Kylpyhuoneen kevätkohennusta

Pieni kohennus ja muutos tekee hyvää. Meidän kylpyhuoneemme on ns vanha eikä nyt ole vaihtoehtona tehdä sinne varsinaista remonttia mikä kirkastaisi sen kerralla ja toisi 2010-luvulle. Pitää siis tehdä pienempiä juttuja, jotta se tuntuu edelleen omalta.

En ole oikein koskaan ollut kovin musta-valkoinen sisustaja mutta jostain syystä tänä keväänä musta on hiipinyt takavasemmalta alitajuntaan ja kaipaan mustaa aksenttiväriksi. Antamaan särmää. Muutenkin kaipaan jostain syystä enemmän väriäkin. Kylpyhuoneeseen en kuitenkaan halua nyt väriä lainkaan. Se on täysin mustavalkoinen.

Tyylisuunnista minua on pitkään jo kiehtonut art deco ja lähdinkin googlaamaan minkälaisia suihkuverhoja löytyisi hakusanalla art deco. Suosittelen muuten käyttämään googlea suihkuverhoja etsiessä. Vaihtoehtoja on kymmeniä ellei satoja, kun taas kaupoissa on maksimissaan kymmenen ja nekin kymmenen äärimmäisen tylsiä.  Art deco -tyylisiä löytyi lukuisia. Suurimmassa osassa on art decolle uskollisesti tyyliteltyjä ihmishahmoja, mikä olisi voinut olla aika hauska vaihtoehto. Enemmän kuitenkin kiehtoi verho, jossa on leveä musta kaistale alaosassa, ja bingo. Sehän löytyi Ikeasta eikä hintakaan huimannut.

Ikeaan mennäkseen ei muuten ainakaan Helsingissä tarvita omaa autoa, mitä en ollut juurikaan ajatellut. Luulen, että itseäni suojatakseni olin jättänyt ottamatta selvää liikenneyhteyksistä, jotta en olisi havainnut miten näppärästi sinne pääsee esimerkiksi Lahden motoria. Bussi 722 tai 724 menee ihan viereen. Sieltä sitten siniseen kassiin näppärästi parvekkeen mattoa ja kukka kainalossa bussissa takaisin kotiin. Sujuu.

Ikeasta nappasin mukaan myös hauskan mustan suorakaiteen muotoisen kylpyhuoneen maton. Minulla on samanlainen ollut jo vähän aikaa vaatehuoneen lattialla ja pidän sen pehmeydestä ja laadusta. Ja se pysyy paikallaan ilman alle lisättävää liukuestettäkin, mikä on lapsi- ja eläinperheessä aika iso bonus. Suoristettavia mattoja löytyy ihan kiitettävästi muutenkin. Edelliset kylpyhuoneen matot olivat pyöreät ja pitkään pohdinkin haluanko uudetkin matot pyöreinä, koska pyöreä muoto rikkoo muuten niin neliskanttista kylpyhuonetta, mutta en löytänyt silmääni miellyttäviä pyöreitä vielä, joten tällä mennään toistaiseksi. Mustassa on se pienoinen ongelma, että kaikki pöly ja lika näkyy järkyttävän hyvin. Näkyy se muissakin, mutta kaikki vaalea nousee oikein kunnolla mustassa ja jos laatu ei ole kohdallaan, korostuu pölynkeräämisominaisuus oikein erityisesti. Olen kuitenkin aika tyytyväinen tähän Ikean pallomattoonkin.

Toin olohuoneesta kaksi metallista isoa lyhtyä kylpyhuoneeseen. Hankintalistalla on mustat designkynttilät lyhtyihin mutta niiden etsintä on kesken. Voi olla, ettei lyhtyihin sytetä kynttilöitä kylpyhuoneessa mutta tuovat vähän extrasäihkettä tuonnekin. Toivottavasti kosteus ei tee pahojaan lyhdyille.

Uusi harja löytyi Habitatista. Ihanan yksinkertaista designia. Yksinkertaisen tyylikäs ja jämäkkä harja, jolla on hyvä pestä istuin. Miellyttävän eleetön silmälle. Eikä ollut kallis.

Tekokukkaa mietin hartaasti. Onhan se aika teennäinen mutta ilman ikkunaa ja luonnonvaloa ainoa vaihtoehto jos jotain vihreää haluaa. Etsin ensin yksinkertaisia heiniä, mutta koska sellaista tyylikästä ei löytynyt, päädyin nappaamaan Ikeasta tämän lohikäärmepuun (onhan se lohikäärmepuu vai traakkipuu vai onko se yksi ja sama asia?). Jätin oksat ensin auki mutta istuessaan olisi saanut oksia päähänsä, joten päädyin sitomaan oksia ainakin toistaiseksi. Ensin sidoin huomaamattomalla narulla mutta sitten totesin, että korostetaanpa oikein kunnolla ja laitoinkin kristallinauhalla. Saa olla eri mieltä siitä, onko pelkästään mauton vaiko hauska idea. Minun kylpyhuoneeni ja minun kimallukseni, eikö?

Viherkasvin juurelle nappasin Ikeasta myös tuoksupussin, jossa on merellisiä simpukoita jne, joista lähtee itse asiassa aika miellyttävä tuoksu koko kylpyhuoneeseen. Samalla ne peittävät "mullan". Ruukku on etsinnässä vielä ja siksi peitin hätäpäissäni mustan muoviruukun toistaiseksi sitomalla leivinpaperia ruukun ympärille. Sain heti kommentin, että hanki ruukku ja heti...

Uusi saippuapumppupullo on etsinnässä sekin. Mustaa marmoria mielellään tai miksei väripilkuksi vihreää marmoriakin. Katsotaan mistä löytyy ja mitä löytyy. Sillä välin Vivian Grayn blingbling saippuapullo, jota olen täyttänyt sitä mukaa kun sen sisältö on loppunut. Toiselle puolelle allasta kokeilen Riviera Maisonin pientä jalallista tarjoiluastiaa, jonka lasikupu on aikaa sitten hajonnut. Siihen silmää ilahduttamaan Van Cleef & Arpellsin La Ferie tuoksupullo ja koru. Tuota tuoksua on muuten tavallisen hankalaa saada lisää. Ei myydä todellakaan enää laivalla eikä erinäisillä lentokentilläkään. Viimeksi löysin Gatwickin kentältä. Pakko käydä Lontoossa siis?

Ihanaa keskiviikkoa.

Kartell Victoria Ghost tuolit

Vihdoinkin, voisin todeta. Mietin pitkään ja hartaasti uusien ruokapöydän tuolien hankkimista. Punnitsin kahden vaihtoehdon välillä ainakin viisi vuotta ja lopulta päädyin tilaamaan Kartellin Victoria Ghost tuoleja. Olen rakastanut näiden tuolien muotokieltä niin kauan kuin muistan. Ellen tietäisi, väittäisin, että näitä tuoleja on ollut olemassa jo vuosikymmenien ajan mutta Philippe Starckin suunnittelema Louis Ghost jonka käsinojaton sisar Victoria Ghost on, lanseerattiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Tuoli on ollut menestystarina itsessään, koska sitä on myyty maailmanlaajuisesti jo 1,5 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä eniten myydyn designtuolin koko maailmassa. Väite perustuu googlaamalla löytämääni tietoon, mutta voin hyvin uskoa sen. Tuoli on kerrassaan vastuttamattoman linjakas ja kaunis. Ja hyvä istua. Vähän jännittää hiostaako muovi mutta istuinosan päälle ainakin voi laittaa jonkin pehmusteen. Joskaan en halua rikkoa transparentin tuolin illuusiota millään tavalla. Ehkä illan istujaisiin voin asettaa tuoleille pehmusteita mutta muutoin en halua tuhota niiden ilmavuutta millään tavoin.

Tuolin luoja, ranskalainen designer Philippe Starck on sanonut tuolista, että se on half-disappearing, dematerialising eli puoliksi katoavainen ja miten tuon dematerialising nyt kääntäisikään osuvasti..? Puoliksi henkistynyt. Aika paljon sanottu yhdestä muovinkappaleesta mutta tuolin design todella on enemmän kuin vain yksi tuoli. Voin seistä ihailemassa tuolia pitkään. Suunnittelijaa oli käsitykseni mukaan inspiroinut Ranskan kuningas Louis XV, ja jotain ranskalaista näissä onkin. Kartell juhlisti tuolin 10-vuotista menestystarinaa vuonna 2012 ja silloin mm tuotettiin limited edition tuoleja, joissa oli mielettömän hienoja kuvia painettuina tuolin selkänojaan tai istuinosaan. Haluaisin ehdottomasti muutaman sellaisen meille kotiin ja olenkin etsinyt niitä netissä.

Päädyin transparenttiin sävyyn ruokapöydän tuoleissa, koska meillä on ainakin tällä hetkellä tilaa ruokapöydän ympärillä aika vähän ja haluan myös kunnioittaa valkoista Calligariksen pöytää niin, että tuolit eivät vie ilmaa pöydältäkään. Ajattelin aluksi hankkia kaksi väritöntä Victoria Ghostia lisää ja sitten kaksi harmaata keittiön pienemmän pöydän tuoleiksi mutta mitä enemmän katselen tuoleja ja pöytää, ehkä hankin kuitenkin neljä samanlaista lisää kun siihen on mahdollisuus ja ne kaksi harmaata keittiöön. Ja koska nälkä ehdottomasti kasvaa syödessä, ehkä yksi Louis Ghost kirjoituspöydän pariksi ja mahdollisesti makuuhuonekin kaipaisi yhden näyttävän käsinojallisen Louis Ghostin.

Pienin askelin. Minulla on yksi transparent Bourgie valaisin, mistä olen pitänyt todella paljon. Antaa kaunista valoa ja himmentimellä varustettuna säädettävissä todella kirkkaasta himmeään tunnelmavaloon. Eteisessä roikkuu Bloom S2 valaisin, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Ja pienet läpinäkyvät Jolly-sivupöydät toimittavat toistaiseksi sohvapöydän virkaa.

I love. Harkitsin niin pitkään, eikä mielipiteeni muuttunut vuosien mittaan. Luulen Kartellin tuolien pysyvän meillä todella pitkään.

Peilirasia

Rakastan kimallusta ja kiiltoa ja kilinää. Niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Jos minulla olisi ns mummonmökki, siellä ei kimaltaisi eikä kiiltäisi mutta kotona pidän siitä. Rakastan myös art decoa ja vaikkei omassa kodissani toistaiseksi ole erityisen paljon art decoa, päätin jatkossa tehdä hankintoja se mielessäni. Art decoa, art nouveauta ja jugendia. Ei tässä nyt mitään esittelykotia olla suunnittelemassa, mutta helpottaa omaa päätöksentekoa, kun tietää mitä haluaa. Kuulostipa kehäpäätelmältä mutta toivottavasti saitte kiinni ajatuksenjuoksustani. On paljon kauniita esineitä ja kauniita koteja, ja ihastuu moneen esineeseen, mutta kaikkea kaunista ei voi yhdistellä keskenään.

Kimallukseen liittyy ainakin omassa mielessäni myös peilit. Erityisesti tietysti taidokkaasti valmistetut fasettipeilit ja muut hiotut peilit. Vintagepeilit ja soikionmalliset art deco - peilit. Tuppaavat vaan maksamaan maltaita mutta give me time, give me time...

Ostin Villa Stockmannin kauniit peilivalokuvakehykset viimeisimmille koulukuville ja pidän niistä kovasti. Taidan hankkia vielä ainakin pari tuohon pianon päälle. Toivon ja odotan niiden heijastavan valoa. Sormenjäljet näkyy melkein ennen kuin ehtii edes koskea mutta minor detail. Pölyä ei voi välttää missään. Näin olen empiirisen tutkimuksen perusteella todennut. Joka ikisessä asunnossa missä olen asunut elämäni aikana on ollut pölyä. Enemmän ja vähemmän.

En älynnyt ottaa kuvia ennen kuin laitoin lasten kuvat kehyksiin, joten en liitä so far kokonaisena, mutta saa jonkun mielikuvan. Todella kauniit kehykset. Ja sopivat hienosti kiiltolakatun mustan pianon päälle.

Pielirasioita (ja kyllä, monikossa) olen himoinnut jo vähän aikaa. Mm Laura Ashleyllä on mielettömän kaunis isompi peilirasia, mutta en ole raaskinut vielä hankkia sitä. Tänään meille tuli tämä pienempi Villa Stockmannin peilirasia. Se somistaa nyt Kartellin Jolly pöytää. Omasta mielestäni mielettömän kaunis. Eikä sillä ole mitään erityistä funktiota vaan se vaan on kaunis.

Tällä hetkellä kaipaan elämääni kaikkea kaunista. Sisustuskärpänen ja kevät kuuluvat yhteen. Kun lisääntyvä valo ei vaan näin selkeästi paljastaisi joka vuosi kaikkia sormenjälkiä ja siivousta vaativia paikkoja. Talvella voi elää kynttilänvalossa ja uskotella, että hyvin pyyhkii mutta armoton luonnonvalo ei jätä arvailulle varaa.

Ihanaa viikonloppua

Kodin kevät

Ulkona vihmoi räntää eikä auringosta ollut tietoakaan mutta koti kaipasi ripauksen kevättä. Uusi kausi ja sen mukaista kotiin. Uusia kynttilöitä, servettejä ja kukkia. Lisäksi siirsin ison peilin sohvan päälle. En ole ollut aivan vakuuttunut sopiiko se tyyliltään olohuoneeseen mutta katselen sitä ainakin hetken ja tuumailen sen sopivuutta ajan kanssa. Kaunishan se on. Ja saa olla paikallaan ainakin sen aikaa, kun etsin täydellistä art deco peiliä siihen. 

Pienilläkin yksityiskohdilla saa ison muutoksen. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Kodin joulu

Joulun henki astelee hiljalleen sisimpään. Se tulee joka joulu, vaikkei aina puolessa välissä marraskuuta tuntuisi yhtään siltä. Tuttuja esineitä ja joulukoristeita esiin. Niitä ei tarvita kovin paljon-ellei se ole oma juttu. Muutama tuttu esine joko vuosien ja vuosien takaa tai viime vuodelta, jos siihen sisältyy ja liittyy jokin kaunis muisto. Teen itse mielelläni muutaman näyttävämmän asetelman, joita voin katsella sohvalla istuessani tai ruokapöydälle tai ikkunalle. Se riittää. Minun jouluni ei lähtökohtaisesti ole koskaan punainen. Joulu on valkoinen ja hopeinen ja ruskea. Lisäksi jouluuni kuuluu yleensä jokin iso kukkaistutus. Luonnon vihreää siis myös. Selkeää ja paljon lasia.

Uusia koristeita ei tarvita välttämättä lainkaan. Joulun valoja esiin ja paljon kynttilöitä. Ja joulumusiikkia. Mitään muuta ei tarvita. Ehkä lasillinen viiniä ja/tai glögiä ja pipari tai palanen hyvää suklaata. Enää en edes yritä uskotella itselleni, ettenkö lasten kanssa vajoaisi syömään suklaakonvehteja jos niitä kotiin ostetaan, joten en osta yhtään ennenkuin ehkä juuri päivää ennen joulua yhden rasiallisen laadukasta suklaata. Vatsakin kiittää kaikin tavoin. 

Joulu ei ole tolkutonta mässäämistä, vaan se on hyvä mieli. Meille jokaiselle se tulee omilla jutuilla. Itse yritän rauhoittua. Ei ehkä ihan helpoin juttu omalla alallani mutta yritän unohtaa kaiken kiireen muutoin. En takuulla lähde ryysimään kauppoihin vaan yritän päästä mahdollisimman helpolla.

Ihanaa että tulee joulu. Juuri yksi ystäväni totesi somessa, että enää kaksi maanantaita jouluun. Ja huomenna pitää olla joulukalenteri lasten ovessa ja pitää jopa muistaa täytää ensimmäinen luukku..
 

Pohjoismaista designia

Suureksi ilokseni sain mahdollisuuden hankkia erittäin edullisesti tanskalaisen Georg Jensenin suurenmoisen Cobra-sarjan kaatimen. Sain syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten saman Cobra-sarjan kynttilänjalat ja siitä lähtien olen unelmoinut hankkivani samaa sarjaa lisää. Muoto on täydellisen ajaton. Niin linjakas että käärmekammoisena jopa unohdan sarjan nimen ja innoituksen lähteen.

Georg Jensen on 1800-luvulla syntynyt tanskalainen hopeaseppä, joka valmisti kuningasperheen hopeaesineet. Kun hopean hinta nousi, siirtyi hän käyttämään terästä, jotta tuotteet olisivat kaikkien hankittavissa. Yrityksen historia juontaa vuoteen 1904. Georg Jensen tunnetaan tinkimättömästä laadustaan, perinteisiin perustuvasta modernista muotoilusta ja käsityöstä.

Seuraavaksi haluaisin Bernadotte termoskannun. Niin kaunis.

Vuosien karttuessa olen alkanut arvostaa aivan eri tavalla myös lasitaidetta ja kaunista muotoilua ylipäätään. Kammosin lapsuudessa kaikkea koriste-esineisiin liittyvää, jotka omasta mielestäni vain rikkoivat selkeän ympäristön ja keräsivät pölyä. Itseäni nauratti, kun muutamia vuosia sitten hankin ensimmäisen keraamisen patsaan kotiin. Olin tullut kerrassaan vanhaksi. Toisaalta olen aina nauttinut käynneistäni kummieni luona. Heillä on silmää taiteelle ja kummitätini on aina personoinut patsaat ja näkee tauluissa oman näkemyksensä. Samalla tavalla huomasin personoineeni mainitsemani patsaan. Se on meidän oma vapaudenpatsaamme: jänis jolla on porkkana pystyssä kohti taivasta samoin kuin tunnetummalla serkullaan New Yorkissa.

Pelkistetty kaunis värillinen lasi saa väristykset kulkemaan läpi kehon. Niin esittävä kuin abstraktikin. Kuljen ajoittain gallerioissa tai myyntinäyttelyissä ihailemassa taidelasia. Harmi, ettei sitä useinkaan jaksa kantaa reissuilta tai siihen ei ole varaa. Pikku detalji, että sille pitäisi olla kunnolla tilaakin kotona ja vieläpä sellaista tilaa, ettei kissat pudota esineitä. Em. vapaudenpatsas muuten on kissojen inhokki. Ovat pudottaneet sen pianon päältä kahteen otteeseen niin, että sekä pianossa että parketissa on muisto siitä. Kissat ilmeisesti pitävät erilaisesta taiteesta?

Ikääntymiseen liittyvät nämäkin Oiva Toikan linnut. En moneen vuoteen voinut käsittää intoa hankkia lasisia lintuja hyllyille mutta nyttemmin olen alkanut nähdä niiden kauneuden. Edelleenkin pidän vain tietyistä linnuista ja vain värillisistä. Muun muassa pöllöissä on jotain järjettömän kiehtovaa. Aika hintavia ovat mutta eipä niitä montaa tarviikaan itseään hyllystä tuijottamaan. Ja onneksi on loppuelämä aikaa kaunistaa kotiaan. Crazy cat lady, jolle taide puhuu kotona?

Minusta on ihanaa tehdä pieniä asetelmia kotiin. Vaihdella kauniita esineitä silloin tällöin ja vain nauttia estetiikasta. Koti on kuitenkin paikka, josta jokaisen pitäisi voida ammentaa voimaa. Kukin omalla tavallaan.

Stellina - ihana verho- ja sisustuskauppa Turussa

Käväisin pari viikkoa sitten ihanassa Turussa. Olen kävellyt lukuisia kertoja Humalistonkatua osumatta kertaakaan tähän ihanaan pieneen liikkeeseen. Käsittämätöntä. Liike on sijainnut Humalistonkatu 7:ssa jo vuodesta 1995 eli kaksikymmentä vuotta. Se piiloutuu kyllä tavallaan syvennykseen mutta sen ikkuna on kauniisti somistettu ja ovi kutsuvasti auki. Olen ollut siis vain täysin sokea.

Omistaja oli itse lauantaina liikkeessä. Ja juteltuani hänen kanssaan, ilmeisesti liikkeessään lähes aina mutta nauttii siitä. Ja sen kyllä aistii. Tuntuu tekevän työtään sisustamisen parissa täydestä sydämestään. Liike on todella pieni mutta tunnelma on ihana. Liikkeen pääliikeidea on käsitykseni mukaan verhojen suunnittelu ja ompelu asiakkaiden kotiin. Nettisivujen mukaan he tulevat asiakkaan kotiin, mittaavat ja suunnittelevat verhot asiakkaan toiveiden mukaan. Esillä olleet kankaat ainakin olivat todella kauniita. Heiltä saa myös tapetteja. Ihana kauppa.

Pienet sisustusesineet oli aseteltu houkuttelevasti esille ja hypistelin kaikkea pienistä onnea tuovista kristalleista servetteihin. Mukaani tarttuu aina uusia ja kauden sävyihin sopivia servettejä. Käytän arkikattauksessakin servettejä. Joten niitä myös kuluu. Ja niin pieni ja edullinen tapa kaunistaa arkinenkin keittoillallinen.

Tämäkin ihana sydänrasia on Stellinasta.

Kauniita lamppuja ja astioita, joita omistaja esitteli ja ehdotti erilaisia käyttötarkoituksia.

Kauppiaskadulla torilta Puolalanmäelle noustessa on puolestaan ihana kukkakauppa. En valitettavasti millään muita liikkeen nimeä, mutt vastapäätä Muotikuu-liikettä, joka sanalla sanoen on vielä ihanampi Turussa kuin Helsingissä. Jotenkin niin valoisa ja vaatteet on kauniisti esillä. Ihailen näyteikkunoita aina ohi mennessäni ja yritän painaa asuyhdistelmiä mieleeni. (Otan muuten aika usein kännykän kameralla kuvan muistin virkistämiseksi, koska jotkin asuyhdistelmät tai väriyhdistelmät ovat vaan niin hienoja, etten halua unohtaa niitä. Ja luulen lisäksi, että minulla olisi aikaa ommella itse esim tyllihame itselleni ja säästää...onhan tässä kolme vuotta luultu jo niin.. mutta säästö on jo valtava, koska en ole ostanut hametta valmiina enkä myöskään ommellut sitä-vielä.)