Kylpyhuoneen kevätkohennusta

Pieni kohennus ja muutos tekee hyvää. Meidän kylpyhuoneemme on ns vanha eikä nyt ole vaihtoehtona tehdä sinne varsinaista remonttia mikä kirkastaisi sen kerralla ja toisi 2010-luvulle. Pitää siis tehdä pienempiä juttuja, jotta se tuntuu edelleen omalta.

En ole oikein koskaan ollut kovin musta-valkoinen sisustaja mutta jostain syystä tänä keväänä musta on hiipinyt takavasemmalta alitajuntaan ja kaipaan mustaa aksenttiväriksi. Antamaan särmää. Muutenkin kaipaan jostain syystä enemmän väriäkin. Kylpyhuoneeseen en kuitenkaan halua nyt väriä lainkaan. Se on täysin mustavalkoinen.

Tyylisuunnista minua on pitkään jo kiehtonut art deco ja lähdinkin googlaamaan minkälaisia suihkuverhoja löytyisi hakusanalla art deco. Suosittelen muuten käyttämään googlea suihkuverhoja etsiessä. Vaihtoehtoja on kymmeniä ellei satoja, kun taas kaupoissa on maksimissaan kymmenen ja nekin kymmenen äärimmäisen tylsiä.  Art deco -tyylisiä löytyi lukuisia. Suurimmassa osassa on art decolle uskollisesti tyyliteltyjä ihmishahmoja, mikä olisi voinut olla aika hauska vaihtoehto. Enemmän kuitenkin kiehtoi verho, jossa on leveä musta kaistale alaosassa, ja bingo. Sehän löytyi Ikeasta eikä hintakaan huimannut.

Ikeaan mennäkseen ei muuten ainakaan Helsingissä tarvita omaa autoa, mitä en ollut juurikaan ajatellut. Luulen, että itseäni suojatakseni olin jättänyt ottamatta selvää liikenneyhteyksistä, jotta en olisi havainnut miten näppärästi sinne pääsee esimerkiksi Lahden motoria. Bussi 722 tai 724 menee ihan viereen. Sieltä sitten siniseen kassiin näppärästi parvekkeen mattoa ja kukka kainalossa bussissa takaisin kotiin. Sujuu.

Ikeasta nappasin mukaan myös hauskan mustan suorakaiteen muotoisen kylpyhuoneen maton. Minulla on samanlainen ollut jo vähän aikaa vaatehuoneen lattialla ja pidän sen pehmeydestä ja laadusta. Ja se pysyy paikallaan ilman alle lisättävää liukuestettäkin, mikä on lapsi- ja eläinperheessä aika iso bonus. Suoristettavia mattoja löytyy ihan kiitettävästi muutenkin. Edelliset kylpyhuoneen matot olivat pyöreät ja pitkään pohdinkin haluanko uudetkin matot pyöreinä, koska pyöreä muoto rikkoo muuten niin neliskanttista kylpyhuonetta, mutta en löytänyt silmääni miellyttäviä pyöreitä vielä, joten tällä mennään toistaiseksi. Mustassa on se pienoinen ongelma, että kaikki pöly ja lika näkyy järkyttävän hyvin. Näkyy se muissakin, mutta kaikki vaalea nousee oikein kunnolla mustassa ja jos laatu ei ole kohdallaan, korostuu pölynkeräämisominaisuus oikein erityisesti. Olen kuitenkin aika tyytyväinen tähän Ikean pallomattoonkin.

Toin olohuoneesta kaksi metallista isoa lyhtyä kylpyhuoneeseen. Hankintalistalla on mustat designkynttilät lyhtyihin mutta niiden etsintä on kesken. Voi olla, ettei lyhtyihin sytetä kynttilöitä kylpyhuoneessa mutta tuovat vähän extrasäihkettä tuonnekin. Toivottavasti kosteus ei tee pahojaan lyhdyille.

Uusi harja löytyi Habitatista. Ihanan yksinkertaista designia. Yksinkertaisen tyylikäs ja jämäkkä harja, jolla on hyvä pestä istuin. Miellyttävän eleetön silmälle. Eikä ollut kallis.

Tekokukkaa mietin hartaasti. Onhan se aika teennäinen mutta ilman ikkunaa ja luonnonvaloa ainoa vaihtoehto jos jotain vihreää haluaa. Etsin ensin yksinkertaisia heiniä, mutta koska sellaista tyylikästä ei löytynyt, päädyin nappaamaan Ikeasta tämän lohikäärmepuun (onhan se lohikäärmepuu vai traakkipuu vai onko se yksi ja sama asia?). Jätin oksat ensin auki mutta istuessaan olisi saanut oksia päähänsä, joten päädyin sitomaan oksia ainakin toistaiseksi. Ensin sidoin huomaamattomalla narulla mutta sitten totesin, että korostetaanpa oikein kunnolla ja laitoinkin kristallinauhalla. Saa olla eri mieltä siitä, onko pelkästään mauton vaiko hauska idea. Minun kylpyhuoneeni ja minun kimallukseni, eikö?

Viherkasvin juurelle nappasin Ikeasta myös tuoksupussin, jossa on merellisiä simpukoita jne, joista lähtee itse asiassa aika miellyttävä tuoksu koko kylpyhuoneeseen. Samalla ne peittävät "mullan". Ruukku on etsinnässä vielä ja siksi peitin hätäpäissäni mustan muoviruukun toistaiseksi sitomalla leivinpaperia ruukun ympärille. Sain heti kommentin, että hanki ruukku ja heti...

Uusi saippuapumppupullo on etsinnässä sekin. Mustaa marmoria mielellään tai miksei väripilkuksi vihreää marmoriakin. Katsotaan mistä löytyy ja mitä löytyy. Sillä välin Vivian Grayn blingbling saippuapullo, jota olen täyttänyt sitä mukaa kun sen sisältö on loppunut. Toiselle puolelle allasta kokeilen Riviera Maisonin pientä jalallista tarjoiluastiaa, jonka lasikupu on aikaa sitten hajonnut. Siihen silmää ilahduttamaan Van Cleef & Arpellsin La Ferie tuoksupullo ja koru. Tuota tuoksua on muuten tavallisen hankalaa saada lisää. Ei myydä todellakaan enää laivalla eikä erinäisillä lentokentilläkään. Viimeksi löysin Gatwickin kentältä. Pakko käydä Lontoossa siis?

Ihanaa keskiviikkoa.

Kartell Victoria Ghost tuolit

Vihdoinkin, voisin todeta. Mietin pitkään ja hartaasti uusien ruokapöydän tuolien hankkimista. Punnitsin kahden vaihtoehdon välillä ainakin viisi vuotta ja lopulta päädyin tilaamaan Kartellin Victoria Ghost tuoleja. Olen rakastanut näiden tuolien muotokieltä niin kauan kuin muistan. Ellen tietäisi, väittäisin, että näitä tuoleja on ollut olemassa jo vuosikymmenien ajan mutta Philippe Starckin suunnittelema Louis Ghost jonka käsinojaton sisar Victoria Ghost on, lanseerattiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 2002. Tuoli on ollut menestystarina itsessään, koska sitä on myyty maailmanlaajuisesti jo 1,5 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä eniten myydyn designtuolin koko maailmassa. Väite perustuu googlaamalla löytämääni tietoon, mutta voin hyvin uskoa sen. Tuoli on kerrassaan vastuttamattoman linjakas ja kaunis. Ja hyvä istua. Vähän jännittää hiostaako muovi mutta istuinosan päälle ainakin voi laittaa jonkin pehmusteen. Joskaan en halua rikkoa transparentin tuolin illuusiota millään tavalla. Ehkä illan istujaisiin voin asettaa tuoleille pehmusteita mutta muutoin en halua tuhota niiden ilmavuutta millään tavoin.

Tuolin luoja, ranskalainen designer Philippe Starck on sanonut tuolista, että se on half-disappearing, dematerialising eli puoliksi katoavainen ja miten tuon dematerialising nyt kääntäisikään osuvasti..? Puoliksi henkistynyt. Aika paljon sanottu yhdestä muovinkappaleesta mutta tuolin design todella on enemmän kuin vain yksi tuoli. Voin seistä ihailemassa tuolia pitkään. Suunnittelijaa oli käsitykseni mukaan inspiroinut Ranskan kuningas Louis XV, ja jotain ranskalaista näissä onkin. Kartell juhlisti tuolin 10-vuotista menestystarinaa vuonna 2012 ja silloin mm tuotettiin limited edition tuoleja, joissa oli mielettömän hienoja kuvia painettuina tuolin selkänojaan tai istuinosaan. Haluaisin ehdottomasti muutaman sellaisen meille kotiin ja olenkin etsinyt niitä netissä.

Päädyin transparenttiin sävyyn ruokapöydän tuoleissa, koska meillä on ainakin tällä hetkellä tilaa ruokapöydän ympärillä aika vähän ja haluan myös kunnioittaa valkoista Calligariksen pöytää niin, että tuolit eivät vie ilmaa pöydältäkään. Ajattelin aluksi hankkia kaksi väritöntä Victoria Ghostia lisää ja sitten kaksi harmaata keittiön pienemmän pöydän tuoleiksi mutta mitä enemmän katselen tuoleja ja pöytää, ehkä hankin kuitenkin neljä samanlaista lisää kun siihen on mahdollisuus ja ne kaksi harmaata keittiöön. Ja koska nälkä ehdottomasti kasvaa syödessä, ehkä yksi Louis Ghost kirjoituspöydän pariksi ja mahdollisesti makuuhuonekin kaipaisi yhden näyttävän käsinojallisen Louis Ghostin.

Pienin askelin. Minulla on yksi transparent Bourgie valaisin, mistä olen pitänyt todella paljon. Antaa kaunista valoa ja himmentimellä varustettuna säädettävissä todella kirkkaasta himmeään tunnelmavaloon. Eteisessä roikkuu Bloom S2 valaisin, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Ja pienet läpinäkyvät Jolly-sivupöydät toimittavat toistaiseksi sohvapöydän virkaa.

I love. Harkitsin niin pitkään, eikä mielipiteeni muuttunut vuosien mittaan. Luulen Kartellin tuolien pysyvän meillä todella pitkään.

Oranssin keltaista olohuoneeseen ja pikkujuttuja

Kesän aikana katselin sohvan tyynyjä ja niiden uudistaminen alkoi houkuttaa päivä päivältä enemmän. Iltojen pimetessä aloin kaivata väriä olohuoneeseen. Valkoinen on hyvä pohjaväri mutta väreistä voi ammentaa eri tavalla energiaa. Yhtäkkiä syksyisten lehtien kaltainen keltainen alkoi kiehtoa. En yleensä pidä keltaisista vaatteista eikä kotonani ole juuri koskaan keltaista mutta nyt siis okran keltaista tai siihen viittaavaa. Ja Stockmannin #Casa Stockmann sarjan tyynynpäälliset kolahtivat. Samettinen pinta ja miellyttävän pyöreä sävy ja kaksi tyynynpäällistä lähti kotiin. 

Mietin hetken kovastikin, että pitääkö näiden seuraksi hankkia vielä muitakin värejä ja kuljeskelin kaupoissa insipiraatiota etsien. Ihanan ystäväni kanssa vaihdeltiin kuvaviestejäkin ja mielipiteitä minkävärinen olisi hyvä kaveri näille oranssinkeltaisille tyynyille. Petrolin tai musteen sininen olisi ollut hyvä ja pari hyvää vaihtoehtoa löysinkin. Yksivärisiä ja jopa Pentikiltä yksi ihana orkideakuvioinen oli ehdokkaana mutta sitten päätin, että tämä saa riittää. Ehkä sen Pentikin silkkisen orkideatyynyn hankin vielä tuohon nojatuoliin mutta eiköhän yksinkertainen ole kaunista tässäkin tapauksessa? Pidän näistä väripilkuista kovasti. Eikä hintakaan päätä huimannut: vain 17,90 euroa kpl. Ei paha. Tyynynpäällistä vaihtamalla saa äkkiä ja helposti uutta ilmettä.

Turun ihanasta sisustuskaupasta Stellina löysin muutamia ihanuuksia. Kaupasta enemmän erikseen mutta nyt eteisen asetelmasta muutama kuva. Stellinasta löysin ihanan metallin sävyisen sydänrasian päivittäin käyttämilleni koruille. Samalla tarjottimella palaa yleensä kynttilä. Yksinkertaista ja kaunista.

Pieniä hyvän mielen juttuja. Ihanaa sunnuntaita

Puolimaraton valmistautumista

Pitkän tauon jälkeen kuulumisia näin helatorstain iloksi.  Allergialääke Telfast toimii kuin unelma, eikä enää väsytä koko ajan.  Itseäni huvittaa kohtuullisessa määrin se tosiasia, että olen enemmän ja vähemmän kärsinyt koivuallergiasta tai vastaavasta aina näin loppukeväästä noin kymmenen vuoden ajan ja joka kevät asia tulee itselleni kuitenkin yllätyksenä. Joka vuosi. Ajattelin puolitosissani nyt kirjoittaa itselleni muistilapun ensi kevääksi, että muista olevasi allerginen: älä turhaan kärsi tolkuttomasta väsymyksestä vaan osta lääke ajoissa.

Tänään nukutti makeasti pitkään. Heräsin vasta yhdeksän maissa ja pyöräytin sauvasekottimella pirtelön. Olin juuri 9 päivän keventävällä kuurilla ja sainkin muutaman keväällä tulleen ylimääräisen kilon pois. Inhotti juosta lenkkejä kun tunsi ne ylimääräiset kilot itsessään. Nyt sitä ongelmaa ei enää ole. Kesällä voisi puristaa vielä muutaman kilon lisää. Nyt kuitenkin pitää vähän tankata ylihuomista HCR:ää varten. Ei mitään täytekakun syömistä vaan vähän lisää proteiinia ja hiilihydraattia. Ja tänä vuonna otan vähän lisäsuolaa mukaan: vuosi sitten jalat muuttuivat 15 km kohdalla tunnottomiksi tönköiksi ja loput 6km oli aika tuskaa. Joku ystävällinen katsoja kannusti 19km kohdalla että jaksaa, jaksaa...vastasin uupuneesti hänelle, että ei kuule yhtään jaksa mutta maaliin asti mennään jollain tavalla.  Toivottavasti tänä vuonna kulkisi paremmin.

Oikea nilkka oireillee vähän ja mietinkin että pitäisikö teipata jotenkin ettei kipeydy ihan tolkuttomasti ja menee puoli kesää toipuessa...huominen pv aikaa miettiä. Näillä mennään. Tänään viimeinen lyhyt hölkkä ja huomenna enää venytellään. Näillä mennään. Tavoite olisi puristaa 10min viime vuotisesta ajasta pois mutta mittailin juuri edellisellä kunnon lenkillä, että vauhtia ei valitettavasti ole tullut vuodessa lisää. PItää panostaa tosissaan siihen tämän jälkeen.

Tänään hain parvekkelle lisää kukkia. Vähän riskibisnestä jos öisin iskee pakkaselle, mutta toivotaan parasta että ei enää laskisi yölämpötilat niin alas. 

Mummon rakastamia pelargonioita. Perinteisen punaisia pelargonioita on ollut vuosikymmeniä mummolan terassilla. Hyviä muistoja. Viime kesän pelargoniat kukkivatkin melkein jouluun asti!

Lisäksi ihana sinisarja ja yrttejä. Viime kesänä jo kasvatin perusyrtit parvekkeella ja olikin kiva käydä ottamassa salaattiin aineksia omasta "kotipuutarhasta". 

Mukavaa helatorstaita. Kohta päästään jännittämään Suomen peliä

Vee Speers untitled juliste 2007

Taannoisella Tukholman reissulla kävimme Fotografiska museetissa kuten mainitsin aiemmin. Museon shopissa oli myytävänä aiemmin näyttelyissä olleista teoksista otettuja julisteita ja minua kosketti erityisesti tämä Vee Speersin täysin hymytön ja totinen musta-asuinen pieni tyttö, jolle on puettu mustat siivet.

Tytön katse on täysin tutkimaton ja äärimmäisen vakava. Tuijotan tyttöä nyt päivittäin keittiössä istuessani ja mietin mitä ihmettä pienen tytön päässä on liikkunut kuvaa otettaessa. Miksi tyttö on noin vakava? Mustat siivet tuovat kuvaan jotain oudon pahaenteistä ja kuitenkaan en tunne että tyttöä olisi satutettu tms.

Kyseessähän on kuvalavastus mutta siltikin se koskettaa. Rakastan tuota kuvaa.

Hyvää sunnuntaita. Aikaa itsestään huolehtimiselle: ehkä juoksulenkille ja lihastreeniä ja ajatusten päivittämistä.

Kukat tekevät joulun

Kukat todellakin tekevät joulun-ainakin minun jouluni.  Olen vuosia ja vuosia tehnyt itse oman ison kukka-asetelman. Joka vuosi hieman erilaisen mutta joka vuosi siitä alkaa varsinainen jouluaika.

Ostin kauan sitten esikoisen syntymän jälkeisenä jouluna paikallisesta kukkakaupasta kauniin ison asetelman, ja aluksi yritin jäljitellä sitä, kunnes luovuin jäljittelemisestä ja aloin tehdä asetelmia fiiliksen mukaan.

Viime vuosina olen tehnyt pääsääntöisesti asetelmia,joiden pääväri on ollut valkoinen. Ja sen lisäksi paljon vihreää. Viime vuonna jouduin vaihtamaan jopa osan kasveista ennen joulua, koska osa yksinkertaisesti vain kupsahti kesken kaiken. Mikä pettymys.  Tänä jouluna toteutin osittain itse asiassa viime joulun toiveeni eli orkidea-asetelman. Tämäkin asetelma syntyi viime kädessä vasta puutarhalla tepastellessani: katselin mitä kasveja oli tarjolla ja myös vähän katselin mitä ammatti-ihmiset olivat saaneet aikaan, ja tein lopullisen päätöksen vasta puutarhassa.

Yllättävää muuten oli miten paljon oli nimenomaan valmiita asetelmia, ja etenkin miten paljon niissä oli ylimääräistä hörhellystä. Itse en sellaista kaipaa ja vähän yllätyin miten vähän oli luonnollisempia asetelmia. Lisäksi yllättävää oli, ettei kaikkia valmiissa asetelmissa olevia kasveja ollut lainkaan saatavissa sellaisenaan, vaan ainoastaan asetelmissa. Lisäksi olisi ollut mukavaa saada esim mehikasvi ilman glitteriä... mutta en valita, valikoima oli tästäkin huolimatta laaja ja sain mitä halusin. Tai ehkä halusin mitä sain...

Jouluun ehdottomasti siis kuuluvat kukat, ja niitä saa olla vähän joka pöydällä. Ei liioitellusti mutta useampi pienempi asetelma ison lisäksi. 

Ribbonwick Tea Blossom tuoksukynttilä

Tuoksukynttilät jakavat mielipiteitä. Yleensä niin, että miehet lähes ykskantaan inhoavat sitä, että kodissa tuoksuisi hyvältä ja naiset pitävät, koska silloin kotona tuoksuu hyvältä. Niin yksinkertainen analyysi. 

Monissa tuoksukynttilöissä on kyllä melko voimakas tuoksu ja itselleni aiheuttavat herkästi vähintään pänsärkyä, ja joskus myös migreeniä. Samoin kuin kovin voimakkaat huonetuoksut. Pitää siis valita heikosti tuoksuvia tuoksukynttilöitä, jotta saa kotiin mukavan tuoksun sen sijaan, että kotona tuoksuisi jokin sinne kuulumaton.

Viime viikolla sain päähäni jälleen lähteä etsimään uutta tuoksukynttilää. Voi yhdistää samalla kärpäseniskulla kynttilät pimeneviin syysiltoihin ja niistä lähtevän mukavan tuoksun. Löysinkin sitten miellyttävän pehmeän tuoksun Tea Blossom mutta kylläpäs oli isolla kynttilällä hintaakin: ovh huiteli jo yli 30€. Onneksi kanta-asiakaskortilla sai siitä hitusen pois, niin johan oli melkein kuin ilmainen, ja raaskin ostaa kotiin yhden.

Ko. yritys olikin täysin tuntematon ja sitä googlatessani löysin hauskan näköisiä tuotteita, jopa autotuoksuja...hmm.  TÄÄLTÄ

Kynttilän sydän on erikoinen ja tuli palaa siinä kauniin tasaisesti, ikään kuin leikkien kynttilävahan päällä. Hauskaa katseltavaa. Sitä katsellessaan voi vaipua kevyesti omiin ajatuksiinsa. Mitähän tuosta lasiastiasta keksisi kun kynttilä on lopulta palanut loppuun? Toivottavasti kuitenkin kestäisi mahdollisimman pitkään.  Kiva uutuus. Suosittelen. Aika hauska esim lahjaviemisiksi kun kylään menee.

DeLonghi 820B espressokeitin

Tässä arjen ekslusiivinen ylellisyysesineeni kotona: DeLonghi 820B espressokeitin. Keittää erinomaisen hyvää espressoa. Hyvä,laadukas crema itse espresson pinnalle. Lämpenee kylmästä keittovalmiuteen näppituntumalla alle minuuttiin. Kahvi on helppo tampata keittimen mukana tulevalla muovisella annostelija/tampperilla, vaikka tosi hifistelijä tietysti olisi saman tien hankkinut oikean metallisen tampperin...kaikki aikanaan. 

Toki itsekin joudun myöntämään, että eri kahvilaadut vaativat parempaa tamppaamista jotta kuuma vesi jaksaa tiputtaa riittävällä paineella kahvin läpi kuppiin. Seuraavana siis ainakin tampperi hankintalistalle. Lisäksi kaihoan kahvimyllyä. Olisi ihanaa jauhaa ihan itse tuore kahvi kahvipavuista lähtien. Vatvoin pitkään sähkötoimisen kahvimyllyn ja käsin veivattavan perinteikkään kahvimyllyn välillä ja päädyin Zassenhausenin myllyyn. Sekin on tosin vielä hankintalistalla, mutta ehtiihän tässä.

Takaisin itse espressokeittimeen.. tein hankintapäätöksen loppujen lopuksi aika nopeasti enkä ehtinyt tilata verkosta vaan hain ihan läheisestä isosta tavaratalosta. Maksoin ehkä jokusen euron enemmän kuin mitä muutaman viikon toimitusajalla olisin maksanut verkkotilauksena mutta enpä katunut jälkikäteen. Sattuipa näet niin, että kyseisessä keittimessä virtanäppäin toimi ihan omin päin ja itsekseen. Tämä italialainen uppiniskaisuus minua suuresti ärsytti ja kävinkin em tavaratalossa asiasta reklamoimassa. Suhtautuivat reklamaatiooni hyvin asiallisesti sinänsä ja neuvoivat viemään keittiön omaan yhteistyökorjaamoonsa. Siitäpä sitten keitin takaisin pakkaukseensa ja ajamaan toiselle puolelle kaupunkia.

Keitin olikin ko korjaamossa hartaasti ja pitkään. Muistaakseni viisi viikkoa, kunnes italialainen tehdas sai kaivatun osan toimitetuksi Suomeen asti. Keitin takaisin omalle paikalleen keittiöön vain havaitakseni, että sama vika oli edelleen olemassa. Jälleen kerran keitin kainaloon ja nyt tällä kertaa takaisin itse tavarataloon. Vaihtoivat koko keittimen uuteen vastaavaan ja onnellisena palasin jälleen kerran keitinlaatikko kainalossa kotiin. Uusi kiiltävä keitin omalle paikalleen pöydälle. Ja arvatkaa onko tässäkin sama vika? No on tietysti. Virtanäppäintä painamalla virta menee päälle ja sitä uudelleen painamalla se menee pois, vaan ei voi tietää milloin se menee omin päin uudelleen päälle. Eihän tämä periaatteessa ole iso ongelma, paitsi että menee turhaan sähköä kun se pitää tiettyä peruslämpötilaa kaiken aikaa päällä virran ollessa päällä, ja siis kuumentaa keitintä koko ajan. Ei ole iso ongelma senkään vuoksi, että laitteesta saa kaiken virran pois takakytkimestä hyvin yksinkertaisella ranneliikkeellä. Ihan piskuinen ärsytys siis vain siitä, ettei se edessä oleva kytkin välttämättä tottele käyttäjänsä käskyjä.

Muuten keitin toimii loistavasti. Hinta ei ole päätähuomaava vaan muutamalla satasella pääsee tämän ihanuuden omistajaksi. Toki onhan tämä täysin tarpeeton hyödyke sinänsä ja senkin rahan voisi kevyesti säästää mutta olin valmis maksamaan siitä ylellisyydestä, että saan aamulla nauttia hyvää ja laadukasta kahvia kotonani. Pidemmän päälle tulee helposti rahat säästetyksi takaisin kun ei enää kaihoa samalla tavalla erikoiskahveja kahvilasta. Ja kotona keitetty kahvi on taatusti kevyempi vaihtoehto.

Maidonvaahdotin toimii mainiosti. Olen hankkinut pienen yhden annoksen vaahdotinmaitokannun ja toisen vähän isomman jos pitää vaahdottaa isommalle porukalle samalla. Vaahdottaminen on helppoa ja nopeaa. Tunnen itseni likipitäen ammattilaisbaristaksi...no en, mutta olisi kiva oppia joitakin kikkoja, erityisesti miten maitovaahtoon saa kuvioita. Senkin ehtii vielä. Maitona suosittelen Valion kahvimaitoa, joka vaahtoaa täydellisen ihanasti ja helposti. Kahvinautintoon ei käy rasvattomat maidot vaan kunnon kahvi vaatii kunnon maidon.

Keitin on helppo pitää toimintakunnossa, eikä se vaadi ihmeellisiä toimenpiteitä. Toki maidonvaahdottimen suuttimet pitää huuhdella joka käytön jälkeen, jotta maito ei jumiudu suuttimiin. Sekään ei erityisen iso homma, kun siihen tottuu. Suositeltavaa tehdä perusteellisempi puhdistus tiettyjen käyttökertojen jälkeen.

Viimeisimpänä viimeisin kahvilöytöni Cafetorian Espresso Amigo, jossa on mieletön yhdistelmä Hondurasin ja Ethiopian kahvipapuja. Maussa voi etiketin mukaan aistia mm suklaan ja vviinirypäleen aromeja.

Suositellaan maitokahveihin, mihin voin yhtyä. Kahvin oma makeus tulee mainiosti läpi. Täydellinen makunautinto. Love it

Banaanikärpästen tuho

Banaanikärpäset saa muuten niin järkevän ihmisen aivan tärviölle. Suunnattoman ärsyttävää, kun keittiössä lentelee vaaleanruskeita pieniä siivekkäitä ja tuntuu, että ne vaan tulevat jostain ja viipyvät juuri niin kauan kuin niitä huvittaa.

Selkein tapa päästä niistä eroon olisi tietysti se, että pöydillä ei olisi mitään hedelmiä tms. Jos kuitenkin hedelmät eivät esim mahdu jääkaappiin, on niitä pakko säilyttää pöydällä. Lisäksi ainakin omasta mielestäni jääkylmä omena on kammottava syödä..

Roska-astioissa ei saisi olla mitään. Juu, ei tietenkään. Suora jäteputki sitten vaan keittiöstä ulkoroska-astiaan. Vaikka veisi roskat päivittäin ulos, houkuttaa astia jo noita superärsyttäviä banaanikärpäsiä. Jotain pitää siis keksiä. Tässäkin kodissa on kokeiltu ties mitä banaanikärpäspyydyksiä mutta nyt tärppäsi! Jiihaa ja hellät tunteet. Kuolema banaanikärpäsille.

Luin jostain nettilehdestä, että viinietikka ja astianpesuaine toimivat. Ja pakkohan sitä oli kokeilla, kun hermo menee noihin pikkutyyppeihin. Pahimmillaanhan sen lisäksi, että pelkästään niiden lentely ottaa hermoon, ne kakkivat valkoisen katon läikikkääksi, samoin keittiön ovet yms. Onko ärsyttävämpää?

Eli balsamiviinietikkaa loraus astian pohjalle, sitten vähän astianpesuainetta, jotta se rikkoo etikan pintajännityksen ja kärpäset pääsevät hukkumaan. Astian päälle kelmua, johon pitää pistellä pieniä reikiä, joista pikkupirulaiset pääsevät sisään hukkumisastiaan, mutta niin pieniä, etteivät enää pääse takaisin. Ja TOIMII! Yhden vuorokauden saldo on jo ainakin 20 hukkunutta.. Loput luulevat olevansa älykkäämpiä mutta eiköhän nekin pian löydy samaisesta astiasta.

Laitoin myrkkyliemeni Villeroy&Bochin kauniisen pieneen lasiastiaan, koska eihän myrkynkeittäjättären ansan tarvitse ruma olla. Täytyyhän sitä katsella keittiössään kaiken aikaa.

Method puhdistusainesarja

Method puhdistusaineet valmistetaan Belgiassa 100% luonollisista ja eettisistä aineista, ja ne pakataan kierrätettyihin ja kierrätettäviin pulloihin. Tutustuin näihin puhdistusaineisiin luettuani Muoti mielessä blogia, jossa Anne oli kokeillut ko aineita.

Hankin ensin meille kylpyhuoneen puhdistusaineen, ja ihastuin erityisesti ihanaan eukalyptuksen tuoksuun, joka puhdistusaineesta jää ko tilaan. Aine on riittävän tehokasta, ja puhdistankin ko aineella niin lavuaarin kuin wc pytyn ja tarvittaessa myös kaakelilattian ja seinät. Raudan aiheuttamiin punaisin jäämiin ko tuote ei suihkuttamalla ainakaan valitettavasti tehoa, vaan ne joudun edelleen puhdistamaan joko hammasharjalla tai sitä varten erikseen muotoillulla harjalla. Kotipaikkakunnallani vesi tulee edelleen lähteestä eikä samanlaista raudan aiheuttamaa ongelmaa ole olemassakaan mutta ainakin täällä Helsingissä laattojen saumat ja laatat näyttävät ruostuneilta hyvin nopeasti ja vaativat jatkuvaa puhdistamista. Inhottavaa hommaa.

Yleispuhdistusaine tuoksuu ihanalta greipiltä ja tekee siistiä jälkeä. Lisäksi tuotteet ovat hyvin riittoisia. 

Lasinpuhdistuaine toimii myös, joskin olen viime aikoina siirtynyt pesemään ikkunat astianpesuaineella. Tiesittekö muuten pienen kikan, jolla ikkunoihin ei tule ärsyttäviä raitoja? Pesuveteen voi lisätä hyppysellisen etikkaa, eikä raitoja enää tule. Edellyttäen tietysti että käyttämäsi välineet muuten ovat siistit ja ehjät. Esim risalla kuivaimella on turha odottaa kunnon jälkeä.

Ko sarjassa näyttäisi olevan tarjolla myös aineet perinteiseen astianpesuun, lattioille jne. Suosittelen. Turha käyttää muita kuin luonnollisia aineita kodin puhdistukseenkaan ja altistaa itseään samalla yllättävillekin seuraamuksille. Olen kirjoittanut aiemmin kemikaalien mahdollisista vaikutuksista meihin, ja koen olevani sen verran vastuussa esimerkiksi omien lasteni kehityksestä, että pyrin välttämään täysin turhia seuraamuksia heidän hyvinvointiinsa. Mainitsen myös, että kerroin maaliskuussa jättäneeni vaaralliset muovit ruoanlaitossa, lisänneeni vitamiinien ja hivenaineiden käyttöä, jättäneeni turhat kemikaalit lääkkeiden muodossa. Yhtäkään migreeniä ei ole sen jälkeen ollut. Ei yhtäkään. Ja se on ennätys jos mikä. "Normitilanteessa" minulla olisi ollut kuukausittain 1-2 migreeniä, joiden kesto olisi vaihdellut viikosta kolmeen. Ja nyt ei mitään, nada. Vaikka elämässä on ollut stressitekijöitä. Nämä superhelteet ovat houkutelleet alustavaa jyskytystä päähän. Erityisesti painostava tuleva ukkosrintama ei tee hyvää mutta siltikään ei migreeniä. Toki pitää kuunnella itseään, käyttää hattua tai muuta päähinettä, ja levätä varjossa, kun alkaa tuntua pahalta. Eikä pidä repiä pitkää juoksulenkkiä 30 asteen helteissä jos tuntuu päässä pahalta. (Kerran kokeiltuani ja löydettyäni itseni ensiavusta aivoinfarktiepäilynä en leiki enää kohtalolla). Pitkän intron jälkeen totean siis vain, että jos voin välttää turhia keinotekoisia kemikaaleja, vältän.

Method tuotteilla kodin siistiminenkin tuntuu...jos ei nyt ihan juhlalta, niin ainakin mukavammalta.

Keittiön ilmeen piristys

Joskus ei erityisesti edes suunnittele tekevänsä kotona mitään muutosta, mutta "things just happen". Olin toki miettinyt, että pienessä keittiössämme ollut pieni ryijymatto ei ehkä ollut kovin käytännöllinen siihen tilaan, ja samalla unelmoinut ehkä Pappelinan pienestä matosta keittiöön. Toisaalta keittiössä jo kaksi vuotta hyvin palvellut ryijymatto oli tosi mukava jalan alla ja matto periaatteessa toimi ko tehtävässään.

Olin kuitenkin Kodin ykkösessä etsimässä kehyksiä uusille kuville, jotka taas olin hankkinut Ateneumin Tove Jansson 100v näyttelystä, ja samalla reissulla löysin alenurkasta kivan muovisen tähtimaton 15 eurolla! Ei ole yhtä laadukas kuin esim juuri mainitsemani Pappelina, mutta välttää keittiöön. Reunojen huolittelusta tai pikemmin sen puutteesta huomaa laadun merkityksen mutta ainakaan juuri nyt minua ei haittaa. Ryijymatto taasen pääsi mainioon käyttöön makuuhuoneeseen: on ihanaa astua aamulla ensi askeleensa pehmeällä matolla. Juuri passeli sinne. Sivumennen sanoen mietin muuten makuuhuonetta nyt katsellessani, että mikähän siinäkin on, että pieni matto lattialla sai aikaan sen, että huone tuntuu itse asiassa avarammalta nyt?

Ateneumista hankitut pienet julisteet saivat mustat kehykset, koska tuntui, että kovin valkoinen kotimme kaipasi vähän särmää. Etenkin syksyä ja talvea vasten, ja hyvinpä nuo mustat kehykset sopivat julisteisiin ja julisteet kehysteineen nyt keittiön seinälle valkoisen puusohvan ylle. Toisessa kuvassa on Muumilaakson kartta ja toisessa perusväreissä Muumilaakson väkeä. Ihastuin näyttelyssä uudelleen Tove Janssonin kynänjälkeen: miten kenelläkään voi olla taito käyttää kynää sillä tavalla? Ja sellainen mielikuvitus? Tuijotin Tove Janssonin profiiliakin näyttelyssä tovin ja pähkäilin, että kuka minun tulee hänestä mieleeni, kunnes muistin, että eräs sukulaiseni muistuttaa kovin paljon Tove Janssonia niin ulkomuodoltaan kuin itse asiassa vähän luonteeltaankin. Meillä kaikilla tuntuu olevan kaksoisolentoja, oletteko huomanneet? Onneksi ainakin omat kaksoisolentoni tuntuvat elävän melko normaalia elämää, toinen ainakin jossain pohjoisessa, enkä siis saa kummeksuvia katseita tai kysymyksiä, että mitäs on tullut tehtyä...

Ateneumissa oli näytteillä Tove Janssonin laajaa tuotantoa luomiskauden alkuvaiheilta sen loppuvaiheisiin saakka. Muumien lisäksi näytteillä oli maalauksia ja Janssonin graafikkopuolison Tuulikki Pietilän ihania installaatioita Muumilaakson elämästä. Täydellisen ihastuttavia still "kuvia" Muumilaakson hetkistä. Suosittelen menemään jo pelkästään niiden vuoksi. Näyttelyn esittelytekstin mukaan Jansson ei pitänyt abstraktismista, ja oli esimerkiksi nimennyt yhden ko kauden meriaiheisen maalauksen "Abstrakti meri". Kapina se on pienikin kapina. Lisäksi sota-aika oli selkeästi vaikuttanut Janssonin tuotantoon, mistä esimerkkinä oli lukuisia lehtikuvituksia, joissa irvailtiin Adolfille.

Kadehdin mm niitä ihmisiä, jotka ovat aikanaan saaneet kirjeitä Tove Janssonilta, koska Jansson oli kuvittanut kirjeitäänkin ihanilla kuvilla. Eräässäkin kirjeessä oli terveiset Tovelta ja Tuulikilta ja siinähän seisoi Vilijonkka ja Tuutikki..

Suosittelen näyttelyä lämpimästi