Maisema

Maisema
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyvinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyvinvointi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Manuaalista käsittelyä




Ihanaa lauantaiaamua. Perjantai-illasta sunnuntaiaamuun on valkokaulustyöläisen parasta aikaa. Ainakin omasta mielestäni. Viikon kiireet ja paineet laukeavat ja voi vaan olla. Pelkästään tietoisuus siitä, ettei tarvitse herätä aamulla kellonsoittoon, on ylellistä. Yleensä siitä huolimatta herään viikonloppuisinkin aikaisin. Sama on perheen koululaisilla: arkiaamujen herätykset on ihan tuskaa, mutta annas olla, kun viikonloppuna kaikki saataisiin nukkua, niin eikö lastenhuoneesta kuulu iloisia heräämisen ääniä aivan liian aikaisin. Meillä onkin tiukka kielto olla aiheuttamatta edes ilman liikkeitä ennen kahdeksaa. 

Tämäkin ylellinen vapaa lauantaiaamu alkoi jo kuudelta, vaikka olisi saanut nukkua. Yritin puristaa silmiä kiinni ja keskittyä hengittämään rauhallisesti mutta puoli kahdeksalta annoin periksi ja nousin keittämään latten.


Eilen kävin ns manuaalisessa käsittelyssä Kuntoutus-Karppisella Malmilla. Työkaverini suositteli kuunneltuaan lounaalla valitteluani kipeästä jalasta. Ajattelin, että käynpä vilkaisemassa verkkosivuja ja totesin, että manuaalinen käsittely voisi ehkä toimia. 


Manuaalisessa käsittelyssä nivelten ja lihasten normaalia toimintaa ja sen palautumista tuetaan hieronnalla, triggerpisteiden ja lihaskalvojen käsittelyllä. Lisäksi minullekin käsittääkseni annettiin lämpöhoitoa kipeimpään kohtaan.  Lämpökäsittelyn jälkeen tuli huoneeseen toinen henkilö, joka toimi jarruna (huh) ja koko jalkaa huljautettiin ilmassa. Oikea puoli, joka on vihoitellut enemmän nyt viimeisen vuoden ajan, on kuulemma aivan jumissa. Sen olen toki tiennyt tavallaan koko ajan mutta vihdoinkin tunnen löytäneeni henkilön, joka ymmärtää ongelman ja saattaa jopa tietää keinot tilanteen korjaamiseksi. Triggerpiste on lihaksessa tai muussa pehmytkudoksessa oleva kipeä piste, joka heijastelee kipua tai arkuutta muualle kehoon. 

Esimerkiksi jos triggerpiste on pienessä pakaralihaksessa, se voi aiheuttaa vakavaa alaselkä- ja alaraajakipua. Näin minullakin. Ongelmat ja kivut alkoivat, kun aloitin juoksemisen. Alkuun oikean puolen lonkka oli niin kipeä, etten kyennyt nukkumaan edes kunnolla. Lonkkakipu kuitenkin lähti aika nopeasti ja juoksin ilman ongelmia ainakin viisi vuotta kunnes vuosi sitten polvi kipeytyi kunnolla, enkä siis ole juossut kunnolla noin vuoteen. Totaalitauko alkoi runsas puoli vuotta sitten. Pystyn juoksemaan noin 2-3 km kunnes polven ulkojänne hirttää kiinni, eikä jalalla juosta enää askeltakaan.  Samaan aikaan saman puolen lonkassa ja/tai pakaralihaksessa on kipua. Kipupiste on niin syvällä, etten tavoita sitä oikein millään venytyksillä.

Toivon koko sydämestäni, että vaiva saadaan nyt hoidetuksi. MInulle suositeltiin myös samanaikaiseksi hoidoksi akupunktiota, ja sitä ajattelin myös kokeilla. Nyt painoi triggerpisteitä jalkapohjasta kipeässä jalassa, ja melkein huusin ääneen. Anything goes tässä vaiheessa. Jalka on niin juntturassa kaikesta venyttelystäni huolimatta, että viikko sitten pyörälenkin jälkeen veti pohkeen jumiin ja sitä kautta akillesjänne oli niin kipeä ja nestettä sen ympärillä, ettei koko jalkaa kestänyt vääntää ja kävelykin oli hankalaa. Se jännitys aukesi yllättäen rullaamalla reisiä foam rollerin päällä. Luulenpa siis itsekin, että ongelman syntylähde on tuolla pakaralihaksessa ja nivusissa. Katsotaan miten tässä vielä käy. Puoli vuotta otti päähän rankasti, etten päässyt juoksemaan. Sitten totesin, että harmittelusta ei ole mitään hyötyä. Jalalla ei juosta ennen kuin se on saatu kuntoon ja siihen menee nyt aikaa.

Oleellista olisi nyt saada selville mistä tämä johtuu. Onko toinen jalka lyhyempi kuin toinen. Vai vaikuttaako jalkaholvin raskauden aikainen laskeutuminen nyt tällä tavalla vai onko minulla muuten asentovirhe vai mitä? Kauan sitten todettiin että minulla on toispuoleisesti jäykkä selkä, joten voipi olla, että vaatii parempaa tutkimista, että pystyn liikkumaan turvallisesti vielä vuosikymmeniä. Mutta otetaan selvää.

Syöpään sairastunut Aki Hintsa sanoi minusta kauniisti Hesarin haastettelussa: "Huomista päivää meille ei ole luvattu. Voit tehdä tänään niitä asioita, joita oikeasti pidät tärkeänä." Eletään sen mukaan. Läheisille ihmisille hyvää ja itselle niitä asioita, joista nauttii.

Ihanaa viikonloppua
 


maanantai 11. tammikuuta 2016

Chanel Chance eau tendre





Giorgio Armanin kevyt ja elegantti hajuvesi Acqua di Gioa oli loppumaisillaan jo syksyllä, ja aloin etsiä uutta tuoksua. Halusin eri tuoksun mutta riittävän saman tyylisen. Migreenitaipumukseni ei oikein pidä kovin voimakkaista tuoksuista enkä voimakasta tuoksua muutenkaan käytä yleensä päivätuoksuna, joten halusin jonkin kevyen mutta aikuisen naisen tuoksun.

Ei taaskaan ihan helppo nakki. Hajuvesiä ei voi tuoksutella kuin 1-2 kerrallaan. Hajuaisti vain menee tukkoon, eikä vastaanota enää uusia tuoksuja. Tästä syystä voi kokeilla vain paria tuoksua kerrallaan ja niitä sitten tuoksutella iltaa kohti.

Puolilaiskasti kävin välillä kosmetiikkaosastolla kokeilemassa. Silloin tällöin yhtä, välillä kahta tuoksua. Joskus samaa kuin edellisellä kerralla, useimmiten uutta. Joskus jotain vanhaa suosikkia, useimmiten uusia tuttavuuksia. Mutta kun ei löytynyt.

Joulun alla tilanne alkoi olla jo kriittinen ja oli pakko tehdä päätöksiä. Päätöksentekoa avitti bonusseteli ja joulun alekupongit, joiden ansiosta hankinta ei tuntunut niin ratkaisevalta.

Kaupassa hyvä myyjä kuunteli toiveeni ja teki ehdotuksia edellisen tuoksuni perusteella. Toinen ehdotus oli Chanelin Chance. Tuoksuttelin sitä hetken ja kiertelin kaupassa muilla osastoilla, kunnes tulin siihen tulokseen, että Chance olisi uusi tuoksuni. Ihanan kukkainen, vähän sitruksinen, ehkä greippinen ja samalla eteerinen ja naisellinen. Olen kerrassaan mieltynyt jo uuteen tuoksuuni. Suosittelen.




torstai 9. heinäkuuta 2015

Refluksitautia ja nokkosihottumaa ja maidon homogenoinnista


Vihdoinkin lomalla. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Kulunut vuosi avioeron jälkeen on ollut rankka. Päällisin puolin olen pärjännyt lasten kanssa varsin hyvin mutta huomaan stressanneeni kuitenkin. Nyt kun 365 päivää on pyörähtänyt, havaitsen, että elämä kantaa kuitenkin. Horisontissa alkaa olla uusia unelmia ja näen tulevaisuuden jo paljon kirkkaampana.


Aluksi en ajatellut kirjoittaa mitään avioerostani julkisessa blogissani mutta olen itse saanut tukea lukemalla muiden kokemuksia. Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa otsikon mukaisesti viime viikkojen oireistani. Ja senkin teen vain jotta edes yksi kohtalotoveri ehkä saisi jotain apua. Viimeisten vajaan kolmen viikon aikana olen itse lukenut lukuisia sivuja netissä etsien syitä ja parannuskeinoja.

Mitä siis tapahtui? Juhannuspäivän aamuna heräsin ja havaitsin kaulallani muutaman kahden euron kolikon kokoisen punaisen läikän. Luulin aluksi, että minua olisi pistänyt jokin hyttynen, koska läiskät muistuttivat hyttysenpistoja. Läiskät katosivat muutamien tuntien kuluttua mutta yhtäkkiä niitä ilmestyi muualle. Käytännössä kerran päivässä läiskiä ilmestyi jonnekin hävitäkseen tuntien kuluttua ja ilmestyäkseen uudelleen muualle.

Parissa päivässä olin tulla hulluksi. Läiskät eivät olleet mitään pikkupistoksia vaan pahimmillaan valtavan kokoisia karttamaisia kohonneita ihottuma-alueita. Ja ne kutisivat. Laitoin viestiä ystävälleni, joka on farmaseutti, ja kysyin neuvoa. Siihen mennessä olin jo googlaamalla saanut selville, että kyseessä mitä todennäköisimmin olisi nokkosihottuma. Never ever aiemmin kohdannut sitä. Sain neuvoksi ottaa iisisti muutamia viikkoja ja ottaa tupla-annosta Zyrteciä, jotta ainakin kutina katoaisi.

Tähän väliin kerron, että olen noin kymmenen vuoden ajan kärsinyt enemmän ja vähemmän siitepölyallergiasta. Se on ilmennyt äänen totaalikatoamisena, silmien kutiamisena, nenän vuotamisena, tukkoisuutena ja ajoittain kurkun kipeytymisenä. Ja vauvaikäisestä lähtien atooppisesta ihosta ja pahasta ihottumasta. Teini-iässä kuitenkin ihottuma katosi kokonaan enkä noin 15 vuoteen kärsinyt mistään allergioista. Nyt siis siitepölyaltistusta ja tänä kesänä tämä.

Minulle vielä keväisin käy käytännössä joka vuosi niin, että en edes muista altistustani ja havahdun yhtäkkiä siihen, että olen tolkuttoman väsynyt ja jossain vaiheessa alkaa nenä vuotaa ja aivastuttaa. Tänä keväänä siitepölyaltistus on ilmeisesti ollut poikkeuksellisen voimakas..


En edelleenkään tavoita syytä nokkosihottumalleni. En keksi mitään erityistä, joka olisi laukaissut oireet. Käytin Telfastia useamman viikon ja sen harvinainen sivuvaikutus voi olla nokkosihottuma, mutta olen käyttänyt sitä aiemminkin saamatta mitään oireita. Juhannusaattona toki juhlittiin ystävien kanssa mutta olenhan minä nyt ennenkin viiniä nauttinut.. Kova stressi avioeron jälkeen ja työpaikalla? Kuka tietää. Nokkosihottuma on kuitenkin oire jostain. Kysyin jo lääkäriltäkin kuinka kauan voin vain odotella tämän poistumista ja kesäloman jälkeen sitten lähden otattamaan verenkuvaa, josta katsotaan tulehdusarvoja ja aletaan etsiä mahdollista tulehdusta. Mikäli siis tilanne ei siihen mennessä parane.

Ja nyt päästään varsinaiseen asiaan eli refluksitautiin. Se minulla on todettu 5-7 vuotta sitten. Vatsaoireeni olivat niin pahoja, että jouduin gastroskopiaan eli ruokatorven tähystykseen. Toista kertaa elämässäni. Kamala tutkimus, jonka päihittää vaan toisesta päästä tehtävä tähystys, jota onneksi en ole joutunut kokemaan. (Nyt koputan puuta, ettei ikinä tarvitsisikaan....ja ylipäätään tuon tähystyksen pelko saa minut tutkimaan ihan oma-aloitteisesti oireita ja syitä ja seurauksia sen sijaan, että varaisin oikopäätä ajan erikoislääkärille.)

Refluksitauti tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että ruokatorven ja vatsalaukun välissä oleva läppä päästää vatsalaukun happoja ruokatorveen polttaen sitä matkallaan ja aiheuttaen siten kipua. Itselläni kipu on niin voimakas, etten pysty liikkumaan, vaan pallean kohdalla vaan sattuu tosi voimakkaasti.

Refluksioireet alkoivat voimakkaammin vasta noin viikon kuluttua nokkosihottuman alkamisesta, mistä syystä en heti osannutkaan yhdistää nokkosihottumaa vatsan ongelmiin. Tai..ollakseni rehellinen, kun pysähdyin ajattelemaan omaa vointiani, tajusin, että vatsani ja suolistoni oli oireillut jo kuukausia mutta en vaan ollut pysähtynyt hoitamaan sitä.

Aiemmin todettu refluksini pysyi täysin oireettomana vuosia. En tarvinnut siihen määrättyä lääkettä vaan pyrin syömään vatsalleni sopivaa ruokaa. Olen osittain vaistomaisesti välttänyt närästystä aiheuttavia aineita kuten paprikaa, tonnikalaa ja viimeisimpänä tomaattia. Nyt oireiden ollessa oikein pahoina närästystä tulee soijasta, valkosipulista ja vehnästä. Vehnä onkin yllättävä, koska se ei ole aiemmin ollut minulle erityisen paha. Toki olen laiskanomaisesti sitä välttänyt, enkä esimerkiksi ole juurikaan syönyt vaaleaa leipää tai valkoista pastaa tms. Nyt kuitenkin pienikin määrä vehnää aiheutti valtavan kivun. Yllätys yllätys. Vehnäallergia ei ole kovin yleinen ja suhtadunkin tähän löydökseen varauksella. Josko kyse olisi ohimenevästä sensitiivisyydestä? Keliakia minulta on testattu viimeisen gastroskopian yhteydessä, eikä minulla silloin ainakaan sitä ollut. Olen kyennyt syömään esim ruisleipää tähän asti ilman erityisiä oireita. (Ruisleivän nimellä myytäviä leipiä muuten on pilvin pimein kaupoissa, mutta kun tutkii aineosat, löytää lähes aina myös vehnäjauhoja.) Vehnää on sitten esimerkiksi liemikuutoissa ja yhdessä jos toisessakin myytävässä tuotteessa. Varminta siis leipoa itse.

Vehnän suhteen siis odottavalla kannalla. Mutta jotain hyvääkin. Ylävatsani ei ole lainkaan turvonnut kun jätin vehnän joitakin päiviä sitten. Nokkosihottuman puhjettua totesin peiliin vilkaistessani, että vatsani on kauttaaltaan aivan turvonnut, ja nyt siis ei enää. Hmm..

Asiaa tutkiessani löysin nopeasti selkeän yhteyden refluksitaudin ja nokkosihottuman välillä. Paneuduin siis tutkimaan refluksitaudin syitä ja hoitoa. Kuten sanottu, olen jo pitkään joutunut perehtymään suoliston hyvinvointiin, joten aihe oli tuttu jo ennakkoon. Vuonna 2000 minulla diagnosoitiin laktoosi-intoleranssi ja haa, nyt päästään toiseen mielenkiintoiseen aiheeseen. Nimittäin maidon homogenointiin ja sen aiheuttamiin oireisiin. Olen joskus aiemminkin törmännyt samaan aiheeseen mutta nyt luin siitä enemmän. Tieteellistä näyttöä homogenoinnin seurauksista ei liene ole, tai ainakaan itse en ole siihen törmännyt vielä mutta yksittäiset kokemukset puhuvat sen puolesta, että homogenointi voi aiheuttaa suolisto-oireita ja ihottumaa yms. Homogenointi tarkoittaa maidon rasvan pilkkomista pienen pieniksi hiutaleiksi. On epäilty, että hiutaleet kuljettaisivat maidon proteiinit suolistosta vereen, mikä aiheuttaisi ongelmia. En ole todellakaan asiantuntija tässä, vaan toistan vain lukemaani. Oirehtivat potilaat ovat tervehtyneet vaihdettuaan homogenoidun maidon luomumaitoon.

Ja toinen haa, kokeilin pelonsekaisin tuntein itse luomumaitoa, joka ei siis ollut laktoositonta, enkä saanut minkäänlaisia oireita. JOS olisin kokeillut vastaavaa normimaitoa, joka ei olisi ollut laktoositonta, olisin saanut pahoja vatsanväänteitä. Tämäkin on kausiluontoista,minkä jokainen laktoosi-intolerantikko tietää. Joskus voi syödä maitojäätelöä aivan huoletta ja joku toinen päivä ei pysty nauttimaan pientäkään annosta normimaitoa. Onkin erittäin mielenkiintoista tutkia nyt, kestänkö luomumaitotuotteita, koska jos näin on, ei minulla ole ilmeisesti koskaan ollutkaan laktoosi-intoleranssia, vaan en vain kestä homogenoitua maitoa... ja jos näin on, olisin ilmeisesti välttänyt koko kammottavan atopian vauvasta alkaen.. ja jos olisin tämän tiennyt, olisin alusta pitäen ostanut meille lasten synnyttyäkin vain luomumaitoa ja oltaisiinko vältetty myös vanhemman lapseni korvatulehduskierre? Sitä on täysn mahdotonta tietää jälkikäteen. Hyvä kysymys onkin miksi maitoa homogenoidaan? Ulkonäön vuoksi ja maun vuoksiko? Ettei rasva kerry maidon pintaan? Täysin turhaa.

Muualla Euroopassa käydessäni pystyn syömään kaikkia maitotuotteita ilman minkäänlaisia oireita. Maitoa ilmeisesti homogenoidaan muuallakin mutta ei yhtä paljon kuin Suomessa. On huvittavaa lomalla ollessa yrittää tilata laktoositonta ruokaa, koska ei siellä edes tiedetä yleensä koko vaivasta, koska ei siellä siitä kärsitä. Kärjistys, mutta näin olen itse kokenut. Eipä ole tarvinnut kyllä asiaa liiemmin edes miettiä koska mitään vaivoja ei ole tullut.

Nyt siis vehnättömällä ja luomumaitokuurilla. Omaa oloani kuunnellen. Pyrin myös olemaan itselleni lempeä ja välttämään ylimääräistä stressiä. Viimeksi mainitun yrittäminen muuten aiheuttaa jo itsessään pahimmillaan stressiä. Pieni stressi lienee luonnollista ja ei tee pahaa mutta liiallisena voi aiheuttaa ties mitä.

Nokkosihottuma on jo vähän parempi, eikä läiskiä ole enää niin paljon kuin pahimmillaan. Otin käyttöön Losecin vatsaa rauhoittaakseni ja viikonlopun jälkeen kokeilen elämää ilman sitä. Närästystä on vähän edelleen mutta katsotaan miten käy. Ihmiskoe jatkuu siis. En haluaisi nauttia yhtään ylimääräisiä lääkkeitä jos mahdollista. Enkä haluaisi välttää mitään ruoka-aineita loppuelämääni mutta kokeillaan.

Palaan asiaan jossain vaiheessa. Toivottavasti tästä on ollut apua. Kaikki on vielä epämääräistä ja kokeilua.

Suosittelen muuten tutustumaan ihanaan blogiin nimeltään Vatsan vapaapäivä. Sen kirjoittaja on kärsinyt itse vatsaongelmista ja perehtynyt myös aiheeseen. Hänen blogissaan on paljon hyviä reseptejä, joita ajattelin itsekin kokeilla. Vatsa ja suolisto ovat tärkeitä hyvinvoinnille ja niistä on syytä pitää huolta.

Pitkä pitkä kirjoitus tällä kertaa.

Ihanaa loppuviikkoa.


Valokuvissa on mainio raakakakku, jota söin eilen Kampissa sijaitsevassa kahvilassa (yläkerrassa). Ihanan makuinen eikä minkäänlaisia oireita. Toisessa valokuvassa Ruohonjuuresta hankittuja juureslastuja. Ihanan makuisia ja näköisiä. JA kolmannessa jälkiruokakokeilu, jossa vesimelonia jäädytetään puolisen tuntia pakastimessa (pilko ensin sopiviksi lohkoiksi). Vesimelonin kanssa marenkia ja tuorejuustoa. Aika hauska yhdistelmä.

maanantai 18. toukokuuta 2015

#HCR2015

Helsinki City Run 2015 jää omaan mieleeni loistavana juoksuna. Täysin subjektiivisena ja täysin henkilökohtaisena harppauksena omassa liikuntahistoriassani. Hyvin pieni kehitysaskel paperilla mutta valtava henkisesti minulle itselleni. Hyvä mieli siis.





Kevät meni miten meni juoksutreenien kannalta. Periaatteessa minulla oli kalenteria katsellen hyvin aikaa treenata suunnitelmallisesti mutta kummasti moni vapaailta meni ystäviä tavaten ja asiakastilaisuuksissa ja ties missä. Ja hyvä niin. Ei koko elämän pidäkään olla orjallista treenaamista. Itselläni oli kuitenkin vähän ontto fiilis tulevasta koitoksesta juuri liian vähien pitkien lenkkien vuoksi. Liian monta kympin lenkkiä pidempien sijaan. Puolimaraton vaan vaatii pitkiä lenkkejä alleen. Lisäksi tein typeristä typerimmän kokeilun: ostin aivan uudet tossut muutamaa viikkoa ennen HCR:ää! Uudet merkiltäänkin. Asicsit on hyvät tossut, mutta tsiisus miten kipeiksi sainkaan säärten etuosat ja toisen nilkan! Sääret tokenivat vuorokaudessa mutta nilkka vihoitteli vielä lauantaiaamunakin. Kävin ostamassa urheiluteippiäkin varmuuden vuoksi, joskaan en kuitenkaan sitä nilkkaan kieputtanut, koska vaisto sanoi, että olisin kuitenkin juossut jalkaa varoen ja saanut jonkun krampin johonkin osaan jalkoja...ja hyvin nilkka kestikin koko matkan.

Pari viikkoa ennen H-hetkeä juoksin viimeisen pitkän lenkin. Olin päättänyt juosta 16km siten, että juoksen Sports Trackerin kanssa 8km yhteen suuntaan ja käännyn takaisin ja voilá, 16km juostu. Kahdeksan kilometrin kohdalla tuumasin kuitenkin, että tyhmää kääntyä takaisin, vaan kierränpä merenlahden samantien ympäri...matkaa tulikin muutama kilometri yli alkuperäisen suunnitelman, ja olin aika puhki. Etenkin kun juoksin vanhoilla, jo vaimennuksen menettäneillä Adidaksen Supernova Glide tossuilla, ja nilkka oli entistä kipeämpi. Tosi nerokasta. Eikun kauppaan ostamaan samanlaiset Addut alle. Loistavat tossut ainakin minulle: riittävästi vaimennusta mutta kuitenkin hyvin kevyet ja varpaissa muotoiltu pohjallinen, joka ohjaa juoksuaskelta oikeaan suuntaan. Suosittelen näitä tossuja. Ei niin meduusamaiset kuin esim Energy Boostit.


Perjantaina töiden jälkeen kävin Kisiksellä hakemassa oman lähtönumeroni ja innostuin tilaamaan Juoksija-lehden. Sain lahjuksina tilauksestani mm harjoitusoppaan juoksijalle ja tietysti luin sitä perjantai-illan. Mietiskelin lukemaani ja totesin oman juoksutekniikkani kerrassaan alkeelliseksi vaikka tajusinkin, että tämän vuoden HCR:n osalta maito oli jo maassa eikä korjausliikkeitä juoksun suhteen enää voisi tehdä. Oma juoksuni muistutti enemmänkin epämääräistä suorien jalkojen siirtelyä eestaas kuin lennokasta rullaavaa juoksua.


Tein kotona kunnon joogatreenin parina päivänä ennen juoksua, samoin kuin kävin hierojalla hoitamassa kipeimmät kohdat jaloista pois. Toimi muuten uskomattoman hyvin. Jalkojen isot lihakset oli hyvin auki ja valmiina juoksemaan. Vaikka pidän venyttelystä ja joogasta, olen uskomattoman laiska sitä tekemään vaikka se olisi niin tärkeää lihashuoltoa. Täytyy muistaa tehdä se vähintään kerran viikossa kunnolla. Omat jalat on varsinkin näin kesäkaudella kovilla kun juoksulenkkien lisäksi pyöräilen työmatkat. Lihasten huoltaminen on siis ensiarvoisen tärkeää.

Juoksupäivän aamuna keittelin kunnon kaurapuuron ja otin rennosti. Luin hyvää kirjaa auringonpaisteessa ja join tasaisesti vettä. Kelloa vilkuillen söin hyvin kevyen lounaan puoliltapäivin ja paria tuntia ennen omaa lähtöhetkeä vielä vähän urheilujuomaa. Ja sitten kohti Stadiumia. Hyvä fiilis tarttui heti juna-asemalla kun näin muitakin samaan suuntaan menijöitä juoksuvaatteissaan. Kylmä tuuli hytisytti ja taivaalla puhalsi sadepilviä. Not good.

Eläintarhan kentällä odotellessa pudotteli niskaan pienen sadekuuronkin mutta oman lähdön hetkellä sade loppui ja matkaan päästiin kuivin jaloin. Olin asettanut Sports Trackeriin äänikomennon, joka antoi vauhtitiedot kilometrin välein. Aivan loistava ominaisuus. Heti ensimmäisen kilometrin jälkeen tajusin, että nyt mennään lujempaa kuin oikeastaan pitäisi mutta jalat tuntuivat hyviltä, eivätkä hapottaneet lainkaan, mikä tuntui yllättävältä. Ajattelin, että mennään sitten hetki tätä vauhtia ja kun alkaa hengästyttää, hiljennän ainakin hetkeksi. Yllättäen pääsinkin pistelemään samaa vauhtia ensimmäiset viisi kilometriä, eikä edelleenkään tuntunut missään. Samalla korjasin juoksutekniikkaa kirjasta lukemaani suuntaan: yritin mielikuvissa kuvitella polkevani pyörää ja saada askelta rullaamaan. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ylämäissä ottaa pienen spurtin, jotta jalat eivät menisi hapoille, ja se yllättäen toimi. Mielessä kävi, että ihan järjetöntä kokeilla kisassa ekaa kertaa tällaisia juttuja mutta juoksu vaan kulki kilometri kilometriltä ilman erityistä tuskaa. Mieletön fiilis.

Osansa hyvällä tuntemuksella oli varmaan sillä, että kanssajuoksijoiden iloksi olin vetänyt kunnolla tiikeribalsamia molempiin jalkoihin ja pakaralihaksiin. Olin päättännyt tehdä kaikkeni, ettei edellisen vuoden karmea jumi lantiossa iske uudelleen. Jooga ja balsamit ja onnistunut urheilugeelien ajoitus juoksun aikana ja nesteytys varmaan toimi yhdessä. Ei voi kuin olla iloinen.


Normaali juoksuvauhtini tähän asti on sinnitellyt sitkeästi noin 6min 30s per kilometri eli melko hidas olen vieläkin mutta nyt pistelin melkein 16 kilometriin asti noin 6 minuuttia per kilometri! Jokaisen Sports Trackerin päivityksen kuullessani mietin, että ohhoh että koskahan se tuska iskee että ei vaan voi mennä näin iloisesti eteenpäin. Siellä Pikku-Huopalahden vastatuulessa sitten alkoi väsyttää mutta jatkoin vaan sitkeästi vaikka samalla vauhti väistämättä hidastuikin. Samalla se tavoiteaika 2 tuntia 10 minuuttiakin karkasi käsistä, mikä vähän kaiveli mielessä että josko sitä jaksaisi kuitenkin spurtata vielä. 18 kilometrin kohdalla sainkin jonkun hulluuskohtauksen ja spurttasin hetken kunnes muistin että ei voi olla totta, että tässähän on tämä pitkä jyrkähkö ylämäki edessä ja spurtti hiipui hetkeksi. Vielä jaksoin pari viimeistä kilometriä vähän lujempaa ja viimeisestä stadionin kaarteesta juoksin niin paljon kuin kintuista lähti. Huikea fiilis.

Edellisvuoden aika parani 7 minuuttia mutta henkinen hyppy oli sitäkin valtavampi. Usko omiin kehitysmahdollisuuksiin ja into lähteä kunnolla parantamaan omaa juoksua on nyt suuri. Ei minusta tule koskaan nopeimpana palkittua mutta ensi vuonna lähden taas yhtä pykälää nopeammassa ryhmässä ja taidanpa ilmoittautua Paavo Nurmen kympille jotta vire säilyy.

Entisestä sohvaperunasta alkaa kuoriutua siis vihdoin liikunnasta pitävä ihminen. Liikun, koska se on minusta kivaa. Pysyn kunnossa ja mieli on hyvä. Näillä mennään.

torstai 22. toukokuuta 2014

Uniongelmia

JOIK tuoksukynttilä


Lisääntyvä valon määrä, töissä oleva kiire ja mielessä pyörivät asiat ovat pitäneet huolta siitä, etten hyvien unenlahjojeni ansiostakaan ole saanut juurikaan unta viime aikoina. Yksi tai maksimissaan kaksi yötä vielä kärsii mutta viikon huonot unet tuntuvat jo siltä kuin olisi parin promillen humalassa. Uni tai oikeastaan sen puute alkaa olla mielessä yhä vaan enemmän ja illalla alkaa stressata että nukahtaako sitä ja herääkö taas kerran keskellä yötä miettimään syntyjä syviä, eikä saa unta enää sen jälkeen.

Aamuyöstä sitten nukahtaa vihdoin syvään uneen herätäkseen kellon soimiseen aivan liian nopeasti. Kuulostaako tutulta? Minulle tämä ei ole kovinkaan tuttua ja olen hyvin ärsyyntynyt tilanteeseen. Olen taannoin saanut relaksoivaa reseptilääkettä kolautettuani pääni ja saatuani hartiat sen vuoksi juntturaan. En yleensä uskalla sitä lääkettä juurikaan ottaa koska se rentouttaa todella lihakset täydellisesti ja tekee tosi uniseksi. Mutta auttoiko ko lääke nyt, kun ajattelin uskaltaa ottaa yhden sellaisen saadakseni nukkua edes yhden kunnon yön? No ei tietenkään. Samanlainen sekava ja tokkurainen yö siitäkin tuli. Raivostuttavaa.

Nyt kokeilen luonnonyrttejä reseptivapaassa tuotteessa nimeltään Unisin :) ironinen nimi ko tuotteelle, vai mitä? Se sisältää kärsimyskukkaa (!), humalaa (jee) ja sitruunamelissaa. Katsotaan kuinka käy. Parhaan tehon ilmeisesti saa säännöllisellä käytöllä, eikä säännöllisestä käytöstäkään pitäisi seurata mitään ylimääräisiä haitallisia vaikutuksia.

Tankkasin hiilihydraatteja iltapalaksi, join mm kaakaota, mitä en tee juuri koskaan, ja kävin lämpimässä suihkussa. Kuuntelen itselleni mieluisaa rauhallista musiikkia nukkumaan mennessä, yritän pimentää makuuhuoneen ja rauhoittua.

Tilanne on harvinaisen outo minulle, koska olen aina nukkunut lähes paikassa kuin paikassa, ja vieläpä erittäin hyvin. Nyt uni, tuo rakas ystäväni tuntuu pettäneen minut hetkellisesti.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Migreenin lääkkeetön itsehoito


Mainitsin Kemikaalicocktail kirjoituksessa (TÄÄLLÄ) että olen etsinyt mm migreenin aiheuttajaa ja migreenikohtauksen välttämistä mm tutkimalla mistä kemikaaleista migreenikohtaus voi laueta. 


Aloin tutkia myös hivenaineiden mahdollista vaikutusta migreenin välttämiseen kuunneltuani funktionaalisen lääketieteen asiantuntija Paula Heinosta. Olin "tutustunut" Paula Heinoseen jo toisessa yhteydessä perehtyessäni suoliston ongelmiin. (Vaikutan melko sairaalta tyypiltä, heh, mutta kaiken kaikkiaan tällä hetkellä voin vähintäänkin hyvin ainakin vatsan osalta). Paula Heinosen ko. esityksessä ei käsitelty nimenomaisesti migreeniä mutta aihetta sivuttiin.

Kiinnostuin aiheesta saman tien, koska olin itse tienristeyksessä, joista toinen tie olisi johtanut neurologille ja perinteisen kliinisen lääketieteen estolääkitykseen, kun taas toinen johti funktionaalisen lääketieteen osoittamalle tielle ja tutkimaan mm vitamiinien ja hivenaineiden vaikutusta. Ei kahta sanaa, kumpi minua ensisijaisesti kiinnosti. Ei yhtään nappaa ottaa voimakkaita aivoihin vaikuttavia lääkkeitä, jos asian voisi hoitaa vähän luonnonmukaisemmin.

Hyvää tekstiä TÄÄLLÄKIN (Kauneus&Terveys 12x luomuapua migreeniin)

Minulla migreeni ei aiheuta sahalaitakuvioita eikä pahoinvointia. Näen ja kuulen vallan mainiosti mutta toispuoleinen päänsärky on todella kovaa. Migreenipäänsärky saattaa jäädä vellomaan päähän viikoksi, tai jopa kolmeksi, mikä ei lääkärin mukaan todellakaan ole aivoille kovin terveellistä. Kipuun tottuu mutta se tekee todella kärsimättömäksi ja heikentää pahimmillaan keskittymiskykyä. Pahimmillaan olen melko huonovointinen ja erittäin väsynyt. Lepo auttaa, mutta useita viikkoja kestäessään ei vaan voi jäädä tuleen makaamaan, vaan pitää toimia. Useimmiten tavalliset särkylääkkeet eivät isoinakaan annoksina auta yhtään. En siis mitenkään halua migreenisäryn edes alkavan.

Mitä siis tehdä? Normilääkkeillä en pysty hoitamaan migreeniä, joten migreenikohtaus pitäisi ehkäistä jo ennalta. Mikä olisi toimiva tapa.


Migreenikon olisi hyvä elää mahdollisimman stressitöntä elämää. Tähän voisi heittää että ennemmin lehmät lentää kuin pystyy elämään stressitöntä elämää. Mutta toki esim oma suhtautuminen elämään yleisesti voi olla vähemmän stressaavaa tai kaikesta huolta kantavaa. Sitä tietysti voi opetella. Mahdollisimman tasainen rutiineja noudattava voi estää migreenikohtauksen puhkeamista. Kuulostaa tietysti aika tylsältä mutta vähintään voi yrittää noudattaa suht samanlaista vuorokausirytmiä ja nukkua riittävästi. Riittävän unen määrä onkin sitten hyvin yksilöllistä. Parisuhdekin voi olla koetuksella, jos toinen tarvitsee selvästi enemmän unta kuin toinen.

Olisiko jo alussa mainituista hivenaineista ja vitamiineista apua? Yllättäen tästä löytyikin aika hyvin osumia googlettamalla.

Ainakin Tri Tolosella on lyhyt tietoisku niin ubikinonin kuin magnesiumin todetuista positiivisista vaikituksista migreeniin. Ubikinoni on ainakin lisätty käypä hoito suosituksiin. Ubikinonin lisäksi magnesiumin on todettu auttavan migreenin lisäksi mm autismin hoidossa! Lisäksi mm juoksijalle magnesium on oiva lisä suorituskyvyn lisäämiseksi, ja se mm estää verenpaineen kohoamista. Vain joitakin hyötyjä mainitakseni. Lisää löytyy helposti ko hakusanoilla.

Vitamiineista B12 vitamiinilla on todettu olevan vaikutusta migreenin estämiseksi. Monia suotuisia ainesosia on mm chiasiemenissä sekä mm spirulinassa. Itse suhtauduin lisäravinteiden ottamiseen aika nuivasti vielä joitakin vuosia sitten mutta enpä kärsinyt silloin vielä näin kovista migreenikohtauksistakaan.

Omega3:lla voi joillekin olla hyötyä migreenin estämiseksi. Sitä olenkin nauttinut muista syistä jo pidempään. Samoin laktoosi-intolerantikkona kalkkia. Kuukausi sitten lisäsin ruokavalioon mainitsemani ubikinonin sekä magnesiumin ja spirulinan sekä chiasiemenet. Ja ainakaan migreeniä ei ole ollut sinä aikana! Toki jakso on kovin lyhyt, ja vasta esim vuoden kokeilun jälkeen voinen lausua vähän pitävämpää tulosta mutta so far vaikutus on ollut ilahduttava.

Samanaikaisesti jätin kahvin melkein kokonaan. En aiemminkaan juonut kahvia kuin max 3-4 kupillista päivässä mutta nyt en välttämättä juo yhtäkään moneen päivään. Enkä kärsinyt erityisesti edes ns vieroitusoireista. Samaan aikaan lisäsin vihreän teen juontia. Itsekin migreenin iskiessä lisäsin usein kahvin juontia, mutta sehän saattaakin aiheuttaa migreeniä. Siis toisille se voi toimia laukaisijana, ja toisille hoitokeinona. Kovin yksilöllistä. Teekin voi laukaista kohtauksen mutta itselleni vihreä tee toimii mainiona hyvän olon lähteenä. Pelkästään teen nauttimisen hitaus auttaa tässä kiireisessä elämässä. (Mihin meillä/minulla aina on niin kauhea kiire? Itse olen ainakin pyrkinyt karsimaan turhan hötkyilyn ja turhat menot, ja hyvältä tuntuu. Kirjan lukeminen on niin kivaa)

Olen muuten samaan aikaan hivenaineiden ja vitamiinien lisäämisen kanssa vähentänyt radikaalisti television katsomista, millä saattaa (siis s a a t t a a) olla merkitystä.

Olen pyrkinyt nukkumaan vähintään 7, mielellään 8 tuntia joka yö. Ja ulkoilemaan ja liikkumaan riittävästi. Jäykät niskat voivat aiheuttaa jännitysänsäryn, enkä halua sitäkään.

Eikä tämä itsehoito ole kovinkaan mutkikasta. Otan lisäravinteet aamiaisella ja mm chiasiemenet ja spirulinan sekä pellavansiemenet piilotan joko puuroon tai smoothiehen.

Mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi jollekin toiselle, koska myös migreenin laukausijat voivat olla tyystin erilaisia. Minulle esimerkiksi viini ei välttämättä aiheuta mitään riippuen viinistä mutta välkkyvä valo on armoton. Samoin joidenkin aiheuttajien yhdistelmät, jotka yksinään eivät ehkä tee mitään, voivatkin yhdessä laukaista vuosisadan migreenin kuten minulle kävi muutama vuosi sitten. Oireet muistuttivat aivohalvausta ja minut vietiin pillit soiden ensiapuun. Onneksi kyse oli "vain" megaluokan migreenikohtauksesta. Tai niin "Doctor House" diagnoosi kuului :)

Toivottavasti tästä oli apua. Mukavaa alkavaa viikkoa. Otetaanhan rennosti ilman turhaa stressaamista

perjantai 20. joulukuuta 2013

Tony Horton, P90X ja minä


Mikä P90X? Never heard oli ensimmäinen ajatukseni keväällä, kun luin Kuntoplus-lehdestä amerikkalaisesta kunto-ohjelmasta. Kyse on 3kk tiukasta ohjelmasta, jossa sitoutuu treenaamaan itsenäisesti 6pv viikossa itse asettamiensa tavoitteiden mukaisesti. Voi valita treenit kahdesti päivässä

aamuin illoin, lihasten kasvattamiseen tähtäävän ohjelman isoilla painoilla tai enemmän kunnon kasvattamiseen tähtäävän ja omia mittoja pienentävän treenin.  Itse valitsin viimeisen, jossa tehdään pienemmillä painoilla useampia toistoja. 

P90X ei kuitenkaan ole pelkästään painoilla tehtävää lihastreeniä, vaa se sisältää itse asiassa 11 treenidvd:tä joissa on myös aerobista treeniä. Kovaa sykettä nostavaa liikuntaa sekä hauskaa kenpoa, jossa on vaikutteita mm karatesta. Lisäksi on joogaa ja venyttelyä. Erittäin monipuolinen paketti.

Tilattavissa paketissa on myös ohjeet ruokavalioon, joka perustuu melko normaaliin lautasmalliin ja erityisesti säännölliseen syömiseen ja annoskokojen tarkkailuun. Itse en noudattanut dieettiohjeita, koska kesällä ajan myös työmatkat pyörällä ja juoksen säännöllisesti- tuon P90X lisäksi, joten liikunnan määrä oli niin paljon suurempi kuin mitä ohjelma määräsi, joten sen mukaan laskettu energian tarve meni vähän mäkeen.



Olin pudottanut painoa aiemmin vuoden alussa, joten painon pudotus ei ollut edes ensisijaisena tavoitteena, eikä ravintokysymys siis niin tärkeä itselleni, muutoin kuin tietysti oikeiden ravintoaineiden valinnan osalta. Toki on tärkeää syödä ennen treeniä riittävästi oikeaa polttoainetta ja vastaavasti treenien jälkeen.  Kaikkien tärkeintä on säännöllisyys. Ruoasta ja ravinnosta ja oikeasta syömisestä voin tehdä oman päivityksen myöhemmin. On suuri harhaluulo, että olisi yksi ainoa kaikille sopiva ohje oikeasta syömisestä tai oikeasta liikunnastakaan. Itse kamppailin tuon kysymyksen kanssa lukuisia vuosia ja ihmettelin miksei paino putoa. Itselleni ei todellakaan toiminut ohje syöt vaan vähemmän ja liikut enemmän. Mutta siitä lisää ehkä myöhemmin.
Omat suosikkini ohjelmasta ovat olleet core synergistics ja kenpo. Karatemaiset potkut vaativat tasapainoa ja voimaa mutta ovat varsin hauskoja. Samoin jooga on tarjonnut haastetta, joskin liikkeet opittuaan ohjelman joogalevy alkoi puuduttaa ja kaipaisi jo enemmän, mutta siihenhän ratkaisuna voi mainiosti hakeutua joogatunneille.

Käsitykseni mukaan P90X ohjelman on luonut kunto-ohjaaja Tony Horton Beachbody nimisestä yrityksestä. Tyyppi on luonut mainetta Yhdysvalloissa. Eikä syyttä. Horton on erittäin motivoiva, eikä lainkaan siirappimainen tai ärsyttävä. Itse en voi sietää tekopirteää huutamista salilla tai jumpissa, ja minulle onkin sopinut tuo Hortonin tyyli. Tony Horton itse on dvd:n nauhoituksien aikana 47-vuotias, ja aivan superkunnossa. Dvd:llä on aina 3 muutakin henkilöä näyttämässä liikkeitä, osa on ammatiltaan tanssijoita tms, osa on Beachbodyn omia harjoitusohjelman käyneitä ihmisiä, nuoria tai vähän vanhempia.

Itselleni ei ollut vaikeaa noudattaa ohjelmaa kotona. Kun oli tehnyt päätöksen treenata, ja ohjelma oli riittävän monipuolinen ja vaihteleva, oli kivaa kotiin tultuaan laittaa dvd sisään ja alkaa treenata. Joogaosuuden tein useimmiten aamulla aikaisin. Oli ihanaa nousta hiljaiseen aamuun auringon noustessa ja keskittyä kuuntelemaan omaa kehoaan.

Elokuussa osallistuin sekä Tukholman Midnattsloppetiin että vastaavaan Midnights Runiin Helsingissä mikä aiheutti itselleni sen, että ohjelman noudattaminen meni vähän sekaisin. Samoin kesälomareissussa oli hankalaa noudattaa ohjelmaa. Syksyllä pidin tietoista taukoa mutta nyt olen taas ryhdistäytynyt. En noudata ohjelmaa kuutena päivänä viikossa, vaan ehkä joka toinen päivä. Ja nyt pitää alkaa valmistautua elämäni ensimmäiseen puolimaratoniin, joka olisi toukokuussa Helsingissä.

Minä, totinen sohvaperuna, joka olen pitänyt henkisiä harrastuksia paljon tärkeämpinä, olen herännyt liikunnan harjoittajaksi. Oma hyvinvointi on niin tärkeä, että liikunnan tärkeys ja mielekkyyskin on noussut ihan omaan asemaansa minun elämässäni. Tästä lisää myöhemmin. Lihaskunto on meille kaikille tärkeää eikä naisten pitäisi pelätä isompien painojen käyttämistä. Kannustan kaikkia liikkumaan. Kukin omalla tyylillään mutta monipuolisesti. Itse pitäydyin vuosia mukavuusalueellani: pyöräilen ja uin. Kunnes luin jostain, että luita pitää rasittaa esimerkiksi juoksun tai squashin tms avulla, jossa luustoon kohdistuu liikettä ja iskuja. Lisäksi lihaskunto on tärkeää. Päänsäryt mm katosivat melkein kokonaan, ainakin kesän ajaksi, kun lihakset saivat kyytiä. Ja nukkui erittäin hyvin. Suosittelen lämpimästi. Hyvää liikunnallista vkloppua

torstai 19. joulukuuta 2013

Loistava teepuuöljy

Olen täydellisen tyytyväinen teepuuöljyyn, joka on luonnon oma antiseptinen tuote ja jota olen itse toistaiseksi käyttänyt vain ihon epäpuhtauksien selättämiseen, mutta jota asiaa paremmin tutkittuani voikin käyttää aika moneen muuhunkin tarkoitukseen.

Törmäsin Australian Tea Tree Oil tuotteeseen naistenlehdessä.  Se oli hyväksi todettu, ja päätin kokeilla sitä itsekin.  Yllätyin ensin siitä, ettei pieni pullo maksanutkaan kymmeniä euroja, vaan oli yllättävänkin edullinen tai ainakin siedettävän hintainen.  Toki litrahinta nousee tuhanteen euroon mutta eipä tuota tule kovin paljon kerralla käytettyä, joten yksi pullo kestää pitkään, joten ei tule sillä tavalla kovin kalliiksi.

Käytän itse teepuuöljyä nujertaakseni pienet iholle pyrkivät näpyt.  Ja öljy todellakin toimii.  Sitä ei tarvita kuin pieni sipaisu iholle.  Ei sitä liikaa oikeastaan edes voisi laittaa, sen verran se sisältää esim silmiä ärsyttäviä huuruja.  Ja tässä vaiheessa huomautan, että tämä postaus ei sisällä kattavaa lääketieteellistä tai muutoinkaan tieteellistä selvitystä ko aineen sisällöstä tai sen vaikutuksista, vaan ainoastaan oman positiivisen käyttökokemukseni.

Wikipediasta luin juuri, että aine voi aiheuttaa allergiaa, mutta ainakaan itselleni se ei ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia, vaan pelkästään toiminut puhdistavana aineena, ja selättänyt hyvin nopeasti ylimääräiset aineet ihosta.  Lisäksi wikipedia varoitti että suurempina annoksina teepuuöljy voi aiheuttaa myrkytyksen.  Ja sitä saa siis käyttää vain ulkoisesti.  

Teepuuöljy toimii eräiden lähteiden mukaan myös täiden karkottamiseen sekoittamalla sitä tippa öljyyn.  En ole kokeillut itse.  Samoin voi toimia esim hilseen hoitoon mutta kannattaa muistaa että pitempiaikaisia käyttö voi kääntyä itseään vastaan.  Itse käytän silloin tällöin ja pienille alueille.  Kuivattaa ihoa.   Mutta toimii ainakin minulla.  Googlatessa löytää helposti lisätietoa.  Suosittelen

torstai 12. joulukuuta 2013

Minä ja Dr Hauschka

Tämä on subjektiivinen, täysin oma kokemukseni Dr Hauschka ihonhoito- ja meikkisarjasta.  Viitisen vuotta sitten en ollut edes kuullut koko nimestä, saati kuullut sen ideologiasta tai vaikutuksista.  Olin työn puolesta puhumassa eräässä naisille suunnatussa iltatilaisuudessa ja minun asiapitoisen osuuteni jälkeen esiteltiin muistaakseni erään pienen butiikin vaatteita ja sitten vuoron sai nuorehko nainen, konsulentti, joka vaikutti vähän leipääntyneeltä mutta kertoi Dr Hauschkan lyhyen historian ja tuotteiden ideologiasta.

Olin vaikuttunut.  Olin pikku hiljaa tullut siihen tulokseen että iho ei ehkä kaipaisi niin paljon keinotekoisia aineita itseensä ja luonnonmukaisemmat tuotteet voisivat toimia. 

Jokainen sai lähtiessään pienen tuotekassin, jonka otin käyttöön.  Olin aluksi melko epäileväinen voisiko todellakin iho toimia niin että illalla puhdistettaisiin huolella ja sitten yön ajaksi suihkuteltaisiin ainoastaan kasvovesi? Ettei iho kuivuudessaan muuttuisi aamuun mennessä täysin rusinaksi? Apua.  Atooppinen kuiva iho ei takuulla toimisi näillä opeilla.  Olin vähintäänkin epäluuloinen.  Ja lisäksi ohjeissa varoiteltiin, että ensimmäisten viikkojen aikana iho saattaisi hetken tunkea epäpuhtaisuuksia.  No niin ei käynyt.  Ensimmäinen viikko oli opettelemista, mutta sitten iho alkoi tottua, enkä ole sen jälkeen mitään muita tuotteita käyttänyt.  


Sen jälkeen en ole tarvinnut meikkivoidetta enkä aina puuteriakaan.  Talvisin olen joskus vähäisessä määrin, ihan vähän vaan, vääräoppinen ja laitan yöksi kasvoöljyä (niinä päivinä jolloin iho on todella kuiva).  Muutoin tarvitsen puhdistusmaidon, mantelipuhdistusvoiteen, kasvoveden ja kosteusvoiteen.  Talvella rasvaisemman ja kesällä kevyemmän voiteen.  Ainoa miinus on Dr Hauschkan puhdistusmaidon lasipullo ja pumppusysteemi joka jättää aina noin 15% aineesta pulloon.  Olen sen vuoksi käyttänyt muita luonnonmukaisten sarjojen puhdistusmaitoja, vaikka Hauschkan tuote sinänsä onkin hyvä.

Tilaan ihonhoitotuotteet usein verkkoapteekista, tai jos tai joku tuttu käy esim Saksassa, tuo sieltä, koska ne ovat puolta halvempia siellä...jostain kumman syystä..


Ihon ongelmat katosivat tämän tuotteen myötä.  En voi kuin suositella.  Toimii myös lasten ja nuorten ihonhoitoon.

http://www.drhauschka.fi/

Me and Dr Hauschka

This is unfortunately not a love story of this century of me and some gorgeous prince called Dr Hauschka but it is my story and experience of german skin care and make up products.  Five years ago I had never even heard about Dr Hauschka, nor seen or noticed any advertisements. And none of my friends ever had mentioned this product. 

https://store.drhauschka.com/naturalskincare/default.aspx?store=

At the same time or in fact for many years I had had smaller and bigger problems with my skin.  As a child I suffered from atopic skin and I really was in need of moisture.  Then in my early twenties the situation became better with my dry skin but then I found out that what I thought was just teenage's problem (greasy skin and some impurities) had come to stay.

I tried many different products which seemed to work at the beginning but product after product my skin still was not glowing.  Then a few years ago I was giving a speach at the office for clients concisting of women only. I gav my own speach and then after me there was a young lady presenting Dr Hauschka's products.  She was a counsel and a little bit annoying and seemed a little bored BUT she told a good story and gave us information about Dr Hauschka's natural skin care products which respect the skin's natural rhytms. I was quite impressed about the fact that they use only nature's own products and none artificial ones.  (Well afterwards I've read in some newspaper that even though

they really use only natural german soil, the soil itself can be so contaminated for example in Ruhr area in Germany that it contains some heavy metals.  I am not accusing anyone or blaiming anyone just saying that it is difficult to make pure products even you would like to and would try to use only natural products) Their products respect the skin's natural rhytm which at first sounded just unbelievable because the counsel claimed that the skin doesn't need any cream in the evening before going to sleep! As a person who had always suffered from dry skin it really sounded like it wouldn't work at least not for me.  But somehow I was impressed about the information and desided to give it a try.  And as a give away present we all were given samples.

I was very excited because in the brochure they warned that at first you could have some extra impurities and in the evening the skin could feel dry because you actually really put only toning water on your face and no cream at all. That is because your skin needs to renew during the night.  The purifying stuff made from mandel also looked quite awfull but it really worked.  But I didn't have any problems and my skin seemed to reborn again.

I have not used any other products after that.  I really recommend it.  I don't use any foundation cream anymore because the skin looks so fresh and smooth as it is.  Of course you still need to drink water and avoid extra chocolate (even Dr Hauschka doesn't do miracles :)

I use some make up from Dr Hauschka as well, for example make-up powder, which works quite fine.  Only product I do not use anymore is their cleansing milk. Not that the product itself would be bad but the glass bottle doesn't give all milk out but about 15% remains untouched because the pump just doesn't work anymore. What a pity.

Dr Hauschka or anyone else doesn't pay me or give me anything for writing this. This is my own experience. My elder son has also started using cleansing products to avoid teenage's troubles with the skin and so far it is working just fine.