DIY : taulun maalaaminen

Uudenvuodenlupaukseni yksi osa oli maalata uusi taulu. Oikeaa mielentilaa ei ole aiemmin tullut mutta ehtihän tämä ainakin alkuun tämän vuoden puolella.

Ensimmäisen, kuvissakin vilahtelevan sinisen ison taulun synnyttäminen oli jotenkin hankalaa, ja siitä tulikin loppujen lopuksi aivan erilainen kuin mitä alunperin olin ajatellut. Lopputulos on omasta mielestäni vallan mainio, ja olen iloinen siitä että olen itse saanut aikaan jotain sellaista. Kaikki taiteelliset lahjani ovat musiikissa, ja olen aidosti ihan tumpelo näissä hommissa. Rakastan taidetta sinänsä ja nautin taidenäyttelyistä ja ottaisin kiljuen kotiini esimerkiksi jumaloimani Nanna Suden tauluja useammankin. Tai Kuutti Lavosen..

Kyvyttömyydestäni huolimatta maalaaminen on kamalan kivaa ja hienoa. On hienoa nähdä miten värit ja sävyt elävät käsissä ja siirtyvät kankaalle. 

Kuvissa lopputulos on vielä arvoitus. Sävyistä puuttuu ruskeaa, jota kaipaan. Katselen taulua huomenna uusin silmin ja sen lisäksi siihen tulee ehkä kissanainen tai ehkäpä ei..en tiedä vielä. Tai sitten maalaan koko taulun uudelleen. Tai lisään kerroksellisuutta tai teen jotain muuta. Taulua pitää katsella ja löytää jokin tarina siitä tai sitten vain nauttia siitä.

Virvon varvon... Jännittävää palmusunnuntaita

Virpominen pohjautuu itä-suomalaiseen ortodoksiseen perinteeseen, jossa pajunoksat siunattiin lauantaina kirkossa, jotta niillä voitiin palmusunnuntaina käydä toivottamassa onnea ja terveyttä koteihin. Pajua käytetään siksi, koska pajunoksissa on perinteisesti katsottu olevan taikavoimaa.

Suomessa virpominen ja Pohjanmaalla liikkuvat pääsiäisnoidat eli trullit sekoittuvat, mikä aiheuttaa säännöllisesti närää perinteeseen ja uskontoon perustuvassa itäsuomalaisessa perinteessä.

Meilläkin lapset varustautuvat palmusunnuntain virpomiseen sillä silmällä, että sitten saadaan hirveät määrät karkkia! Tänään vitsoja askarrellessa juteltiin, että oikeastaan ei tarvitsisi edes saada sitä palkkaa virpomisesta, vaan jos jollain ei satu olemaan karkkia kaapissa eikä muutakaan sopivaa pikkupääsiäisnoidan koriin laitettavaksi, niin virvottavalle voisi silti antaa vitsan iloa tuomaan. Lapsen mielestä "idea oli loistava" :) onneksi meillä täällä etelässäkin on virpomisperinne.

Mukavaa palmusunnuntaita

Vinkkinä: jos teillekin on sattunut käymään niin, että paikassa A jossa säilytät askartelukamaa, piti muistikuviesi mukaan oleman kivoja höyheniä, mutta ne eivät siellä olleetkaan, niin kuvioteipeillä saa ihmeitä aikaan nopeasti. Samoin sopivaa ohutta paperia leikkaamalla voi tehdä rusetteja ja löytyipä meiltä vielä kolmiulotteisia perhostarrojakin. Vain taivas on rajana kun päästää luovuuden irti (=lue hätätilanne, koska vitsat oli pakko tehdä ja tietysti homma jäi viimeiseen iltaan, jolloin hätätilanne havaittu) lapsi kyllä totesi että väriä olisi voinut olla enemmän. Totta. Mutta lohdutti, että äiti on noi sunkin vitsat ihan kivoja :)

Pääsiäisruoho on ohraa. Kasvaa tuuheaksi eikä hermostu heti, kun unohdan kastella. Perinteisiä keltaisia karvaisia tipuja meille ei voida ruohoon asettaa, koska ne kokisivat karmean teloituksen kissojen toimesta...

Old Finnish tradition in this Special Easter Sunday. Young children make These colourful branches which they use To bring joy To others. People used To believe that they also helped To vanish Bad Spirit and that there is Some magic in These bunches. Children also dress in colourful clothes Like little witches.

Audrey Hepburn tyyny

Decoupage kuva oli valmiina, joten itse tyynyn ompeleminen ei sitten ollutkaan enää iso homma. Ja näin meidän sängyn päälle pääsi Maria Callasin uusi kaveri Audrey Hepburn. Kiva tästäkin tuli....

Mutta Audrey Hepburnia ommellessani kävi mielessä, että miksi ihmeessä halusin sänkyyn kaksi mustavalkoista jo edesmennyttä naista, enkä esim ihanaa George Clooneyta? Siinäpä kyssäri.... Jospa tulostankin A3 kokoisen Georgen kuvan ja ompelen seuraavaksi vaikka G.C. tyynyliinan, ja sleep happily ever after.... 

Sisustustyyny - Maria Callas decoupage tekniikalla

Luomisen tuskaa ja väsäämistä, mutta yksi tyyny on nyt valmis! Ja vaikka itse sanonkin, hieno tuli! Löysin joitakin kauniita mustavalkoisia valokuvia netistä ja pari niistä oli oopperalaulaja Maria Callasin kuvia.  Callas on yksi dramaattisimmista oopperadiivoista ever ja hänen elämäntarinansa puhuttelee. Ihanaa, että Callas katselee meitä nyt päivittäin sängyllä.

En ollut koskaan aiemmin käyttänyt decoupage kuvansiirtoainetta. Mainitsin asiasta Sinellissä ja sain melko seikkaperäiset ohjeet ja lapun kouraan. Läiskin tuota kuvansiirtoainetta kopiopaperille tulostetun kuvan päälle ja odotin että homma kuivuu. Pohdiskelin kovasti miten kuva siirtyisi siitä kankaalle ja eikö paperi jää jotenkin "kovaksi" kankaan päälle.  No daa, kyllä jäi. Eihän se koko homma mennyt niin, vaan....

Googlailin seuraavana päivänä ja alkoi valjeta miten se homma olisi pitänyt tehdä.

Kopiopaperin päälle levitettiin paksulti kuvansiirtoainetta, minkä jälkeen paperi laitettiin kuvapuoli alaspäin kankaalle ja jätettiin siihen kuivumaan. Paperia oli hyvä tasoitella, jotta kankaan ja kuvan väliin ei jäisi ilmakuplia. Jotkut käyttävät ilmeisesti pientä rullaa tuohon tarkoitukseen. On syytä kiinnittää kuva eri kankaalle kuin mihin lopulta kuvan aikoo ommella koska muuten aine voi tarttua varsinaiseen kankaaseen. Itse käytin ohutta puuvillabatistia jota löysin alelaarista (vanha valkoinen lakana passaa varsin hyvin jne)

Kuvan on suositeltavaa kuivua esimerkiksi seuraavaan päivään, jolloin paperia aletaan kevyesti hangata pois kankaalta kostutetuin sormenpäin. Pitää olla varovainen, jotta ei hankaa varsinaista kuvaa samalla. Ongelma lienee suurin lähellä reunoja. Jouduin toistamaan käsittelyä paikka paikoin kolmeen otteeseen, jotta sain kaiken paperin siististi pois (tai ainakin kaiken häiritsevän).

Sitten kankaalle siirtynyt kuva varsinaiselle tyynykankaalle, pitsiä reunoihin ja tupsut kulmiin ja voila! Tyytyväinen olen :)

Tyyny (pellavaa, pitsiä, organzaa, nappeja, siirtokuva)

Etsin pitkään uusia tyynynpäällisiä makuuhuoneen tyynyihin. Etsin, etsin ja etsin. Yllättävän vaikeaa löytää jo 50x50cm tyynyihin, saati sitten 60x40cm tyynyihin. Ei uskoisi. Olisin luullut, että marssin vaan kauppaan ja valitsen lukuisista vaihtoehdoista, ja että vain hinta voisi olla esteenä. Mutta kun ei. Suurin osa sisustustyynyn päällisistä on kokoon 40x40. Käsittämätöntä. Tai jos löytyy sopivan kokoinen, pitäisi ostaa myös se tyyny, mitä en ihan periaatteessa halua, koska meillä on ihan riittävästi sisustustyynyjä jo nyt. 

Olin etsinyt uusia päällisiä aika kauan, kun yhtäkkiä ajatuksiin vilahti idea, että miksen tekisi niitä itse. Voi pahvi miten pitkät piuhat taas... Minulla on ompelukone ja tekevät kädet. Saan juuri sellaiset mitkä haluan (olettaen että ompelukseni onnistuu...)

En pääse ihan vieläkään toteutuksen asteelle, koska unohdin ostaa leveää organzanauhaa, ja saatan haluta myös toista pitsiäkin. Kuvittelin muuten että pitsiäkin voi vaan marssia ostamaan esim Eurokankaasta..mutta kun ei. Ihme maa, kun mitään ei saa mistään... Onneksi voi siis tehdä itse.

Tuo siirtokuva-ajatus syntyi Sinellissä, kun kysyin myyjältä eräästä kauniista kankaanpalasta, jossa oli vanhanajan naisen valokuva. Myyjä kertoi sen olevan itse asiassa tulostettu kuva, joka on aseteltu puuvillakankaan päälle ja sitten kuvan päälle on laitettu kangasgeeliä. Älyttömän hyvän näköinen. Ajattelin tehdä sellaisen pariin tyynyyn. Tässä siis vasta osa tarvikkeista mutta kohta toivottavasti pääsen toteuttamaan ideaa.

Muutama idea/unelmakuva Arte Puran tuotteista www.danielladallavalle.com

:) 

Vuoden 2014 kalenteri

Luin Raw Design Blogin päivitystä "New calendars for 2014" ja tajusin samalla itse unohtaneeni aiemmin syksyllä ostamani perhekalenterin tyystin kaappiin. Kiireesti siis asettamaan kalenteri esille. Unohduin tietysti ensin katselemaan kalenterin kuvia pitkäksi aikaa. Eikä sopivan paikan löytäminen ollutkaan niin yksinkertaista, mutta eiköhän se asetu omalle paikalleen muutaman pv kuluessa.

Hommasin ns taidekalenterin, jossa on Salvador Dalin maalauksia. Haluaisin lasten näkevän itselleen uutta maalaustaidetta muuallakin kuin museossa (enkä ole juurikaan vielä raahannut lapsiani museoihin, koska se ei ole tuntunut heistä erityisen kiinnostavalta mutta pikku hiljaa ehkä alamme käydä museoissakin).

Uskon, että kuvataide tekee kaikille hyvää, jokaiselle omalla tavallaan. Toinen nauttii väreistä, toinen itse kuvasta ja siitä mitä se esittää jne. Kuvataiteen ei tarvitse tarkoittaa aina vanhojen mestareiden maalauksia, vaan yhtä hyvin voi nauttia hyvistä valokuvista tai julisteista jne. Itsetarkoitus museo tai kuvataidekalenteri ei tietenkään ole.

Hankkimani taidekalenteri saattaa olla vähän rankka tai sitten aliarvioin lapsiani valmiiksi. Joka tapauksessa se on nyt hankittu ja lapset sitä jo uteliaasti selailivatkin. Pääsyy sen hankintaan oli kuitenkin se, että pidän itse Dalin taiteesta kovasti.

Kirjakaupasta löytyi myös pari tekstikorttia, joista pidän myös paljon. Toinen on Äiti Teresan lausuma, ja toinen Bette Midlerin. Asetin ne eteiseen isoon sähkökaappikalenteriimme magneeteilla. (Sähkökaapin piilottamisesta oma postaus 12/2013) Kortit mahtuvat hyvin tammikuun kalenteriin, koska se on onneksi melko tyhjä toistaiseksi kiireisen joulukuun jälkeen :)

Minkälainen kalenteri sinulla on? Minulla on työmenot kaikki sähköisessä kalenterissa joskin luovuin synkronoimasta sitä enää puhelimeen. Jatkuvasti päivittyvä kalenteri ja erityisesti sähköposti oli vaan aika stressaava. Olen pärjäillyt yli vuoden näin :) paperinen pieni laukkukalenteri kulkee myös mukana.


New calendars for 2014 - I was reading A new post from Raw Design Blog and remembered that I actually had bought a wall calendar of Salvador Dali earlier and forgotten it during Christmas time. I wanted that special calendar because of it's unique paintings which I wanted our children to see outside any museums. The pictures are of course A little bit unusual and might be a little rough but then again they might not. Art is good for us - I believe so.

I also found a couple of nice cards which I put on our new calendar on electrical cabinet. Nice ones aren't they?

Maalaa itse taideteos

Jumaloin Nanna Suden maalauksia.  Haluaisin niitä kotiini mutta... Yhtälö ei toimi.  Sama finanssiongelma on mm Kuutti Lavosen teosten kanssa.  Entä jos toivon jompaakumpaa oikein kovasti? No ei ole toiminut edelleenkään.

Kyllästyin tilanteeseen, ja hankin Akateemisesta kirjakaupasta taulupohjan (ihan sellaisen tavallisen) ja akryylimaaleja.  Ja tietysti siveltimiä.  Kuvaamataidon numeroni oli hyvin keskinkertainen (kaikki taiteelliset kykyni annettiin musiikin puolelle) mutta usko omiin kykyihin oli suuri, ja tuumasta toimeen: päätin maalata ihan jotain muuta.  Siveltimet veivät minua kuitenkin kuin pässiä narussa. Mutta lopputulos oli ilahduttavan hyvä.

Rohkaisenkin siis kaikkia kokeilemaan :) 

Ruma sähkökaappi hankalassa eteisessä

Sähkökaappi -usein melko epäesteettinen esine. Miksei sen suunnitteluun panosteta? Palovaroittimiakin saa eri malleissa ja sävyissä.. Sähköjohtojen sijainti ja funktionaalisuus lienee oleellinen seikka sähkökaapin sijoittamisessa mutta onko sen ruman kapistuksen ihan pakko olla hankalasti?  

Katselin nykyistä sähkökaappia melko kauan, ja lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että koska sitä ei voi siirtää eikä poistaa, se pitää joko naamioida tai sitten sitä pitää korostaa. Googlailin tovin ja osuin sivustolle, jossa oli erittäin kauniisti toteutettu idea, jonka nappasin siltä istumalta itselleni. En valitettavasti onnistunut nyt löytämään sitä uudelleen, jotta olisin voinut osoittaa kiitokset sille, jolle ne kuuluvat mutta idea ei siis alunperin ole minun. Kiitos idean alkuperäiselle kirjoittajalle.

Sähkökaappi on nyt muuttunut kalenteriksi. Tilasin mustaa liitutauluteippiä/kontaktia ja ohuen valkoisen liitutaulutussin. Mittasin sähkökaapin ja sommittelin kalenteriluukkujen koot sekä leikkasin tarvittavan määrän paloja. Pienen harjoittelun jälkeen tarrat olivat paikoillaan, ensimmäiset merkinnät kirjoitettu ja sähkökaappi "kadonnut"



Sähkökaappi ei enää ensimmäisenä näytä sähkökaapilta :) Kuvaan ehti myös Olga, musta itämainen kissamme



Vielä tilasin alemmassa kuvassa vilahtavan Kartellin mielettömän kauniin Bloom S2 valaisimen (josta oma postaus) antamaan kaunista hyvää valoa sekä Pappelinan shamppanjan sävyisen muovisen pitkän ja kapean maton!

Miksi panostaa eteiseen? Siksi. Siksi,että eteinen on ensimmäinen huone,johon sekä talon oma väki että vieraat tulevat. Siitä tulee joko hyvä ja seesteinen mieli,joka antaa myös ajatuksen siitä, mihin on tulossa tai sitten tunnelma on mitäänsanomaton tai jopa sotkuinen jos tavaroille ei ole omaa paikkaa. Lisäksi eteinen voi olla keskellä asuntoa, kuten meillä, jolloin se vaikuttaa koko asunnon ilmapiiriin.

Tässä tullaan myös blogin perusideaan: onko valintojen oltava ehdottoman järkeviä ja käytännöllisiä vai voiko valintoja tehdä myös siksi, että niistä tulee hyvä mieli ja että ne ovat kauniita? Vastaus voinee olla erilainen jos kysytte minulta tai puolisoltani :)

Meillä oli eteisessä ehdottoman toimiva, mutta ah NIIN tylsä ja ruma tumma pitkä eteismatto. Se oli energiaa nielevä, ja kapeassa eteisessä tumma matto nieli myös kaiken valon. Onko ruotsalaisen Pappelinan liki valkoinen shamppanjan sävyinen (!!!) muovimatto järkevä ratkaisu? ON. Se on valoisa ja ylellinen. Se on positiivinen.

Olenko hassu? No en. Koska se on muovinen, sen voi pyyhkiä kostealla, voi imuroida ja jopa pestä koneessa tarvittaessa. Riittävän raskas jotta ei liiku paikoiltaan yhtenään, ja mainitsinko jo, että se on todella kaunis :)

Kartellin Bloom S2 valaisin puolestaan on yksi kauneimmista valaisimista ikinä. Valaisin koostuu lukuisista pienistä muovisista jääkiteistä ja antaa ihanaa kirkasta valoa, säteilee kattoon ja seiniin kiteiden välistä. Olisin voinut vain maata lattialla ja ihastella valaisinta se jälkeen kun puolisoni sen kattoon kiinnitti.

Eteinen on nyt aidosti miellyttävä huone, eikä vain pakollinen hankala välitila. Lisäsin vielä Riviera Maisonin kauniin kurpitsalyhdyn lipaston päälle. Pidän kukkia siinä mahdollisimman usein, jotta kaunis tunnelma säilyy. Olen tyytyväinen