Tämän kirjan haluan lukea

Rakastan lukemista. Ja rakastan nimenomaan perinteisen painetun kirjan lukemista. Minua ei kiinnosta ekirjat. Osittain ihan koska vastustan muutosta sellaisenaan mutta ennen kaikkea, koska pidän fyysisen kirjan kosketuksesta. Pidän siitä, että saan kääntää sivua. Valita lukuasennon jne jne. Kirjan tuoksu.. ja ennen kaikkea se, että valkokaulustyöläisenä tuijotan tietokoneen ruutua jo valmiiksi yli 40 tuntia viikossa. En kaipaa sitä yhtään lisää. Silmät kiittävät, kun laitan lukulasit (kyllä valitettavasti jo tarvitsen nekin..) ja voin lukea painettua tekstiä. Joskus valittu fontti ja sen koko on kyllä valitettavan huonolukuista, ja silmät väsyvät mutta kaiken kaikkiaan painettu kirja on minun juttuni.

Minun juttuni on myös varata iso kasa kirjoja kaikkien lomien varalle mutta etenkin kesälomaa ajatellen. On melkeinpä suotavaa että kesälomaan osuisi myös sadepäiviä, jolloin ei olisi pakko lähteä ulos auringossa kylpemään, vaan saisi suosiolla antautua hyvän kirjan vietäväksi.

Toki ulkonakin voi lukea ja esim reissussa on aina kirja mukana ja se kuuluu uima-allaskokemukseen ehdottomasti. Ne kirjat ovatkin sitten aina omia pokkareita, koska kirjan kannet on reissun jälkeen aina aurinkovoiteen tahrimia.

Täksi kesäksi olen valinnut seuraavaa lukemista: Harper Leen "Kuin surmaisi satakielen" (alkuperäisteos To kill a mockingbird). Fiktiivinen tarina kertoo 6-vuotiaasta tytöstä, jonka asianajajaisä ottaa puolustaakseen tapauksen, jossa mustaa miestä syytetään valkoisen naisen raiskauksesta 1930-luvun Alabamassa. Asianajajaisän vankka oikeudenmukaisuuskäsitys kohtaa ympäristön vankat ennakkoluulot. Klassikkoteos, jonka haluan lukea.

Toinen klassikkoteos kesälle olisi jo pianon päällä odottamassa: Donna Tartt "Jumalat juhlivat öisin". Yliopistoelämään ja opiskelijoiden salaisuuteen kietoutuva mestariteos.

Emmi Itärannan "Teemestarin kirja".  Kiehtova, vuonna 2012 ilmestynyt teos joka käsittelee ilmastonmuutoksesta seurannutta maailman tilaa, jossa vedestä on todellista puutetta. Teemestarin talo on sotilasvallan silmätikkuna.  Ei ihan kaukaan haettu aihe, kun seuraa mm Kalifornian vesikatastrofia.

Hupikirjan virkaa saa toimittaa Romain Puertolasin "Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin". Tämän jo aloitinkin, mutta hyppäsin kesken kaiken lukemaan yhtä uutuusdekkaria. Jatkan jossain vaiheessa.

Pamela Druckermanin "Kuinka kasvattaa bebe" kertoo semihauskalla tavalla amerikkalaisen ja ranskalaisen lasten kasvatustavan eroista. Tämäkin aloitettu jo ja alustavasti testattu. Hauskoja oivalluksia. Itsekin havaitsen riehuneeni ihan turhaan esikoisen kanssa. Tämän kyllä oivalsin ihan ilman kirjojakin toisen lapsen kohdalla.

Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika-nimisen uuden dekkarin jo ahminkin alkupaloiksi. Uusi Danny Katz sarja on syntynyt. Ei minusta Mankellin tasoinen millään mittareilla mutta luettavissa. Dekkareiden intohimoisena lukijana haluan kirjani olevan oivaltava ja haluan humaltua lukukokemuksesta niin, etten malta lopettaa lukemista ennen kuin kirjan viimeinenkin virke on tullut luetuksi. Varjopoika ei siihen kyennyt. Vähän liikaa yritystä.. Lars Keplerit suosittelen kyllä lukemaan. Niihin todella jäi koukkuun.

Yhdessä blogissa oli muuten kommentoitu lukemiseen koukkuun jääneitä hyvin. Humaltumista voi todella verrata mihin tahansa nautintoaineeseen. Et malta lopettaa vaikka tiedät, että aamulla pitää nousta töihin. Sitten työpaikalla nuokut puolihorroksessa puolentoista promillen humalatilassa nukuttuasi aivan liian vähän..

Eiköhän näillä loma saada alkuun. 

Kirjan ystäville uutinen Akateemisen kirjakaupan myymisest'ä Bonnierille lienee ollut ikävä yllätys. Tai ei kai se yllätyksenä tullut mutta pelonsekaisella ihmetyksellä odotan mitä uusi omistaja tuo perinteiseen kirjakauppaan.  Itselleni käynti Akateemisessa edustaa sukellusta kulttuuriin ja erilaiseen ilmapiiriin. Nykyään sitä tosin ainakin Helsingin keskustan liikkeessä häiritsee Starbucksista kuuluva teinien kikatus mutta muutoin rakastan tunnetta, kun voin suunnata askeleeni omille hyllyilleni: käyn tsekkaamassa ensinnäkin uusimmat käsityölehdet. Selailen pintapuolisesti neuleohjeet ja jos hyvin sattuu, ja löydän jonkin oikein todella mielenkiintoisen neuleen, saatan ostaa ko lehden.

Sitten pokkarihyllyt, joita on ihana vain tuijotella ja etsiä aarteita. Pokkarit ovat miellyttäviä, koska hintansa puolesta voit ostaa kokeilumielessäkin jonkun sellaisen kirjan, josta et ole aivan varma mutta joka kiinnostaa. Jos sitten et kuitenkaan saa luetuksi, ei niin haittaa. (Totta kai voi aina mennä kirjastoon mutta minua turhauttaa odotella viikkokaupalla jonossa saadakseni jonkun itseäni kiinnostavan kirjan...toisaalta minua ahdistaa myös kotona kirjapinot..)

Ruokakirjat ja matkakirjat ja arkkitehtuuri vain joitakin osastoja luetellakseni. Joskus tie vie syvemmille vesille ja etsin filosofian osastolta oppaita tai alan teoksia. Tai vain vaeltelen kirjakaupan käytäviä ja nautin tunnelmasta.

Toivottavasti Akateemista ei aleta muuttaa radikaalisti.

Jukka Kemppisen riemastuttavassa blogissa oli muuten otsikolla "Tätä kirjaa et halua lukea" mainittu psykologi Hannu Lauerman kirja. Liekö ollut Pahuuden anatomia vaiko Hyvän vastakohta mutta alkoi kiinnostaa.


Lukemisiin. Hyvää viikonloppua

Odd Molly silkkimekko

Ihana silkkinen Odd Molly silkkimekko kotiutui meille tänään. Huuto.net löytöjä tämäkin. Aivan käyttämätön..hieman erilainen kuin mitä yleensä käytän. Saapa nähdä miten tulen sen kanssa juttuun. Miellyttävän tuntuinen päällä. Kiskoin sen tietysti saman tien kokeiluun edes silittämättä sitä, minkä nyt huomaan valokuvista. So sorry mutta ei kaikkea malta..

Silkki on ihanan paksua ja miellyttävän tuntuista ja pieni pitsireunus tekee aika jämäkän lisän.

Lomakin kolkuttelee jo ihan pian. Ensimmäinen pikkureissu jo varattu. Vähän lämpimämpää kyllä voisi olla. Tänäänkin oli jäätyä pystyyn kun luulin että ulkona pärjää ilman takkia..

Rakasta itseäsi

Viikolla Hidasta elämää sivustolla TÄÄLLÄ oli hyvä kirjoitus itsensä rakastamisesta. Itsekin olen miettinyt näissä elämän muutoksissa sitä, mistä onnellisuus ylipäätään kumpuaa ja voiko toista ihmistä koskaan velvoittaa tekemään sinua onnelliseksi.

Isoja, isoja kysymyksiä. Elämän tarkoituksesta lähtien. Minuun kolahti eniten se, että meidän tulisi valita ympärillemme ihmisiä, jotka tukevat, rohkaisevat ja motivoivat meitä olemaan paras versio itsestämme. Kaikenlainen itsesuggestion voima näitä asioita pohtiessa on tietysti voimakas, ja voi olla vaikeaakin erottaa milloin olet oma itsesi, milloin yrität olla tietynlainen miellyttääksesi jne. On kuitenkin iso juttu voida olla oma itsensä. Joillakin ihmisillä on taianomainen kyky kaivaa sinusta positiivisia puolia esiin ja ikäänkuin loistat heidän seurassaan. Tällaiset ihmiset rohkaisevat sinua ja uskallat alitajuisestikin olla täysin rento ja nauttia hetkestä.

Sitten valitettavasti joku toinen saa sinut varpailleen. Ymmärtää sanomaasi tahallaan tai tahattomasti väärin, haastaa sinua, vaatii sinulta henkistä tukea itselleen mutta ei anna sitä takaisin tai vaikka antaisikin mutta et riitä sellaisenaan kuin olet. 

Meillä kaikilla on toki hetkiä, jolloin ei itsekään kykene tukemaan toisia ja tarvitsee tukea muilta mutta pääsääntöisesti meidän jokaisen tulisi voida olla oma itsemme ja riittää sellaisenaan ympärillämme oleville ihmisille. Joskus se vaatii kipeitä ja isojakin päätöksiä irtaantua ihmisestä, jonka seura ei anna sinun olla paras versio itsestäsi.  Liian helposti ei toki voi luovuttaa. Toista ihmistä on voitu satuttaa jossain toisessa ihmissuhteessa, ja hän on varovainen mutta myöhemmin huomaa, ettet itse ole vihollinen. Hoitosuhteeseen ei kuitenkaan meidän kenenkään pitäisi joutua. Ei parisuhteessa eikä ystävyyssuhteissa. Silloin omat henkiset ja fyysisetkin voimavarasi joutuvat liian kovalle käytölle.

Tässä vaiheessa haluan korostaa, etten ole alan paras asiantuntija, vaan kirjoitan puhtaasta sydämestä oman pohdintani perusteella. Jokainen kokee asian omalla tavallaan ja pohtii asioita oman historiansa johdattamana. Siltikin meidän jokaisen tulisi voida loistaa ympärillämme olevien ihmisten keskellä. 

Itsensä rakastamiseen sisältyy toden totta myös se, että löytää omia isoja ja pienempiä unelmia, joista ainakin pienemmät ovat sellaisia, jotka voivat toteutua ilman erityisen suuria ponnisteluja. Elämä ja tulevaisuus ilman unelmia olisi tyhjää. Toki joskus elämässä on hetkiä, jolloin unelmat muuttuvat tai niitä ei hetkeen näe selvästi, mutta kun henkinen kapasiteetti palaa, pitäisi pieniä unelmia taas olla olemassa. 

Elämän onnellisuus on pienissä arjen hetkissä. Kenelläkään ei ole tähtihetkiä kaiken aikaa, vaan on onnellinen arjesta. Arkikin on meillä jokaisella erilainen. Joitakin elämä koettelee rajummin, toisia hellemmin. Voi olla onnellinen, jos on hyvä ystävä tai jos hyviä luotettavia ystäviä on enemmän, superonnellinen. Ystävyyttä ei voi arvottaa eikä sille voi asettaa vaatimuksia. Ei kannata laskea soittaako ystäväsi takaisin yhtä monta kertaa kuin itse olet soittanut. Tai maksaako ystäväsi aina tasan puolet lounaasta. Ystävä on arvokas sellaisenaan, jos hän saa aiemmin mainitut parhaat puolesi esiin. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että ystäviesi pitäisi ihailla sinua tms. Vaan että 1+1 on enemmän kuin kaksi...

Onnellisuus ja itsensä rakastaminen vaatii myös sitä, että voit kieltäytyä asioista, jotka eivät ole sinua varten. Ne ovat asioita, joista olet eri mieltä tai eivät vain sovi sinulle.  Joskus toki on hyvä tehdä myönnytyksiä "vuoroin vieraissa" periaatteella mutta lähtökohtaisesti elämme vain kerran ja voimme valita asiat ja ihmiset, joiden kanssa haluamme olla tekemisissä.

Itsemme rakastaminen on itsestään huolta pitämistä. Tämä olisi oman kirjoituksensa arvoinen. Se pitää sisällään monta puolta, joista tärkeimmät lienevtä henkinen ja ruumiin hyvinvointi. Meistä jokainen on velvollinen panostamaan henkiseen kehitykseensä. Mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa, riippuu tietysti meidän jokaisen omista yksilöllisista ominaisuuksista. Se on musiikin kuuntelemista, soittamista, taidenäyttelyitä, lukemista, valokuvauskursseja, kielten opiskelua, täydennyskoulutusta, shakin peluuta, urheilukisoja jne jne. Kukin tyylillään. Henkisen kapasiteetin kehittäminen ja itsensä rakastaminen on muutakin kuin television katsomista. Ja tämä minun itsenikin pitää muistaa. Pitkän työpäivän jälkeen ei useinkaan jaksa lukea tai lähteä kodin ulkopuolelle ja helposti jämähtää sohvan pohjalle. Silloin pitää olla itselleen armollinen, mutta itsensä rakastaminen ei tarkoita aina sitä, että olet itsellesi lempeä, etkä piiskaa itseäsi eteenpäin. Motivaatio tulee loppujen lopuksi aina itsestäsi.


Itsensä rakastaminen on myös sitä, että pidämme huolta fyysisestä hyvinvoinnistamme. Fyysinen hyvinvointi on tiiviissä kytköksessä henkiseen hyvinvointiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja olemme monimutkaisia yksilöitä. Riittävä uni on avain hyvinvointiin. Oikea ja riittävä ravinto. Oikea ravinto ei tarkoita viime aikoina hypetettyä ylenpalttista ravinnon tarkkailua ja vainoharhaista ainesosien vahtimista, vaan tervettä suhtautumista ravitsevaan ruokaan. Ei pidä tuudittautua siihen uskoon, etteikö epäterveelliset ravintotottumukset kostautuisi ajan mittaan. Ja se joka siitä kärsii, olet sinä itse. Lempeä suhtautuminen tarkoittaa kaiketi sitä, että voi joskus heittää vapaalle ja nauttia vähän enemmän. Nuorempana suuhun pystyi pistämään ihan mitä tahansa eikä tuntunut yhtään missään eikä tarvinnut niin välittää yäunistakaan. Nyttemmin syö mielellään sellaista ruokaa, josta ei tule huono olo jälkikäteen. Ei ylensyö muuten kuin joskus vahingossa... joskus tämä tapahtuu yksin ollessaan kun harrastaa lohtusyömistä, joskus hyvässä seurassa puolivahingossa, kun joku on tehnyt ihan liian hyvää ruokaa... Joka tapauksessa itse havahduin joitakin vuosia sitten siihen, että on täysin omalla vastuulla pitää itsensä hyvässä kunnossa niin, että voin vuosikymmenten päästä nauttia elämästäni edelleen hyväkuntoisena. Jos se vain minusta itsestäni on kiinni. En halua sairastua enkä joutua hoidettavaksi, jos vain voin siihen itse vaikuttaa. Tätä kautta olen myös löytänyt liikunnan elämääni ja nautin siitä sellaisenaan.

Itsensä rakastaminen on myös anteeksi antamista itselleen. Aina ei ole täydellinen mutta voi ottaa itseään niskasta kiinni.

Hidasta elämää sivulta voi lueskella enemmän pohdintoja aiheesta ja sen vierestä. Kaiken kaikkiaan meidän tulee ensin rakastaa itseämme, jotta meitä voi rakastaa ja jotta voimme rakastaa toista. Meidän tulee olla onnellisia itsemme kanssa, jotta voimme olla onnellisia muiden kanssa. Keltään toiselta ei voi odottaa rakkautta, jos ei itsekään rakasta itseään. Olemme arvokkaita tällaisenaan. Näihin mietteisiin. Pääkaupungissa sataa mutta ei anneta sen estää juhannuksesta nauttimista. Ihanaa juhannuspäivää.

 

Hyvää juhannusta

Ihanaa juhannusta kaikille. Sää on mitä on eikä meistä kukaan voi sille mitään. Vettä sataa ja tuulee ja sääennustus lupasi ukkostakin. Jollain tavalla ukkonen tuo tähän jopa juhlavuutta. Olen aina rakastanut ukkosta (ainakin silloin jos olen sisällä jollain tavalla suojassa). Mitä huumaavampi pauhu, sen parempi. Keskellä yötä valkoisena hehkuva taivas voi kyllä alkaa ärsyttämään, koska on niin valoisaa, ettei millään saa enää unta ja jatkuva räiske hairitsee uneen vaipumista samalla tavoin mutta aika harvoin ukkosesta on niin paljon haittaa.

Aamun verkkohesarissa oli mainio osa, jossa muutama Suomessa asuva muualta kotoisin oleva bloggari oli kirjoittanut kokemuksiaan suomalaisesta juhannuksesta. Suosittelen lämpimästi. Hersyvää huumoria ja vastaa varmaan aika monen suomalaisenkin ajatuksia. Seuraavassa otteita parhaista paloista :)

Cai Weaver, joka on 28-vuotias tohtorikoulutettava ja kirjoittaa dirtycarsmillioncows.com -blogia, kirjoitti mm, että "tuntui kuin olisin joutunut Game of Thrones -televisiosarjaan: Meidän on mentävä pohjoiseen. Kesä on tulossa".

..."olisimme mökillä. Meillähän olisi sentään sähköt ja vesi. "Ei ole", minulle kerrottiin. Hämmennykseni alkoi muuttua masennukseksi. Puhelimessani ei ollut virtaa, ja kannettava tietokoneeni oli kotona. Seuranani olisivat vain sanomalehti kielellä, jota osasin hädin tuskin lukea ja vähäpukeinen mies sekä hänen isoäitinsä, joka osasi vähemmän englantia kuin minä suomea. Olin kauhuissani."

Ja vielä: "Hiljaisuus oli aavemaista: aivan kuin joku olisi vienyt paikasta kaiken elämän ja jättänyt vain puut ja kasvit."


Kaikella rakkaudella kaikille mökillä olijoille. Nauttikaa pitkistä vapaista tai lomasta, jos se on jo alkanut. Kyllä minäkin mökillä viihdyn mutta onhan tämä juhannus aikamoista joukkohysteriaa, kun kaikki tungeksivat ensin kauppoihin ostamaan ruokaa enemmän kuin kukaan jaksaa syödä, sitten ajetaan kamalissa ruuhkissa samaan suuntaan, paistetaan makkaraa, juodaan ja saunotaan...ja sitten tungeksitaan taas samoissa kamalissa ruuhkissa takaisin kotiin leikkaamaan nurmikkoa kotipihassa. Oma unelmani olisi omistaa talo meren rannalla ja purjevene siihen omaan rantaan. En tarvitsisi mökkiä, paitsi ehkä pohjoiseen.

Lämpimin terveisin ystävilleni, joista joku on mökillään pohjoisessa, toiset lähempänä etelää. Toivottavasti hyttyset ja mäkäräiset eivät syö ja yötön yö hellii.

Joillekin tämä juhannus on tuonut yllätyksiä, ikäviäkin sellaisia ja ajatukseni ovat heidän luonaan. Iso halaus. Elämä kantaa ja jokainen päivä on uusi. Meille ei anneta enempää kuin jaksamme kantaa, vaikka joskus tuntuu, etteivät voimat riitä enää mihinkään. Auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia on yllättävän paljon kun vain uskaltaa puhua surut ulos.

Nautitaan siis. Glad midsommar.

Päivän asu : Esprit & Jackpot

Keskikesän juhla on ihan juuri käsillä. Kansakunta köröttelee parhaillaan kesämökeilleen, kuka mihinkin suuntaan ja ilma on kuin pahansisuinen morsian. Lähinnä naurattaa. Somessa riehaannutaan välillä heittämään hurttia huumoria kurjista keleistä. Mitäs tässä muutakaan voi? Jos on loma päällä, voi vähän jurppia tai sitten ottaa iisisti. Riippuu mitä on ajatellut lomallaan tehdä. Lasten kannalta harmittaa, koska lapsi odottaa kesää ihan eri intensiteetillä kuin aikuinen. Tottakai aikuinenkin nauttii, jos voi mennä ulos, voi uida, liikkua ulkona yms yms mutta suurin osa aikuisista nauttii lomasta todennäköisesti ilman huippukelejäkin.  Osa varmasti karkaa pikku hiljaa äkkilähdöillä lämpimämpiin vesiin... kukin tyylillään.

Minä pysyn Helsingissä. Ensinnäkin pidän Helsingistä erityisen paljon kesällä. Sateisenakin kesäpäivänä täällä on paljon olemista ja tekemistä jos niin haluaa. Tai sitten voi vapaapäivänään vain vetää villasukat jalkaan ja ottaa kirjan käteen. Rantasauna ja koivuvihta? Hmm...oishan sekin ihanaa mutta jotenkin se matkanteko ja tavaroiden pakkaaminen.. Jos voisi vaan siirtyä hyvin hyvin nopeasti paikasta toiseen ilman pakkaamista ja ilman kaupassa käymistä ja yletöntä suunnittelua. No toisaalta, onhan niitä erittäin mukaviakin juhannusjuhlia vietetty isommalla ja pienemmällä porukalla mökkiolosuhteissa. On jonotettu lossille (ihan muutamakin tunti...), on ajettu juhannusruuhkassa milloin minnekin mökkiolosuhteisiin ja aina on ollut superkivaa.  Oleellista varmaan meille useimmille on se, missä seurassa keskikesän juhlaa viettää, eikä niinkään missä se tapahtuu.

Joka tapauksessa, kelistä riippumatta toivotan ihan jokaiselle rentouttavaa juhannusta.

Juhannuksen kunniaksi vedin niskaan tänään Espritin kauniin tummansinisen pitsimekon. Ja koska ilma on ollut koko päivän vähintäänkin kalsea, vetäisin mekon seuraksi Jackpotin neuletakin.

Helsinki - Kruununhaka

Kesän alussa päätin toteuttaa jo aiemmin saamani ajatuksen tutustua kotikaupunkini eri kaupunginosiin...tai no, se kuulostaa jo kovin mahtipontiselta, koska listallani on toistaiseksi vain muutama kaupunginosa, mutta jostain pitää aloittaa. Ja eilen aloitin hienon kesäisen sään innoittamana Helsingin Kruununhaasta. Krunikka on hyvin lähellä keskustaa tai se oikeastaan on osa keskustaa, koska jo Senaatintori on osa sitä.  Samalla Krunikka on mm Vironniemen peruspiirin osa-alue.  Asukkaita arvokkuutta henkivässä kaupunginosassa on vuoden takaisen mittauksen mukaan 7200 ja työpaikkojakin saman verran.

Kruununhaan nimi tulee nykyisen Rauhankadun seutuvilla aikoinaan sijainneesta kruunun tykistön hevosten laidunmaasta. Se oli vielä 1700-luvun alussa hieman varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella.

Krunikassa  on arvokkaita rakennuksia, joissa merkittäviä valtiollisia toimintoja: muun muassa valkoinen tuomiokirkko, presidentilinna, valtioneuvoston linna, raatihuone, kaupungintalo, Suomen pankki, säätytalo, ritarihuone ja useat Helsingin yliopiston laitokset.  (lähde Wikipedia)

Senaatintorilla oli Pop Up Pohjanmaa tapahtuma, jossa parveili kävijöitä ja suomenruotsin murteet polveilivat..lavalla esitettiin todennäköisesti pohjanmaalaisia sävellyksiä (en jäänyt erityisesti seuraamaan joten en tiedä ihan varmasti). Muutoin kyse oli pohjanmaalaisten yritysten myyntitapahtumasta: eri kojuja, joista sai ostaa käsitöitä peltimukeista käsilaukkuihin. Jonkin verran oli myös infopisteitä mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Kaiken kaikkiaan hyvä idea tuoda muuta Suomea tutuksi mutta kovin kaupallista tuntui olevan. Ja itse asiassa satuin sattumalta aloittamaan Krunikkakierrostani juuri Senaatintorilta..

Torilta jatkoin matkaani Suomen pankin suuntaan ja vain katselin ympärilleni. Olin jopa kirjoittanut muistiin joitakin tutustumisen arvoisia paikkoja kahviloista second hand liikkeisiin mutta muistilappu oli tietysti eri ksilaukussa, joten päätin vain mennä eteenpäin ja katsoa mitä löydän.

Törmäsin mm Olkkari&Kruunukirppu nimiseen kivijalkaliikkeeseen, jossa näytti olevan sisustustavaraa ja lasten second hand puoli. Sisustustavaroissakin oli joitakin käytettyjä tavaroita, mm vanhoja keittiöpyyhkeitä. Tällä kertaa ei mitään erityistä kotiin tuomista. Mutta viehättävä liike.

Paikallinen galleria oli jättänyt kadulle taidetta mitä ihailin hetken.

Ja vihdoin viimein pääsin tutustumaan myös yhteen tunnetuimmista second hand liikkeistä eli Play it again Samiin. Yllätyin liikkeen pienuudesta mutta tunnelma liikkeessä oli kerrassaan ihana: taustalla soi hillitysti tango ja liikkeen omistaja antoi minun rauhassa ihastella ihania juhlalaukkuja ja kenkiä ja vaatteita. Vaatteiden hintataso oli aika korkea mutta esim helmilaukkuja, joiden kunto oli erittäin hyvä, olisi saanut jo melko edullisesti. Samoin tunnettujen designereiden nahkaisia avokkaita tai juhlakenkiä olisi saanut kohtuuhintaan. Ei vaan osunut mitään erityistä tällä kertaa sieltäkään. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.

Krunikassa käydessään voisi kävellä myös Tervasaareen juomaan kupin kahvia mutta skippasin sen tällä kerralla. Sen sijaan poikkesin Chjokossa, suklaakaupassa. Onnekseni siellä oli muutama turisti ostoksi tekemässä, joten en sortunut ostamaan itselleni ihania itsetehtyjä suklaamaistiaisia. Tiedän, että Chjokon suklaat ovat taivaallisen hyviä, joten ostokset olisi nähnyt suoraan vyötäröllä..

Viimeisimpänä ajauduin vääjäämättä osoitteessa Liisankatu 15 sijaitsevaan kahviliikkeeseen Crema. Suosittelen lämpimästi. Loistavaa palvelua ja vaikka liike on suht pieni, kaikki tarvittava on saatavissa kahvikoneista kahvi- ja teelaatuihin. Teen ystävänä nuuskuttelin teelaatuja sillä välin, kun ystävällinen myyjä jauhoi toivomaani jauhatusta ostamistani kahvipavuista. Olisi kyllä nyt ehdottomasti hankintalistalla oma kahvimylly, josta olen unelmoinut jo pari vuotta. Toki nytkin sain toivomani jauhatuskarkeuden ostamiini kahvipapuihin mutta kahvi olisi paljon paljon tuoreempaa, jos voisin ostaa kahvin papuina ja jauhaisin sen itse juuri ennen käyttöä.

Ostin muuten suodatinkeittimeen Johan&Nyströmin Sumatra Gayo kahvia. Kahvipavut kasvavat Sumatralla. Kahvin makua täydentävät yrttien ja viikunan maut. Jälkimaku on luvatusti pehmeä, melkein liiankin pehmeä mutta niin rajalla, että äänestän kyllä tämän(kin) kahvin puolesta. Loistava uusi löytö. Toki kahvi on hintavaa verrattuna markettien kahvipaketteihin mutta let´s be honest: jos arvostat kahvihetkeäsi eikä kahvi ole vain tottumuksen vuoksi kitaan kiskottava pakollinen osa päivääsi, suosittelen panostamaan laatuun ja tuoreuteen. Juon itse kahvia vaihtelevasti: arkiaamuisin juon kahvini normaalisti vasta työpaikalla, joskin siellä se on kyllä tuoretta ja vastakeitettyä (yleensä) mutta sitä normikahvia, joskin sielläkin vähän parempaa mutta eihän se ole samaa kuin nämä löydöt.. paljon saa kuitenkin tapahtua, että lähtisin nykytrendin mukaan keittämään kotona oman kahvin termosmukiin ja kantamaan sitä työmatkalleni. Huomattavaa myös että kun panostaa kahvin laatuun, ei välttämättä edes halua perinteistä kahvipullaa tms vaan itse kahvin maku vie mennessään. Itse asiassa laadukkaan kahvin kanssa menettää jotain os vetää normipullaa sivuun...kahvin maku ei pääse oikeuksiinsa. Tämä nyt oma näkemykseni ja jokainen vetää juuri niin paljon suolaista tai makeaa kuin haluaa.

Espressokeittimeen ostin 500g pussin italialaista Arcaffe merkkistä Robustaa. 80% arabicaa ja 20% robustaa. Keskipaahteista ja jälkimauksi luvataan "cocoaa". Hmm...maltan tuskin odottaa.

Krunikka oli kesäisenä lauantaina äärimmäisen rauhallinen. Muutamissa leikkipuistoissa oli äitejä lapsineen nauttimassa omia eväitään ja viettämässä päivää leikkien. Kaduilla ei liikkunut juuri ketään. Liisankadun äijäpubissa oli kuhinaa terassilla ja tunsin katseet selässäni tai pikemmminkin paljaissa säärissäni siitä ohi kävellessäni mutta tyypit olivat sivistyneitä eivätkä huudelleet edes perään (hmm, mikseivät...). Seuraavaksi ehkä Kaivopuiston second hand? Ja Vallila, Kallio ehkäpä Töölö...

Viimeiseksi eilisen asusta muutama kuva: rakastan tuota ruskeaa kotelomekkoa. Niin helppo pitää ja siisti olematta kuitenkaan jäykkä toimistopuku. Ril´sin lyhythihainen neule on vähän liian rouvaskainen nykymakuuni mutta helppo ottaa mukaan tuulisempia hetkiä varten. Laukku on vaan niin ihana ja siis Rooman tuominen.

Päivän asu : Me&I pusero, Mexx neule ja italialaiset housut

Niin hyvät pyöräilykelit ja minun pitää tällä viikolla kulkea pääsääntöisesti julkisilla. Joskus vaan osuu päiviä, jolloin on tapaamisia muualla, menoa töiden jälkeen tms ja menisi hankalaksi vääntämiseksi mennä ensin pyörällä työpaikalle, vaihtaa vaatteita ja sitten työpv päätteeksi junailla pyörä takaisin.

Pyöräilystä muuten haluan muutaman sanan jossain vaiheessa kirjoittaa. Niin paljon mielensäpahoittajia Suomessa on pyöräilyn suhteen. Mutta tänään liitän muutaman päivän asukuvan. Kesällä ei tee mieli pukea jakkupukua vaan mielellään jotain vähän kevyempää. Sukkahousuistakin luopuisi mielellään mutta jossain menee lienee raja. Kotelomekot olen todennut hyviksi kesäisin. Ne hengittävät ja ovat kuitenkin hyvinkin tyylikkäitä ja siistejä. Niitä voi asustaa huiveilla tai koruilla ja heittää päälle joko neuletakin tai jakun, tilanteesta riippuen. Matalaa kenkää tai korkeampaa korkoa jälleen tilanteesta ja fiiliksestä riippuen. Ballerinoilla tunnen vain itseni herkästi altavastaajaksi, joten suosin usein korkeita korkoja. Saan edes vähän lisää pituutta..

Tänään päällä Me&I:n webshopista alehintaan löytynyt valkoinen hihaton paitapusero. Ihanaa ohutta puuvillaa. Sen kanssa mainio parin kesän takainen alelöytö sekin: Mexxin sininen ohut istuva neuletakki ja Roomasta löytyneet mainiot joustavat siniset housut. Onneksi sikäläinen naismyyjä piti päänsä, eikä antanut minun ostaa numeroa isompia housuja. Nämä istuvat paljon paremmin. Mikä siinä onkin, että me suomalaiset ostetaan aina liian isoja vaatteita? Pelätäänkö, että peppu näkyy tai että se tai tuo osa minusta näkyy tai korostuu? NO kyllä pelätään. Itselläkin meni vuosia ennen kuin totuin pitämään istuvia housuja. Ja nyt en muita pitäisikään.

Toppatakki on sekin Rooman tuliainen. Kuten aiemmin totesin niin siellä joka toisella oli ohutta toppaa päällä. Ja pakko mainita, että lämpötila oli reippaasti yli +20 jo tuolloin. Heille ilmeisesti liian kylmä. Tulisivat tänne...

Laukku on Furlan pehmeä nahkainen löytöni. Rakastan sitä, vaikka se onkin melko epäkäytännöllinen. Sitä ei ensinnäkään saa kiinni vetoketjulla eikä edes nepparilla koska onnistuin rikkomaan sen jossain vaiheessa. Lisäksi laukun vetoisuus on niin suuri, että sinne mahtuu aivan liikaa tavaraa...

Hiuksissa on muuten toista päivää Balmainin suolavettä. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin toimii. Joskaan ei ihan niin kuin itse alunperin ajattelin. Näin jo sieluni silmin, miten muutun yhtäkkiä elokuvien rannalle hyppelehtiväksi kaunottareksi ja hiukset vaan hulmuavat rennosti tuulessa. No ei siis ihan... Ensinnäkään en ole vielä saanut itselleni selväksi, että miten voin suihkia suolavettä pyyhekuiviin hiuksiin illalla ennen nukkumaanmenoa??? Eikö hiukset kuivu lopullisesti silloin yön aikana aivan kummalliseen muotoon? Ja aamulla voin vain kiljahdella peiliin kurkistaessani? En ole siis uskaltanut vielä kokeilla illalla ja joudun pesemään hiukset mieluummin illalla, koska näitä on aika paljon ja tuuheasti ja aamulla kuivuminen kestäisi iäisyyden enkä jaksaisi oikein hiustenkuivaajallakaan alkaa kuivaamaan. Ongelma tämäkin. 

Aamulla taasen en ole kokeillut vielä kostuttaa hiuksia uudelleen lisätäkseni suolavettä jotta voin uudelleen kuivattaa hiukset. Tuntuu jotenkin pöljältä.  Olen siis vain suihkaissut kevyesti latvoihin tuota mainiota vettä. Ei missään nimessä liikaa, jotta hiukset eivät muutu aivan tönköiksi.

Sitten kevyesti puristellaan...ja tässä vaiheessa ajattelin alunperin muuttuvani leffojen kaunottareksi mutta kun ei niin ei. Ei tule rentoa kauneutta. Korkeintaan etelänlomilta tuttu fiilis noustessaan jääkylmästä uima-altaasta ja todetessaan että pakko pestä hiukset..

MUTTA nyt yllätin itseni: nääs..

Suolavesi tekeekin hiuksiin ns rakennetta, minkä ansiosta niitä on aidosti helpompi käsitellä ja ainakin omat hiukan luonnonkiharat vauvahiukseni ovatkin yhtäkkiä kerrassaan muotoiltavat ja Balmainin ansiosta myös erittäin hyväntuoksuiset. Kevyt hiuslakka muotoilun päälle ja hiukset pysyvät siisteinä koko päivän. Kerrassaan huikeaa. Normilopputulos on nimittäin Helsingin merituulen ansiosta yleensä aivan päinvastainen ja hiukset ovat lässähtäneet ja suorastaan hirviömäiset. Vaan nyt ei. Uusi luottotuote on siis nähnyt päivänvalon.

Ihastuksissani aloin kyllä miettiä, että onko ihan pähkähullua ostaa suolavettä, että eikö saman lopputuloksen saisi hakemalla vettä Itämerestä? NO tuskin kuitenkaan. Suolapitoisuus tuskin olisi riittävä ja jos olisikin niin tuoksu ei ainakaan olisi toivottava. Suolavettä kyllä voi valmistaa itsekin: googlasin ohjeen. Kuumaan veteen merisuolaa, geeliä ja hoitoainetta ja halutessaan jotain tuoksua. Ei sen vaikeampaa.

Kerrankin hiustuote joka toimii paksuihin pitkiin hiuksiin. Tyytyväinen on hän.

Parsa-avokadorisotto

Parsakausi alkaa kohta olla ohi mutta vielä kaupan hyllystä löytää maukkaita parsanippuja. Kannattaa toki aina katsoa, että saa kohtuullisen pieniä parsoja, koska paksut tangot ovat aika puisen makuisia ja syötävää siis jää loppujen lopuksi aika vähän.

Parsan käsittely on helppoa. Jos parsa on tuoretta ja riittävän ohut, en itse kuori niitä lainkaan - ohjeiden vastaisesti siis. Huuhtelen vedellä kyllä. Sen jälkeen parsasta ei katkaista puumaista osaa veitsellä leikaten, vaan yksittäistä parsaa taivutetaan varoen ja annetaan napsahtaa siitä kohdasta mistä puumaisempi osa alkaa..tällöin keitettäväksi/valmistettavaksi jää syötävä maukas osa, eikä tarvitse yrittää pureskella kuituja. Erittäin yksinkertainen ja helppo menetelmä. (Eikä ole itse keksimäni vaan jostain nappasin tämän ohjeen. Tämänkin.)

Parsaa ei keitetä ennakkoon kypsäksi, vaan ainoastaan paloitellaan muutaman sentin paloiksi.

Sitten aloitellaan risoton valmistus: hyvää musiikkia taustalle ja lasiin viiniä. Tässä kyseisessä ohjeessa itse risottoon ei lisätä viiniä, ainakaan alkuperäisen reseptin mukaan mutta ei mikään estä maustamasta risottoakin lasillisella hyvää valkoviiniä.

Paloitellaan yksi sipuli ja muutama valkosipuli ja kuullotetaan 1-2 ruokalusikallisessa voita. Huom älä anna sipuleiden palaa, koska palaessaan niihin tulee ikävä lisämaku. Vahdi siis ja sekoittele. Kuullottaminen ei vie kauaa. Joitakin minuutteja. Sitten lisätään n 3 dl hyvälaatuista risottoriisiä, esim Arborio. (Älä huijaa itseäsi käyttämällä muuta riisiä koska lopputulos ei silloin muistuta risottoa lainkaan. Risottoriisi on pullea ja kauniin valkoinen.) Kuullota riisiä hetki ja lisää kauhallinen kerrallaan liha- tai kanalientä, yhteensä n 7-8dl. Ja huom liemen on hyvä olla kuumaa, koska kylmää lientä lisätessäsi risotto jäähtyy joka kerran ja valmistusprosessi kärsii. Kuumaa kuumaan siis ja uusi kauhallinen aina kun edellinen on imeytynyt riisiin.

Mukava puolituntinen menee sekoitellessa ja viinilasista siemaillessa. Jos haluat viiniä joukkoon, lisää alkuvaiheessa noin desin verran, jotta imeytyy riiseihin ja maku jää elämään.

Lisää paloitellut parsat noin puolivälissä jotta ehtivät kypsyä. Parsan ei kuitenkaan tarvitse olla läpikypsää vaan se on parhaimmillaan al dente joten kiire ei ole. (Itse melkein unohdin lisätä niitä lainkaan ja silti ehtivät vielä loppuvaiheessa mukaan ja kypsyivät juuri sopivasti.)

Kun neste on imeytynyt, raasta 1-2 dl pecorinojuustoa tai muuta keskivoimakasta juustoa risoton joukkoon.

Viimeisenä paloittele avokado ja lisää joko risoton joukkoon tai tarjoile risoton ohessa. Halutessasi voit pirskotella esimerkiksi limen mehua avokadon päälle maun ja tummumisen estämisen vuoksi.

Ja voila, maukas ateria on valmis.

Helsinki on kaunis

Kotikaupunkini Helsinki on niin kaunis. Se on betonia ja asfalttia. Se on vihreitä puistoja. Se on kauniita kukkaistutuksia. Se on vanhoja rakennuksia, uusia rakennuksia, rakennustyömaata, valmistuneita työmaita ja paljon muuta.

Helsinki on merellinen kaupunki, jossa tuulee melkein aina. Mutta se on yleensä ihanaa suolantuoksua (no ei ihan aina todellakaan..ei ainakaan silloin kun yrität nauttia pyöräilystä tai juoksusta tai olet juuri saanut hiukset asentoon ja astut ovesta ulos tuulenpuuskaan, joka sekoittaa koko huolella laitetun pääsi..)

Helsinki on myös Haltialan peltoja, kukkaloistoa ja tuulessa huojuvia viljapeltoja. Helsinki on Viikin suojelualue ja monta erilaista saarta. Helsinkiin mahtuu käsittämätön rakennusarkkitehtoninen alue - Pasila ja monta muuta aluetta.

Kävellen ja pyöräillen näkee paljon enemmän kuin henkilöautosta, bussin ikkunasta tai junasta. Voit asua vuosia tietyssä paikassa ja yllättyä lähelläsi, aivan nurkan takana olevasta paikasta, johon oma reittisi ei vaan ole koskaan aiemmin osunut. Pitäisi muistaa poiketa rutiinireiteiltään ja myös toteuttaa aikeitaan tutustua uusiin kaupunginosiin - kävellen. Ottaa aikaa ja käteistä mukaan, ja poiketa pieniin tunnelmallisiin kahviloihin tai antikvariaatteihin jne. Tänä kesänä aion myös tehdä näin. 

Tässä muutamia kuvahetkiä alkukesän Helsingistä.

Päivän asu ja Live Aid Lastensairaala 2017

Eilen järjestettiin Olympiastadionilla mittava hyväntekeväisyyskonsertti Uuden Lastensairaalan hyväksi tai kuten järjestäjät konserttiaa kuvailivat moneen otteeseen: Kiitoskonsertti. Lastensairaalan rakentamiseen tarvittavat varat on saatu jo kerättyä. Eilinen konsertti keräsi lipputuloilla yli miljoona euroa ja konsertin aikana lahjoitettiin vielä 2 miljoonaa lisää. Eivät varmasti mene hukkaan jos rakentamiskustannukset nousevat. Mutta hyvä, että uusi ja moderni lastensairaala saadaan rakennettua. Homman liikkeelle pannut Anne Berner on varmasti tyytyväinen, mikä näkyi kyllä hänen kasvoillaan konsertin aikana. Berner ja Heikki Paasonen juonsivat konsertin mallikkaasti koko viiden tunnin ajan.

Viisi tuntia oli pitkä aika. Live keikkaa pidensi se, että konsertti näytettiin livenä myös televisiossa ja netissä ja mainostauot ja videoidut haastattelut kuuluivat ja näkyivät myös stadionilla. Paikalle saapuneiden kannalta se kieltämättä laski tunnelmaa. Konserttitunnelmaan olisi toivonut melko tauotonta hyvää musiikkia. Konsertti oli tehty 100% vapaaehtoisvoimin: yksikään esiintyjä ei veloittanut mitään, yksikään lavakamaa toimittanut ei veloittanut mitään ja vapaaehtoiset olivat kasanneet lavan ja järjestivät toiminnan muutoinkin. Yleisöäkin toivottiin purkuhommiin keikan päätyttyä.

Keikan alku vaikutti puuduttavalta, vaikka sitä piristi mm Elastisen ja Robinin energinen yhteissessio. Puolen välin jälkeen saatiin sitten tunnelmaa ylöspäin, kun lavalle astui mm Sunrise Avenue, joka veti pari tunnetuinta kappalettaan varmoin ottein. Sitten Adam Lambert lauloi yhden laulunsa omaan tyyliinsä, minkä yleisö otti kohteliaasti vastaan...potin räjäyttikin sitten Lambertin jälkeen Robin, jonka Boom Kah sai yleisön hyppimään villisti. Vielä loppuhuipennuksena Jari Sillanpää tanssitti Gangnam stylea...Konsertista jäi siis kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä fiilis, vaikka kesäsää olikin varsin hyinen ja viisi tuntia tuulisessa viileässä säässä vaatikin veronsa. Villasukat jalkaan kotona ja kuumaa juotavaa. Onneksi olkoon projektille. Nyt vain toivotaan, ettei vastoinkäymisiä tule rakentamisessa ja sairaala pääsee avaamaan suunnitellusti parin vuoden kuluttua.


Päivän asukuvat samaan: tilasin Me&I:n alesta lehmuksenvihreän Regimental jacketin, johon vaihdoin vähän näyttävämmät napit. Mukavaa puuvillaa ja kuitenkin riittävän ohut. Hauska malli, jossa edestä lyhyempi ja napakampi leikkaus. Voi pitää auki tai napittaa kokonaan kiinni. Rennompi esim juuri valkoisen alaosan kanssa ja tiukempi ote vaikka tummansinisten tai mustien housujen kanssa. Voisi kokeilla myös vaikka sifonkihameen kanssa? Tai yhdistää jonkun pidemmän hameen kanssa tms.

Vielä mainitsen ja kehun Yrjönkatu 12 sijaitsevaa Nappitaloa. Loistava pieni erikoisliike, josta löytyy varmasti napit tai nauhat joka lähtöön. Tyylikäs ja selkeä esillepano ja osaava myyjä. Suosittelen lämpimästi. Nappejakaan kun ei enää tahdo löytyä oikein mistään. Lama näkyy valitettavasti myös erikoistarvikkeissa: tavaratalojen yms ei kannata enää ylläpitää tarjontaa, ja joutuu oikein kunnolla etsimään tarvitessaan. Nappitalosta tuli kyllä itselleni ihan suosikkiliike.

Sijaitsee Dianapuistoa vastapäätä eli aivan keskustassa.


Mukavaa sunnuntaita