Onni asuu meissä itsessämme

Onni on meissä itsessämme. Ja meillä on jopa velvollisuus olla onnellisia. Riippumatta siitä, mitä kauheuksia maailmalla tapahtuu tai onko lähellämme surua tai epäonnea. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että emme olisi empaattisia tai ettemme voisi tehdä jotain läheisemme tilanteelle tai kauempana hädässä olevien auttamiseksi. 

Reino Nordin totesi viimeisimmässä Enbuske, Veitola ja Salminen livelähetyksessä juuri noin, että budhalaiseen elämänfilosofiaan perustuen hän ajattelee, että meillä on oikeus ja velvollisuuskin olla onnellisia. Ettei meidän tarvitse ainakaan olla onnettomia vaikka muualla koettaisiin suurtakin hätää. Älyttömän lohdullinen ajatus. Itsekin olen jopa täällä blogissani pohtinut mm sitä onko minulla oikeus pohtia tavallaan pikkujuttuja omassa elämässäni ja surra pienempiä murheitani, jos lähelläni on suurempaa murhetta. Kumpi on suurempi murhe: minun eroni vaiko läheiselläni ollut vakava sairaus? Onko minulla oikeus itkuuni, kun läheiseni valvoo öitään peläten pahinta? Tai onko minulla oikeus olla onnellinen, jos paras ystäväni itkee päättynyttä suhdettaan? Kyllä on. Se ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin meillä on oikeus omaan onnellisuuteemme. Samoin jos itse olen maassa mutta ystäväni onnellinen, iloitsen hänen puolestaan vaikka hampaat irvessä. Sen mitä voin.

Pikaisen kartauksen perusteellakaan en ihan saanut kiinni Nordinin viittauksesta budhalaisuuteen, koska budhalaisuus korostaa nimenomaan lähtökohtaisesti, että elämä on kärsimystä. Toisaalta kärsimyksestä voi vapautua valaistumisen perusteella. Itse haluaisin kyllä ajatella ja perustaa oman elämäni sille ajatukselle, että elämä on sarja pieniä onnen hetkiä ja välillä onnekkaille tulee suurempia onnen hetkiä. Niitäkin pitää tavoitella, eikä vain odotella kotona sohvalla istuen, että onni istahtaa odottamatta olkapäälle. Ja onni pitää myäs uskaltaa vastaanottaa. Ei se soita ovikelloa lappu kaulassa, että terve minä olen sinun suuri onnesi, että tässä minä olen. Meidän jokaisen pitää ymmärtää tarttua onnen hetkiin ja onneen. Uskaltaa elää ja kokea, vaikka välillä sattuisi. Toki jos on tyytyväinen tasaiseen muuttumattomaan käyrään, niin ei se minulta pois ole, jos tyytyy siihen. Mutta itse haluan elää ja tuntea. Siihen ei tarvita eurojackpotvoittoa eikä valtavasti maallista materiaa. 

Juuri tänään onni on auringonpaiste ja onnelliset lapset. Hyvää ruokaa ja pyörän esille ottaminen. Uskallus kohdata elämä juuri sellaisenaan kuin se eteen avautuu. Normaalia pelkoa kuolevaisuudesta ja turhamaisiakin juttuja mutta elämä sellaisenaan on hyvä juttu.

Nelikymppisenä elämä on aika mainiota. Ihanaa viikonloppua ystävät.

Hyvää pääsiäistä

Aurinko paistaa taas muutaman sumuisemman päivän jälkeen. Niinhän se menee yleensä elämässäkin. Välillä on takkuisempaa ja sitten tulee niitä parempiakin päiviä. Pitää vaan muistaa nauttia auringosta silloin, kun se paistaa. Osata ottaa onni arjessa, kun sitä on tarjolla.

Pääsiäisessä kiteytyy elämää muutenkin: viimeinen ateria ja Judas Iskarioksen petos. Suuri lamaannus ja suru ja pitkäperjantain tyhjä mustuus. Ja kuitenkin lopulta pääsiäissunnuntain ilo ja riemu. Sateen jälkeen yleensä paistaa aurinko, mutta sitä ei vaan itse yleensä muista. Onneksi on ystävät ja läheiset, jotka muistuttavat ja pitävät pään vedenpinnan yläpuolella. Ystävistäni jaksan olla kiitollinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Niinhän se menee. Vuoroin vieraissa. (Keksisinköhän vielä jonkun aforismin.)

Nautitaan pitkistä pyhistä ja lisääntyvästä valosta. Kelloja siirreltiin taas. Miten vanha ja turha tapa sekin on. Miksei sitä voida vaan poistaa? 

Nautitaan hyvästä ruoasta ja ihanasta ulkoiluilmasta. 

Helsingin talvipuutarhassa on pääsiäisenä esillä narsisseja ja pääsiäisasetelmia. Se on niin kaunis rakennus itsessään, että suosittelen piipahtamaan. Omiakin eväitä voi nauttia pöytien ja tuolien äärellä. Ihana valo ja ihana tunnelma. Tiesittekö muuten, että lammessa ui koikarppeja, joiden elinikä voi olla sama kuin ihmisellä? Minä en tiennyt. Kultakalakin voi elää 45 vuotiaaksi. Kala?

Ulysses - Lord Tennyson

I am a part of all that I have met;

Yet all experience is an arch wherethro'

Gleams that untravell'd world whose margin fades

For ever and forever when I move.

How dull it is to pause, to make an end,

To rust unburnish'd, not to shine in use!

As tho' to breathe were life! Life piled on life

Were all too little, and of one to me

Little remains: but every hour is saved

From that eternal silence, something more,

A bringer of new things; and vile it were

For some three suns to store and hoard myself,

And this gray spirit yearning in desire

To follow knowledge like a sinking star,

Beyond the utmost bound of human thought.

- Tennyson

All time favourite runoni. Rakastan tuota. Se on osa pidemmästä Ulysses runosta. "I am a part of all that I have met." Sitähän tämä elämä on. Kaikki se, minkä elämme, on osa meitä ja muovaa meitä. Taitoa on ottaa kaikesta koetusta opiksi ja mennä eteenpäin. Huonotkin kokemukset muovaavat meitä mutta ne eivät välttämättä ole pahasta. Elämä on ylä- ja alamäkiä mutta pitää katsoa kokemusten läpi eteenpäin.

Lottounelmia ja Melody Gardot

Ihana vapaa viikonloppu. Delonghin espressomachina keitti loistavan latten, jota siemaillessani kuuntelen ihanaa Melody Gardot´ia. Jumalainen ääni ja ihana jazzahtava musiikki. Juuri tällaista musiikkia voisin soittaa omassa kahvilassani, jos voittaisin lotossa. Kaipaan Helsinkiin sellaista tyylikästä kahvilaa, jossa voisi viettää aikaa. Tilata lasillisen laadukasta viiniä, vähän syötävää ja seurustella ystävien kanssa tai lukea yksin hyvää kirjaa ja kuunnella hyvää musiikkia. Parhaimpina iltoina livenä. Juuri sellaista tyylikästä taustalla soljuvaa musiikkia, joka ei estäisi keskustelua, mutta jota voisi myös vain pysähtyä kuuntelemaan ja fiilistelemään.

Iso musta flyygeli pienellä korokkeella ja palmuja ja laulaja olisi pukeutunut valkoiseen Hollywoodunelmaan. Parhaimmissa unelmmissani laulan itse. Ei se vaatisi kuin laulutunteja ja äänihuulten jumppaamista uudelleen kuntoon. Näin ainakin haluan uskoa, että vielä minulla on mahdollisuus siihen. Mikä muu sen estäisikään tällä hetkellä kuin ajan puute ja sekin on loppujen lopuksi tekosyy. Kalenteria pystyy aina rukkaamaan halutessaan.

Kahvilaunelmani sen sijaan voi olla kiinni ihan nykyisestä lainsäädännöstä. Olen ihmetellyt viimeiset 20 vuotta miksei Suomessa kahvilat ole avoinna myöhään yöhön kuten Keski-Euroopassa. Useimmiten minulle tarjotaan selitykseksi, ettei täällä kukaan mene kahviloihin vaan baareihin. No ei kai voikaan mennä, kun kahvila sulkee ovensa jo alkuillasta. Kauan sitten nuorena tyttönä vierailin mm Zurichissä silloisen kirjeenvaihtotoverini luona ja oli mieletöntä istua vielä yhdeltä yöllä siistissä ja tyylikkäässä kahvilassa ja tilata viinilasillinen. Ihmiset keskustelivat sivistyneesti ja nauttivat illasta ja toistensa seurasta.

Siinä kahvilassa olisi tarjolla raakakakkuja, salaatteja ja mielettömiä suolaisia piirakoita. Hyvää viiniä, maan parasta kahvia ja aitoa teetä. Ja sitä musiikkia. Se olisi minun unelmani. Jos siis voittaisin lotossa. En tiedä vielä mitä tehdä tuolle unelmaani hankaloittavalle laille...

Unelmissani toteuttaisin myös nykyistä ammattiani. Mutta miten sen yhdistäisin tuohon kahvilaunelmaan, on myös auki. Onneksi tätä dilemmaa ei tarvitse ratkaista ennen kuin se lottovoitto kilahtaa. Mietin sitä sitten tarkemmin.

Oletteko koskaan riidelleet puolison kanssa miten lottovoitto käytettäisiin? Minä olen. Suutuin jopa tulisesti, kun muu perheeni päätti jäädä asumaan nykyiseen kaupunginosaamme jos siis voittaisimme lotossa. Loukkaannuin verisesti ja poistuin paikalta saatesanoilla, että itsepähän kohtalonne valitsitte, että minä kyllä muutan meren rannalle. Taisipa muutama kyynelkin valua poskelle. Hetken kuluttua alkoi naurattaa vähän, että onkohan tässä riidassa mitään mieltä, kun koko lottovoitto on aika hypoteettinen. Mutta jos ei lottoa, ei ainakaan voita, joten jatkan lottoamista ja unelmointia. Silloin tällöin unelmoin myytävänä olevista asunnoista, että jos voitan tällä viikolla, ostaisinko tämän vaiko tuon.

Sitä lottovoittoa odotellessa nautin lauantaiaamun joutilaisuudesta ja Melody Gardot´sta. Hyvää viikonloppua. Mitä teillä on suunnitelmissa?

Monta syytä olla onnellinen

Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että nelikymppiseksi tuleminen on melko raastavaa. Sitä alkaa pohtia elämän tarkoitusta ja sitä, että onko sitä juuri nyt puolessa välissä omaa elämäänsä. Että onko tämä tätä loppuelämän vai tuoko elämä vielä jotain suurta tullessaan? Viisikymppisenä tuskin ajattelee enää olevansa puolessa välissä ellei ole tosi pitkäikäistä sukua.

Nelikymppisenä moni on perustanut perheen, ostanut kodin, matkustanut, harrastanut, ehtinyt erotakin. Onko kaikki jo koettu ja nähty? Työelämääkin nähty jo kaksikymmentä vuotta ja edetty uralla. Tuoko työelämä mitään uutta enää vai pitääkö vaihtaa kokonaan ammattia? Opiskelisiko lisää vai jotain ihan muuta? Opettelisiko ihan uuden kielen?

Yhtäkkiä kun lapset ovat kasvaneet, huomaa, että omaa aikaa alkaakin olla taas mukavasti ja voi kehittää itseään. Tai, vaikkei olisi lainkaan tuottava, voi vaikka lukea sielunsa kyllyydestä ja nauttia omasta ajastaan.

Elämäänsä voi olla varsin tyytyväinen, jos laskut tulee maksetuksi ajallaan. Se riittää ja silloin on jo varsin onnistunut hommassaan. Jos sitten saa vaikka viisikymmentäkin euroa kuukausittain säästöön, on jo hyvällä tiellä. 

Pitkästä aikaa leikin itse rahastolaskurilla ja kokeilin erilaisilla kuukausittaisilla säästösummilla ja erilaisilla säästöajoilla minkälaisia summia laskennallisella tuotolla saisinkaan säästöön. Kokeilin juuri esimerkiksi Aktian laskuria ja 50€ kuukausisäästöllä osakerahastoon 6% tuotto-odotuksella 35 vuoden ajan saa pääomaa säästöön 21 000 euroa ja sille 48 000 euroa tuottoa eli yhteensä 69 000 euroa. Ei hullumpaa. Täytyy toki muistaa että kyse on ennusteesta ja että 35 vuotta on erittäin pitkä aika. Melkein yhtä paljon kuin mitä tähän asti on elämää takana. Mutta 50 euroa kuussa ei toisaalta ole mitenkään erityisen haastava suoritus. Edellyttäen, ettei joudu elämään aivan kädestä suuhun. 

Palataan kuitenkin siihen onnen lähteeseen, että jos kykenee maksamaan laskut ajallaan, voi jo olla itseensä varsin tyytyväinen. On ollut järkevä ja sen verran suunnitelmallinen, että tietää paljonko ansaitsee ja paljonko voi rahaa käyttää. 

Jos on ystäviä, on jo tuplaonnellinen. Ystävä on sellainen, jolle uskaltaa näyttää myös huonot päivänsä. Uskaltaa olla täysin rehellinen pelkäämättä, että toinen pahoittaa mielensä. Ystävä ymmärtää myös, jos et ole aina tavoitettavissa tai jos tulee taukoja yhteydenpitoon. Ystävä rakastaa sinua sellaisena kuin olet, vaikka tietää sinusta kaiken.  Ystävälle voit kertoa nekin puolet elämästäsi, jotka eivät varsinaisesti olisi cv:n parasta antia. Ja mikä parasta, ystävä kannattelee päätäsi pinnan yläpuolella silloin, kun et jaksa enää itse uida.  Jos sinulla on yksikin tällainen ystävä, olet lottovoittaja. Enempää ei tarvitakaan. 

Jos sinulla ei ole isompia sairauksia, voit olla onnellinen. Joskus mielen tosin panee matalaksi, kun sattuu ja sattuu paljon. Itselläni oli heikko kesä ja syksy, kun sattui niin, että taju oli lähteä, mutta kun alkoi tulla jo kolmatta kipua, alkoi mennä överiksi. Että mitä vielä. Kaiken huolen ja kivun keskellä aloin selvittää oireita ja syitä ja seurauksia ja päätin selättää kivun. Päivä kerrallaan. Välillä takapakkia, välillä edistystä kunnes loppuvuodesta huomasin, että oli mennyt jo viikkoja ilman kipua. Tietenkään en ole naiivi ja väitä, että kaiken selättää vain positiivisella asenteella mutta pointti onkin, että jos on täysin terve tai vaivan voi selättää, voi olla todella onnellinen. Toisinkin voi olla. Eikä silloinkaan välttämättä ole onneton.

Näetkö kauniitä asioita ympäristössä? Osaatko ihastella auringonnousua tai auringonlaskua? Voit olla onnellinen. Kuuletko heinäsirkan sirityksen ja pysähdyt katselemaan veteen pudonneen puunlehden matkantekoa? Voit olla onnellinen.


Naura ainakin kerran päivässä. Jos nauru ei muuten irtoa, ota vaikka vitsikirja tai katso komediaa. Youtubesta löytyy vanhoja pätkiä Kummelista tai muista hyvistä nauruhermoja kutkuttavista ohjelmista. Jaksan nauraa esimerkiksi Smack the ponyn jaksoja. Liioittelevaa brittihuumoria mutta iskee melkein takuuvarmasti. Onnea on myös kyky liikuttua ja itkeä.

Onni on kyky rakastaa. Onni on tietoisuus siitä, että jos hyvin käy, elämällä on vielä paljonkin hyvää minulle. Ei tarvitse kuin kulkea avoimin silmin.

Chanel Chance eau tendre

Giorgio Armanin kevyt ja elegantti hajuvesi Acqua di Gioa oli loppumaisillaan jo syksyllä, ja aloin etsiä uutta tuoksua. Halusin eri tuoksun mutta riittävän saman tyylisen. Migreenitaipumukseni ei oikein pidä kovin voimakkaista tuoksuista enkä voimakasta tuoksua muutenkaan käytä yleensä päivätuoksuna, joten halusin jonkin kevyen mutta aikuisen naisen tuoksun.

Ei taaskaan ihan helppo nakki. Hajuvesiä ei voi tuoksutella kuin 1-2 kerrallaan. Hajuaisti vain menee tukkoon, eikä vastaanota enää uusia tuoksuja. Tästä syystä voi kokeilla vain paria tuoksua kerrallaan ja niitä sitten tuoksutella iltaa kohti.

Puolilaiskasti kävin välillä kosmetiikkaosastolla kokeilemassa. Silloin tällöin yhtä, välillä kahta tuoksua. Joskus samaa kuin edellisellä kerralla, useimmiten uutta. Joskus jotain vanhaa suosikkia, useimmiten uusia tuttavuuksia. Mutta kun ei löytynyt.

Joulun alla tilanne alkoi olla jo kriittinen ja oli pakko tehdä päätöksiä. Päätöksentekoa avitti bonusseteli ja joulun alekupongit, joiden ansiosta hankinta ei tuntunut niin ratkaisevalta.

Kaupassa hyvä myyjä kuunteli toiveeni ja teki ehdotuksia edellisen tuoksuni perusteella. Toinen ehdotus oli Chanelin Chance. Tuoksuttelin sitä hetken ja kiertelin kaupassa muilla osastoilla, kunnes tulin siihen tulokseen, että Chance olisi uusi tuoksuni. Ihanan kukkainen, vähän sitruksinen, ehkä greippinen ja samalla eteerinen ja naisellinen. Olen kerrassaan mieltynyt jo uuteen tuoksuuni. Suosittelen.

Kodin joulu

Joulun henki astelee hiljalleen sisimpään. Se tulee joka joulu, vaikkei aina puolessa välissä marraskuuta tuntuisi yhtään siltä. Tuttuja esineitä ja joulukoristeita esiin. Niitä ei tarvita kovin paljon-ellei se ole oma juttu. Muutama tuttu esine joko vuosien ja vuosien takaa tai viime vuodelta, jos siihen sisältyy ja liittyy jokin kaunis muisto. Teen itse mielelläni muutaman näyttävämmän asetelman, joita voin katsella sohvalla istuessani tai ruokapöydälle tai ikkunalle. Se riittää. Minun jouluni ei lähtökohtaisesti ole koskaan punainen. Joulu on valkoinen ja hopeinen ja ruskea. Lisäksi jouluuni kuuluu yleensä jokin iso kukkaistutus. Luonnon vihreää siis myös. Selkeää ja paljon lasia.

Uusia koristeita ei tarvita välttämättä lainkaan. Joulun valoja esiin ja paljon kynttilöitä. Ja joulumusiikkia. Mitään muuta ei tarvita. Ehkä lasillinen viiniä ja/tai glögiä ja pipari tai palanen hyvää suklaata. Enää en edes yritä uskotella itselleni, ettenkö lasten kanssa vajoaisi syömään suklaakonvehteja jos niitä kotiin ostetaan, joten en osta yhtään ennenkuin ehkä juuri päivää ennen joulua yhden rasiallisen laadukasta suklaata. Vatsakin kiittää kaikin tavoin. 

Joulu ei ole tolkutonta mässäämistä, vaan se on hyvä mieli. Meille jokaiselle se tulee omilla jutuilla. Itse yritän rauhoittua. Ei ehkä ihan helpoin juttu omalla alallani mutta yritän unohtaa kaiken kiireen muutoin. En takuulla lähde ryysimään kauppoihin vaan yritän päästä mahdollisimman helpolla.

Ihanaa että tulee joulu. Juuri yksi ystäväni totesi somessa, että enää kaksi maanantaita jouluun. Ja huomenna pitää olla joulukalenteri lasten ovessa ja pitää jopa muistaa täytää ensimmäinen luukku..
 

Design letters mukit aamupalalla

Sorruin minäkin hankkimaan meille Design letters mukit. Ainakin nyt aluksi jokaiselle oma muki vain. Olen näitä ihaillut jo kauan mutta pidättäytynyt ostamasta perusteella, että mukejahan meiltä jo löytyy. Mutta syksyn kolkutellessa ovella teki mieli hankkia jotan kivaa pientä piristykseksi. Ja nämä on aidosti tosi kivat. Skandinaavista selkeää designia.

Ei yllätä yhtään, että ovat tanskalaista suunnittelua. JA surprise surprise suunnittelija on Arne Jacobsen. Ne on alunperin suunniteltu jo vuonna 1937 Aarhusin kaupungintalon käyttöön mutta vasta viime vuosina saavuttaneet suuren kansainvälisen suosion. Eikä ihme. Kyllähän nämä kolahtavat. Teki mieli ostaa myös saman sarjan lautaset aamupalalle mutta totesin, että itse asiassa hankin mieluummin lisää Marimekon Sadonkorjuu lautasia, jotka sopivat näihin kuin nenä päähän. 

Tähän samaan sarjaan kuuluu myös hauskahko maitokannu ja teekannu....mutta pitää miettiä onko niille isompaa käyttöä. Lapset ihastuivat asap "omiin" mukeihinsa. "Kukaan ei sit koske mun mukiin!" Okei.

Lauantaiaamu on ihana, kun koko viikonloppu on edessä ja hyvä mieli hyvin nukutun yön jälkeen. Eikä kiire mihinkään. Hommaa ja puuhailua riittää kyllä mutta heräsin ennen lapsia ja tein vohvelitaikinan ja leppoisan musiikin soidessa taustalla paistoin kardemumman tuoksuiset vohvelit tarjottaviksi. Tuoreita mansikoita ja mustikoita ja vaahterasiirappia. Nam. Ja iso kuppi hyvää lattea.

Ihanaa viikonloppua.

Hyvää juhannusta

Ihanaa juhannusta kaikille. Sää on mitä on eikä meistä kukaan voi sille mitään. Vettä sataa ja tuulee ja sääennustus lupasi ukkostakin. Jollain tavalla ukkonen tuo tähän jopa juhlavuutta. Olen aina rakastanut ukkosta (ainakin silloin jos olen sisällä jollain tavalla suojassa). Mitä huumaavampi pauhu, sen parempi. Keskellä yötä valkoisena hehkuva taivas voi kyllä alkaa ärsyttämään, koska on niin valoisaa, ettei millään saa enää unta ja jatkuva räiske hairitsee uneen vaipumista samalla tavoin mutta aika harvoin ukkosesta on niin paljon haittaa.

Aamun verkkohesarissa oli mainio osa, jossa muutama Suomessa asuva muualta kotoisin oleva bloggari oli kirjoittanut kokemuksiaan suomalaisesta juhannuksesta. Suosittelen lämpimästi. Hersyvää huumoria ja vastaa varmaan aika monen suomalaisenkin ajatuksia. Seuraavassa otteita parhaista paloista :)

Cai Weaver, joka on 28-vuotias tohtorikoulutettava ja kirjoittaa dirtycarsmillioncows.com -blogia, kirjoitti mm, että "tuntui kuin olisin joutunut Game of Thrones -televisiosarjaan: Meidän on mentävä pohjoiseen. Kesä on tulossa".

..."olisimme mökillä. Meillähän olisi sentään sähköt ja vesi. "Ei ole", minulle kerrottiin. Hämmennykseni alkoi muuttua masennukseksi. Puhelimessani ei ollut virtaa, ja kannettava tietokoneeni oli kotona. Seuranani olisivat vain sanomalehti kielellä, jota osasin hädin tuskin lukea ja vähäpukeinen mies sekä hänen isoäitinsä, joka osasi vähemmän englantia kuin minä suomea. Olin kauhuissani."

Ja vielä: "Hiljaisuus oli aavemaista: aivan kuin joku olisi vienyt paikasta kaiken elämän ja jättänyt vain puut ja kasvit."


Kaikella rakkaudella kaikille mökillä olijoille. Nauttikaa pitkistä vapaista tai lomasta, jos se on jo alkanut. Kyllä minäkin mökillä viihdyn mutta onhan tämä juhannus aikamoista joukkohysteriaa, kun kaikki tungeksivat ensin kauppoihin ostamaan ruokaa enemmän kuin kukaan jaksaa syödä, sitten ajetaan kamalissa ruuhkissa samaan suuntaan, paistetaan makkaraa, juodaan ja saunotaan...ja sitten tungeksitaan taas samoissa kamalissa ruuhkissa takaisin kotiin leikkaamaan nurmikkoa kotipihassa. Oma unelmani olisi omistaa talo meren rannalla ja purjevene siihen omaan rantaan. En tarvitsisi mökkiä, paitsi ehkä pohjoiseen.

Lämpimin terveisin ystävilleni, joista joku on mökillään pohjoisessa, toiset lähempänä etelää. Toivottavasti hyttyset ja mäkäräiset eivät syö ja yötön yö hellii.

Joillekin tämä juhannus on tuonut yllätyksiä, ikäviäkin sellaisia ja ajatukseni ovat heidän luonaan. Iso halaus. Elämä kantaa ja jokainen päivä on uusi. Meille ei anneta enempää kuin jaksamme kantaa, vaikka joskus tuntuu, etteivät voimat riitä enää mihinkään. Auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia on yllättävän paljon kun vain uskaltaa puhua surut ulos.

Nautitaan siis. Glad midsommar.

Helsinki on kaunis

Kotikaupunkini Helsinki on niin kaunis. Se on betonia ja asfalttia. Se on vihreitä puistoja. Se on kauniita kukkaistutuksia. Se on vanhoja rakennuksia, uusia rakennuksia, rakennustyömaata, valmistuneita työmaita ja paljon muuta.

Helsinki on merellinen kaupunki, jossa tuulee melkein aina. Mutta se on yleensä ihanaa suolantuoksua (no ei ihan aina todellakaan..ei ainakaan silloin kun yrität nauttia pyöräilystä tai juoksusta tai olet juuri saanut hiukset asentoon ja astut ovesta ulos tuulenpuuskaan, joka sekoittaa koko huolella laitetun pääsi..)

Helsinki on myös Haltialan peltoja, kukkaloistoa ja tuulessa huojuvia viljapeltoja. Helsinki on Viikin suojelualue ja monta erilaista saarta. Helsinkiin mahtuu käsittämätön rakennusarkkitehtoninen alue - Pasila ja monta muuta aluetta.

Kävellen ja pyöräillen näkee paljon enemmän kuin henkilöautosta, bussin ikkunasta tai junasta. Voit asua vuosia tietyssä paikassa ja yllättyä lähelläsi, aivan nurkan takana olevasta paikasta, johon oma reittisi ei vaan ole koskaan aiemmin osunut. Pitäisi muistaa poiketa rutiinireiteiltään ja myös toteuttaa aikeitaan tutustua uusiin kaupunginosiin - kävellen. Ottaa aikaa ja käteistä mukaan, ja poiketa pieniin tunnelmallisiin kahviloihin tai antikvariaatteihin jne. Tänä kesänä aion myös tehdä näin. 

Tässä muutamia kuvahetkiä alkukesän Helsingistä.