Maisema

Maisema

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ted Baker Joy Crossbody nahkalaukku

Löysin melkein sattumalta ihanan ja niin tarpeellisen pienen mustan Ted Bakerin nahkalaukun, joka sattui vielä olemaan Stockan kanta-asiakastarjouksena vähän edullisemmin tarjollakin. Aina välillä olen kaivannut peruslaukkua. Sellaista, jonka voi laittaa olan yli ja johon mahtuu perustarpeet illanviettoa varten. En ole vaan oikein pukenut sanoiksi mitä olen ollut vailla. Laukkuja löytyy kyllä laukkuhyllyltä, mutta ei juuri tällaista. Kaiken aikaa isommaksi ja isommaksi kasvava poikani jaksaa ihmetellä, että miksi äiti ostit uuden laukun taas, kun sullahan on jo laukkuja aika paljon. No jaa, ei juuri tällaista, joka katsos sopii mekon ja korkokenkien kanssa ja juuri tämän mekon kanssa. Vähän nuorempi tyttäreni sen sijaan jakaa laukkurakkauteni täysin ja ymmärtää täydellisesti miksi erilaisia laukkuja tarvitaan. Ymmärtää senkin, että talvella käytetään ehkä eri laukkuja kuin kesällä.

Joy Crossbody on nahkaa, mikä on itselleni lähes poikkeuksetta ehdoton edellytys laukun hankinnalle. Keinomateriaalit eivät vaan kestä enkä pidä niiden materiaalien näppituntumasta yhtään. Laukku on hyvin perusmallinen ja siihen mahtuu pieni lompakko, puhelin ja huulipuna ja avaimet. Ei juuri muuta, mutta ei muuta tarvitakaan illanviettoon tai teatteriin tms.  Laukun etuosassa on Ted Bakerin tyypillinen rusetti. Ihan siinä rajalla onko vähän turhankin söpö mutta ilman sitä laukku olisi tylsä. Minä pidän, koska laukussa ei ole rusetin lisäksi muita yksityiskohtia. Toki sisus on kaunista kukkakangasta.  Hihnan pituutta ei voi säätää mutta se on ainakin itselleni täysin sopivan mittainen. Ja voihan sitä lyhennyttää vaikka suutarilla pienellä summalla, jos olisi liian pitkä. Pidentäminen ei olisi ihan yksinkertaista.

Olen tyytyväinen eikä hintakaan ollut paha. Hetkeksi en tarvitse uutta laukkua. Ehkä. Voiko niitä olla liikaa? Ei voi.


Parin lomapäiväni iloksi kävin ennen pääsiäistä hyvän hengen Day-kaupassa Bulevardilla. Sieltä mukaan tarttui hauskoja servettejä.


Sopivat tähän turhuuden teemaan mainiosti.

Ihanaa pääsiäismaanantaita.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Hyvää pääsiäistä

Aurinko paistaa taas muutaman sumuisemman päivän jälkeen. Niinhän se menee yleensä elämässäkin. Välillä on takkuisempaa ja sitten tulee niitä parempiakin päiviä. Pitää vaan muistaa nauttia auringosta silloin, kun se paistaa. Osata ottaa onni arjessa, kun sitä on tarjolla.

Pääsiäisessä kiteytyy elämää muutenkin: viimeinen ateria ja Judas Iskarioksen petos. Suuri lamaannus ja suru ja pitkäperjantain tyhjä mustuus. Ja kuitenkin lopulta pääsiäissunnuntain ilo ja riemu. Sateen jälkeen yleensä paistaa aurinko, mutta sitä ei vaan itse yleensä muista. Onneksi on ystävät ja läheiset, jotka muistuttavat ja pitävät pään vedenpinnan yläpuolella. Ystävistäni jaksan olla kiitollinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Niinhän se menee. Vuoroin vieraissa. (Keksisinköhän vielä jonkun aforismin.)

Nautitaan pitkistä pyhistä ja lisääntyvästä valosta. Kelloja siirreltiin taas. Miten vanha ja turha tapa sekin on. Miksei sitä voida vaan poistaa? 

Nautitaan hyvästä ruoasta ja ihanasta ulkoiluilmasta. 





Helsingin talvipuutarhassa on pääsiäisenä esillä narsisseja ja pääsiäisasetelmia. Se on niin kaunis rakennus itsessään, että suosittelen piipahtamaan. Omiakin eväitä voi nauttia pöytien ja tuolien äärellä. Ihana valo ja ihana tunnelma. Tiesittekö muuten, että lammessa ui koikarppeja, joiden elinikä voi olla sama kuin ihmisellä? Minä en tiennyt. Kultakalakin voi elää 45 vuotiaaksi. Kala?

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mango-kookoskermavanukas a la Farang

Ihana vaihtoehto mm pääsiäisen jälkiruoaksi. Rakastan Farangin ruokia ja juomia. Ostin joitakin vuosia sitten intoiluni seurauksena mm Farangin "Modernia aasialaista" keittokirjan. Osa raaka-aineista vaatii kylläkin useimmiten vierailua esimerkiksi Vii Voan ruokakauppaan Hakaniemeen, jotta löytää eksoottisemmat aineet ja se välillä rajoittaa kokeiluja. Mutta ajoittain intoudun kokeilemaan. Tällä kertaa itse asiassa kävin Vii Voanissa ihan muista syistä ja ainekset löytyivät tavallisesta ruokakaupasta. Paitsi ohjeessa mainittu tapioka, jota en edes yrittänyt etsiä. Eli sekin olisi voinut löytyä vähän paremmin varustellusta kaupasta, mutta jätin suosiolla kokonaan pois. Ja hyvin toimi ilmankin. Tässä siis kokeiluni tulos ja resepti.  Valmiin mangopyreen tilalla soseutin kokonaisen tuoreen mangon ja sekin toimii. Sävy ei ehkä ole niin runsaan keltainen kuin mangopyreessä mutta maku on kohdallaan. Jos pitää kookoksesta, on tämä jälkiruoka kuin luotu siihen.





Marenkitaikinaa tuli yksinkertaisesti liikaa jotta se olisi mahtunut 2mm paksuiseksi laataksi yhdelle uunipellille, joten ohjetta voisi siltä osin ehkä pienentää 1/3:lla? En tiedä mutta taikinaa oli liikaa jotta olisin saanut niin ohutta levyä. JA hyvä huomata, että pelkästään marengin valmistamiseen menee n 3h eli jälkiruoan valmistus on hyvä aloittaa ehkä edellisenä iltana tai ainakin aamulla.


Farangin oma annos näyttää sata kertaa paremmalta kuin omani mutta siitä niille maksetaankin, eikö? Voin aina pyrkiä vieläkin parempaan lopputulokseen. Orvokitkin puuttuivat omasta annoksestani. Kirja on kyllä hyvä. Suosittelen, jos pitää fuusioaasialaisesta ruoasta.

Ohje on lainattu omin kommentein suoraan #Farangin kirjasta. Kiitos ja kumarrus.


Mango-kookoskermavanukas, balilaista vaniljaa ja tapiokahelmiä

mangovanukas
100g mangopyreetä (käytä siis joko valmista tai soseuta tuore mango)
1/2 dl kookoskermaa
1 rkl appelsiinimehua (tai ehkä jopa limen mehua, jotta olisi raikkaampi ja ehkä jopa tuplasti?)
1 liivatelehti
2 rkl vettä
3 rkl sokeria
1/4 vaniljatanko (tai jos sitä ei kotona ole, vaniljauutetta)
1 kypsä mango
1/2 appelsiini (saattaisin itse puolittaa mangon määrän ja tuplata appelsiinin jotta tulisi raikkaammaksi?)


Pandan kookoskermakastike
2 1/2 dl kookoskermaa
2 dl vettä
1/2 dl riisijauhoja
1/2 vaniljatanko (tai siis vaniljauutetta)
1 pandanlehti (minulla ei ollut lainkaan joten jätin kylmästi pois)
1 dl sokeria

Tapiokahelmet (jälkkäri toimii ilman tätäkin)
1/2 dl tapiokahelmiä
5 dl vettä
1 tl suolaa

Palmusokerimarenki
100g munanvalkuaisia
50g sokeria
50g jauhettua palmusokeria (käytä ehdottomasti: tuo mielettömän hienostuneen maun)
100g tomusokeria (unohdin itse lisätä ja toimii silti)
50g jauhettua palmusokeria koristeeksi


Valmistus

Mangovanukas: Sekoita mangopyree, kookoskerma ja appelsiininmehu keskenään. Liota liivalehti kylmässä vedessä. Leikkaa vaniljatanko puoliksi pitkittäin, ota siemenet veitsellä varovasti tai käytä vaniljauutetta ja sekoita veden ja sokerin kanssa kattilassa. Kiehauta ja lisää joukkoon liivatelehti. Sekoita kaikki keskenään ja annostele kauniisiin laseihin. Hyydytä jääkaapissa.

Hedelmäsalaatti: Kuori mango. Mangon kypsä osa on helppo tuntea veitsellä leikatessaan. Kuituinen kova sisäosa todella ottaa veitsellä leikatessa vastaan ja se ei maistu hyvälle. Itse käytän vain sen pehmeän ja kypsän osan. Kuori myös appelsiini ja kuutioi pieniksi kuutioiksi.

Kastike: Sekoita kookoskerma, vesi, riisijauho ja vaniljatanko kattilassa. Kypsennä miedolla lämmökkä kunnes seos paksuuntuu. Vedä sivuun ja lisää sokeri ja pandanlehti. Anna jäähtyä ja siivilöi kastike. Säilytä jääkaapissa.

Tapioka: Kiehauta vesi ja suola. Lisää tapiokat joukoon ja kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 7 minuuttia. Kaada helmet siivilään ja huuhtele sekoittaen juoksevan veden alla. Valuta ja sekoita valmiiden tapiokanhelmien joukkoon kookoskermakastiketta kunnes seos on tasaista muttei liian löysää.

Marenki: Sekoita sokeri ja palmusokeri keskenään. Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeriseos pikkuhiljaa joukkoon. (Jos et omista keittiövaakaa, niin 100g valkuaisia on noin kolmen keskikokoisen kananmunan valkuaiset.). Kun valkuaisvaahto on kovaa ja kiiltävää, sekoita joukkoon tomusokeri nuolijalla nostellen. Levitä massa leivinpaperille noin 2mm paksuiseksi kerrokseksi ja ripottele päälle palmusokeria. (50g on vähän liioittelua päälle omasta mielestäni mutta silmämääräisesti voi arvioida ja tietysti mitä enemmän, sen enemmän kivoja tummempia pilkkuja valmiin marenkilevyn päällä.). Kypsennä n 80 asteisessa uunissa noin 3 tuntia.

Annostele tapiokaa mangovanukkaiden päälle, lisää kuutioidut hedelmät, koristele marengilla ja nauti.

Reseptistä riittää noin neljään annokseen. Annos on sen verran makea, että riittää mainiosti. Ei kuitenkaan liian makea hyvän aterian jälkeen. Suosittelen.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kylpyhuoneen kevätkohennusta

Pieni kohennus ja muutos tekee hyvää. Meidän kylpyhuoneemme on ns vanha eikä nyt ole vaihtoehtona tehdä sinne varsinaista remonttia mikä kirkastaisi sen kerralla ja toisi 2010-luvulle. Pitää siis tehdä pienempiä juttuja, jotta se tuntuu edelleen omalta.

En ole oikein koskaan ollut kovin musta-valkoinen sisustaja mutta jostain syystä tänä keväänä musta on hiipinyt takavasemmalta alitajuntaan ja kaipaan mustaa aksenttiväriksi. Antamaan särmää. Muutenkin kaipaan jostain syystä enemmän väriäkin. Kylpyhuoneeseen en kuitenkaan halua nyt väriä lainkaan. Se on täysin mustavalkoinen.

Tyylisuunnista minua on pitkään jo kiehtonut art deco ja lähdinkin googlaamaan minkälaisia suihkuverhoja löytyisi hakusanalla art deco. Suosittelen muuten käyttämään googlea suihkuverhoja etsiessä. Vaihtoehtoja on kymmeniä ellei satoja, kun taas kaupoissa on maksimissaan kymmenen ja nekin kymmenen äärimmäisen tylsiä.  Art deco -tyylisiä löytyi lukuisia. Suurimmassa osassa on art decolle uskollisesti tyyliteltyjä ihmishahmoja, mikä olisi voinut olla aika hauska vaihtoehto. Enemmän kuitenkin kiehtoi verho, jossa on leveä musta kaistale alaosassa, ja bingo. Sehän löytyi Ikeasta eikä hintakaan huimannut.


Ikeaan mennäkseen ei muuten ainakaan Helsingissä tarvita omaa autoa, mitä en ollut juurikaan ajatellut. Luulen, että itseäni suojatakseni olin jättänyt ottamatta selvää liikenneyhteyksistä, jotta en olisi havainnut miten näppärästi sinne pääsee esimerkiksi Lahden motoria. Bussi 722 tai 724 menee ihan viereen. Sieltä sitten siniseen kassiin näppärästi parvekkeen mattoa ja kukka kainalossa bussissa takaisin kotiin. Sujuu.

Ikeasta nappasin mukaan myös hauskan mustan suorakaiteen muotoisen kylpyhuoneen maton. Minulla on samanlainen ollut jo vähän aikaa vaatehuoneen lattialla ja pidän sen pehmeydestä ja laadusta. Ja se pysyy paikallaan ilman alle lisättävää liukuestettäkin, mikä on lapsi- ja eläinperheessä aika iso bonus. Suoristettavia mattoja löytyy ihan kiitettävästi muutenkin. Edelliset kylpyhuoneen matot olivat pyöreät ja pitkään pohdinkin haluanko uudetkin matot pyöreinä, koska pyöreä muoto rikkoo muuten niin neliskanttista kylpyhuonetta, mutta en löytänyt silmääni miellyttäviä pyöreitä vielä, joten tällä mennään toistaiseksi. Mustassa on se pienoinen ongelma, että kaikki pöly ja lika näkyy järkyttävän hyvin. Näkyy se muissakin, mutta kaikki vaalea nousee oikein kunnolla mustassa ja jos laatu ei ole kohdallaan, korostuu pölynkeräämisominaisuus oikein erityisesti. Olen kuitenkin aika tyytyväinen tähän Ikean pallomattoonkin.


Toin olohuoneesta kaksi metallista isoa lyhtyä kylpyhuoneeseen. Hankintalistalla on mustat designkynttilät lyhtyihin mutta niiden etsintä on kesken. Voi olla, ettei lyhtyihin sytetä kynttilöitä kylpyhuoneessa mutta tuovat vähän extrasäihkettä tuonnekin. Toivottavasti kosteus ei tee pahojaan lyhdyille.

Uusi harja löytyi Habitatista. Ihanan yksinkertaista designia. Yksinkertaisen tyylikäs ja jämäkkä harja, jolla on hyvä pestä istuin. Miellyttävän eleetön silmälle. Eikä ollut kallis.


Tekokukkaa mietin hartaasti. Onhan se aika teennäinen mutta ilman ikkunaa ja luonnonvaloa ainoa vaihtoehto jos jotain vihreää haluaa. Etsin ensin yksinkertaisia heiniä, mutta koska sellaista tyylikästä ei löytynyt, päädyin nappaamaan Ikeasta tämän lohikäärmepuun (onhan se lohikäärmepuu vai traakkipuu vai onko se yksi ja sama asia?). Jätin oksat ensin auki mutta istuessaan olisi saanut oksia päähänsä, joten päädyin sitomaan oksia ainakin toistaiseksi. Ensin sidoin huomaamattomalla narulla mutta sitten totesin, että korostetaanpa oikein kunnolla ja laitoinkin kristallinauhalla. Saa olla eri mieltä siitä, onko pelkästään mauton vaiko hauska idea. Minun kylpyhuoneeni ja minun kimallukseni, eikö?


Viherkasvin juurelle nappasin Ikeasta myös tuoksupussin, jossa on merellisiä simpukoita jne, joista lähtee itse asiassa aika miellyttävä tuoksu koko kylpyhuoneeseen. Samalla ne peittävät "mullan". Ruukku on etsinnässä vielä ja siksi peitin hätäpäissäni mustan muoviruukun toistaiseksi sitomalla leivinpaperia ruukun ympärille. Sain heti kommentin, että hanki ruukku ja heti...

Uusi saippuapumppupullo on etsinnässä sekin. Mustaa marmoria mielellään tai miksei väripilkuksi vihreää marmoriakin. Katsotaan mistä löytyy ja mitä löytyy. Sillä välin Vivian Grayn blingbling saippuapullo, jota olen täyttänyt sitä mukaa kun sen sisältö on loppunut. Toiselle puolelle allasta kokeilen Riviera Maisonin pientä jalallista tarjoiluastiaa, jonka lasikupu on aikaa sitten hajonnut. Siihen silmää ilahduttamaan Van Cleef & Arpellsin La Ferie tuoksupullo ja koru. Tuota tuoksua on muuten tavallisen hankalaa saada lisää. Ei myydä todellakaan enää laivalla eikä erinäisillä lentokentilläkään. Viimeksi löysin Gatwickin kentältä. Pakko käydä Lontoossa siis?


Ihanaa keskiviikkoa.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ulysses - Lord Tennyson







I am a part of all that I have met;
Yet all experience is an arch wherethro'
Gleams that untravell'd world whose margin fades
For ever and forever when I move.
How dull it is to pause, to make an end,
To rust unburnish'd, not to shine in use!
As tho' to breathe were life! Life piled on life
Were all too little, and of one to me
Little remains: but every hour is saved
From that eternal silence, something more,
A bringer of new things; and vile it were
For some three suns to store and hoard myself,
And this gray spirit yearning in desire
To follow knowledge like a sinking star,
Beyond the utmost bound of human thought.


- Tennyson


All time favourite runoni. Rakastan tuota. Se on osa pidemmästä Ulysses runosta. "I am a part of all that I have met." Sitähän tämä elämä on. Kaikki se, minkä elämme, on osa meitä ja muovaa meitä. Taitoa on ottaa kaikesta koetusta opiksi ja mennä eteenpäin. Huonotkin kokemukset muovaavat meitä mutta ne eivät välttämättä ole pahasta. Elämä on ylä- ja alamäkiä mutta pitää katsoa kokemusten läpi eteenpäin.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kartell Victoria Ghost tuolit




Vihdoinkin, voisin todeta. Mietin pitkään ja hartaasti uusien ruokapöydän tuolien hankkimista. Punnitsin kahden vaihtoehdon välillä ainakin viisi vuotta ja lopulta päädyin tilaamaan Kartellin Victoria Ghost tuoleja. Olen rakastanut näiden tuolien muotokieltä niin kauan kuin muistan. Ellen tietäisi, väittäisin, että näitä tuoleja on ollut olemassa jo vuosikymmenien ajan mutta Philippe Starckin suunnittelema Louis Ghost jonka käsinojaton sisar Victoria Ghost on, lanseerattiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Tuoli on ollut menestystarina itsessään, koska sitä on myyty maailmanlaajuisesti jo 1,5 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä eniten myydyn designtuolin koko maailmassa. Väite perustuu googlaamalla löytämääni tietoon, mutta voin hyvin uskoa sen. Tuoli on kerrassaan vastuttamattoman linjakas ja kaunis. Ja hyvä istua. Vähän jännittää hiostaako muovi mutta istuinosan päälle ainakin voi laittaa jonkin pehmusteen. Joskaan en halua rikkoa transparentin tuolin illuusiota millään tavalla. Ehkä illan istujaisiin voin asettaa tuoleille pehmusteita mutta muutoin en halua tuhota niiden ilmavuutta millään tavoin.



Tuolin luoja, ranskalainen designer Philippe Starck on sanonut tuolista, että se on half-disappearing, dematerialising eli puoliksi katoavainen ja miten tuon dematerialising nyt kääntäisikään osuvasti..? Puoliksi henkistynyt. Aika paljon sanottu yhdestä muovinkappaleesta mutta tuolin design todella on enemmän kuin vain yksi tuoli. Voin seistä ihailemassa tuolia pitkään. Suunnittelijaa oli käsitykseni mukaan inspiroinut Ranskan kuningas Louis XV, ja jotain ranskalaista näissä onkin. Kartell juhlisti tuolin 10-vuotista menestystarinaa vuonna 2012 ja silloin mm tuotettiin limited edition tuoleja, joissa oli mielettömän hienoja kuvia painettuina tuolin selkänojaan tai istuinosaan. Haluaisin ehdottomasti muutaman sellaisen meille kotiin ja olenkin etsinyt niitä netissä.



Päädyin transparenttiin sävyyn ruokapöydän tuoleissa, koska meillä on ainakin tällä hetkellä tilaa ruokapöydän ympärillä aika vähän ja haluan myös kunnioittaa valkoista Calligariksen pöytää niin, että tuolit eivät vie ilmaa pöydältäkään. Ajattelin aluksi hankkia kaksi väritöntä Victoria Ghostia lisää ja sitten kaksi harmaata keittiön pienemmän pöydän tuoleiksi mutta mitä enemmän katselen tuoleja ja pöytää, ehkä hankin kuitenkin neljä samanlaista lisää kun siihen on mahdollisuus ja ne kaksi harmaata keittiöön. Ja koska nälkä ehdottomasti kasvaa syödessä, ehkä yksi Louis Ghost kirjoituspöydän pariksi ja mahdollisesti makuuhuonekin kaipaisi yhden näyttävän käsinojallisen Louis Ghostin.



Pienin askelin. Minulla on yksi transparent Bourgie valaisin, mistä olen pitänyt todella paljon. Antaa kaunista valoa ja himmentimellä varustettuna säädettävissä todella kirkkaasta himmeään tunnelmavaloon. Eteisessä roikkuu Bloom S2 valaisin, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Ja pienet läpinäkyvät Jolly-sivupöydät toimittavat toistaiseksi sohvapöydän virkaa.

I love. Harkitsin niin pitkään, eikä mielipiteeni muuttunut vuosien mittaan. Luulen Kartellin tuolien pysyvän meillä todella pitkään.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kaivarin Kanuuna - kirpputorikierroksella






Lauantaipäivä on kuin luotu kirpputorikierrokselle. Tai kirpputorilla käymiselle. Yllätyin itsekin miten nopeasti väsyi hypistelemään vaatteita ja unelmoi saavillisesta hyvää caffe lattea, ja toisen kirpputorin jälkeen lasillisesta viiniä. Riitti. Mutta olin jo pari vuotta haaveillut pääseväni Kaivarin Kanuunaan, joten sinnepä siis vei tiemme ystäväni kanssa. Sijaitsee Merikadulla (?) Helsingissä. Joskus muistelen sitä mainostetun eiralaisrouvien hienojen merkkivaatteiden edullisena ostopaikkana mutta se oli ainakin tällä käynnillä aika lailla liioiteltu kuvaus.  Valtaosa vaatteista oli bulkkia, ja osa jopa hävyttömän huonokuntoista. Kuka laittaa myyntiin valkoisen paitapuseron, jonka kainalot on kellastuneet pilalle? 

Mutta kyllä sieltä löytöjäkin olisi voinut tehdä ja teinkin. Itse löysin jo hetken haaveilemani konjakin sävyisen aidon nahkahameen. Hinta 20 euroa. Ja kivan hyväkuntoisen pliseeratun hihattoman vaaleanpunaisen paidan. Hinta 20 euroa. Ei hullumpaa. 

Miehille olisi ollut ainakin parit mainiot kengät. Turkkeja, mutta käypään käytetyn turkin hintaan. Ei siis mitään kirpparihintaa niille. Merkkivaatteet yhdellä rekillä, eikä mitään mikä olisi kolahtanut. 1-2 merkkilaukkua and that´s it. Voi tosin olla, että paikka on niin tiedetty ja tunnettu, että kun jotain laadukasta hyvänhintaista tulee, se menee saman tien. Mikä itse asiassa onkin aika todennäköistä. Minussa ei vaan ole niin paljon naista, että lähtisin ryysimään minkään kaman perässä vaan mieluummin uskon onneen ja sattumaan. Tämän sanottuani joudun toteamaan, että kyllä joskus ryysin, jos jokin kauan unelmoimani tuote on esim Hulluilla päivillä hyvään hintaan. Silloin olen klo 8 ovella odottamassa, vaikkakin tunnen itseni hassuksi. Mutta säästö mikä säästö.

Kaivarin Kanuunalla on täydellinen sijainti maisemien osalta. Meri aukeaa heti ovelta ja ympäristössä on kauniita rakennuksia kääntyipä minne vaan. Ei rumia elementtitaloja vaan kaunista arkkitehtuuria silmän iloksi. Kaivapuistossa onkin ilo kävellä ihan muuten vaan ja voi pysähtyä kahvittelemaan joko esimerkiksi Ursulaan tai Mattolaiturille tai Karuselliin.









lauantai 12. maaliskuuta 2016

The Mekko - Ted Baker Nude Orchid Print Carli Dress

The Mekko on saapunut postitse kotiin. Se on täydellinen ja ihana. Juuri sellainen kuin halusin ja kuvittelin. Mielettömän ihana. Ja mielettömän pieni yläosastaan. Suomeksi sanottuna vettä ja leipää ennen ylioppilas- ja rippijuhlia kesäkuussa. Damnit!  Noin sentti pitää kaventua yläosasta että mahtuu tai... Tai sitten otan sen verran saumoista. Haa. Kyllä se mulle päälle menee. Eri juttu pystynkö syömään juhlissa mitään tai edes hengittämään. Teipataan sitten vaikka kiinni ja jokin huiviviritys peittämään se kohta. Mitä nainen ei kauneuden eteen tekisi?

Hetken se saa ilahduttaa minua makuuhuoneen seinällä ennen kuin keksin mitä siinä ennen olleen peilin tilalle tulisi.

Täydellisen ihana mekko. Sen kanssa nudet korkokengät ja musta pikkulaukku...

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Peilirasia

Rakastan kimallusta ja kiiltoa ja kilinää. Niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Jos minulla olisi ns mummonmökki, siellä ei kimaltaisi eikä kiiltäisi mutta kotona pidän siitä. Rakastan myös art decoa ja vaikkei omassa kodissani toistaiseksi ole erityisen paljon art decoa, päätin jatkossa tehdä hankintoja se mielessäni. Art decoa, art nouveauta ja jugendia. Ei tässä nyt mitään esittelykotia olla suunnittelemassa, mutta helpottaa omaa päätöksentekoa, kun tietää mitä haluaa. Kuulostipa kehäpäätelmältä mutta toivottavasti saitte kiinni ajatuksenjuoksustani. On paljon kauniita esineitä ja kauniita koteja, ja ihastuu moneen esineeseen, mutta kaikkea kaunista ei voi yhdistellä keskenään.

Kimallukseen liittyy ainakin omassa mielessäni myös peilit. Erityisesti tietysti taidokkaasti valmistetut fasettipeilit ja muut hiotut peilit. Vintagepeilit ja soikionmalliset art deco - peilit. Tuppaavat vaan maksamaan maltaita mutta give me time, give me time...

Ostin Villa Stockmannin kauniit peilivalokuvakehykset viimeisimmille koulukuville ja pidän niistä kovasti. Taidan hankkia vielä ainakin pari tuohon pianon päälle. Toivon ja odotan niiden heijastavan valoa. Sormenjäljet näkyy melkein ennen kuin ehtii edes koskea mutta minor detail. Pölyä ei voi välttää missään. Näin olen empiirisen tutkimuksen perusteella todennut. Joka ikisessä asunnossa missä olen asunut elämäni aikana on ollut pölyä. Enemmän ja vähemmän.

En älynnyt ottaa kuvia ennen kuin laitoin lasten kuvat kehyksiin, joten en liitä so far kokonaisena, mutta saa jonkun mielikuvan. Todella kauniit kehykset. Ja sopivat hienosti kiiltolakatun mustan pianon päälle.


Pielirasioita (ja kyllä, monikossa) olen himoinnut jo vähän aikaa. Mm Laura Ashleyllä on mielettömän kaunis isompi peilirasia, mutta en ole raaskinut vielä hankkia sitä. Tänään meille tuli tämä pienempi Villa Stockmannin peilirasia. Se somistaa nyt Kartellin Jolly pöytää. Omasta mielestäni mielettömän kaunis. Eikä sillä ole mitään erityistä funktiota vaan se vaan on kaunis.

Tällä hetkellä kaipaan elämääni kaikkea kaunista. Sisustuskärpänen ja kevät kuuluvat yhteen. Kun lisääntyvä valo ei vaan näin selkeästi paljastaisi joka vuosi kaikkia sormenjälkiä ja siivousta vaativia paikkoja. Talvella voi elää kynttilänvalossa ja uskotella, että hyvin pyyhkii mutta armoton luonnonvalo ei jätä arvailulle varaa.



Ihanaa viikonloppua