Kartell Victoria Ghost tuolit

Vihdoinkin, voisin todeta. Mietin pitkään ja hartaasti uusien ruokapöydän tuolien hankkimista. Punnitsin kahden vaihtoehdon välillä ainakin viisi vuotta ja lopulta päädyin tilaamaan Kartellin Victoria Ghost tuoleja. Olen rakastanut näiden tuolien muotokieltä niin kauan kuin muistan. Ellen tietäisi, väittäisin, että näitä tuoleja on ollut olemassa jo vuosikymmenien ajan mutta Philippe Starckin suunnittelema Louis Ghost jonka käsinojaton sisar Victoria Ghost on, lanseerattiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Tuoli on ollut menestystarina itsessään, koska sitä on myyty maailmanlaajuisesti jo 1,5 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä eniten myydyn designtuolin koko maailmassa. Väite perustuu googlaamalla löytämääni tietoon, mutta voin hyvin uskoa sen. Tuoli on kerrassaan vastuttamattoman linjakas ja kaunis. Ja hyvä istua. Vähän jännittää hiostaako muovi mutta istuinosan päälle ainakin voi laittaa jonkin pehmusteen. Joskaan en halua rikkoa transparentin tuolin illuusiota millään tavalla. Ehkä illan istujaisiin voin asettaa tuoleille pehmusteita mutta muutoin en halua tuhota niiden ilmavuutta millään tavoin.

Tuolin luoja, ranskalainen designer Philippe Starck on sanonut tuolista, että se on half-disappearing, dematerialising eli puoliksi katoavainen ja miten tuon dematerialising nyt kääntäisikään osuvasti..? Puoliksi henkistynyt. Aika paljon sanottu yhdestä muovinkappaleesta mutta tuolin design todella on enemmän kuin vain yksi tuoli. Voin seistä ihailemassa tuolia pitkään. Suunnittelijaa oli käsitykseni mukaan inspiroinut Ranskan kuningas Louis XV, ja jotain ranskalaista näissä onkin. Kartell juhlisti tuolin 10-vuotista menestystarinaa vuonna 2012 ja silloin mm tuotettiin limited edition tuoleja, joissa oli mielettömän hienoja kuvia painettuina tuolin selkänojaan tai istuinosaan. Haluaisin ehdottomasti muutaman sellaisen meille kotiin ja olenkin etsinyt niitä netissä.

Päädyin transparenttiin sävyyn ruokapöydän tuoleissa, koska meillä on ainakin tällä hetkellä tilaa ruokapöydän ympärillä aika vähän ja haluan myös kunnioittaa valkoista Calligariksen pöytää niin, että tuolit eivät vie ilmaa pöydältäkään. Ajattelin aluksi hankkia kaksi väritöntä Victoria Ghostia lisää ja sitten kaksi harmaata keittiön pienemmän pöydän tuoleiksi mutta mitä enemmän katselen tuoleja ja pöytää, ehkä hankin kuitenkin neljä samanlaista lisää kun siihen on mahdollisuus ja ne kaksi harmaata keittiöön. Ja koska nälkä ehdottomasti kasvaa syödessä, ehkä yksi Louis Ghost kirjoituspöydän pariksi ja mahdollisesti makuuhuonekin kaipaisi yhden näyttävän käsinojallisen Louis Ghostin.

Pienin askelin. Minulla on yksi transparent Bourgie valaisin, mistä olen pitänyt todella paljon. Antaa kaunista valoa ja himmentimellä varustettuna säädettävissä todella kirkkaasta himmeään tunnelmavaloon. Eteisessä roikkuu Bloom S2 valaisin, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Ja pienet läpinäkyvät Jolly-sivupöydät toimittavat toistaiseksi sohvapöydän virkaa.

I love. Harkitsin niin pitkään, eikä mielipiteeni muuttunut vuosien mittaan. Luulen Kartellin tuolien pysyvän meillä todella pitkään.

Pohjoismaista designia

Suureksi ilokseni sain mahdollisuuden hankkia erittäin edullisesti tanskalaisen Georg Jensenin suurenmoisen Cobra-sarjan kaatimen. Sain syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten saman Cobra-sarjan kynttilänjalat ja siitä lähtien olen unelmoinut hankkivani samaa sarjaa lisää. Muoto on täydellisen ajaton. Niin linjakas että käärmekammoisena jopa unohdan sarjan nimen ja innoituksen lähteen.

Georg Jensen on 1800-luvulla syntynyt tanskalainen hopeaseppä, joka valmisti kuningasperheen hopeaesineet. Kun hopean hinta nousi, siirtyi hän käyttämään terästä, jotta tuotteet olisivat kaikkien hankittavissa. Yrityksen historia juontaa vuoteen 1904. Georg Jensen tunnetaan tinkimättömästä laadustaan, perinteisiin perustuvasta modernista muotoilusta ja käsityöstä.

Seuraavaksi haluaisin Bernadotte termoskannun. Niin kaunis.

Vuosien karttuessa olen alkanut arvostaa aivan eri tavalla myös lasitaidetta ja kaunista muotoilua ylipäätään. Kammosin lapsuudessa kaikkea koriste-esineisiin liittyvää, jotka omasta mielestäni vain rikkoivat selkeän ympäristön ja keräsivät pölyä. Itseäni nauratti, kun muutamia vuosia sitten hankin ensimmäisen keraamisen patsaan kotiin. Olin tullut kerrassaan vanhaksi. Toisaalta olen aina nauttinut käynneistäni kummieni luona. Heillä on silmää taiteelle ja kummitätini on aina personoinut patsaat ja näkee tauluissa oman näkemyksensä. Samalla tavalla huomasin personoineeni mainitsemani patsaan. Se on meidän oma vapaudenpatsaamme: jänis jolla on porkkana pystyssä kohti taivasta samoin kuin tunnetummalla serkullaan New Yorkissa.

Pelkistetty kaunis värillinen lasi saa väristykset kulkemaan läpi kehon. Niin esittävä kuin abstraktikin. Kuljen ajoittain gallerioissa tai myyntinäyttelyissä ihailemassa taidelasia. Harmi, ettei sitä useinkaan jaksa kantaa reissuilta tai siihen ei ole varaa. Pikku detalji, että sille pitäisi olla kunnolla tilaakin kotona ja vieläpä sellaista tilaa, ettei kissat pudota esineitä. Em. vapaudenpatsas muuten on kissojen inhokki. Ovat pudottaneet sen pianon päältä kahteen otteeseen niin, että sekä pianossa että parketissa on muisto siitä. Kissat ilmeisesti pitävät erilaisesta taiteesta?

Ikääntymiseen liittyvät nämäkin Oiva Toikan linnut. En moneen vuoteen voinut käsittää intoa hankkia lasisia lintuja hyllyille mutta nyttemmin olen alkanut nähdä niiden kauneuden. Edelleenkin pidän vain tietyistä linnuista ja vain värillisistä. Muun muassa pöllöissä on jotain järjettömän kiehtovaa. Aika hintavia ovat mutta eipä niitä montaa tarviikaan itseään hyllystä tuijottamaan. Ja onneksi on loppuelämä aikaa kaunistaa kotiaan. Crazy cat lady, jolle taide puhuu kotona?

Minusta on ihanaa tehdä pieniä asetelmia kotiin. Vaihdella kauniita esineitä silloin tällöin ja vain nauttia estetiikasta. Koti on kuitenkin paikka, josta jokaisen pitäisi voida ammentaa voimaa. Kukin omalla tavallaan.

Design letters mukit aamupalalla

Sorruin minäkin hankkimaan meille Design letters mukit. Ainakin nyt aluksi jokaiselle oma muki vain. Olen näitä ihaillut jo kauan mutta pidättäytynyt ostamasta perusteella, että mukejahan meiltä jo löytyy. Mutta syksyn kolkutellessa ovella teki mieli hankkia jotan kivaa pientä piristykseksi. Ja nämä on aidosti tosi kivat. Skandinaavista selkeää designia.

Ei yllätä yhtään, että ovat tanskalaista suunnittelua. JA surprise surprise suunnittelija on Arne Jacobsen. Ne on alunperin suunniteltu jo vuonna 1937 Aarhusin kaupungintalon käyttöön mutta vasta viime vuosina saavuttaneet suuren kansainvälisen suosion. Eikä ihme. Kyllähän nämä kolahtavat. Teki mieli ostaa myös saman sarjan lautaset aamupalalle mutta totesin, että itse asiassa hankin mieluummin lisää Marimekon Sadonkorjuu lautasia, jotka sopivat näihin kuin nenä päähän. 

Tähän samaan sarjaan kuuluu myös hauskahko maitokannu ja teekannu....mutta pitää miettiä onko niille isompaa käyttöä. Lapset ihastuivat asap "omiin" mukeihinsa. "Kukaan ei sit koske mun mukiin!" Okei.

Lauantaiaamu on ihana, kun koko viikonloppu on edessä ja hyvä mieli hyvin nukutun yön jälkeen. Eikä kiire mihinkään. Hommaa ja puuhailua riittää kyllä mutta heräsin ennen lapsia ja tein vohvelitaikinan ja leppoisan musiikin soidessa taustalla paistoin kardemumman tuoksuiset vohvelit tarjottaviksi. Tuoreita mansikoita ja mustikoita ja vaahterasiirappia. Nam. Ja iso kuppi hyvää lattea.

Ihanaa viikonloppua.

Syyskattaus ja -menu

Ihanille ystäville syksyinen kattaus, johon alkusysäyksen antoivat uudet Laura Ashleyn paperiset kattaustabletit. Vähän kolkoiltahan nuo kaikesta huolimatta tuntuivat verrattuina kankaisiin tai kudottuihin tabletteihin mutta vaihtelu virkistää ja oli hauskaa kirjoitella aforismeja ja mietelauselmia lautasten alle luettaviksi.

Kolkkoa vaikutelmaa ehkä korostivat Villeroy&Bochin valkoiset new waves lautaset mutta niiden muotokieli puhuttelee minua edelleen. Katse lepää puhtaan valkoisella "aallolla". Ja ruoka nousee esiin varsin kauniisti eleettömältä alustalta.  Lasit Marimekon Sukat makkaralla, jotka ovat toimineet erittäin hyvin arjessa(kin). Toki pyrin niitä vähän säästelemäänkin, mutta niistä on leveästä mallista huolimatta erittäin hyvä pitää kiinni, ja niiden vetoisuus on riittävä, jotta ei tarvitse kaiken aikaa lisätä juotavaa.

Servetithän "pitäisi" tietysti olla kankaiset mutta en millään jaksa pestä ja erityisesti en jaksa silittää niitä. Pitäisi tietysti, mutta onneksi nykyetiketti sallii myös paperisten kauniiden servettien käytön. (Ihan niinkuin pitäytyisin tiukasti etiketissä muutenkaan epävirallisissa ystävien illanistujaisissa). Nämä servetit ovat yhdet suosikeistani, Broste Copenhagen Riikinkukko aiheella. Onneksi näitä on ollut myynnissä pitkään.


Laseissa uudet nimikointilinnut. Nuorinvieraistani, 3v tosin huomautti, että jos "aikuinen istuu aina samalla paikalla ja ei liikuta lasiaan mihinkään, niin mihin tuota lintua silloin tarvii"? Niinpä. Hyvä päätelmä.

Pieni koristeasetelma tehty syksyisen keltaisista peruskynttilöistä, jotka Georg Jensenin ihanissa Cobra kynttilänjaloissa. Alla uusin hankintani eiliseltä Porvoon reissulta. Teräksinen eleetön pyöreä tarjotin (ja mikä parasta, -50%, eikä lähtöhintakaan päätä huimannut) ja tarjotin tuli aidosti tarpeeseen. Lasken näet mielelläni sohvan käsinojalle esim teekupin ja aina pitää etsiä jotain kupin alle, ettei sohvakankaaseen tule ylimääräisi ikäviä jälkiä. Joskin nuorempi lapseni lakkasi kerran lastenvahdin kanssa kynnet samaisessa paikassa, mistä on vähemmän kivat jäljet muistona jo valmiiksi.

Vesikarahvi on kaunis Tertin kartanosta hankittu vesiastia, johon saa halutessaan esimerkiksi yrttejä veden mausteeksi.

Menu perustui suosikkiruokani poronkäristyksen ympärille. Kiireen keskellä hylkäsin alkuruoan kokonaan, koska käristys on jo riittävän ruokaisa ja lapsiperheelle vähän turhaakin ehkä aina kikkailla alkuruoilla, etenkin jos se ei muuten istuisi kokonaisuuteen, vaan pitäisi keksimällä keksiä jotain mahdollisimman kevyttä, esim jokin keitto tms. Itse ainakin jaksan nykyään aika huonosti kolmea ruokalajia. Usein joudun jättämään jälkiruoan pois mikä nyt ei ole optimaalisin ratkaisu. Etenkin jos emäntä on selvästi nähnyt vaivaa sen vuoksi. Ja tämä on siis ihan oma tulkintani ja näkemykseni. Ei mikään etikettiohje.

Poronkäristyksen kanssa "kuuluu" tarjota puolukkahilloa mutta olinpas unohtanut sen kokonaan ostaa enkä viitsinyt kiireellä enää rynnätä kauppaan. Meni se noinkin. Hyväntuulisena kokkailin kauniin syysauringon paistaessa jo varsin matalalta ja kuuntelin hyvää kotimaista musiikkia, ja unohdin vielä suolan käristyksen kanssa tarjottavasta maa-artisokka-perunasoseesta. Hmm...toivottavasti vieraat eivät kärsineet kömmähdyksestäni kovin. Suolan jälkikäteen lisääminen ei toimi lainkaan samalla.

Jälkiruokana oli israelilaista suklaakakkua, johon tulee todella paljon unikonsiemeniä, jotka narskuvat hauskasti hampaissa.

Ihana ilta ystävien seurassa. Ystävät ovat yksi elämän parhaista asioista. Olen kiitollinen teistä jokaisesta. Kiitos että olette. Toivon, että voin olla edes sinne päin yhtä hyvä ystävä teille kuin te minulle. Ihanaa sunnuntaita.

Marimekko Sadonkorjuu lautanen

Sadonkorjuu lautasessa on jotain kiehtovaa: käsin piirretty kuvio ja selkeä mustavalkoinen väritys, ja ohut posliinilautanen ja täydellisen yksinkertainen muotoilu.

Lautanen sopii moneen kattaukseen tai jopa yksinään vaikka iloisen keltaisen sitruunan alla. Minäkin ostin nyt aluksi vain yhden. Se riittää ilahduttamaan arjessa. Erittäin kaunis lautanen.

Unelmissa vedenkeitin

Nautin sekä hyvästä kahvista että laadukkaasta teestä eli olen siis sekakäyttäjä :) laatu ja kaunis ja eleetön design on suht helppo yhdistää kahvinkeittimeen tai vielä espressokeittimiinkin mutta käsittämättömän vaikeaa vedenkeittimiin! Ihan oikeesti. 

Teenystävä tietää, ettei useimpia teelaatuja voi polttaa 100 asteisella kiehuvalla vedellä vaan esim vihreä tee vaatii useimmiten noin 70 asteisen veden uhalla että yhtään kuumempi vesi tuo teelehdistä karvaan maun esiin eikä teehetki enää olekaan nautinnollinen. Ja jotta esim juuri vihreää teetä voisi nauttia kotonakin, pitäisi omistaa vedenkeitin, jossa voi säädellä veden lämpötilaa. Siitähän ongelma sitten alkaakin. Tarjolla on kyllä laadukkaita vedenkeittimiä, joissa veden lämpötila on säädeltävissä mutta niiden design on ihan kauhea. Oletushan lienee se, että vedenkeitin olisi esillä keittiössä pöytätasolla? Kuka viitsii katsoa jotain lieriön mallista mötikkää pöydällään? No ilmeisesti aika monikin, joka ei ole yhtä snobi ja yhtä tarkka esteettisistä seikoista. Ihan fine, mutta omaan keittiööni en sellaisia teollisuuskoneen näköisiä vempaimia ota ellei kotini ole loft tyylinen mitä se ei ainakaan juuri nyt ole.

Monen vuoden etsimisen jälkeen löysin Vera Bugatti merkkisen vedenkeittimen johon ihastuin per heti! Keitintä ei tietenkään ole myynnissä Suomessa, vaan se olisi pitänyt tilata amazon.comista. Ja hinta huitelee yli 200 eurossa! Korkeahkon hinnan vuoksi pohdin hankintaa vielä. Onneksi satuin lukemaan käyttäjäarviot, koska lukuisista kokemuksista yksikään ei ollut positiivinen, vaan päinvastoin erittäinkin kallis keitin on aivan susi! Erittäin kaunis mutta täydellisen sopimaton käyttötarkoitukseensa. Eli ei löytynyt vieläkään! Miten tuskallista... ( joku voi nyt miettiä, että get a life, että ei vedenkeitin voi olla noin tärkeä. Ymmärrän tuonkin näkökulman, mutta olen juonut teetä ja paljon vuosikymmeniä. Vesipannu porisee käytännössä 365 päivää vuodessa, ja nyttemmin yhä useammin on käynyt niin, että unohdan sen liedelle kiehumaan, kun päätän tehdä koehumista odotellessa jotain muuta....pari krt on ollut aika lähellä, että vesi olisi päässyt loppumaan pannusta.... Lisäksi uskoisin, että energiankulutuksen kannalta vedenkeitin voisi olla järkevämpi. Ainakin se olisi nopeampi).

Nylyinen vesipannuni on Alessin Kettle ihanalla pienellä sinisellä linnulla, ja olen kerrassaan ihastunut sen designiin. Mutta koska se vie tilaa liedellä seistessään, olisi vedenkeitin perusteltu siitäkin syystä.  Alessin sähköinen Kettle voisi olla siis yksi vaihtoehto mutta en ole hankkinut sitä juuri siitä syystä, että siinä ei ole lämpötilan säätömahdollisuutta.... Asettaisinko kuitenkin esteettiset seikat käytännöllisyyden edelle? Ei olisi ensimmäinen kerta

Kuvat room21 verkkokaupasta

Delonghilla on pari hyvännäköistä vaihtoehtoa, mutta niissäkään ei ole säätömahdollisuutta. Onko teen juojia niin vähän kuitenkin globaalistikin, ettei tähän kannata panostaa? Toisaalta erittäin naiivi kysymys, koska käsittääkseni esimerkiksi Kämpin tasokkaassa ravintolassakin tee tuodaan pusseina....käsittämätöntä. Osa pussiteestäkin on laadukasta mutta nuo perusliptonit sata-asteiseen veteen poltettuina on kyllä aika hirveitä.... Ei mikään ihme, ettei useampi juo teetä, kun sitä ei tarjota oikein edes laatupaikoissa. (Ja samaan syssyyn tunnustan etten ole itsekään käynyt vielä esim Helsingissä Thehuoneessa. Pitääkin korjata tämä oitis)

Kuvat net raudan verkkokaupasta

Kitchen Aidilla olisi yksi hyvä, jossa olisi myös säätövaihtoehto. Hinta on vaan melko korkea...

Kuva Stockmannin verkkokaupasta




Vielä pohdin tätä ongelmaani mutta päätös pitäisi tehdä (ja tietysti jos investoin pari sataa tähän, niin kuukauden kuluttua julkaistaan joku aivan täydellinen vedenkeitin...)

HAY Feather pölyhuiska

Taas perjantai ja siivouspäivä. Pinosta tarttui mukaan viime kerralla äärimmäisen kaunis ja keveän oloinen Feather pölyhuiska. Siivous on ainakin itselleni sen verran vastenmielistä, että ei haittaa jos siivousvälineet ovat kauniita :) tämä ainakin on niin kaunis että sitä katselee mielellään myös muutoinkin kuin vain siivotessaan. Strutsinsulat ovat kauniita..

Panostan myös siivousaineisiin-ainakin ajoittain, jotta tuo turhauttava toimenpide ja aikasyöppö siivous sujuisi mukavammissa merkeissä. Optimaalisin siivoustuokiosta muodostuu, jos sen saa tehdä rauhassa: hyvää musiikkia, nuppi kaakkoon ja esim lasillinen viiniä siivousta siivittämään :)

Mukavaa perjantaita (flunssan poikanen ainakin toistaiseksi selätetty ja loma pelastettu, I hope; yksi työpäivä vielä ja sitten viikon hengähdystauko)


...ja Happy Valentine's Day :)

Dekorando Feel Felt tuotteet

Juon kahvia niin suodatinkahvina kuin erikoiskahveina, mutta juon myös paljon teetä. Erityisesti iltaisin. Teetä on isossa Iittalan Teema-mukissa useita mukillista illan aikana, mikä aiheuttaa sen, että pitää olla tasoja mille mukin laskee ja jotain mukin alle, jotta tee ei sotke mahdollisesti roiskuessaan tai kuumetessaan.

Dekorandon ihana, hyväntuulinen huopapalloalusta ratkaisi ongelman kerralla. Iso muki peittää pienen sievän alustan melkein kokonaan mutta riittää ja toimii tarkoituksensa mukaisesti.

Alusta on niin kaunis, ettei se häiritse lainkaan pöydällä tai sohvan kulmalla siihen jäädessään, vaikka yleensä minua riepoo kaikki ylimääräinen mikä ei ole omalla paikallaan :) 

Hankin saman sarjan pannunalusia pari kpl mutta näiden osalta käytännön ongelma on, etten raaskisi käyttää näitä: voisin laittaa ne pöydälle kattausta sulostuttamaan mutta en raaskisi laittaa kuumaa pannua niiden päälle...hmm

Tuoteselosteessa varoitetaan jättämästä näitä lasten tai lemmikkieläinten ulottuville. Pienet lapset olisin jotenkin osannut itsekin varoa: ettei pallot irtoa ja tule niellyiksi, mutta en olisi arvannut, että meilläkin pieni mukinalunen katosi parikin krt pöydältä kissan anastamana. Jotenkin villan tuoksu ilmeisesti sai jälleen nuo vintiöt sekaisin. Onneksi alusta löytyi pöydän alta vahingoittumattomana. Ihania hyväntuulen tuotteita nämäkin, ja tulee samalla tukeneeksi kotimaista käsityötä.

http://www.pionina.fi/albumi/feelfelt-tuotteet/

Umbra koruteline

Tampereella Verkatehtaankadulla oli hauska sisustusliike, jossa myytiin mm Umbran tuotteita. Oma sisustustyylini on ehkä vähän tylsä, sellainen wanna be Danish- Skandinavian mutta pidän siitä, että siihen samaan tyyliin voi ujuttaa aina välillä jotain hauskaa, josta yksinkrt vain tulee hyvä mieli. Eikä tietenkään haittaa jos se hauskuus on samalla tyylikästä. Alessin tuotteissa on sellaisia hauskuutta mutta myös esimerkiksi Koziolin ja näissä Umbran tuotteissa.

Tuossa liikkeessä, jossa poikkesin ihan mielijohteesta ja jonka nimeä en millään valitettavasti muista, oli hyllykaupalla pieniä ja vähän isompia tuotteita, joista nousi saman tien hymy huulille. Tuijotin ensin pitkään pyramidin tai kolmion mallista korutelinettä, jossa oli metallinen "metsä" ja puiden oksilla muutama metallinen pieni lintu.... Tuijotin ja hymyilin ja mietin että mihin sen oikein meillä edes voisin sijoittaa. Katselin samalla muita tuotteita hyllyissä ja näin tämän seinään asetettavan samanlaisen korutelineen. En periaatteessa edes oikein ole pitänyt tällaisista korutelineistä, joskin aika näppäriä ja käteviä nämä minullakin olisivat, jotta koruja ei tarvitsisi kaivella aamukiireissä kipoista.

Ostin telineen ja päätin asentaa sen vaatehuoneen seinälle, josta korut olisi helppo ottaa aamuisin tarpeen mukaan, vaan kuinkas kävikään kun tulin kotiin. Esine on niin kaunis, että se saa ainakin nyt alkuun olla meillä keittiön seinällä vaikka ihan sellaisenaan. Ilman mitään koruja tai muutakaan. Eli olla vain kaunis esine. Toisaalta voisi olla hauskaa ripustaa siihen jokin kaunis kortti.... Nykyään ei vaan kukaan lähetä kortteja paitsi kummitätini, jolta saan ihania taidekortteja sekä eräs ihana ystävätär, joka tekee itse aivan jumalaisia kortteja...

Yksinkertainen on kaunista, eikö?