Van Cleef & Arpels Feerie

Viime syksyn Korfun matkalla ihastuin ensikohtaamisella Van Cleef & Arpelsin Feerie tuoksuun. En yleensä pidä, enkä migreenin vuoksi edes voisi käyttää makeita tuoksuja, koska ne yleensä ovat samalla myös aika voimakkaita. Feerie tuoksussa on makeita elementtejä mutta se on samalla riittävän kevyt. Aivan ihana tuoksu. Tuoksuun on suunniteltu sen nimeen "Keiju" sopiva pullo tai sitten nimi on tullut tuoksun ja pullon mukaan. Mutta kaiken kaikkiaan satumaisen kaunis pullo, joka sisältää täydellisen viekoittelevan tuoksun.

Tuoksussa on orvokkia, mustaherukkaa, mandariinia, iristä ja ruusua. Ihana yhdistelmä, jota en ostanut Korfulta lentokoneen nesterajoitusten vuoksi mutta syöksyin Gatwickin kentällä välilaskun aikana parfymeriaan, josta onneksi ko tuoksua löytyi. Tätä ei nimittäin sitten myydäkään ihan missä vaan Suomessa, mikä on valitettavaa, mutta yllätyksekseni tätä löytyi mm Siljan myymälästä, ja hamstrasinkin saman tien yhden mukaan.

Tuoksu muuten toimii: eräänä sumuisena aamuna työpaikan hissiä odotellessani ohi mennyt mies kommentoi, että sinulla on muuten ihanaa hajuvettä! Hmm. Olen täydellisen samaa mieltä. Love the perfume!

Googlatkaa Van Cleef & Arpelsin koruja: taianomaisia, ei voi muuta sanoa. Voisin ottaa melkeinpä minkä tahansa. Samoin heidän kellonsa ovat aidosti persoonallisia ja kauniita. Van Cleef & Arpelsin perustivat Alfred van Cleef ja setänsä Salomon Arpels jo vuonna 1896! Liike on ranskalainen ja sillä on lukuisia kauniita myymälöitä USA:ssa, Kiinassa, Japanissa, Lähi-Idässä jne. Sen suunnittelemia koruja ovat käyttäneet mm Windsorin herttuatar, Grace Kelly ja Elizabeth Taylor.

Ryhmäteatterin Liisa ihmemaassa

Meitä helli mainio kesäinen sää.

Hmm... Päällimmäinen tunne tämän kesän teatteriesityksestä Suomenlinnassa on, että tulipahan nähtyä. Ihana kesäperinnehän tämä on ja vieläkin muistetaan Robin Hood ja Peter Pan, jotka koskettivat enemmän kuin Liisa, joka aikaan putosi. Ryhmiksen omassa esittelyssä mainitaan, että esitys pohjautuu "vain löyhästi" Lewis Carrollin alkuperäiseen kirjaan mutta oma ensiajatus näytöksen päätyttyä oli pikemminkin, että esitys kumarsi liikaakin alkuperäiselle kirjalle. Esitys kesti kaksi tuntia ja vähän ylikin mikä sinänsä toimii jos punainen lanka pitää otteessaan, mutta valitettavasti ainakin itsestäni esitys tuntui liian pitkältä.

Ja tähän väliin totean, että pidän Ryhmiksen tavasta tehdä teatteria ja käyn suht säännöllisesti niin Helsinginkadun kuin Pengerkadunkin näytöksissä. Ryhmiksellä on aika ainutlaatuinen tapa käyttää tekniikkaa hyväksi, ja nytkin Suokissa erityiskiitos tekniikalle ja valoille. Teatterisavu vaan ajoittain pyörii katsomossa pitkään mutta onneksi haihtuu suht nopeasti after all.  

Erityiskiitos myös puvustajalle. Herttakuningattaren puku oli aivan loistava, ja mieletön kontrasti muiden värittömyydelle mitä tietysti aiheeseen liittyen haluttiinkin korostaa: ohjauksessa haluttiin nostaa esiin ilmastonmuutos. Herttakuningatar ryöstää ympäristöään siten, että kaikki värit ovat kadonneet, jää sulaa ja vesi tulvii. Wendy on kaikkien odottama pelastaja, joka saa Ihmemaan pelastettua ja palautumaan ennalleen. Wendy tulee Peter Pan sadusta, mikä sekoitti sinänsä hauskasti eri tarinoita keskenään. Samoin Ihmemaa. Hobititkin vilahtivat Ryhmiksen tarinassa. Herttajätkän hahmossa oli nähtävissä samaa ilkeyttä ja toisaalta sisäistä pehmeyttä kuin esim Kapteeni Koukussa Peter Pan näytelmästä. Ihan jo ulkoisesti hahmoon tuotu puvustus sai flash backeja aikaan.

Kuva oma. Otettu juuri ennen esityksen alkamista
 

Ryhmismäinen huumori kukki vain ajoittain, mutta se lienee tarkoituskin. Tämänvuotinen esitys kaiketi keskittyikin enemmän vakaviin aiheisiin kuten juuri ilmastonmuutokseen ja sisäiseen rohkeuteen. Pakko kyllä todeta, että ei ollut erityisen alleviivaavia ja jäivät kuitenkin ainakin itselleni vähän utuisiksi. Enemmänkin jäi mieleen luottamus ja ystävyys.

Takuuvarmaa teatteria. Tuleeko ensi kesänä uusi satu modernisoituna vaiko jotain ihan muuta?  Kiitämme kuitenkin. Lapsetkin tykkäsivät. Erityisesti nuorempaan iski väliaikakuulutus: "Väliaika 20 minuuttia, eikä yhtään enempää tai pää poikki". Ammattini puolesta hyrisin sisäisesti joka kerran kun Herttakuningatar jakoi oikeutta: " Rangaistus ensin, sitten vasta tuomio"! 

Päivän asu : casual friday & Helsinki huivi

Ihanaa, taas on perjantai. Yksi parhaista viikonpäivistä. Lauantai on ehkä paras, ja lauantaina alkuilta, jolloin voi ottaa ihan rennosti koska saa nukkua aamulla ja mahdolliset hoidettavat asiat on jo tehty aiemmin päivällä jne. Sunnuntaiaamukin vielä tuntuu kivalta mutta pikku hiljaa iltaa kohden alkaa asennoitua uuteen työviikkoon.

Tänään on siis perjantai ja sen kunniaksi vähän rennommin töihinkin. Kuvat eivät kyllä onnistuneet yhtään, pahoittelen. Valot ihan päin seiniä ja malli kuin siitä samasta seinästä reväisty. Ei olisi ehkä pitänyt katsoa elokuvaa puolille öin? Olisi takuulla herännyt vähän freesimpänä...opinkohan tästä mitään? En, koska leffa oli hyvä ja elämästä pitää nauttia.

Keli on vähän mukavampi ja lämpimämpi mutta silti vielä vähän koleahko joten lempparihousut (yllätys : Steilmannin limet housut taas päällä, ne on vaan niin energisoivat ja ennen kaikkea tosi miellyttävät päällä) ja neule päälle. Neule on Espritin perusneule mutta niin laadukas ja mukava sekin. Nappi vaan tuppaa avautumaan itsekseen. Kengät Gaborin liskoavokkaat.

Huivi on ns Helsinki huivi, jossa lukee vain ja ainoastaan Helsinki monta monta kertaa. Värisävyt aika kivat. Tai no, jos haluaa räväkämpiä värejä, niin tämä ei ehkä ole se oikea, mutta esim tänään kun housut ja neule jo ovat värikkäät, menee huivi vähän hillitympänä.   Huivi on kevyttä materiaalia ja siitä saa mukavan muhkean helposti, eikä silti tarvitse niska kenossa kulkea :)

Takki on alesta löytynyt Global merkkinen vähän rennompi takki. Pidän siitä, kevyt ja helppo pitää. Pitää tuulenpuhurit kaukana ja siinä on asennetta.

Rennosti kohti viikonloppua. Hyvää musiikkia, mukavaa seuraa ja kynttilät loistamaan. Kesä tulee vielä




Itämaiset kissat ovat muuten aina mukana. Ihan mitä tahansa tapahtuu, missä tahansa, niin reippaasti aina tutkimaan tilannetta. Niin tänäänkin :)

Italialainen menu con amici

Minulla oli ilo saada vieraakseni ihanat ystäväni ja aika lailla hetken mielijohteesta päätin tarjota italialaista ruokaa tai ainakin italialaisin maustein. 

Alkupalana eli antipasti oli antipastolautanen, jossa oli buffalomozzarellaa (aina, SEMPRE, kun tarjoat mozzarellaa sellaisenaan, käytä aitoa laadukasta buffalomozzarellaa eikä jotain mozzarellan näköistä juustoa.... Maku on vaan erilainen, scusi), ilmakuivattua parmankinkkua (tässäkään en huijaisi vaan aitoa tavaraa, maussa ei voi huijata antipastossa), ilmakuivattua maustettua kasleria, ilmakuivattua maustettua salamia, tuorejuustotäytettyjä makeita paprikoita (Pirkan! Superhyviä, suosittelen), artisokan sydämiä ja aina, aina kunnon kreikkalaisia kalamata oliiveja (nyt taisin vahingossa ottaa väärän purkin koska oliivit eivät olleet ihan superiore, scusi...). Oliivien suhteen en ikinä ottaisi vedessä uitettuja muuntyyppisiä... Eivät maistu miltään. Kuulostaa snobistiselta mutta aidosti jos syödään hyvän viinin kera alkupaloja, ei voi huijata makujen suhteen. Raaka- aineiden pitää olla kunnossa. Osa antipastolautasen annista oli siis Pirkan oman tuotemerkin alta ja pakko myöntää, ettei hullumpaa :) ristiriitaista paatosta, koska esim Pirkan antipastoista minulla ei ollut kokemusta mutta osoittautui mainioksi.

Antipastolautasen kanssa nautittiin kylmää luomuproseccoa. Erinomaisen hyvä viini hintaluokassaan. Suosittelen lämpimästi

Pääruokana, primo, nautittiin Barolorisottoa ja yrttimarinoitua lampaan ulkofilettä. Nam, suosittelen. Barolorisotossa menin sieltä missä aita on matalin eli hankin kalliihkon Barolon sijasta Ripassoa, pahoittelen ihanat vieraani, mutta kolmekymppiä per pullo oli vähän liikaa kun ruokaan kastikkeineen meni aika lailla yli puoli litraa punaviiniä... Mutta Signorelli viini osoittautui vallan mainioksi viiniksi ja aikaansai myös yhden hyvän muun idean :) oletteko huomanneet että punaviini aikaansaa hyviä ideoita ylipäätään? Mikähän siinäkin on? Risoton tekeminen on perin yksinkertaista: sipulia paistetaan laadukkaassa oliiviöljyssä (älä koskaan huijaa myöskään oliiviöljyn suhteen! Aina extra virgin olive oil! Aina, sempre), minkä jälkeen laadukas risottoriisi sekaan ja pyöritellään kunnolla riisi öljyiseksi. Sitten punaviiniä 2,5dl sekaan (riisiä 4dl) ja kauhallinen kuumaa kanalientä. (Kuumaa siksi ettei jäähdytä risottoa) ja kauhallinen kerrallaan kanalientä lisää kunnes risotto noin 20 minuutin alhaisella lämpötilalla hauduttamisen jälkeen on al dente. Risotosta ei siis saa tulla pehmeää puuroa vaan sinun on rakkaudella sitä vaalittava ja katsottava milloin se on valmis. Sitten pari rkl voita ja noin desi raastettua aitoa parmesaania mukaan ja nautitaan heti.

Yrttinen lammas: tykkään hankkia tietyntyyppiset lihat, kuten juuri lampaan valmiiksi marinoituna, koska liha on silloin yleensä takuuvarmasti riittävän mureaa ja oikeat maut marinadissa. Kevyt ruskistus pinnalta ja uuniin 200 asteeseeen kunnes sisälämpötila noin 60 ( itselleni sattui vahinko hyvässä seurassa keskustelun viedessä mukanaan ja fileiden lämpötila ehti nousta yli 70 asteeseen mutta eipä onneksi haitannut, eikä liha tullut ylikupsäksi). Erinomaisen hyvin sopi punaviinirisoton kanssa. Primon kanssa nautittiin Signorelli ripassoa. Loistava viini

En ehtinyt edes ottaa kuvia risotosta tai lihasta... Pakko lainata Alkon Etiketti lehden reseptiä. Kastikkeena aika peruspunaviinikastike: yksi sipuli, 3dl punaviiniä, 3dl vettä, 1rkl siirappia ja 1rkl balsamiviinietikkaa, mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mitä keitetään noin puoli tuntia (siivilöidään) ja suurustetaan ja lisätään pari rkl voita.

Melko tuhdin menun seuraksi dolce eli jälkiruoka oli fragole eli suklaassa dipattuja mansikoita espresson kanssa.

 

Buono e grazie amici...

Mondon Helsinki - 10 kesäkohdetta

Päätin noin kuukausi sitten, että tästä kesälomasta tulee erilainen: aion tutustua uusin silmin rakkaaseen kotikaupunkiini Helsinkiin. (Paljasjalkaiset stadilaiset tuhahtavat varmaan, että katotaan hommaa, kun sun lapsenlapset syntyy, mikä siis tarkoittaa että oot stadilainen jos olet vähintään kolmannen sukupolven hesalainen, ja tyypit Espoosta tai Vantaalta älkööt vaivautuko...ja minähän oon siis Länsi-Suomesta alunperin). Tästäkin huolimatta saavuin tänne muuttokuorman kanssa jo monta vuotta sitten ja paria lyhyempää taukoa lukuunottamatta täällä ollaan oltu ja viihdytty mainiosti.

Havahduin loppukeväästä siihen, että kuljen oikeastaan hyvinkin laput silmillä päivästä toiseen samoja reittejä, kuten varmaan useimmat meistä, ja että Helsinki on takuulla muuttunut aika paljon, ja että olisi varmasti mielenkiintoista tutustua kaupunkiin uusin silmin. 

Näissä ajatuksissa pyörin jälleen kerran yhdessä lempikaupassani Akateemisessa kirjakaupassa, kun eteeni osui matkailulehti Mondon Helsinki opas. Hetken ko. kirjaa selailtuani päätin ostaa oppaan itselleni. Opas vaikutti hyvin toimitetulta/kirjoitetulta, mikä osoittautuikin täysin oikeaksi arvioksi. Oppaan on kirjoittanut Heidi Kalmari, joka selvästi rakastaa myös kotikaupunkiaan.

Kesäloman neljä viikkoa voi olla vähän liian lyhyt aika toteuttaa kaikki kymmenen juttua, mutta ollaan joustavia, ja jos jotkut jutut jäävät myöhempään, voi ne tehdä loman jälkeenkin. Parempi niin kuin että miettisi että mitäs tekisikään, eikö?

Kesäkino Engel

En ole jostain syystä koskaan eksynyt Kesäkino Engeliin. En oikeastaan tajua miksen, koska rakastan elokuvia ja elokuvakokemuksia. Kesäkino Engel sijaitsee Cafe Engelin sisapihalla, Aleksi 26. Se esittää eurooppalaista uutta elokuvaa. Elokuvat esitetään käsitykseni mukaan myöhemmin ilta-aikaan. Katselinkin jo tulevaa tarjontaa, ja aion ehdottomasti mennä. Lisää www.cinemamondo.fi.

Stadionin torni

Stadikalla olen ollut niin katsomossa kuin juossut mm tänä vuonna legendaariselle kilpailualueelle HCR:n maaliin mutta tornissa ei ole tullut käytyä. Sinne siis. Luvataan, että 72 metrin korkeudesta näkisi koko Helsingin! Mahtava näky takuulla nähdä tämä kaupunki silmänkantamattomiin, ja ehkä pitkälle Tallinnaan asti? Korkeanpaikankammo vähän vaivaa, joten pitääköhän minun ryömiä? (Jäin taannoin ihan kirjaimellisesti jumiin Barcelonassa Sagrada familian kaksointornien väliselle sillalle, kun tajusin yhtäkkiä miten korkealla olenkaan. En uskaltanut liikahtaakaan vaan pitelin kaiteista kiinni ja huhuilin apua...)

Söderskärin majakka

Majakka sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa asumattomalla pienellä saarella/luodolla. Majakan valot sytytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1862 ja viimeisen kerran vuonna 1989. Majakalle pääsee laivalla, joka lähtee Kauppatorilta. Royallinen perusmaksuun kuuluu matkat ja opastus. Lisämaksustabvoi tilata saaristolaispöydän. Perillä voi ihailla karua majakan elämää ja kuvitella miten majakanvartija on myrskyissä pinnistellyt luodollaan ja pitänyt valoja päällä, jotta laivat eivät ole törmänneet kareihin. Luodolla voi halutessaan myös yöpyä.

Kauppatorin munkkikahvit

Munkkikahvit vaan kuuluvat kesään. Ainakin kerran vuodessa. Kauppatorilla istutaan keikkuvilla palleilla, yritetään mereltä saapuvan tuulenpuuskan kourissa pitää kertakäyttölautasesta ja servetistä kiinni samalla kun tuore kuuma kahvi polttaa vähän kielellä ja vielä lämpimän munkin sokeri rapisee pitkin poikin. Porukkaa tulee ja menee, niin paikallisia kuin turisteja, ja tuntee kuuluvansa joukkoon. Halutessaan voi aamupäivällä onnistua ostamaan Kolera-altaassa keinuvista kalastajien veneistä savustettua lohta tms tuoretta herkkua. Ihan superhyvää. Siitä voi maleksia kiireettä turistien mukana joko Espaa kohti Stockmannia tai sitten kääntyä vaikka kohti Senaatintoria ja suurkirkkoa ja poiketa vaikka Kiseleffin taloon. Halutessaan voi jatkaa haahuiluaan Helsingin keskustan kaupoissa tai vaikka eksyä Kampin ostoskeskukseen katsastamaan kesän alennusmyyntejä. Tennispalatsi tarjoaa elokuvia ja esim kesätarjoukset päivänäytöksistä kannattaa hyödyntää.

Uimastadion

Helsingissä on oikeastaan kaksi maauimalaa, toinen Kumpulassa, jossa on tullut paljon käytyä, ja toinen yhtä perinteinen uimastadion. Jälkimmäisessä en jostain syystä ole käynyt kertaakaan, ja tämä puute korjataan tänä kesänä. Tänäänhän lupailtiin poikkeuksellisen helteistä loppukesää, mikä sopisi tähän suunnitelmaan vallan mainiosti. Stadikalla on käsittääkseni mainio tunnelma. 

Havanna

Helsingin ensimmäinen kuubalainen menopaikka/ravintola. Nyttemmin Kaisaniemenkadulla. Jos sattuisi kuuma helteinen päivä, voisi hyvin käydä kokeilemassa lattarirytmejä ja mojitoa. Paikan omistaja tosin kertoi ettei musiikki ole niinkään pelkästään lattarimusiikkia, mikä on vähän sääli mutta jospa sitä olisi edes ripaus?

Pihlajasaari

En edes opiskeluaikanani eksynyt Pihlajasaareen, mikä puute on korjattava tänä kesänä. En ehkä lasten kanssa veny nudistipuolelle mutta saarta riittää meille taviksillekin :) hyvät eväät koriin ja uimakamat mukaan ja veneellä saareen nauttimaan kesäpäivästä. Pihlajasaareen pääsee Kaivopuistosta Cafe Caruselin takaa. Www.pihlajasaari.net

Kaivarin kanuuna

Itsepalvelukirppis keskellä Kaivopuistoa! Sinne on päästävä. Löytyy osoitteesta Merikatu 3. Kirpputori on keskellä rikkainta Helsinkiä ja sieltä jos mistä voisi tehdä löytöjä. Toinen varsinainen aarreaitta ja näkemisen/kokemisen arvoinen vierailukohde olisi Play it again Sam osoitteessa Rauhankatu 2 Kruunuhaan kaupunginosassa. Ihania second hand vaatteita, joita on esitelty usein lehdissäkin, kuten myös liikkeen omistajaa.

Vanhankaupunginlahti

Ihana keidas suurkaupungissa. Toiset kalastavat, toiset vaan ulkoilevat ja kolmannet istuvat ravintolan suurella terassilla kosken kuohuja ihaillen. Vanha kahvila valitettavasti paloi joitakin vuosia sitten eikä perinteisiä Eskimopuikkoja enää voi pysähtyä nauttimaan ko kahvilan terassille.

Tässä vain muutama idea, jonka sain Mondon opasta lukiessani. Katsotaan mitä kaikkea tulee tehdyksi. Tulkoon kesä ja loma (mielellään samanaikaisesti)

Päivän asu : Me&I paisley fluid pants

Näissä Me&I:n paisley kuosisissa trikoisissa housuissa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Nää on vaan niin mukavat ja hauskat - ihan oikeesti. Sopii niin valkoisen kuin vaikka mustan kanssa, ja miksei vaaleanpunaisen tai keltaisen, koska niitäkin housujen värimaailmasta löytyy. Ihanan rennot housut mutta kuitenkin niin siististi leikatut ja ommellut että sopivat casual dress vaatteeksi.

Valkoinen pusero röyhelöllä on myös Me&I:n ihanaa puuvillaa. Hihojen resoreissa on kauniit pienet halkiot ja niitä voi halutessaan kääntääkin. Musta pusero on Rosemunden klassikkomallistosta. Vyötärön ja hihansuiden leveä pitsi ja kauluksen pieni pitsi ovat vaan niin katseenkääntäjiä. Ja tekevät vaatteen istuvuudelle ihmeitä.

Tänään pääsin vähän varkain myös kampaajalle, koska olin varannut ajan ihanalta kampaajaltani pojalleni joka ei päässytkään, ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja mennä itse. Oli itse asiassa aikakin, ja nyt oloni on taas hitusen kohonnut. Luottokampaaja on vaan kultaakin kalliimpi. Kiitos Tarja, olet tärkeä ihminen :)

Juhannus

Sateinen juhannus mökillä. Vaan mitä sateesta kun sai vaan olla ja lukea ja kuunnella musiikkia. Toivotaan että loppukesä olisi enemmän kesän oloinen. Toisaalta sateisena kesänä raaskii paremmin katsoa elokuvia, lukea kirjoja joita ei tule lukeneeksi aurinkoisina päivinä ja vain olla. Kaikessa on siis puolensa. Lapsena sitä hermostui täysin jos kesäpäivänä satoi. Tuntui että koko päivä oli pilalla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä rennommin suhtautuu myös säähän, koska se nyt on mitä on täysin riippumatta siitä miten itse siihen suhtautuu tai mitä on suunnitellut.

Päivän asu :Guess neule

Tämän juhannuksen asu on Guessin maitokahvin sävyinen ihana ohut viskoosineule. Aivan täydellinen vähän päivettyneelle iholla ja niiiin mukava päällä.

Housut valkoiset Icepeakin pitkät housut jotka näppärästi saa lahkeet irroittamalla capreiksi. (Täydelliset mökille: "Kato mä auttaisin muuten mutta nää housut saattaa likaantua...")

Kädessä komeilee uusi Guessin kello ja jalassa Globalin ballerinat

Huivi Burberryn klassikko

Ihanaa juhannusta :) ei välitetä Suomen koleasta säästä vaan nautitaan keskikesästä. Ei oo kuitenkaan lunta

Guess Mini intrepid kello, sini-ruusukulta

Olen etsinyt uutta kelloa ainakin kymmenen vuotta, varmaan pidempäänkin. Pidin edellisestä kellostani mutta se kolhiintui, ja nuhjaantui ja ehdin vaihtaa nahkarannekettakin ainakin kahteen otteeseen. Sitten totesin, että ei maksa vaivaa enää (ei ollut siis tuhansien eurojen kello vaan ihan normitiuku, joten raaskin sen siirtää muistojen laatikkoon). En pitänyt kiirettä uuden hankkimisessa ja jossain vaiheessa opin käyttämään kännykkää aikamittarina enkä tavallaan enää tarvinnut rannekelloa.

Laiskasti olen katsellut kelloja milloin kultasepänliikkeissä, milloin lentokentillä, milloin ulkomailla. Sopivia vaihtoehtoja löytyi kyllä mutta hinta karkasi usein varsin korkeaksi. 

Viime viikonloppuna katse osui sitten Guessin tummansiniseen metallirannekkeiseen kelloon! Aivan täydellinen valinta. Arvelutti kuitenkin ensinnäkin syystä että alennusmyynti oli jo houkitellut ja olen päättänyt säästää. Nukuinkin useamman yön päätöstä tehdessäni kunnes päätin, että en todennäköisesti tule ostamaan tuhansien eurojen arvokelloa ihan lähitulevaisuudessa.

Kellossa on täydellisen ihana syvä yönsininen sävy jota ruusukulta korostaa kauniisti. Todella kaunis kello. 

Suuri kauneus - elokuvakokemus

Kuva lainattu episodi.fi

Olin pitkästä aikaa katsomassa elokuvaa elokuvateatterissa ja elokuvaksi valittiin italialainen Suuri kauneus, joka kertoo vanhenevasta kirjailijamiehestä, joka yli neljäkymmentä vuotta Rooman seurapiireissä biletettyään alkaa miettiä elämäänsä.

Jotenkin aihe kolahti jo etukäteen, kun neljänkympin huitteilla tässä itsekin kelaa elämäänsä eteen- ja taaksepäin. Eikä valinta olisi voinut olla parempi. Elokuva oli kerrassaan mainio ja puhutteleva. Elokuva on palkittu niin Cannesin elokuvajuhlilla kuin Oscar- patsaalla parhaana ulkomaisena elokuvana. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että useimmiten juuri Cannesissa palkitut elokuvat ovat katsomisen arvoisia. Oscarin saaneet leffat eivät ainakaan omasta mielestäni välttämättä aina silti ole erityisen hyviä, vaikka kassamagneetteja usein ovatkin.

Elokuvan päähenkilö on kirjailija Jep Gambardello, jota esittää mainio Toni Servillo. Jepin esikoisteos ilmestyi 40 vuotta sitten ja toinen kirja on odotuttanut itseään. Sitä odotellessa Jep on rakentanut jonkinlaista uraa toimittajana lehdessä. Ja bilettänyt. Elämänfilosofia on ollut että pelkkä piireihin pääseminen ei ole riittävää, vaan Jep on halunnut bileiden kuninkaaksi. Useaan otteeseen elokuvassaa juhlitaan ja tanssitaan pöydillä ja tanssitaan letkassa. Loppupuolella Jep toteaa jotenkin helpottuneena että mitä väliä, että Roomassa on parhaat letkat....jotka eivät mene minnekään. Eli tarvitseeko kaikella on suurta merkitystä, jos elämä on kuitenkin kaunista ja hyvää? Näin sen ainakin itse koin. 

Yhtä suuren roolin ohjaaja Paolo Sorrentino antaa itse ikuiselle kaupungille Roomalle. Kuvaaja Luca Bigazzi tekee hienoa työtä Roomaa kuvatessaan. Objektiivi on valittu lähikuvaukseen ja tekee mieli hypätä ensimmäiseen Rooman koneeseen katsomaan tuota ihanaa kaupunkia uudestaan. 

Elokuvassa pohditaan suuria kysymyksiä, romutetaan ihmisten rakentamia julkisivuja, mennään katsomaan erilaista (ja syvällisempää??) teatteria, päästään kurkistamaan salattuja taideaarteita ja nauretaan suoraan katolisen kirkon pyhimyskultille. Ja pohditaan elämän tarkoitusta ja kuolemaa. Kuolema on esillä muutamaankin otteeseen mutta silläkään ei mässäillä. Mitään ei pureskella valmiiksi, eikä elokuva ole kuitenkaan ahdistava, vaan jättää katsojan ajatuksille tilaa. Elokuvan viimeisenkin kuvan pimennyttyä koko salillinen katsojia jäi istumaan paikoilleen kuin odottaen että elokuva kuitenkin vielä jatkuisi ja pureskelemaan juuri nähtyä.

Täydellinen elokuvakokemus. En voi kuin suositella.

Lapskoussi - raumalaista perinneruokaa

Oletko kuullut koskaan lapskoussista? Älyttömän hyvää perinteistä merimiesten perinneruokaa, jota olen saanut maistaa nimenomaan Raumalla. Ihan mielettömän hyvää ruokaa puhtaista aineista. Hanki nimenomaan naudan, porsaan (ja lampaan) lapaa, rintaa ja potkaa. Ei sen hienompia ruhonosia, koska liha haudutetaan pitkään ja revitään sen jälkeen. (Kunnon modernia ripped pork safkaa?)

Olen itse kokeillut nyt kahta tapaa valmistaa lapskoussia: liha keitetään joko kattilassa liedellä tai sitten haudutetaan uunissa alla olevan ohjeen mukaan, ja sen jälkeen keitellään juurekset ja soseutetaan ne erikseen minkä jälkeen revityt lihat lisätään seokseen. Kokeilin viimeksi soseuttaa juurekset lihan kanssa mikä oli äärimmäisen hankalaa ja suoraan sanottuna tyhmää. Soseutuivat melkoisen huonosti etten sanoisi (tein niin ylipäätään siksi että halusin hauduttaa lihoja vähän lisää-ei siis toiminut) eli liha erikseen, juurekset erikseen.


Lapskoussi
1 1/2 kg raavaan, sian ja lampaan lapaa, rintaa ja potkaa
2 dl sipulilohkoja
15 valkopippuria
15 maustepippuria
2 l vettä
2 dl parin millin porkkanasuikaleita
2 dl parin millin lanttusuikaleita
2 l perunalohkoja
1 tl suolaa
Leikkaa liha noin kananmunan kokoisiksi paloiksi. Pane lihat, pippurit ja sipulilohkot uunivuokaan niin, että sianlihat tulevat päällimmäisiksi. Lisää vettä niin, että lihat juuri peittyvät. Anna lihojen hautua 2 - 3 tuntia 100-asteisessa uunissa.
Siivilöi lihoista liemi. Pane kasvissuikaleet ja perunalohkot liemeen kiehumaan ja keitä kasvikset pehmeiksi. Kaada liemi pois ja soseuta kasvikset muusiksi. Nypi lihat mahdollisimman hienoksi.
Sekoita raaka-aineista tasainen massa ja ohenna keitinliemellä, kunnes sose on notkeaa.
Tarjoa lapskoussi kekona lautaselta. Keon päälle tehdään syvennys, johon pudotetaan voinokare lapskoussin kastamista varten.

Ohje: kokkikolmonen.fi

Michael Kors mekko

No niin, itsepetoksen alkeet osa 1 todellakin kun uskottelee itselleen, että ihan vaan katselen alennusmyynnissä :) kävelin Michael Korsin vaatetankojen ohi ja tämä musta täydellinen pitkähihainen mekko ikään kuin kutsui minua. Tosiasiahan on että minulta puuttui tämä mekko koska edellinen vastaava tuli kertakaikkiaan elämänkaarensa päähän joitakin hetkiä sitten. Naisella vaan pitää olla mustia mekkoja. Niin se vaan menee, eikö? 

Ja jos ja kun löytää alennusmyynnistä itselleen täydellisesti sopivan mekon, on se pakko hankkia. No ei ole, mutta se on järkevää. Mekko on ihanaa laskeutuvaa kangasta, jota ei tarvitse koskaan silittää! Jees, erittäin hyvä juttu, koska en pidä silittämisestä ja helpottaa kiireisiä lähtöjä.

Edessä on kaunis Michael Kors koriste ja täydellinen rypytys joka antaa vähän anteeksi vatsan kohdalta jos sille on tarvetta. Aidosti ihana mekko.

Huomenna voisin jatkaa tätä ihan vaan katselen touhua :)

Piimäinen raparperipiirakka

Nyt on ihan paras raparperipiirakan aika. Löysin googlettamalla lisäksi erityisen helpon ja erityisen maukkaan raparperipiirakan ohjeen, johon tulee piimää!

Pohja:

2dl piimää (eipä haitannut vaikka pvm oli mennyt aikoja sitten)
2 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariinia tai sulata itse aitoa voita 
3 1/4 dl vehnäjauhoja (sekoitin taas mukaan täysjyvääkin ja muukin luomuna)
1/2 rkl leivinjauhetta

Kaikki iloisesti sekaisin ja taputtele piirakkavuokaan

Päälle 

7dl raparperia kuorittuna ja pilkottuna
1 dl sokeria

Raparperi ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumennetaan varoen, jotta sokeri sulaa ja raparperi pehmenee sopivasti. Parhaimmillaan sokeri karamellisoi raparperia. Jonkin verran pehmenneltyäsi kaada taikinan päälle ja 200 asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi. Tarjoa sellaisenaan tai herkuttele joko vaniljajäätelön tai esim vanhan ajan vaniljakastikkeen kanssa. Mukavan hapanta ja hapokasta :)

Eat Pray Love

Katsoin viikonloppuna ihanaa elokuvaa Eat Pray Love. Elokuva sai kovaa kritiikkiä ilmestyessään, vaikka toisaalta se sai aikaan myös kaukokaipuun erityisesti Balille. Elokuvan päähenkilö Liz on kaltaiseni nelikymppinen nainen, joka miettii elämän tarkoitusta ja kokee hyvässä mallissa olevan keskiluokkaisen elämänsä ahdistavana. Elokuvan kohtaana kritiikki kohdistui juuri päähenkilön tekemiin "vastuuttomiin valintoihin". Miten niin vastuuttomiin?

Jos tietyn muotin mukainen elämä ei ole sinun juttusi, miksi siihen pitäisi jäädä jumiin? Vaikka elämä olisikin yleisten normien mukaan mallillaan. Vaikka olisi parisuhde, koti ja työpaikka. Miksi on vastuutonta ja hedonistista miettiä mitä elämältään haluaa ihan aikuisten oikeasti? Ihan vaan kysyn.

Elokuva jää aavistuksen pinnalliseksi eikä mene kovin syvälle aiheeseen ja naisen sisäiseen maailmaan. Voihan olla, että ohjaajan tarkoitus ei ollutkaan pureskella aihetta valmiiksi vastauksiksi, vaan jättää katsojalle mahdollisuus mennä itseensä tai sitten vain nauttia matkasta. Ensin Italiaan Roomaan, sitten Intiaan luostariin tms ja lopuksi jumalaisen kauniille Balille.

Italiasta jää mieleen mainio elämänfilosofia Dolce far niente - suloinen joutilaisuus. Kaltaiseni nelikymppiset on kasvattanut sukupolvi, joka on aina tehnyt töitä, joka ei osaa istua paikallaan katselemassa pilviä tai lokkeja merellä. Hyvänä esimerkkinä oma äitini: ajelimme vuosi sitten kauniina helteisenä kesäpäivänä mökille. Äitini tarjosi meille janoisille matkamiehille juotavaa ja katselin ympärilleni etsien lepotuolia. Mistään ei sellaista löytynyt, ei lepotuolia, eikä ylipäätään tuolia, koska eihän siellä oleskella vaan koko ajan puuhaillaan ympäriinsä :) ajatus lähinnä huvitti. Onko suloinen joutilaisuus paha asia vai voisiko siitä nauttia rehellisesti? Kallistun jälkimmäiseen. Italialaisuudesta ottaisin mielelläni pitkät lounaat ja päivälliset. Mihin meillä on aina kiire. Ruokailukin on suorittamista. Työlounas pitää kiskoa 20-30 minuutissa kitaan vaikka usein voisi tehdä meille jokaiselle hyvää nautiskella ruoka rauhassa. Niin mielen kuin ruumiin kannalta. Kunnon tauko kiireen keskellä.

Intiasta elokuvan päähenkilö etsi meditaation avulla elämäänsä sisältöä. Sitä kuitenkaan löytämättä. Meditaatio käsittääkseni tarkoittaa hiljentymistä ja keskittymistä. Downsiftaamista sanan kirjaimellisessa merkityksessä? Vai olenko ihan pihalla? Uraputkessa etenevälle ihmiselle lienee suht hyvä juttu joka tapauksessa pysähtyä kuuntelemaan itseään. Itsensä löytäminen on matka eikä kai ihmem jos kaiken merkitystä ei löytäisikään hetkessä? Sivuhenkilöinä elokuvassa vilahtavat amerikkalainen vanhempi mies, joka oli hukannut perheensä alkoholille, kuten myös nuori intialainen tyttö joka naitetaan tuikituntemattomalle pojalle. Aina voi siis olla huonomminkin eli kannattaa kuitenkin olla iloinen siitä mitä on? Entä jos ei siitä huolimatta ole onnellinen vaan kyseenalaistaa oman elämänsä tarkoituksen ja keinot päästä siihen? Ei minulla ole vastauksia. 

Elokuvan viimeinen etappi on Balilla, jossa päähenkilö tapaa jo aiemmin tapaamansa joogin (ihana pieni ryppyinen mies joka puhuu murtaen englantia). Balilla on myös jumalaisen Javier Bardemin esittämä mies, jonka luota päählö löytää onnen. Vähän liian läpinäkyvää ja siirappista. Opetus taitaa kuitenkin olla että onni on pienissä asioissa eikä elämän tarvitse olla hankalaa ja monimutkaista ja että elämää pitää uskaltaa elää.

Paras opetus lienee ettei ole yhtä tai kahtakaan oikeaa tapaa elää? Materia ei tuo onnea vaikka se elämää helpottaakin. Länsimainen elämäntapa ei ole sen oikeampi kuin mikään muukaan. Be happy

Päivän asu : Guess jump suit

Jälkijunassa taas innostuin jump suitista. Mutta miten helppo ja mukava asu se onkaan, ja monikäyttöinen. Tilasin aika lailla riskillä Zalandosta Guessin mustan jump suitin. Vähän hirvitti että menikö kokovalintakaan kohdalleen mutta ei olisi voinut olla parempi ostos. Materiaali on pehmeää mutta suht jämäkkää puuvillasekoitetta ja täydellisen mukava päällä. 

Yläosa on laskeutuva ja selästä avoin. Kokeilin myös vähän hillitympää versiota lisäämällä pienen korun selän yläosaan. Sillä seurauksella, että kangas pääsi vähän venymään siitä kohdasta. En siis suosittele sitä versiota. 

Täydellisen ihana asu, vaikka väri onkin vähemmän kesäinen mutta ainakin omaan kesämuotiini on aina kuulunut myös musta. Se on niin kaunis päivettyneellä iholla ja jotenkin aina muodissa. 

Koru on House of Elliotin viime vuoden mallistosta. Eleetön mutta näyttävä sekin. 

Kengät juuri hankitut puukengät joista oma postaus.

Ihanaa ja rentoa kesää