Kaivarin Kanuuna - kirpputorikierroksella

Lauantaipäivä on kuin luotu kirpputorikierrokselle. Tai kirpputorilla käymiselle. Yllätyin itsekin miten nopeasti väsyi hypistelemään vaatteita ja unelmoi saavillisesta hyvää caffe lattea, ja toisen kirpputorin jälkeen lasillisesta viiniä. Riitti. Mutta olin jo pari vuotta haaveillut pääseväni Kaivarin Kanuunaan, joten sinnepä siis vei tiemme ystäväni kanssa. Sijaitsee Merikadulla (?) Helsingissä. Joskus muistelen sitä mainostetun eiralaisrouvien hienojen merkkivaatteiden edullisena ostopaikkana mutta se oli ainakin tällä käynnillä aika lailla liioiteltu kuvaus.  Valtaosa vaatteista oli bulkkia, ja osa jopa hävyttömän huonokuntoista. Kuka laittaa myyntiin valkoisen paitapuseron, jonka kainalot on kellastuneet pilalle? 

Mutta kyllä sieltä löytöjäkin olisi voinut tehdä ja teinkin. Itse löysin jo hetken haaveilemani konjakin sävyisen aidon nahkahameen. Hinta 20 euroa. Ja kivan hyväkuntoisen pliseeratun hihattoman vaaleanpunaisen paidan. Hinta 20 euroa. Ei hullumpaa. 

Miehille olisi ollut ainakin parit mainiot kengät. Turkkeja, mutta käypään käytetyn turkin hintaan. Ei siis mitään kirpparihintaa niille. Merkkivaatteet yhdellä rekillä, eikä mitään mikä olisi kolahtanut. 1-2 merkkilaukkua and that´s it. Voi tosin olla, että paikka on niin tiedetty ja tunnettu, että kun jotain laadukasta hyvänhintaista tulee, se menee saman tien. Mikä itse asiassa onkin aika todennäköistä. Minussa ei vaan ole niin paljon naista, että lähtisin ryysimään minkään kaman perässä vaan mieluummin uskon onneen ja sattumaan. Tämän sanottuani joudun toteamaan, että kyllä joskus ryysin, jos jokin kauan unelmoimani tuote on esim Hulluilla päivillä hyvään hintaan. Silloin olen klo 8 ovella odottamassa, vaikkakin tunnen itseni hassuksi. Mutta säästö mikä säästö.

Kaivarin Kanuunalla on täydellinen sijainti maisemien osalta. Meri aukeaa heti ovelta ja ympäristössä on kauniita rakennuksia kääntyipä minne vaan. Ei rumia elementtitaloja vaan kaunista arkkitehtuuria silmän iloksi. Kaivapuistossa onkin ilo kävellä ihan muuten vaan ja voi pysähtyä kahvittelemaan joko esimerkiksi Ursulaan tai Mattolaiturille tai Karuselliin.

Helsinki - Kruununhaka

Kesän alussa päätin toteuttaa jo aiemmin saamani ajatuksen tutustua kotikaupunkini eri kaupunginosiin...tai no, se kuulostaa jo kovin mahtipontiselta, koska listallani on toistaiseksi vain muutama kaupunginosa, mutta jostain pitää aloittaa. Ja eilen aloitin hienon kesäisen sään innoittamana Helsingin Kruununhaasta. Krunikka on hyvin lähellä keskustaa tai se oikeastaan on osa keskustaa, koska jo Senaatintori on osa sitä.  Samalla Krunikka on mm Vironniemen peruspiirin osa-alue.  Asukkaita arvokkuutta henkivässä kaupunginosassa on vuoden takaisen mittauksen mukaan 7200 ja työpaikkojakin saman verran.

Kruununhaan nimi tulee nykyisen Rauhankadun seutuvilla aikoinaan sijainneesta kruunun tykistön hevosten laidunmaasta. Se oli vielä 1700-luvun alussa hieman varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella.

Krunikassa  on arvokkaita rakennuksia, joissa merkittäviä valtiollisia toimintoja: muun muassa valkoinen tuomiokirkko, presidentilinna, valtioneuvoston linna, raatihuone, kaupungintalo, Suomen pankki, säätytalo, ritarihuone ja useat Helsingin yliopiston laitokset.  (lähde Wikipedia)

Senaatintorilla oli Pop Up Pohjanmaa tapahtuma, jossa parveili kävijöitä ja suomenruotsin murteet polveilivat..lavalla esitettiin todennäköisesti pohjanmaalaisia sävellyksiä (en jäänyt erityisesti seuraamaan joten en tiedä ihan varmasti). Muutoin kyse oli pohjanmaalaisten yritysten myyntitapahtumasta: eri kojuja, joista sai ostaa käsitöitä peltimukeista käsilaukkuihin. Jonkin verran oli myös infopisteitä mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Kaiken kaikkiaan hyvä idea tuoda muuta Suomea tutuksi mutta kovin kaupallista tuntui olevan. Ja itse asiassa satuin sattumalta aloittamaan Krunikkakierrostani juuri Senaatintorilta..

Torilta jatkoin matkaani Suomen pankin suuntaan ja vain katselin ympärilleni. Olin jopa kirjoittanut muistiin joitakin tutustumisen arvoisia paikkoja kahviloista second hand liikkeisiin mutta muistilappu oli tietysti eri ksilaukussa, joten päätin vain mennä eteenpäin ja katsoa mitä löydän.

Törmäsin mm Olkkari&Kruunukirppu nimiseen kivijalkaliikkeeseen, jossa näytti olevan sisustustavaraa ja lasten second hand puoli. Sisustustavaroissakin oli joitakin käytettyjä tavaroita, mm vanhoja keittiöpyyhkeitä. Tällä kertaa ei mitään erityistä kotiin tuomista. Mutta viehättävä liike.

Paikallinen galleria oli jättänyt kadulle taidetta mitä ihailin hetken.

Ja vihdoin viimein pääsin tutustumaan myös yhteen tunnetuimmista second hand liikkeistä eli Play it again Samiin. Yllätyin liikkeen pienuudesta mutta tunnelma liikkeessä oli kerrassaan ihana: taustalla soi hillitysti tango ja liikkeen omistaja antoi minun rauhassa ihastella ihania juhlalaukkuja ja kenkiä ja vaatteita. Vaatteiden hintataso oli aika korkea mutta esim helmilaukkuja, joiden kunto oli erittäin hyvä, olisi saanut jo melko edullisesti. Samoin tunnettujen designereiden nahkaisia avokkaita tai juhlakenkiä olisi saanut kohtuuhintaan. Ei vaan osunut mitään erityistä tällä kertaa sieltäkään. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.

Krunikassa käydessään voisi kävellä myös Tervasaareen juomaan kupin kahvia mutta skippasin sen tällä kerralla. Sen sijaan poikkesin Chjokossa, suklaakaupassa. Onnekseni siellä oli muutama turisti ostoksi tekemässä, joten en sortunut ostamaan itselleni ihania itsetehtyjä suklaamaistiaisia. Tiedän, että Chjokon suklaat ovat taivaallisen hyviä, joten ostokset olisi nähnyt suoraan vyötäröllä..

Viimeisimpänä ajauduin vääjäämättä osoitteessa Liisankatu 15 sijaitsevaan kahviliikkeeseen Crema. Suosittelen lämpimästi. Loistavaa palvelua ja vaikka liike on suht pieni, kaikki tarvittava on saatavissa kahvikoneista kahvi- ja teelaatuihin. Teen ystävänä nuuskuttelin teelaatuja sillä välin, kun ystävällinen myyjä jauhoi toivomaani jauhatusta ostamistani kahvipavuista. Olisi kyllä nyt ehdottomasti hankintalistalla oma kahvimylly, josta olen unelmoinut jo pari vuotta. Toki nytkin sain toivomani jauhatuskarkeuden ostamiini kahvipapuihin mutta kahvi olisi paljon paljon tuoreempaa, jos voisin ostaa kahvin papuina ja jauhaisin sen itse juuri ennen käyttöä.

Ostin muuten suodatinkeittimeen Johan&Nyströmin Sumatra Gayo kahvia. Kahvipavut kasvavat Sumatralla. Kahvin makua täydentävät yrttien ja viikunan maut. Jälkimaku on luvatusti pehmeä, melkein liiankin pehmeä mutta niin rajalla, että äänestän kyllä tämän(kin) kahvin puolesta. Loistava uusi löytö. Toki kahvi on hintavaa verrattuna markettien kahvipaketteihin mutta let´s be honest: jos arvostat kahvihetkeäsi eikä kahvi ole vain tottumuksen vuoksi kitaan kiskottava pakollinen osa päivääsi, suosittelen panostamaan laatuun ja tuoreuteen. Juon itse kahvia vaihtelevasti: arkiaamuisin juon kahvini normaalisti vasta työpaikalla, joskin siellä se on kyllä tuoretta ja vastakeitettyä (yleensä) mutta sitä normikahvia, joskin sielläkin vähän parempaa mutta eihän se ole samaa kuin nämä löydöt.. paljon saa kuitenkin tapahtua, että lähtisin nykytrendin mukaan keittämään kotona oman kahvin termosmukiin ja kantamaan sitä työmatkalleni. Huomattavaa myös että kun panostaa kahvin laatuun, ei välttämättä edes halua perinteistä kahvipullaa tms vaan itse kahvin maku vie mennessään. Itse asiassa laadukkaan kahvin kanssa menettää jotain os vetää normipullaa sivuun...kahvin maku ei pääse oikeuksiinsa. Tämä nyt oma näkemykseni ja jokainen vetää juuri niin paljon suolaista tai makeaa kuin haluaa.

Espressokeittimeen ostin 500g pussin italialaista Arcaffe merkkistä Robustaa. 80% arabicaa ja 20% robustaa. Keskipaahteista ja jälkimauksi luvataan "cocoaa". Hmm...maltan tuskin odottaa.

Krunikka oli kesäisenä lauantaina äärimmäisen rauhallinen. Muutamissa leikkipuistoissa oli äitejä lapsineen nauttimassa omia eväitään ja viettämässä päivää leikkien. Kaduilla ei liikkunut juuri ketään. Liisankadun äijäpubissa oli kuhinaa terassilla ja tunsin katseet selässäni tai pikemmminkin paljaissa säärissäni siitä ohi kävellessäni mutta tyypit olivat sivistyneitä eivätkä huudelleet edes perään (hmm, mikseivät...). Seuraavaksi ehkä Kaivopuiston second hand? Ja Vallila, Kallio ehkäpä Töölö...

Viimeiseksi eilisen asusta muutama kuva: rakastan tuota ruskeaa kotelomekkoa. Niin helppo pitää ja siisti olematta kuitenkaan jäykkä toimistopuku. Ril´sin lyhythihainen neule on vähän liian rouvaskainen nykymakuuni mutta helppo ottaa mukaan tuulisempia hetkiä varten. Laukku on vaan niin ihana ja siis Rooman tuominen.

Helsinki on kaunis

Kotikaupunkini Helsinki on niin kaunis. Se on betonia ja asfalttia. Se on vihreitä puistoja. Se on kauniita kukkaistutuksia. Se on vanhoja rakennuksia, uusia rakennuksia, rakennustyömaata, valmistuneita työmaita ja paljon muuta.

Helsinki on merellinen kaupunki, jossa tuulee melkein aina. Mutta se on yleensä ihanaa suolantuoksua (no ei ihan aina todellakaan..ei ainakaan silloin kun yrität nauttia pyöräilystä tai juoksusta tai olet juuri saanut hiukset asentoon ja astut ovesta ulos tuulenpuuskaan, joka sekoittaa koko huolella laitetun pääsi..)

Helsinki on myös Haltialan peltoja, kukkaloistoa ja tuulessa huojuvia viljapeltoja. Helsinki on Viikin suojelualue ja monta erilaista saarta. Helsinkiin mahtuu käsittämätön rakennusarkkitehtoninen alue - Pasila ja monta muuta aluetta.

Kävellen ja pyöräillen näkee paljon enemmän kuin henkilöautosta, bussin ikkunasta tai junasta. Voit asua vuosia tietyssä paikassa ja yllättyä lähelläsi, aivan nurkan takana olevasta paikasta, johon oma reittisi ei vaan ole koskaan aiemmin osunut. Pitäisi muistaa poiketa rutiinireiteiltään ja myös toteuttaa aikeitaan tutustua uusiin kaupunginosiin - kävellen. Ottaa aikaa ja käteistä mukaan, ja poiketa pieniin tunnelmallisiin kahviloihin tai antikvariaatteihin jne. Tänä kesänä aion myös tehdä näin. 

Tässä muutamia kuvahetkiä alkukesän Helsingistä.

Gösta&Paul Sinebrychoffin taidemuseossa

Kuluvalla viikolla avattiin Sinebrychoffin taidemuseossa yhteisnäyttely, jossa on sekä Paul Sinebrychoffin keräämiä tauluja että Gösta Serlachiuksen tauluja.

Kumpikin teollisuuspamppu oli oman aikansa taidemesenaatti omalla tavallaan. Ei ehkä mesenaatti sanan varsinaisessa merkityksessä mutta kumpikin keräsi oman aikansa taidetta ja samalla myös vanhempaa maalaustaidetta antaakseen kontekstia silloiselle nykytaiteelle.

Avajaissanoissa epäiltiin josko herrat tunsivat lainkaan toisiaan mutta kumpikin keräsi hienoa taidetta ja käytti merkittävästi varojaan taiteen hankkimiseksi.  

Suosittelen vierailemaan Sinebrychoffin talossa osoitteessa Bulevardi 40 ihan jo interiöörinkin vuoksi. Sellaiset tilat keskellä Helsinkiä raitiovaunun jyristellessä ikkunoiden alla. Voi aistia hienojen vaatteiden kahinan sadan vuoden takaa ja kuvitella millaista elämä silloin on Helsingissä ollut. Salissa ja työhuoneessa on alkuperäinen sisustus ja tilat on restauroitu alkuperäiseen kuntoonsa. Tietyt verhot oli kuulemma teetetty Pariisissa asti, koska Suomesta tai lähempää ei ollut löytynyt tekijöitä...

Luonnollisesti suosittelen kaikkia myös vierailemaan Serlachiuksen museossa Mäntässä. Ko taidemuseo on ainakin omasta mielestäni yksi hienoimmista ja vaikuttavimmista taidemuseoista joissa olen koskaan käynyt. En nyt ole kaikkia maailman metropolien museoita nähnyt, joten vertailukohtani ovat tietysti rajalliset mutta kun tuollainen museo Suomesta löytyy, niin lämpimästi suosittelen vierailua sinnekin...


Lisätietoa

Sinebrychoffin keräämä taide vaikutti hieman konservatiivisemmalta kuin Serlachiuksen mutta kummissakin oli jotain hyvin viehättävää.  Ja erityisesti ilahduin kirjeistä, joista pystyi seuraamaan ajatustenvaihtoa itse taiteentilaajan ja sen toimittajan välillä. Oli myös hauska nähdä miten taiteenystävien piiri oli varsin pieni ja tietyistä tauluista käytiin kilpailua ostajien kesken.  Samalla oli mielenkiintoista havaita, että taideväärennykset olivat valitettavasti ostajien riesana jo tuolloin. Kaipa väärennöksiä on tehty niin kauan kuin taidettakin?

Olympiastadionin torni ja urheilumuseo

Loman kunniaksi päätimme tutustua olympiastadionin torniin, joka kipuaa jopa 72 metrin korkeuteen. Onneksi tornin huipulle pääsee mukavasti hissillä. Näköalatasanne ei ole suurensuuri eikä sinne mahdu kovin isoa seuruetta yhdellä kertaa mutta helteisenä päivänä tornissa ei ollut ruuhkaa.

Tunnelma oli yllättävän rauhallinen ja seesteinen eikä tuuli osunut mitenkään erityisesti suojaisalle näköalatasanteelle. Näkymät olivat tietysti huikaisevan hienot yli Helsingin. Kesäinen Helsinki on kaunis sellaisenaan ja yläilmoista sen näkee vieläkin paremmin. Suosittelen kaikille käyntiä tornissa. Samaan hintaan näkee stadionin historiaa sitä varten merkityllä lyhyellä kierroksella. Näkee mm vuoden 1952 olympialaisten voittajataulun, jossa komeilee mm Emil Zatopekin nimi kolmesti. Ko olympialaiset ovat eittämättä stadionin muistetuin ja hienoin tapahtuma, mutta on stadionilla koettu lukuisat Suomi-Ruotsimaaottelut, ja olenpa seurannut siellä vesisateessa jopa oopperaakin.

Olympiastadion vihittiin käyttöön 12.6.1938. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti, ja se edustaa tyylipuhdasta funktionalismia. Miellyttää ainakin omaa silmääni kovasti. Stadionintornin aulassa on muuten 1952 olympialaisten alkuperäinen palkintopalli jossa voi kuvata itsensä vaikka voittajan ykköskorokkeella.

Stadionin kulmassa toimii Urheilumuseo, jossa esitellään suomalaisen urheilun tähtihetkiä.  "Teatterissa" voi seurata pieniä elokuvapätkiä, joissa kerrotaan mm Paavo Nurmen tähtihetkistä, suomalaisesta luistelusta ja vaikka Matti Nykäsestä. Viimeksi mainitun mitalit löytyvät myös omasta vitriinistään. Museossa voi tutustua voimistelun historiaan, voittosuksiin eri aloilta, mm Enni Rukajärven lautaan jne jne. Pienen maan suuria tähtihetkiä. Suosittelen käyntiä.