Lipaston tuunaus

Ostin kauan kauan sitten torikirpparilta kaapin, jossa oli pahoin kärsinyt lakkapinta, toinen ovi vaihdettu umpioveksi, ja ulkonäkö siis aika villi. Niiltä ajoilta ei taida olla edes valokuvia. Hioin silloin hiekkapaperilla käsin koko kaapin, vaihdatin toiseen oveen myös lasin ja petsasin kaapin mahongin sävyllä, koska silloin suurin osa opiskelijakotiini kalusteista oli tummia ja se sopi silloiseen kotiin.

Nyttemmin tuo tumma sävy alkoi nyppimään yhä vaan pahemmin. Päätin maalata kaapin kokonaan valkoiseksi. Olin turhan laiska, enkä hionut kaappia tällä krt, minkä jälkiviisaana voin todeta. Toisaalta mietin, että koska kaapin materiaalia ei ole mitään laadukasta puuta, ja olin jo kertaalleen sen hionut, että ei ehkä kestäisi kovaa konehiontaa enää...tiedä häntä miten ois käynyt. Lopputulos olisi voinut olla vieläkin vähän siistimpi.

Anyway, käytin vanhaa ystävääni Maalarin valkolakkaa, joka on palvellut hyvin tähänkin asti. Muuten hyvä, mutta raot olisi ollut hyvä hioa, pelkkä puukitti ei riittänyt, ja maalia meni kaksi kerrosta mikä vaikutti siihen, että ovet ottavat kiinni nyt karmeihin. Oikominen ei siis tod ole hyvä juttu, mutta...

Olen silti tyytyväinen lopputulokseen. Ilme kirkastui kerrasta. Olen kerännyt kirkkaita hajuvesipulloja jo yli 20 vuoden ajan ja säilyttänyt niitä tässä kyseisessä kaapissa. Näin kerran yhden järjettömän kauniin art deco kaapin, jossa oli satoja hajuvesipulloja ja tämä on köyhän naisen versio toistaiseksi siitä :) sisustus kaapin päällä ei ole lopullinen mutta tältä kaapissa näyttää. Vaihdoin nupitkin. Kävin hakemassa Lene Bjerren kauniit "kristallinupit" ja pidän siltäkin osin lopputuloksesta.

Lakkamaalin kauhea hajukin alkaa hälvetä hiljalleen. Kaunista ja seesteistä sunnuntaita :)

Ornamenttipeilin valaistus

Sain taannoin hepulin tajutessani, että ihailemani Ornamenttipeili poistuisi valikoimista. Siitä enemmän http://dolcemacchiato.blogspot.fi/2014/01/poistuva-tuote-paniikkitunnelma.html.    Peili odotti joitakin päiviä pääsyään seinälle. Päätimme lopulta laittaa sen makuuhuoneen seinälle, jossa se tuntui ensin aika lailla hassulta mutta mitä pitempään sitä on katsellut, tuntuu se oikeastaan varsin hyvältä paikalta peilille. Se tuo ilmavuutta ja valoisuutta aivan eri tavalla pieneen makuuhuoneeseen.

Olohuoneessa sillä olisi ollut tietysti oikeutettu paikkansa mutta se olisi muuttanut ko huoneen tyyliä liikaa. Makuuhuoneessa peili on sellaisenaan aivan passeli.

Halusin siihen kuitenkin myös valot. Ihan vaan halusin. Lähdettiin valoja katsastamaan. Led-nauhaa sen piti olla, sen verran olin googlaillut etukäteen. K-Raudasta sellaiset löytyikin. 4x50cm muuntajalla. Ensin katsoimme mallia, jossa olisi ollut neljää eriväristä valoa: valkoinen, lila, vihreä ja punainen. Hmm..ei takuulla ainakaan punaista, eikä vihreää. Lila ois voinut olla ihan ok joskus leikkiä, mutta päädyimme ottamaan valkoisen. Olipa se 10€ edullisempikin. 

Valot oli helppo asentaa. Ihan meni naisen logiikalla paikalleen. Vaikka laitoinkin sähköjohdot ensin väärin mutta niitä toisinpäin kokeillessa alkoi valot toimia. Lopputulos on ainakin omasta mielestäni varsin tyylikäs. Tuskin noita valoja koko ajan edes käytetään mutta tuovat varsin hauskaa tunnelmaa.

Tyytyväinen. olen

Postikassin tuunaus

Postikassi. Siis mikä? Postikassi on suomalainen keksintö (niinpä tietysti). Se kerää postilaatikosta putoavat kirjeet tähän kassiin, jonka voi halutessaan nostaa irti pidikkeistään ja viedä postit luettaviksi mihin ikinä haluaakaan, tai sitten kerätä postit kassista.

Lienee tarkoitettu lähinnä ikäihmisille, ettei tarvitsisi kumarrella lattialta sinne levinneitä posteja, mutta meille tuo ihmekassi tilattiin, koska nuo nerokkaat itämaiset kissamme tykästyivät posteihin siinä määrin innokkaasti, että osa meille tuodusta postista joko löytyi ihan muualta kodistamme, esimerkiksi maton alta tai sitten postia vain katosi...

Ei ole vain yksi Hesari, joka on kannettu sänkyyn aamukolmelta...mieluusti haettaisiin sekin vasta aamulla. Joten postikassia tilaamaan. 

Sen design oli mitä sattui, joten mieluummin vähän fiksasin sitä. Vaikka se jääkin sisemmän välioven taakse. Vähän liitutauluteippiä ja muutama tarra, sekä narua kahvoihin, etteivät kolahda joka krt niitä käsiteltäessä.

Ihan täydellisesti eivät postit ole suojassa vieläkään, koska kassin sivusta osaa näppärä kissa kirjeitä vetää ulos, mutta vähän paremmin kuitenkin...

Lastenhuoneen jouluilme

Lastenhuoneenkin säleverhot tuunattu tänään (pää ihan pöllyssä spraymaalin huuruista mutta lopputulos on vähintäänkin tyydyttävä). Meinasi ottaa ohraleipä saman tien kun ensimmäinen ja viimeinen jäljellä ollut hopeanvärinen spraypullo loppui ennen kuin pääsin ensimmäistäkään maalauskertaa loppuun.  Ensimmäinen maalikerta vaan imee tolkuttoman paljon maalia.

Riviera Maisonin kaunis pieni kynttilälyhty

Ja taas päästiin Biltemaan.  Vaan nytpä otettiinkin vahingossa samaa maalia mutta eri valmistuserästä, joten kauhistus oli suuri, kun säleisiin suihkusikin eri sävyistä maalia! Ensijärkytyksen jälkeen havaittiin kuitenkin, että lopputulos on melkein sama, joten menoksi vaan. Nyt on lastenhuonekin tuotu 2000-luvulle :) Lisäksi tyypit pantiin siivoamaan pöytä ihan itse (armottoman valituksen kera). Nyt oli pakko ottaa äkkiä kuva muistoksi ennen kuin joululomalla pääsevät taas tuhoamaan kerran vallinneen siisteyden :)

H&M:n kauniit pussilakanat ovat lastenkin mieleen. Hyvä että saa pesuun ottaa välillä. Materiaali on laadukasta puuvillaa. I like 

Säleverhojen tuunaus

Asumme väliaikaisasunnossa, jossa joku aiempi asukas oli asentanut v i h r e ä t säleverhot.  Kuka sellaisia edes myy, saati laittaa ikkunaansa?   Ehkä ne jonkun mielestä on "ihan kivat" mutta minussa ne aikaansaivat lähinnä puistatuksia.  En kuitenkaan suostunut ostamaan uusiakaan, koska tosiasiahan on, että säleverhoja ei noin vaan oteta mukaan asunnosta muutettaessa, vaikka se periaatteessa onkin mahdollista.  Se on ensinnäkin kovin työlästi, ja toisekseen verhot eivät kuitenkaan sopisi uuden kodin ikkunoihin, koska faktahan on jostain syystä se, että kaikissa asunnoissa on erikokoiset ikkunat.

Kiristelin todella pitkään hampaitani ko. verhojen kanssa, ja samalla tuskailin niiden täydellistä sopimattomuutta mihinkään sisustukseen. Kunnes sain loistoidean!  Säleverhothan voi spraymaalata! Ja eikun tuumasta toimeen.  Biltemaan kävi tieni saman tien - laatuaikaa puolison kanssa, Biltemassa :) Päädyin hankkimaan hopean väristä spraymaalia, ja valitsin auton maalaamiseen tarkoitetun maalin.

Totesin liki mahdottomaksi tehtäväksi ottaa säleverhoja pois ikkunasta, koska ensinnäkin se olisi ollut aika työläs homma, ja olisi pitänyt irrottaa kaikki säleet naruista, ja toteuttaa sen jälkeen maalaushomma jossain puuhapajassa/autotallissa tms, jollaista meillä ei tässä asunnossa ole.  Täten suojasin ikkunan säleiden takaa Hesarin sivuilla, teippailin niitä tovin, jotta ikkuna varmasti pysyisi täysin suojassa.  Siirsin kaikki irralliset tavarat makuuhuoneesta muualle, peitin sängyn isolla lakanalla, ja aloin sprayjata. Avasin tietysti ikkunan, koska pullon kyljessä varoitettiin kovasti huolehtimaan ilman vaihdosta uhalla, että muuten lähtee taju ja sitä ennen on hyvin, hyvin huono olo.  Ilma todellakin vaihtui ja kiersi kovasti huoneessa sillä seurauksella, että olin itse yltäpäätä hopeahileessä ja olisi voinut saman tien lähteä pikkujoulun viettoon, sen verran decoltee kiilteli hopeaa.

Puolisoni huomautti siinä vaiheessa omasta mielestäni vähän jälkiviisaasti, että ikkunan pitää olla kiinni, jotta spraymaali ei leijaile (mistä ihmeestä sen olisi voinut tietää, etenkin kun pullossa nimenomaan käskettiin huolehtimaan ilmanvaihdosta?   Onko tämä samantyyppinen isältä pojalle periytyvä tieto kuin naisilla käsitöihin liittyvät niksipirkkamaiset sisäpiirin tiedot?)  Seuraavaa kerrosta aloitellessani suljin kuitenkin ikkunan, ja hopean leijailukin väheni merkittävästi.

Kuivuminen oli todella nopeaa ja sain muutamassa tunnissa koko homman hoidetuksi, ja suojapaperitkin pois ikkunasta.  Maalin haju oli hetken melko voimakas, mutta katosi sekin suht nopeasti. 

Vihreä on poissa.  Ja ikkunoissa ihanat Stockmann Villa
harmaat silkkiverhot - verhotupsu Lene Bjerre liikkeestä
Yrjönkadulta

Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen.   Vielä pitää urakoida toisestakin huoneesta samanlaiset verhot mutta sen jälkeen tämäkin piikki lihassa on poissa.

Pienenä miinuksena mainittakoon, että verhonarut imivät myös itseensä maalia, eikä verhojen nostomekanismi oikein toimi enää.   No ei se toiminut mainiosti ennenkään vanhoissa verhoissa ja me emme tarvitse sitä, koska verhot ovat aina alhaalla näkösuojaa antamassa. 

Maalaa itse taideteos

Jumaloin Nanna Suden maalauksia.  Haluaisin niitä kotiini mutta... Yhtälö ei toimi.  Sama finanssiongelma on mm Kuutti Lavosen teosten kanssa.  Entä jos toivon jompaakumpaa oikein kovasti? No ei ole toiminut edelleenkään.

Kyllästyin tilanteeseen, ja hankin Akateemisesta kirjakaupasta taulupohjan (ihan sellaisen tavallisen) ja akryylimaaleja.  Ja tietysti siveltimiä.  Kuvaamataidon numeroni oli hyvin keskinkertainen (kaikki taiteelliset kykyni annettiin musiikin puolelle) mutta usko omiin kykyihin oli suuri, ja tuumasta toimeen: päätin maalata ihan jotain muuta.  Siveltimet veivät minua kuitenkin kuin pässiä narussa. Mutta lopputulos oli ilahduttavan hyvä.

Rohkaisenkin siis kaikkia kokeilemaan :) 

Ruma sähkökaappi hankalassa eteisessä

Sähkökaappi -usein melko epäesteettinen esine. Miksei sen suunnitteluun panosteta? Palovaroittimiakin saa eri malleissa ja sävyissä.. Sähköjohtojen sijainti ja funktionaalisuus lienee oleellinen seikka sähkökaapin sijoittamisessa mutta onko sen ruman kapistuksen ihan pakko olla hankalasti?  

Katselin nykyistä sähkökaappia melko kauan, ja lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että koska sitä ei voi siirtää eikä poistaa, se pitää joko naamioida tai sitten sitä pitää korostaa. Googlailin tovin ja osuin sivustolle, jossa oli erittäin kauniisti toteutettu idea, jonka nappasin siltä istumalta itselleni. En valitettavasti onnistunut nyt löytämään sitä uudelleen, jotta olisin voinut osoittaa kiitokset sille, jolle ne kuuluvat mutta idea ei siis alunperin ole minun. Kiitos idean alkuperäiselle kirjoittajalle.

Sähkökaappi on nyt muuttunut kalenteriksi. Tilasin mustaa liitutauluteippiä/kontaktia ja ohuen valkoisen liitutaulutussin. Mittasin sähkökaapin ja sommittelin kalenteriluukkujen koot sekä leikkasin tarvittavan määrän paloja. Pienen harjoittelun jälkeen tarrat olivat paikoillaan, ensimmäiset merkinnät kirjoitettu ja sähkökaappi "kadonnut"



Sähkökaappi ei enää ensimmäisenä näytä sähkökaapilta :) Kuvaan ehti myös Olga, musta itämainen kissamme



Vielä tilasin alemmassa kuvassa vilahtavan Kartellin mielettömän kauniin Bloom S2 valaisimen (josta oma postaus) antamaan kaunista hyvää valoa sekä Pappelinan shamppanjan sävyisen muovisen pitkän ja kapean maton!

Miksi panostaa eteiseen? Siksi. Siksi,että eteinen on ensimmäinen huone,johon sekä talon oma väki että vieraat tulevat. Siitä tulee joko hyvä ja seesteinen mieli,joka antaa myös ajatuksen siitä, mihin on tulossa tai sitten tunnelma on mitäänsanomaton tai jopa sotkuinen jos tavaroille ei ole omaa paikkaa. Lisäksi eteinen voi olla keskellä asuntoa, kuten meillä, jolloin se vaikuttaa koko asunnon ilmapiiriin.

Tässä tullaan myös blogin perusideaan: onko valintojen oltava ehdottoman järkeviä ja käytännöllisiä vai voiko valintoja tehdä myös siksi, että niistä tulee hyvä mieli ja että ne ovat kauniita? Vastaus voinee olla erilainen jos kysytte minulta tai puolisoltani :)

Meillä oli eteisessä ehdottoman toimiva, mutta ah NIIN tylsä ja ruma tumma pitkä eteismatto. Se oli energiaa nielevä, ja kapeassa eteisessä tumma matto nieli myös kaiken valon. Onko ruotsalaisen Pappelinan liki valkoinen shamppanjan sävyinen (!!!) muovimatto järkevä ratkaisu? ON. Se on valoisa ja ylellinen. Se on positiivinen.

Olenko hassu? No en. Koska se on muovinen, sen voi pyyhkiä kostealla, voi imuroida ja jopa pestä koneessa tarvittaessa. Riittävän raskas jotta ei liiku paikoiltaan yhtenään, ja mainitsinko jo, että se on todella kaunis :)

Kartellin Bloom S2 valaisin puolestaan on yksi kauneimmista valaisimista ikinä. Valaisin koostuu lukuisista pienistä muovisista jääkiteistä ja antaa ihanaa kirkasta valoa, säteilee kattoon ja seiniin kiteiden välistä. Olisin voinut vain maata lattialla ja ihastella valaisinta se jälkeen kun puolisoni sen kattoon kiinnitti.

Eteinen on nyt aidosti miellyttävä huone, eikä vain pakollinen hankala välitila. Lisäsin vielä Riviera Maisonin kauniin kurpitsalyhdyn lipaston päälle. Pidän kukkia siinä mahdollisimman usein, jotta kaunis tunnelma säilyy. Olen tyytyväinen