Hans Välimäen vuosikertaglögi 2014 & Signorelli Valpolicella Ripasso

Olen sataprosenttisesti jouluihminen ja joulunodotukseen liittyy useimmiten hyvä glögi. Glühweinista en ole vielä saanut otetta, enkä välttämättä Blossa glögistäkään tai muista alkoholillista versioista, vaan tunnustelen joka joulu erilaisia alkoholittomia glögivaihtoehtoja. (Ihan eri juttu sitten lorautetaanko hyvässä seurassa glögin sekaan jotain...)

Nyt jo lokakuun puolella ilokseni havaitsin ensimmäiset glögit kaupoissa ja tänä vuonna silmiini osui Hans Välimäen vuosikertaglögi 2014. Kertaalleen jo kävelin sen ohikin, koska aina välillä jonkun tunnetun ihmisen nimellä tehdyt juomat/ruoat tuottavat suuren pettymyksen mutta onneksi ohitin oman epäilykseni, sillä tämä on aidosti todella maukasta glögiä. Ei liian mausteista mutta aikaansaa vähän samanlaisen tuntemuksen kuin täyteläinen punaviini.  Pidän.

Aineksiin kuuluu muunmuassa mustikkamehua, mustaherukkamehua, punaherukkamehua, kirsikkamehua, kaarnikkamehua ja mausteita (kanelia, vaniljasokeria, kardemummaa, inkivääriä, tähtianista, muskottipähkinää, appelsiiniöljyä...jne, sekä mm chiliä!) Ja hei, nyt aineksia lukiessani huomaan, että kaloreitakaan ei ole desilitrassa kuin vaivaiset 17! Aina vain paranee.

Ko glögin kanssa maistuu mm mainio italialainen punaviini Signorelli Valpolicella Ripasso. Viiniä voi lorauttaa joko tuohon Välimäen glögiin makunsa mukaan tai nauttia erikseen esim hyvän tumman suklaan, mantelikeksien tai vaikka perinteisten pipareiden kanssa.  Viinin valmistuksessa käytetään niin sanottua ripasso menetelmää, joka tarkoittaa että Valpolicella viiniä kaadetaan sellaisten viinirypäleiden päälle, joita on käytetty Amarone ja Recioto viinien valmistuksessa. Ko viiniä suositellaan mm grillatun lihan ja juustojen kanssa. Itse olen nauttinut mm marinoidun karitsanfileen kanssa. Loistava yhdistelmä.

Pimeneviin syysiltoihin.

Muistakaa siirtää kelloja :)

Italialainen menu con amici

Minulla oli ilo saada vieraakseni ihanat ystäväni ja aika lailla hetken mielijohteesta päätin tarjota italialaista ruokaa tai ainakin italialaisin maustein. 

Alkupalana eli antipasti oli antipastolautanen, jossa oli buffalomozzarellaa (aina, SEMPRE, kun tarjoat mozzarellaa sellaisenaan, käytä aitoa laadukasta buffalomozzarellaa eikä jotain mozzarellan näköistä juustoa.... Maku on vaan erilainen, scusi), ilmakuivattua parmankinkkua (tässäkään en huijaisi vaan aitoa tavaraa, maussa ei voi huijata antipastossa), ilmakuivattua maustettua kasleria, ilmakuivattua maustettua salamia, tuorejuustotäytettyjä makeita paprikoita (Pirkan! Superhyviä, suosittelen), artisokan sydämiä ja aina, aina kunnon kreikkalaisia kalamata oliiveja (nyt taisin vahingossa ottaa väärän purkin koska oliivit eivät olleet ihan superiore, scusi...). Oliivien suhteen en ikinä ottaisi vedessä uitettuja muuntyyppisiä... Eivät maistu miltään. Kuulostaa snobistiselta mutta aidosti jos syödään hyvän viinin kera alkupaloja, ei voi huijata makujen suhteen. Raaka- aineiden pitää olla kunnossa. Osa antipastolautasen annista oli siis Pirkan oman tuotemerkin alta ja pakko myöntää, ettei hullumpaa :) ristiriitaista paatosta, koska esim Pirkan antipastoista minulla ei ollut kokemusta mutta osoittautui mainioksi.

Antipastolautasen kanssa nautittiin kylmää luomuproseccoa. Erinomaisen hyvä viini hintaluokassaan. Suosittelen lämpimästi

Pääruokana, primo, nautittiin Barolorisottoa ja yrttimarinoitua lampaan ulkofilettä. Nam, suosittelen. Barolorisotossa menin sieltä missä aita on matalin eli hankin kalliihkon Barolon sijasta Ripassoa, pahoittelen ihanat vieraani, mutta kolmekymppiä per pullo oli vähän liikaa kun ruokaan kastikkeineen meni aika lailla yli puoli litraa punaviiniä... Mutta Signorelli viini osoittautui vallan mainioksi viiniksi ja aikaansai myös yhden hyvän muun idean :) oletteko huomanneet että punaviini aikaansaa hyviä ideoita ylipäätään? Mikähän siinäkin on? Risoton tekeminen on perin yksinkertaista: sipulia paistetaan laadukkaassa oliiviöljyssä (älä koskaan huijaa myöskään oliiviöljyn suhteen! Aina extra virgin olive oil! Aina, sempre), minkä jälkeen laadukas risottoriisi sekaan ja pyöritellään kunnolla riisi öljyiseksi. Sitten punaviiniä 2,5dl sekaan (riisiä 4dl) ja kauhallinen kuumaa kanalientä. (Kuumaa siksi ettei jäähdytä risottoa) ja kauhallinen kerrallaan kanalientä lisää kunnes risotto noin 20 minuutin alhaisella lämpötilalla hauduttamisen jälkeen on al dente. Risotosta ei siis saa tulla pehmeää puuroa vaan sinun on rakkaudella sitä vaalittava ja katsottava milloin se on valmis. Sitten pari rkl voita ja noin desi raastettua aitoa parmesaania mukaan ja nautitaan heti.

Yrttinen lammas: tykkään hankkia tietyntyyppiset lihat, kuten juuri lampaan valmiiksi marinoituna, koska liha on silloin yleensä takuuvarmasti riittävän mureaa ja oikeat maut marinadissa. Kevyt ruskistus pinnalta ja uuniin 200 asteeseeen kunnes sisälämpötila noin 60 ( itselleni sattui vahinko hyvässä seurassa keskustelun viedessä mukanaan ja fileiden lämpötila ehti nousta yli 70 asteeseen mutta eipä onneksi haitannut, eikä liha tullut ylikupsäksi). Erinomaisen hyvin sopi punaviinirisoton kanssa. Primon kanssa nautittiin Signorelli ripassoa. Loistava viini

En ehtinyt edes ottaa kuvia risotosta tai lihasta... Pakko lainata Alkon Etiketti lehden reseptiä. Kastikkeena aika peruspunaviinikastike: yksi sipuli, 3dl punaviiniä, 3dl vettä, 1rkl siirappia ja 1rkl balsamiviinietikkaa, mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mitä keitetään noin puoli tuntia (siivilöidään) ja suurustetaan ja lisätään pari rkl voita.

Melko tuhdin menun seuraksi dolce eli jälkiruoka oli fragole eli suklaassa dipattuja mansikoita espresson kanssa.

 

Buono e grazie amici...

Safkaa - Karitsalootaa ja luomupunaviiniä Bundustar

Kokeilin jälleen kerran Alexander ja Hanna Gullichsenin reseptiä, nyt karitsalootaa. Ja ihan superhyvää, joskin oikaisin tällä kerralla siten, että käytin kotona ollutta naudan paistijauhelihaa mutta seuraavalla krt kokeilen ohjeessa mainittua lammasta/karitsaa.

Olin aiemmin tunnollisesti aina keittänyt makaronit makaronilaatikkoon, ja samalla miettinyt että onkohan se oikeesti tarpeen. Mutta en ollut rikkonut saamaani opetusta, vaan jatkoin keittämistä. No mikä on ero: Safkaa-reseptissä siis makaroneja ei keitetä etukäteen, vaan nakataan kastikkeen kera uuniin. Nestettä pitää olla tietysti mutta mitään munamaitoa ei lisäillä. Lopputuloksessa ero näkyy siinä, että ensinnäkin koska munamaitoa ei käytetä lainkaan, laatikosta ei tule leikattavan tiivis vaan mukavan irtoavan rakenteinen. Pidän. Ja koska makaroneja ei keitetä pehmeiksi etukäteen, nekin rapsuvat suussa. Oma huomio oli tosin, että ihan vähän enemmän nestettä voisi olla, vaikka 1-2dl, koska päällimmäiset makaronit ainakin jäivät todella al dente :) syötäviä kyllä ja kokonaisuus erittäin maukas. Pidän ja otan vakiruokiin. Lapsetkin pyysivät moneen kertaan lisää joskin makaronilaatikko on ollut suosikkilistalla jo muutenkin.

Resepti löytyy täältä

Viininä kokeilin luomuviiniä Bundustar Merlot 2012, mikä oli oikein positiivinen kokemus. Arvosteluissa sijoitettu arkisten pastojen ja pizzojen seuraksi, mikä olikin siis puolivahingossa nappivalinta. Toki aina katson Alkossa hyllyn reunasta kuvauksen ja sen millaisten ruokien tai raaka-aineiden kanssa ko viiniä suositellaan nautittavaksi. Halusin nimenomaisesti luomuviinin taas vaihteeksi. Osittain eettisenä valintana mutta suurimmaksi osaksi sen vuoksi että etsin viinejä, joista ei seuraa migreeniä. En suinkaan saa kaikista punaviineistä seuraamuksia. Luomu ei välttämättä ole edellytys migreenin välttämiselle, vaan tanniinit tietysti voivat vaikuttaa tai sitten se miten punaviini on valmistettu muuten. Osa viineistä käsittääkseni valmistetaan maitohappokäymisen avulla, mikä voi aiheuttaa taas laktoosi-intolerantikoille inhottavia seurauksia. 

Tämä viini oli kevyen mausteinen ja marjainen, keskitäyteläinen, eikä aiheuttanut minkäänlaista huonoa oloa migreenin tai vatsan muodossa. Erittäin hyvää.