Manuaalista käsittelyä

Ihanaa lauantaiaamua. Perjantai-illasta sunnuntaiaamuun on valkokaulustyöläisen parasta aikaa. Ainakin omasta mielestäni. Viikon kiireet ja paineet laukeavat ja voi vaan olla. Pelkästään tietoisuus siitä, ettei tarvitse herätä aamulla kellonsoittoon, on ylellistä. Yleensä siitä huolimatta herään viikonloppuisinkin aikaisin. Sama on perheen koululaisilla: arkiaamujen herätykset on ihan tuskaa, mutta annas olla, kun viikonloppuna kaikki saataisiin nukkua, niin eikö lastenhuoneesta kuulu iloisia heräämisen ääniä aivan liian aikaisin. Meillä onkin tiukka kielto olla aiheuttamatta edes ilman liikkeitä ennen kahdeksaa. 

Tämäkin ylellinen vapaa lauantaiaamu alkoi jo kuudelta, vaikka olisi saanut nukkua. Yritin puristaa silmiä kiinni ja keskittyä hengittämään rauhallisesti mutta puoli kahdeksalta annoin periksi ja nousin keittämään latten.

Eilen kävin ns manuaalisessa käsittelyssä Kuntoutus-Karppisella Malmilla. Työkaverini suositteli kuunneltuaan lounaalla valitteluani kipeästä jalasta. Ajattelin, että käynpä vilkaisemassa verkkosivuja ja totesin, että manuaalinen käsittely voisi ehkä toimia. 

Manuaalisessa käsittelyssä nivelten ja lihasten normaalia toimintaa ja sen palautumista tuetaan hieronnalla, triggerpisteiden ja lihaskalvojen käsittelyllä. Lisäksi minullekin käsittääkseni annettiin lämpöhoitoa kipeimpään kohtaan.  Lämpökäsittelyn jälkeen tuli huoneeseen toinen henkilö, joka toimi jarruna (huh) ja koko jalkaa huljautettiin ilmassa. Oikea puoli, joka on vihoitellut enemmän nyt viimeisen vuoden ajan, on kuulemma aivan jumissa. Sen olen toki tiennyt tavallaan koko ajan mutta vihdoinkin tunnen löytäneeni henkilön, joka ymmärtää ongelman ja saattaa jopa tietää keinot tilanteen korjaamiseksi. Triggerpiste on lihaksessa tai muussa pehmytkudoksessa oleva kipeä piste, joka heijastelee kipua tai arkuutta muualle kehoon. 

Esimerkiksi jos triggerpiste on pienessä pakaralihaksessa, se voi aiheuttaa vakavaa alaselkä- ja alaraajakipua. Näin minullakin. Ongelmat ja kivut alkoivat, kun aloitin juoksemisen. Alkuun oikean puolen lonkka oli niin kipeä, etten kyennyt nukkumaan edes kunnolla. Lonkkakipu kuitenkin lähti aika nopeasti ja juoksin ilman ongelmia ainakin viisi vuotta kunnes vuosi sitten polvi kipeytyi kunnolla, enkä siis ole juossut kunnolla noin vuoteen. Totaalitauko alkoi runsas puoli vuotta sitten. Pystyn juoksemaan noin 2-3 km kunnes polven ulkojänne hirttää kiinni, eikä jalalla juosta enää askeltakaan.  Samaan aikaan saman puolen lonkassa ja/tai pakaralihaksessa on kipua. Kipupiste on niin syvällä, etten tavoita sitä oikein millään venytyksillä.

Toivon koko sydämestäni, että vaiva saadaan nyt hoidetuksi. MInulle suositeltiin myös samanaikaiseksi hoidoksi akupunktiota, ja sitä ajattelin myös kokeilla. Nyt painoi triggerpisteitä jalkapohjasta kipeässä jalassa, ja melkein huusin ääneen. Anything goes tässä vaiheessa. Jalka on niin juntturassa kaikesta venyttelystäni huolimatta, että viikko sitten pyörälenkin jälkeen veti pohkeen jumiin ja sitä kautta akillesjänne oli niin kipeä ja nestettä sen ympärillä, ettei koko jalkaa kestänyt vääntää ja kävelykin oli hankalaa. Se jännitys aukesi yllättäen rullaamalla reisiä foam rollerin päällä. Luulenpa siis itsekin, että ongelman syntylähde on tuolla pakaralihaksessa ja nivusissa. Katsotaan miten tässä vielä käy. Puoli vuotta otti päähän rankasti, etten päässyt juoksemaan. Sitten totesin, että harmittelusta ei ole mitään hyötyä. Jalalla ei juosta ennen kuin se on saatu kuntoon ja siihen menee nyt aikaa.

Oleellista olisi nyt saada selville mistä tämä johtuu. Onko toinen jalka lyhyempi kuin toinen. Vai vaikuttaako jalkaholvin raskauden aikainen laskeutuminen nyt tällä tavalla vai onko minulla muuten asentovirhe vai mitä? Kauan sitten todettiin että minulla on toispuoleisesti jäykkä selkä, joten voipi olla, että vaatii parempaa tutkimista, että pystyn liikkumaan turvallisesti vielä vuosikymmeniä. Mutta otetaan selvää.

Syöpään sairastunut Aki Hintsa sanoi minusta kauniisti Hesarin haastettelussa: "Huomista päivää meille ei ole luvattu. Voit tehdä tänään niitä asioita, joita oikeasti pidät tärkeänä." Eletään sen mukaan. Läheisille ihmisille hyvää ja itselle niitä asioita, joista nauttii.

Ihanaa viikonloppua
 

#HCR2015

Helsinki City Run 2015 jää omaan mieleeni loistavana juoksuna. Täysin subjektiivisena ja täysin henkilökohtaisena harppauksena omassa liikuntahistoriassani. Hyvin pieni kehitysaskel paperilla mutta valtava henkisesti minulle itselleni. Hyvä mieli siis.

Kevät meni miten meni juoksutreenien kannalta. Periaatteessa minulla oli kalenteria katsellen hyvin aikaa treenata suunnitelmallisesti mutta kummasti moni vapaailta meni ystäviä tavaten ja asiakastilaisuuksissa ja ties missä. Ja hyvä niin. Ei koko elämän pidäkään olla orjallista treenaamista. Itselläni oli kuitenkin vähän ontto fiilis tulevasta koitoksesta juuri liian vähien pitkien lenkkien vuoksi. Liian monta kympin lenkkiä pidempien sijaan. Puolimaraton vaan vaatii pitkiä lenkkejä alleen. Lisäksi tein typeristä typerimmän kokeilun: ostin aivan uudet tossut muutamaa viikkoa ennen HCR:ää! Uudet merkiltäänkin. Asicsit on hyvät tossut, mutta tsiisus miten kipeiksi sainkaan säärten etuosat ja toisen nilkan! Sääret tokenivat vuorokaudessa mutta nilkka vihoitteli vielä lauantaiaamunakin. Kävin ostamassa urheiluteippiäkin varmuuden vuoksi, joskaan en kuitenkaan sitä nilkkaan kieputtanut, koska vaisto sanoi, että olisin kuitenkin juossut jalkaa varoen ja saanut jonkun krampin johonkin osaan jalkoja...ja hyvin nilkka kestikin koko matkan.

Pari viikkoa ennen H-hetkeä juoksin viimeisen pitkän lenkin. Olin päättänyt juosta 16km siten, että juoksen Sports Trackerin kanssa 8km yhteen suuntaan ja käännyn takaisin ja voilá, 16km juostu. Kahdeksan kilometrin kohdalla tuumasin kuitenkin, että tyhmää kääntyä takaisin, vaan kierränpä merenlahden samantien ympäri...matkaa tulikin muutama kilometri yli alkuperäisen suunnitelman, ja olin aika puhki. Etenkin kun juoksin vanhoilla, jo vaimennuksen menettäneillä Adidaksen Supernova Glide tossuilla, ja nilkka oli entistä kipeämpi. Tosi nerokasta. Eikun kauppaan ostamaan samanlaiset Addut alle. Loistavat tossut ainakin minulle: riittävästi vaimennusta mutta kuitenkin hyvin kevyet ja varpaissa muotoiltu pohjallinen, joka ohjaa juoksuaskelta oikeaan suuntaan. Suosittelen näitä tossuja. Ei niin meduusamaiset kuin esim Energy Boostit.

Perjantaina töiden jälkeen kävin Kisiksellä hakemassa oman lähtönumeroni ja innostuin tilaamaan Juoksija-lehden. Sain lahjuksina tilauksestani mm harjoitusoppaan juoksijalle ja tietysti luin sitä perjantai-illan. Mietiskelin lukemaani ja totesin oman juoksutekniikkani kerrassaan alkeelliseksi vaikka tajusinkin, että tämän vuoden HCR:n osalta maito oli jo maassa eikä korjausliikkeitä juoksun suhteen enää voisi tehdä. Oma juoksuni muistutti enemmänkin epämääräistä suorien jalkojen siirtelyä eestaas kuin lennokasta rullaavaa juoksua.

Tein kotona kunnon joogatreenin parina päivänä ennen juoksua, samoin kuin kävin hierojalla hoitamassa kipeimmät kohdat jaloista pois. Toimi muuten uskomattoman hyvin. Jalkojen isot lihakset oli hyvin auki ja valmiina juoksemaan. Vaikka pidän venyttelystä ja joogasta, olen uskomattoman laiska sitä tekemään vaikka se olisi niin tärkeää lihashuoltoa. Täytyy muistaa tehdä se vähintään kerran viikossa kunnolla. Omat jalat on varsinkin näin kesäkaudella kovilla kun juoksulenkkien lisäksi pyöräilen työmatkat. Lihasten huoltaminen on siis ensiarvoisen tärkeää.

Juoksupäivän aamuna keittelin kunnon kaurapuuron ja otin rennosti. Luin hyvää kirjaa auringonpaisteessa ja join tasaisesti vettä. Kelloa vilkuillen söin hyvin kevyen lounaan puoliltapäivin ja paria tuntia ennen omaa lähtöhetkeä vielä vähän urheilujuomaa. Ja sitten kohti Stadiumia. Hyvä fiilis tarttui heti juna-asemalla kun näin muitakin samaan suuntaan menijöitä juoksuvaatteissaan. Kylmä tuuli hytisytti ja taivaalla puhalsi sadepilviä. Not good.

Eläintarhan kentällä odotellessa pudotteli niskaan pienen sadekuuronkin mutta oman lähdön hetkellä sade loppui ja matkaan päästiin kuivin jaloin. Olin asettanut Sports Trackeriin äänikomennon, joka antoi vauhtitiedot kilometrin välein. Aivan loistava ominaisuus. Heti ensimmäisen kilometrin jälkeen tajusin, että nyt mennään lujempaa kuin oikeastaan pitäisi mutta jalat tuntuivat hyviltä, eivätkä hapottaneet lainkaan, mikä tuntui yllättävältä. Ajattelin, että mennään sitten hetki tätä vauhtia ja kun alkaa hengästyttää, hiljennän ainakin hetkeksi. Yllättäen pääsinkin pistelemään samaa vauhtia ensimmäiset viisi kilometriä, eikä edelleenkään tuntunut missään. Samalla korjasin juoksutekniikkaa kirjasta lukemaani suuntaan: yritin mielikuvissa kuvitella polkevani pyörää ja saada askelta rullaamaan. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ylämäissä ottaa pienen spurtin, jotta jalat eivät menisi hapoille, ja se yllättäen toimi. Mielessä kävi, että ihan järjetöntä kokeilla kisassa ekaa kertaa tällaisia juttuja mutta juoksu vaan kulki kilometri kilometriltä ilman erityistä tuskaa. Mieletön fiilis.

Osansa hyvällä tuntemuksella oli varmaan sillä, että kanssajuoksijoiden iloksi olin vetänyt kunnolla tiikeribalsamia molempiin jalkoihin ja pakaralihaksiin. Olin päättännyt tehdä kaikkeni, ettei edellisen vuoden karmea jumi lantiossa iske uudelleen. Jooga ja balsamit ja onnistunut urheilugeelien ajoitus juoksun aikana ja nesteytys varmaan toimi yhdessä. Ei voi kuin olla iloinen.

Normaali juoksuvauhtini tähän asti on sinnitellyt sitkeästi noin 6min 30s per kilometri eli melko hidas olen vieläkin mutta nyt pistelin melkein 16 kilometriin asti noin 6 minuuttia per kilometri! Jokaisen Sports Trackerin päivityksen kuullessani mietin, että ohhoh että koskahan se tuska iskee että ei vaan voi mennä näin iloisesti eteenpäin. Siellä Pikku-Huopalahden vastatuulessa sitten alkoi väsyttää mutta jatkoin vaan sitkeästi vaikka samalla vauhti väistämättä hidastuikin. Samalla se tavoiteaika 2 tuntia 10 minuuttiakin karkasi käsistä, mikä vähän kaiveli mielessä että josko sitä jaksaisi kuitenkin spurtata vielä. 18 kilometrin kohdalla sainkin jonkun hulluuskohtauksen ja spurttasin hetken kunnes muistin että ei voi olla totta, että tässähän on tämä pitkä jyrkähkö ylämäki edessä ja spurtti hiipui hetkeksi. Vielä jaksoin pari viimeistä kilometriä vähän lujempaa ja viimeisestä stadionin kaarteesta juoksin niin paljon kuin kintuista lähti. Huikea fiilis.

Edellisvuoden aika parani 7 minuuttia mutta henkinen hyppy oli sitäkin valtavampi. Usko omiin kehitysmahdollisuuksiin ja into lähteä kunnolla parantamaan omaa juoksua on nyt suuri. Ei minusta tule koskaan nopeimpana palkittua mutta ensi vuonna lähden taas yhtä pykälää nopeammassa ryhmässä ja taidanpa ilmoittautua Paavo Nurmen kympille jotta vire säilyy.

Entisestä sohvaperunasta alkaa kuoriutua siis vihdoin liikunnasta pitävä ihminen. Liikun, koska se on minusta kivaa. Pysyn kunnossa ja mieli on hyvä. Näillä mennään.

Puolimaraton valmistautumista

Pitkän tauon jälkeen kuulumisia näin helatorstain iloksi.  Allergialääke Telfast toimii kuin unelma, eikä enää väsytä koko ajan.  Itseäni huvittaa kohtuullisessa määrin se tosiasia, että olen enemmän ja vähemmän kärsinyt koivuallergiasta tai vastaavasta aina näin loppukeväästä noin kymmenen vuoden ajan ja joka kevät asia tulee itselleni kuitenkin yllätyksenä. Joka vuosi. Ajattelin puolitosissani nyt kirjoittaa itselleni muistilapun ensi kevääksi, että muista olevasi allerginen: älä turhaan kärsi tolkuttomasta väsymyksestä vaan osta lääke ajoissa.

Tänään nukutti makeasti pitkään. Heräsin vasta yhdeksän maissa ja pyöräytin sauvasekottimella pirtelön. Olin juuri 9 päivän keventävällä kuurilla ja sainkin muutaman keväällä tulleen ylimääräisen kilon pois. Inhotti juosta lenkkejä kun tunsi ne ylimääräiset kilot itsessään. Nyt sitä ongelmaa ei enää ole. Kesällä voisi puristaa vielä muutaman kilon lisää. Nyt kuitenkin pitää vähän tankata ylihuomista HCR:ää varten. Ei mitään täytekakun syömistä vaan vähän lisää proteiinia ja hiilihydraattia. Ja tänä vuonna otan vähän lisäsuolaa mukaan: vuosi sitten jalat muuttuivat 15 km kohdalla tunnottomiksi tönköiksi ja loput 6km oli aika tuskaa. Joku ystävällinen katsoja kannusti 19km kohdalla että jaksaa, jaksaa...vastasin uupuneesti hänelle, että ei kuule yhtään jaksa mutta maaliin asti mennään jollain tavalla.  Toivottavasti tänä vuonna kulkisi paremmin.

Oikea nilkka oireillee vähän ja mietinkin että pitäisikö teipata jotenkin ettei kipeydy ihan tolkuttomasti ja menee puoli kesää toipuessa...huominen pv aikaa miettiä. Näillä mennään. Tänään viimeinen lyhyt hölkkä ja huomenna enää venytellään. Näillä mennään. Tavoite olisi puristaa 10min viime vuotisesta ajasta pois mutta mittailin juuri edellisellä kunnon lenkillä, että vauhtia ei valitettavasti ole tullut vuodessa lisää. PItää panostaa tosissaan siihen tämän jälkeen.

Tänään hain parvekkelle lisää kukkia. Vähän riskibisnestä jos öisin iskee pakkaselle, mutta toivotaan parasta että ei enää laskisi yölämpötilat niin alas. 

Mummon rakastamia pelargonioita. Perinteisen punaisia pelargonioita on ollut vuosikymmeniä mummolan terassilla. Hyviä muistoja. Viime kesän pelargoniat kukkivatkin melkein jouluun asti!

Lisäksi ihana sinisarja ja yrttejä. Viime kesänä jo kasvatin perusyrtit parvekkeella ja olikin kiva käydä ottamassa salaattiin aineksia omasta "kotipuutarhasta". 

Mukavaa helatorstaita. Kohta päästään jännittämään Suomen peliä

Kohti HCR:ää

HCR eli Helsinki City Run lähenee hurjaa vauhtia. Olo on vähän epäuskoinen mutta kuitenkin jännittynyt ja toiveikas. Vielä vuosi sitten valmistauduin omaan ensimmäiseen 10km juoksuuni Naisten Kympille ja nyt siis tuplasti pidemmälle matkalle, koska kymppi meni mukavasti. Mikään voittajafiilis ei tällä hetkellä ole, vaikka olenkin pitänyt talvella kuntoa yllä. 

En kuitenkaan saanut talven aikana juostuksi siten kuin ajattelin ja nyt on tekemistä. Työmatkapyöräilyn aloitin kyllä jo kaksi viikkoa sitten, joskin tällä vk tuli heti paussi osin sään, osin iltamenojen vuoksi. Pyöräily on siitä hyvä laji, että se pitää yllä peruskuntoa mainiolla tavalla: tuo lisää voimaa jalkoihin ja antaa aerobista treeniä. Ja mikä parasta, yhdistää nerokkaasti liikunnan ja työmatkat. Jos ei illalla enää joko jaksa tai ehdi lenkille tai salille tai mitä lie, niin on ainakin pyöräillyt. Juoksua ei toki korvaa. Jos tulee parinkin viikon juoksutauko, joutuu aloittamaan ikään kuin alusta.

Vilkaisin juuri hetki sitten HCR:n reittikarttaa ja reitti ainakin näyttää hauskalta, ainakin noin maisemallisesti. Joitakin haastavia nousuja tulee olemaan, ja lupaavat että kympin kohdalla muuttuu haasteellisemmaksi. Tosi kiva, kun muutenkin alkaa painaa jaloissa :)

Miksi juoksen? Hyvä kysymys. Ensinnäkin olen perusluonteeltani sohvaperuna. Rakastan kynttilänhämyistä kotona oloa, hyvää musiikkia ja hyvää kirjaa tai käsitöiden tekemistä. Se ei vaan valitettavasti tee hyvää noin pitkässä juoksussa. Neljänkympin korvilla tulin vaan itsekseni siihen tulokseen, että nyt jos koskaan on aika ottaa itseäni niskasta kiinni, ja alkaa hoitaa itseäni. Luin jostain lehdestä, että viimeistään tässä vaiheessa pitää alkaa rasittaa omaa luustoaan nimenomaan lajeilla, joissa luihin kohdistuu "iskuja" eli rakastamani lajit pyöräily ja uinti eivät pidä luustosta huolta, vaikka muuten hyvää liikuntaa ovatkin. Siksi siis juoksen.

Juoksu on miellyttävä laji työssäkäyville siitäkin syystä, että ulos juoksemaan voi lähteä ihan milloin itselle parhaiten sopii. Ei tarvitse kello kädessä kiirehtiä ryhmätunneille, vaan omia aikojaan valua ovesta ulos ja pinkoa menemään. Jos sattuu hyvä päivä, askel lentää, ja jos sattuu takkuisempi päivä, siirtää vaan tossua toisen eteen, ja yrittää kuunnella hyvää musiikkia ja saada siitä energiaa. Lenkin jälkeen on mainio olo. Kroppa on täynnä happea ja lihaksissa hyvä väsynyt olo. Useimmiten nukun hyvin liikunnan jälkeen ellei sitten satu niin onnettomasti, että jalat ovat päässeet menemään niin hapoille, että niitä särkee...

Midnight Runit (viime vuonna Tukholmassa ja Helsingissä) olivat tavoitteeni viime vuonna, ja koska ne sujuivat mallikkaasti, päätin tähdätä tuplasti pidemmälle eli puolimaratonille (HCR). En ole koskaan juossut niin pitkää matkaa ja suhtaudunkin kunnioittavasti tulevaan haasteeseen. Toisaalta otan asian sillä tavalla lunkisti, että jos meinaa lähteä henki, niin sitten voin hetken kävellä (joskin se on aika tappava ratkaisu kesken juoksun, koska jatkaminen on sen jälkeen aika tunkkaista). Ilmoitin itseni 2h 20min lähtöryhmään, mitä pidän realistisena tavoitteena. Saa nähdä kuinka käy.

Näillä mennään, tänään lyhyempi intervallitreeni, ja ensi viikolla taas muuta. Liikunnallista keväistä sunnuntaita :)

Juoksijan energiapitoinen sunnuntaiaamiainen? Hehee, aikaa ja voimia ei juuri muina aamuina ole väsätä mitään muuta ja muutenkin sunnuntaiaamut ovat rauhallisia ja sopivia erikoisherkkuihin. Safkaa maanantaista sunnuntaihin kirjasta löytyy myös tämä mielettömän hyvä Köyhät ritarit ohje. Munamaitoon lisätään kermaa! Meillä ei sattunut olemaan kaapissa mutta laitoin kahvimaitoa, ja riittävän hyvää. Juju onkin siinä mitä paistetun ritarin kanssa tarjotaan: itse tehtyä lemon curdia eli sitruunavoita ja ranskankermaa. Tajuttoman hyvää.

Lemon curdia en ollutkaan tehnyt koskaan aiemmin itse. (Enkä btw myöskään syönyt valmistuotteena kuin krt aiemmin, jolloin ihastuin sen makuun). Tarvitaan yhden sitruunan raastettu kuori ja noin desin verran sitruunamehua. 3 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria vatkataan vaahdoksi. Vatkattu munavaahto ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään, samoin 100g huoneelämpöistä (suolatonta) voita, ja vaahto nostetaan teräskulhossa vesihauteen päälle=kattilassa poreilevaa kuumaa vettä, ei saa koskea kulhon pohjaan. Vispataan 10-15 min kunnes vaahto sakeutuu. Sitten nostetaan jäähtymään ja raastettu sitruunankuori sekoitetaan hyvin seokseen, ja voila! Valmista!