lehdestä
250g lehtikaalia
1 punasipuli
150g parmesaania
0,5 dl oliiviöljyä
2 dl mustia kalamataoliiveja
4 rkl kuivattuja karpaloita
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl sormisuolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
1 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä paahdettuna

Huuhdo ja kuivaa kaali, ja revi kaali. Poista kova lehtiruoti. Kuori sipuli ja leikkaa todella ohuiksi viipaleiksi. Raasta 1/3 parmesaanista pieniksi muruiksi. Ota lopusta parmesaanista lastuja kuorimaveitsellä.

Kuullota sipuleita muutama minuutti öljyssä, lisää lehtikaali ja sekoittele noin minuutti. Lisää raastettu parmesaani. Jatka paistamista noin puoli minuuttia tai kunnes osa juustosta pehmenee hiukan.

Laita kaali-sipuliseos kulhoon. Lisää oliivit ja karpalot. Kaada joukkoon etikka. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin. Viimeistele paahdetuilla pähkinöillä ja parmesaanilastuilla.

Salaatin kanssa joko luomuperunoita sellaisenaan keitettyinä tai Vaahterasiirappi-rosmariiniperunat
Etiketti-lehti 4/2015

12 keskikokoista kiinteää perunaa
4 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa, mustapippuria myllystä
muutama rosmariininoksa
3 rkl vaahterasiirappia

Kuori perunat ja leikkaa perunoiden pintaan viiltoja parin millimetrin välein. Leikkaa perunan pohjapuolelta pieni pala pois jotta perunat pysyvät pystyssä paiston ajan. Valuta päälle öljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetuilla rosmariinin lehdillä.

Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia. Valuta perunoille vaahterasiirappia ja jatka paistamista noin 15 minuuttia. (Alkon juomasuositus ranskalainen maalaissiideri, jota muuten suositellaan myös juustolautasen kanssa perinteisen punaviinin sijasta.)

Sillejä (en vielä tiedä ostanko kaupasta pari tölkkiä valmiina, ehkä..)
Kalaa. Ehkä valmistan hyvin yksinkertaisen lohen ilman krumeluureja? Miksipä ei. Pidän siitä. Tai sitten hauki ja sen kanssa hyvä valkoviinikastike?
Kaupan valmis sienisalaatti gluteenittomana ja laktoosittomana. Niin hyvää perunan kanssa.

Saaristolaisleipää ja lohimoussea

Lohimousse
200g graavilohta
200g kylmäsavulohta
1 sipuli
2 dl kermaa
1 tlk rahkaa
1 tlk kermaviiliä
0,5 - 1 dl silputtua tilliä
1 rkl sokeria
1 tl sitruunapippuria
1/4 tl valkopippuria
3/4 tl suolaa

Jälkiruoka on vielä avoin. Houkuttaisi glögijuustokakku. Palaan siihen vielä.

Joka tapauksessa muutama hyvä juusto: laadukas iso kokonainen kiekko Brie-juustoa, siihen hyviä pähkinöitä ja hunajaa ja uuniin hetkeksi. Lisäksi samalta alueelta pari muuta kovempaa juustoa, ehkä hyvää Goudaa ja jokin muu. Ja sitten aiemmin mainitsemaani ranskalaista siideriä tai kuohuviiniä.



Menu lyhyesti
riisipuuro
blinit plus mätiä, kylmäsavulohta, smetanaa ja kuohuviiniä
juustoa ja ranskalaista siideriä

kalaa uunissa
lämmin lehtikaali-pistaasisalaatti
perunoita ja lämmin valkoviinikastike
sillejä
sienisalaatti

saaristolaisleipä plus lohimousse

glögijuustokakku

Kodin joulu

Joulun henki astelee hiljalleen sisimpään. Se tulee joka joulu, vaikkei aina puolessa välissä marraskuuta tuntuisi yhtään siltä. Tuttuja esineitä ja joulukoristeita esiin. Niitä ei tarvita kovin paljon-ellei se ole oma juttu. Muutama tuttu esine joko vuosien ja vuosien takaa tai viime vuodelta, jos siihen sisältyy ja liittyy jokin kaunis muisto. Teen itse mielelläni muutaman näyttävämmän asetelman, joita voin katsella sohvalla istuessani tai ruokapöydälle tai ikkunalle. Se riittää. Minun jouluni ei lähtökohtaisesti ole koskaan punainen. Joulu on valkoinen ja hopeinen ja ruskea. Lisäksi jouluuni kuuluu yleensä jokin iso kukkaistutus. Luonnon vihreää siis myös. Selkeää ja paljon lasia.

Uusia koristeita ei tarvita välttämättä lainkaan. Joulun valoja esiin ja paljon kynttilöitä. Ja joulumusiikkia. Mitään muuta ei tarvita. Ehkä lasillinen viiniä ja/tai glögiä ja pipari tai palanen hyvää suklaata. Enää en edes yritä uskotella itselleni, ettenkö lasten kanssa vajoaisi syömään suklaakonvehteja jos niitä kotiin ostetaan, joten en osta yhtään ennenkuin ehkä juuri päivää ennen joulua yhden rasiallisen laadukasta suklaata. Vatsakin kiittää kaikin tavoin. 

Joulu ei ole tolkutonta mässäämistä, vaan se on hyvä mieli. Meille jokaiselle se tulee omilla jutuilla. Itse yritän rauhoittua. Ei ehkä ihan helpoin juttu omalla alallani mutta yritän unohtaa kaiken kiireen muutoin. En takuulla lähde ryysimään kauppoihin vaan yritän päästä mahdollisimman helpolla.

Ihanaa että tulee joulu. Juuri yksi ystäväni totesi somessa, että enää kaksi maanantaita jouluun. Ja huomenna pitää olla joulukalenteri lasten ovessa ja pitää jopa muistaa täytää ensimmäinen luukku..
 

Rauhallista joulua

Toivotan oikein rauhallista joulua kaikille. Joulun rauha on vihdoin laskeutunut meidänkin kotiimme. Joulurauha on jo julistettu Suomen Turusta. Turku on rakas opiskelukaupunkini, jossa on moni rakas sukulainen ja moni rakas ystäväni. Sinne on aina ihana palata.

Nyt keskityn nauttimaan joulun rauhasta, luen loppuvuodeksi varaamiani kirjoja ja kerään voimia tulevaan. Palaan blogin pariin joidenkin päivien kuluttua.

Nauttikaa lumesta ja valosta. Levätkää ja kuunnelkaa... itseänne ja muita. Kaunista musiikkia.

Tämän joulun koskettavin laulu on Natalie Colen Mary, Did you know..

Hemmottelulahjoja läheiselle

Silmiini osui loppuviikosta viime vuoden Iltalehden tai Iltasanomien artikkeli, jossa oli lueteltu aika hyviä ideoita joululahjoiksi läheiselle.

Jos on hankaluuksia keksiä lahjaa eikä innosta ostaa esimerkiksi kirjaa, joka sinänsä on kirjaihmiselle mainio lahja, voisikin miettiä omatekoista lahjakorttia ja antaa jotain henkilökohtaista. 

Nykyajatteluun istuisi muutenkin ajatus enemmän aineettomasta lahjasta kuin materiasta. Riippuu tietysti aina saajasta ja toki myös antajasta. Mitään ainoaa ja oikeaa ohjenuoraa ei ole olemassa.

Lapsille ja vaikka kummilapsille voisi antaa aikaa: lahjakortti vaikka viikonlopuksi luoksesi? Monilla lapsillakin on kaikkea. Toisaalta jos jossakin perheessä on tiukempaa, voisi joko kysyä suoraan mitä tarvittaisiin tai sitten miettiä jotain tarpeellista. Olen itse esimerkiksi ollut liikuttunut miten hyvin kummipojalleni on aina kelvannut kummitädin valitsemat puserot yms. Ja muistan itsekin lapsuudestani miten ihanaa oli vetää päälleen juuri kummitädiltä tulleita vaatteita. Tai ne mummon kutomat sukat.. rakastin niitä jo lapsena ja antaisin nyt aika paljon jos mummo olisi elossa ja sieltä tulisi taas ne rakkaudella kudotut sukat. Osaan itsekin sukkia tehdä ja pitänee alkaa jatkaa perinnettä ja alkaa tekemään niitä sukulaislapsille mutta ei se ole sama itselleni kuin ne mummon sukat. Kaikkea ei siis todellakaan tarvitse ostaa ja jotenkin haluaisin omillekin lapsilleni opettaa että kaikkein tärkeimmät asiat eivät ole rahalla ostettavia.

Mainitsemassani artikkelissa oli mm seuraavia ideoita:

Itse leivottu sydänleipä (tai jotain muuta toisen mieliruokaa tai -leivonnaista). Pakkaa kauniiseen rasiaan ja kirjoita kaunis saateteksti.

Villasukat

Lahjakortti. Olisipa ihanaa saada esimerkiksi 10 x hierontakortti. Arki on jotenkin niin kiireistä, että jos pysähdyttäisiin hetkeksi lähelle....ja nyt siis riittää ihan se kotoinen hieronta, eikä tarvita kalliita lahjakortteja kaupungin maineikkaammalle lihasten rusentajalle.

Lupaus matkasta... vaatii jo vähän käteistä tai joustavan luottokortin mutta ei tarvita silloinkaan valmista matkalippua vaan esim että lähdette vaikka johonkin lähelle yhdessä. Kuinka usein matkan etsiminenkin on kiireistä ja toinen haluaa enemmän jne. 

Jotenkin juuri tässä elämäntilanteessa em lahjat liikuttaisivat paljon enemmän kuin kiireessä kaupasta ostettu kallis hajuvesi tai kalliit alusvaatteet, joita en kyllä sinänsä yhtään ylenkatso enkä niistäkään pahastuisi mutta itse mietitty ja tehty olisi vielä läheisempi.



Ja mitä kiireisempi arki, sen iloisempi yllätys esim saada jouluaamuna kahvi vuoteeseen. Pienet eleet etenkin lapsiperheiden kiireisessä arjessa tulevat kyllä huomatuiksi.

Pieni ele on myös antaa perheelle lapsenhoitolahjakortti. Ne tulevat usein tarpeeseen :) Eivätkä maksa kuin aikaasi. 

Omat lahjat on hankittu ja laitettu jo postiinkin. Toivottavasti rakkaat kummilapseni saatte omanne ajoissa. Kummitädillä oli taas ihan vähän kiire. Lapset ovat käyneet koulun joulujuhlassa, saaneet todistuksensa ja nyt alkaa joulun aika. Ruokaostokset vielä edessä mutta en ota stressiä: kaiken saa valmiina, ja tärkeintä on nauttia ja olla onnellinen. Kaikki muu on toisarvoista.

Joulukuusi

Lasten pyynnöstä joulukuusi haettiin jo eilen. Olemme usein hakeneet sen paria päivää myöhemmin mutta toisaalta, ehtii enemmän nauttia kuusenkin tuoksusta ja katsella sitä jo ennen joulua.  Miksipä ei?

Kotimme viereisessä puistossa myydään perinteisesti ihan kauniita joulukuusia jo hyvissä ajoin. MInusta on jollain tapaa jopa miellyttävää nähdä kuusimyyjä perinteisellä paikallaan noin viikkoa ennen joulua: jokin savupata savuttaa ja kuusimyyjä värjöttelee kuusten seassa.

Kävelimme tyttären kanssa puistoon ja katse osui ensimmäiseen tarjokkaaseen joka olikin hyvä. Tässä muuten yksi syy ostaa kuusi hyvissä ajoin: saa kauniin ja tasapainoisen yksilön, jossa on oksia tasaisesti. Hintahan on kuitenkin myöhemminkin sama, mutta valikoima ehkä ei enää niin runsas.

Kaivoin kuusen koristeista haluamani valkoiset ja kultaiset pallot sekä kankaiset isot ruusut, jotka ovat varsin luonnollisen oloisia aidossa kuusessa. Kiinnitin itse ruusut, ja annoin lasten koristella loput. Lopputulos miellyttää meitä kaikkia. Nyt vain nautitaan ja muistetaan antaa vettä riittävästi, jotta kuusi kestäisi joulupyhien yli kunnialla.

Kyösti Haatanen - Jouluoratorio De nativitate Christi

Lauloin kauan sitten yhden kesän Savonlinnan oopperakuorossa, mikä oli aivan huippukokemus. Muistan vieläkin tunteen, kun Lentävässä hollantilaisessa lauloin hetken eräässä kohtauksessa Matti Salmisen vieressä: tunsin mahtavan basson jaloissani ääniaaltojen tärinänä enkä kuullut mitään omasta lyyrisestä sopraanostani. Nada, en mitään

Oopperajuhlakuoroa johti silloin Kyösti Haatanen, joka oli tiukka mutta aikaansaava johtaja.  Oopperajuhlakuoro aloitti toimintansa jo syksyllä harjoitellen yhden viikonlopun kerran kuukaudessa. Vuoden aikana esiinnyimme mm juuri ennen joulua ihanassa Turun tuomiokirkossa, jossa esitimme Kyösti Haatasen oman sävellyksen Jouluoratorio - De nativitate Christi, joka on käsittämättömän hieno teos. 

Kyseessä on jouluevankeliumi, jossa on aarioita sopraanolle, altolle, tenorille ja bassolle.  Kuoro-osuudet ovat joko hiljaisia ja koskettavia tai mahtavia äänen ilotulituksia. Ja erityismaininnan saa uruille kirjoitetut stemmat. Myös urkuja soittaneena en voi muuta kuin ihailla urkujen mahtavaa pauhua tietyissä osissa. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan ko teoksen. Jouluevankeliumi elää aivan eri tavalla.

"Mutta enkeli sanoi heille:
Älkää peljätkö sillä katso
minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja
joka on Kristus, Herra
Daavidin kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa.
ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa
suurin joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat

Kunnia Jumalalle korkeuksissa
ja maassa rauha ihmisten kesken
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto."

"Näin olen kuullut" -Kyösti Haatanen

Toivottavasti minäkin laulan vielä joskus...

Adventtisunnuntain glögikutsut

Helsingin City-Centerin valokoristeet leijuvat sadunomaisesti ilmavassa keskustilassa. Ihana fiilis aamulla kävellä töihin näiden ohi


Kutsuin ystäviäni facebookin ja puhelimen luettelon kanssa glögille ja piparille sunnuntaina. Ideana oli että ovet avautuivat klo 12 ja kukin oli tervetullut omien aikataulujensa mukaisesti klo 18 asti.  Ilahduttavan moni löysi aikaa joulukiireidensä lomassa ja tuli käymään.  Kiitos ystävät, oli ihana nähdä teitä ja kuulla pikaisesti kuulumisia.

Ja koska kukin tuli eri aikaan, oli mahdollisuus jutella vähän jokaisen kanssa. Suosittelen. Joskin huomasin, että kuusi tuntia oli hivenen pitkä aika. Kolme-neljä tuntia toimii varmasti paremmin.

Itse tarjoilujen osalta ei tarvitse ottaa stressiä, koska glögin/ joulukahvin kanssa riittää pienet purtavat. Vähän suolaista ja pientä makeaa. 

Itsetehtyä saaristolaisleipää ja kylmäsavulohitahnaa
taatelileivoksia
Nyåkersin mainioita pipareita
valmis pähkinälajitelma Stockalta

Taatelileivokset ovat muisto lapsuuden jouluista. Äiti teki ja tekee näitä vieläkin joulunaikaan. Ja ne ovat kyllä erittäin hyviä. Pakko jakaa resepti muillekin. Taateleiden maku sopii jouluun. Se ei ole liian läpityöntävä eikä liian makea. Ja leivosten tekeminen on suhteellisen helppoa

TAATELILEIVOKSET

1-2 pkt kivettömiä taateleita (valitse mahdollisimman pehmeitä, helpompi käsitellä)
3 dl kiehuvaa vettä
150g voita
2 dl sokeria
2 munaa
2 tl vanilliinisokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

kuorrutus:

100g voita
2 dl fariinisokeria
3/4 dl kermaa
2 dl kookoshiutaleita

itse teen kuorrutuksen aina kaksinkertaisena, koska se vaan on NIIN hyvää :)

Leikkaa taatelit pieniksi kuutioiksi, pane kulhoon ja kaada kiehuva vesi niiden päälle. Sekoittele välillä ja anna jäähtyä.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne voi-sokeri-munavaahtoon, sekä lisää myös taateliseos.

Levitä taikina reunalliselle uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista levyä 175 asteessa 30 minuuttia. 

Sulata kuorrutusta varten kattilassa voi, lisää muut aineet ja anna kiehua muutama minuutti.  Levitä kuorrutus levyn päälle ja laita levy vielä 5 minuutiksi uuniin.  Leikkaa levystä nelikulmaisia leivoksi tarpeen mukaan. Sopii myös pakastettavaksi.


Mukavaa alkavaa viikkoa

Jouluperinteet

Jouluun liittyvät perinteet, joita meillä jokaisella on paljon. Piti niistä tai ei. Ne vaikuttavat alitajuntaan ja joitakin kaipaa vuosittain, joistakin voi luopua ja korvata ne uusilla. On varmasti niitäkin, joille perinteet eivät ole tärkeitä eikä niistä tule sitä lämmintä tuttuuden tunnetta. Perinteet eivät saa kahlita liikaa eikä niistä ehdottomasti saa tehdä rasitetta itselleen. Jos perinteinen lattiasta kattoon tehosiivous ei ole sinun juttusi, miksi tehdä sitä vain sen vuoksi, että se on ollut tapana?

Omat jouluperinteensä löytää vuosien mittaan kokeilemalla. Osa jutuista vain tulee jäädäkseen. Huomaan itse kertovani lapsille, että ostin taas jokajouluiset vihreät kuulat, vaikken edes itse pidä niistä. Kerron lapsilleni, että näitä oli omalla mummolla ja ukillani joka joulu, ja että ne vaan kuuluvat jouluun (vaikken siis itse edes syö niitä). Samoin omasta kodistani olen tuonut Porvoon sinikääreiset tryffelit, vaikken varsinaisesti edes pidä niistä. Niiden näkeminen tuo vaan turvallisen tunteen ja pienen hetken, jolloin muistan lapsuuden joulut mummolassa.

Budapest karkeista luovuin ilomielin. Niitäkään en syö nyt enkä ikinä....eli olen valikoiva muistoineni.

Oman perheeni jouluihin kuuluu kankainen joulukalenteri, johon joka aamu yritän muistaa laittaa jotain erityistä. Tänä aamuna nuorempi lapsi tuli keittiöön ja ilmoitti faktana, että tonttu on unohtanut laittaa kalenteriin tämän päivän yllätyksen....o-ou... Ko kalenteriin liittyy myös tapa, josta lapset pitävät ja muistuttivat tänäkin vuonna: kalenterin luukkuun pitää pistää lappu, jossa on ohjeita mistä ko päivän yllätys löytyy. Lapset siis mielellään etsivät aarteensa, eivätkä suoraan halua napsia sitä kalenterista. Hauskaa. En edes muistanut tätä itse mutta minua opastettiin, että äiti muistatko miten kivaa se on. Lapset eivät halua kalenteriinsa rahaa, jota ajattelin sinne laittaa, jotta voisivat ostaa haluamansa joululahjat itse ja opetella keräämään tiettyyn tavoitteeseen näin lyhyelläkin tähtäimellä. Haluavat kuitenkin mieluummin jotain muuta. Kiva perinne.

TÄÄLTÄ löydät viime vuoden pohdintojani mm jouluruokiin liittyvistä perinteistä ja ristiriidoista mm puolisoiden välillä. Tänä vuonna ajattelen perinteitä toiselta kannalta ja mietin niihin liittyviä positiivisia puolia. Perinteet luovat jatkuvuutta ja tuovat turvallisuuden tunnetta. Siltikin kannattaa luopua niistä perinteistä, jotka eivät tuo hyvää mieltä kenellekään mutta niitä toistetaan vuodesta toiseen koska niin on aina ennenkin tehty. Joulun pitäisi olla rakkauden aikaa, jolloin hiljennytään nauttimaan läheisistä ihmisistä. Tämän sanottuani totean, että ei se silti tarkoita sitä, että pitää olla paljon ihmisiä ympärillä. Lasten tultua elämäämme olen halunnut viettää jouluaaton aina oman perheen kesken. Siitäkin huolimatta että rakastan sukuani ja viihdyn esimerkiksi tätini perheen luona enemmän kuin hyvin. Omaan aattooni liittyy hiljaisuus, joulumusiikki, lämpimät töppöset, glögikupponen silloin kun siltä tuntuu ja juhlava aattoillallinen kynttilöiden loisteessa. Voin toki muuttaa tätäkin tapaani, jos siltä tuntuu. Joka toinen vuosi jouluaattoni tulee olemaan erilainen, kun lapset eivät olekaan luonani, ja silloin teen jotain ihan muuta. Lähden vaikka Roomaan aattoillan jumalanpalvelukseen tai jotain muuta. Perinteisiin ei pidä kahlita itseään.

Lapsuuden jouluihini kuului ehdottomasti lukuisat laulukeikat eri tilaisuuksissa kotipaikkakunnallani. Helsinkiin tultuani tuntui orvolta kun ei ollutkaan enää tuttuja tapoja mutta olen löytänyt hiljalleen uusia juttuja. Joululauluihinkin tulee uusia. Ei niin, että vanhat korvattaisiin kokonaan uusilla, vaan tulee uusia mukaan joukkoon. Suomalaiset joululaulut ovat surumielisiä ja niitä kuuntelen tietyssä mielialassa. Toisenlaisia, iloisempia kuuntelen sitten kun siltä tuntuu. Ihanaa, että on vaihtoehtoja.

Tänä jouluna yritän jälleen olla ostamatta ja valmistamatta ylenmäärin ruokaa. Vähempikin riittää. Lapset ovat saaneet toivoa omia suosikkejaan ja niillä mennään riippumatta sopivatko ko ruoat toisiinsa. Tyylinipottajana aion ainakin yrittää olla salliva. Kaikilla pitää olla hyvä mieli. Lahjoja yritän hankkia vain kohtuudella. Lapset saavat jouluna jotain isompaa, jota vuoden aikana ei hankita. Kummilapsille jotain mitä eivät ehkä saa myöskään omilta vanhemmiltaan, joskin järki siinäkin ja omien vanhempien toiveet kunniaan.

Rauhallista joulukuuta. Jouluun on enää 19 päivää.

Kukat tekevät joulun

Kukat todellakin tekevät joulun-ainakin minun jouluni.  Olen vuosia ja vuosia tehnyt itse oman ison kukka-asetelman. Joka vuosi hieman erilaisen mutta joka vuosi siitä alkaa varsinainen jouluaika.

Ostin kauan sitten esikoisen syntymän jälkeisenä jouluna paikallisesta kukkakaupasta kauniin ison asetelman, ja aluksi yritin jäljitellä sitä, kunnes luovuin jäljittelemisestä ja aloin tehdä asetelmia fiiliksen mukaan.

Viime vuosina olen tehnyt pääsääntöisesti asetelmia,joiden pääväri on ollut valkoinen. Ja sen lisäksi paljon vihreää. Viime vuonna jouduin vaihtamaan jopa osan kasveista ennen joulua, koska osa yksinkertaisesti vain kupsahti kesken kaiken. Mikä pettymys.  Tänä jouluna toteutin osittain itse asiassa viime joulun toiveeni eli orkidea-asetelman. Tämäkin asetelma syntyi viime kädessä vasta puutarhalla tepastellessani: katselin mitä kasveja oli tarjolla ja myös vähän katselin mitä ammatti-ihmiset olivat saaneet aikaan, ja tein lopullisen päätöksen vasta puutarhassa.

Yllättävää muuten oli miten paljon oli nimenomaan valmiita asetelmia, ja etenkin miten paljon niissä oli ylimääräistä hörhellystä. Itse en sellaista kaipaa ja vähän yllätyin miten vähän oli luonnollisempia asetelmia. Lisäksi yllättävää oli, ettei kaikkia valmiissa asetelmissa olevia kasveja ollut lainkaan saatavissa sellaisenaan, vaan ainoastaan asetelmissa. Lisäksi olisi ollut mukavaa saada esim mehikasvi ilman glitteriä... mutta en valita, valikoima oli tästäkin huolimatta laaja ja sain mitä halusin. Tai ehkä halusin mitä sain...

Jouluun ehdottomasti siis kuuluvat kukat, ja niitä saa olla vähän joka pöydällä. Ei liioitellusti mutta useampi pienempi asetelma ison lisäksi. 

Virtahepo jouluna

Voiko jouluna kirjoittaa/puhua myös vaikeista ja hankalista asioista? Katson toisella silmällä joulupäivän elokuvaa "Perheen jalokivi" ja mietin joulun ja ylipäätään juhlapyhien viettoa perheissä. Joulu on ilon juhla, ja sellainen sen pitäisikin olla.  Ei pitäisi stressaantua. Ei aikuisten eikä lasten. Lapsillekin joulu aiheuttaa vähintäänkin lahjapainetta, kovaa odotusta, mikä purkautuu usein kiukutteluna ja huonona käytöksenä, kun aattoa ja lahjoja odotetaan niin kovasti. Lapsille se suotakoon, vaikka se onkin välillä rankahkoa joulukuun pimeinä iltoina. Olemme itse luoneet tavarataivaan ja odotuksen, joten lapsi käyttäytyy sen mukaisesti.

Lasten pienoinen hermostus ja odotus on kuitenkin pienen pientä verrattuna siihen, minkälaisia odotuksia yllättävän useat perheenjäsenet asettavat toisilleen. Joulu erityisesti on monille niin tärkeä juhla, että sitä pitää viettää tietyllä tavalla, eikä mikään muu kelpaa. Kaikkien lasten pitää tulla kotiin joulua viettämään. Viis siitä onko se mahdollista lapselle lainkaan tai aiheuttaako ongelmia lapsen omassa parisuhteessa tai pitäisikö lapsen käydä esimerkiksi puolisonsakin lapsuudenkotona.

Jos kyläilyjärjestelyistä selvitään ja saadaan sovitettua kaikkien toiveet yhteen, asetetaan mahdottomia vaatimuksia lapsilleen.  Tai voihan olla että joulun virtahepo onkin oma lapsi, joka haluaa, että joulunpyhiä vietetään aina tietyllä tavalla. Entä asetammeko läheisellemme vaatimuksia, jotka kumpuavat ainoastaan omista lähtökohdistamme ja omista toiveistamme?

Asetammeko ylipäätään jollekin toiselle ihmiselle raamit, joissa toisen pitäisi elää ja toteuttaa jonkun muun toiveita? Voiko läheinen todellakin käyttäytyä ihan miten huvittaa? Päästää suustaan mitä sieltä sattuu milloinkin putoamaan? Kiukutella kuin pieni lapsi.. Odottaa kaikesta huolimatta, että koko perhe saapuu vuodesta toiseen, vaikka tunnelma voi olla niin ahdistava, että sitä jännittää viikkoja etukäteen. Sitä haluaisi perheidyllin ja täydellisen ihanan joulun. 

Piispa Irja Askola puhui joulun alla Ylen aamutv:ssä "joulukauhusta", jota jotkut kokevat ennen joulua ja varmaan joulun allakin. Piispa viittasi ymmärtääkseni siihen ahdistavaan tunteeseen, jota voi kokea, jos joulu ei ole erityisen hohdokas tai mitenkään erityinen. Tai jos sen kokee pikemminkin Jeesuksen syntymäjuhlana, eikä materian kyllästämänä perhejuhlana. Mutta joulukauhua voi kokea myös, mikäli joulua on pakko viettää ennalta asetettujen ehdottomien toiveiden mukaisesti ehkä tietäen, että joku pahoittaa mielensä kuitenkin. Jotkut ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä, ja syyttävät siitä aina lopulta läheisiään. Juhlapyhät tuovat sisällä olevia patoutuneita tunteita pintaan, ja jos minkäänlaista hienotunteisuutta ei ole, syytää oman pahan olonsa ulos välittämättä siitä, että voi satuttaa toista.

Joskus ainoa vaihtoehto on järjestää joulu ihan vaan oman perheen kesken, jotta sydän ei hakkaa kahtasataa pahoista sanotuista sanoista, siitä tunteesta, että mikään mitä teet, ei tule riittämään, etkä ole koskaan niin tärkeä, että oma hyvinvointisi olisi edes yhtä tärkeä kuin läheisesi. Jotkut ovat niin jumissa omassa tuskassaan, että eivät näe kuin oman kuvajaisensa. Kaikki tapahtumat koetaan vain itsensä kautta. Itsekkäästi ja imien voimaa läheisistä. Joskus on laitettava oma hyvinvointi hyvän käytöksen ja ennakko-odotusten edelle. Hyvä lapsi tai hyvä vanhempi ei tarkoita sitä, että toiselta pitää sietää huonoa käytöstä vuodesta toiseen. Joulun virtahevon on parempi pysyä omassa pesässään, mikäli ajoittainenkaan epäitsekkyys ei onnistu.

Toivon että joulu on ollut rauhaisa, eikä kukaan ole syyllistänyt siitä, että tulitte käymään tai ette tulleet. Rauhallista Tapaninpäivää

Rauhallista joulupäivää pelien merkeissä

Perheellemme hankittiin jouluksi uusi peli, Perhe Alias. En ole aikoihin nauranut niin makeasti :) suosittelen lämpimästi. Lapsille on omat kortit ja aikuisten selittäessä toisilleen, käytetään aikuisten kortteja. Lisäksi on villit kortit, joista saadaan lisähupia selityksiin. Perheen pieninkin pysyi hyvin mukana pelin tiimellyksessä. 

Muutoin keskitymme mukavaa yhdessäoloon, ehkä ulkoiluun, lukemiseen ja hyvästä ruoasta nauttimiseen.  Mukavaa, kun ruokaa ei enää tarvitse valmistaa, vaan voi ottaa kaapista mitä haluaa. Oikein rentouttavaa 1. joulupäivää

Lohipastrami 

Luumurahkakakku - ihanan raikas

Merry Christmas & Bon Noel & Frohe Weichnachten

So this is Christmas... Toivotan oikein rauhallista joulua. 

Joulupuuro on keitetty ja lahjat avattu. Olemme todenneet, että jouluaaton rauha säilyy kotonamme, jos lapset saavat avata lahjansa heti aamulla. Meillä pienet tontut heräilivät kuusen alustaa tarkistamaan heti kuudelta :) ihastuneita ja tyytyväisiä huudahduksia.. Kissaneiditkin saivat oman uuden lelupallon, joka jo sai kovaa kyytiä.

Aaton henki kietoutuu vähitellen meidänkin kotiimme.  Patricia Cornwellin uusin kirja kainaloon ja sohvan nurkkaan.

Merry Christmas

Joulukattaus

Joulukattaus on valmis.  Joka vuosi alkuperäinen ajatus on jokin toinen ja kattaus elää sitä "rakentaessaan", ja ikään kuin syntyy itsekseen niillä materiaaleilla, mitä on käytettävissä. Tältä se näyttää tänä jouluna. I'm happy, may the Christmas begin

Kattauksessa on ihanat valkoiset Villeroy&Bochin New Wave lautaset ja saman sarjan kirkkaat pienet lautaset, Schott Zwieselin shampanjalasit, kristalliset Virosta tuodut vesilasit ja Suomi sarjan hopeiset aterimet (joita isoäitini alkoi keräämään kauan, kauan sitten, kiitos mummo näistäkin, miss you). Nuorena teininä en tosiaankaan osannut arvostaa hopeisia lahjoja kun toiveissa oli ihan jotain muuta, mutta nyt muistan isoäitiä tästäkin lämmöllä.  Kaukaa viisas ihminen.  Servetiksi valitsin kuitenkin tummat, jotta kattaukseen tulee vähän ryhtiä. Pullo on tyhjä kuohuviinipullo, joita "pelastettiin" mummun synttäreiltä vesipulloiksi :)

Kynttilät ovat sekalaista sakkia, mihin ihastuin erään sisustuslehden kuvassa, jossa oli ehkä 3-4krt enemmän kynttilöitä asetelmassa-niin kaunista. Alhaalla olevat Marimekon tuikkukynttilät.  Voi olla ettei pitkiin kynttilöihin sytytetä tulta lainkaan, koska pöydän päällä on paperinen valaisin...