Olympiastadionin torni ja urheilumuseo

Loman kunniaksi päätimme tutustua olympiastadionin torniin, joka kipuaa jopa 72 metrin korkeuteen. Onneksi tornin huipulle pääsee mukavasti hissillä. Näköalatasanne ei ole suurensuuri eikä sinne mahdu kovin isoa seuruetta yhdellä kertaa mutta helteisenä päivänä tornissa ei ollut ruuhkaa.

Tunnelma oli yllättävän rauhallinen ja seesteinen eikä tuuli osunut mitenkään erityisesti suojaisalle näköalatasanteelle. Näkymät olivat tietysti huikaisevan hienot yli Helsingin. Kesäinen Helsinki on kaunis sellaisenaan ja yläilmoista sen näkee vieläkin paremmin. Suosittelen kaikille käyntiä tornissa. Samaan hintaan näkee stadionin historiaa sitä varten merkityllä lyhyellä kierroksella. Näkee mm vuoden 1952 olympialaisten voittajataulun, jossa komeilee mm Emil Zatopekin nimi kolmesti. Ko olympialaiset ovat eittämättä stadionin muistetuin ja hienoin tapahtuma, mutta on stadionilla koettu lukuisat Suomi-Ruotsimaaottelut, ja olenpa seurannut siellä vesisateessa jopa oopperaakin.

Olympiastadion vihittiin käyttöön 12.6.1938. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti, ja se edustaa tyylipuhdasta funktionalismia. Miellyttää ainakin omaa silmääni kovasti. Stadionintornin aulassa on muuten 1952 olympialaisten alkuperäinen palkintopalli jossa voi kuvata itsensä vaikka voittajan ykköskorokkeella.

Stadionin kulmassa toimii Urheilumuseo, jossa esitellään suomalaisen urheilun tähtihetkiä.  "Teatterissa" voi seurata pieniä elokuvapätkiä, joissa kerrotaan mm Paavo Nurmen tähtihetkistä, suomalaisesta luistelusta ja vaikka Matti Nykäsestä. Viimeksi mainitun mitalit löytyvät myös omasta vitriinistään. Museossa voi tutustua voimistelun historiaan, voittosuksiin eri aloilta, mm Enni Rukajärven lautaan jne jne. Pienen maan suuria tähtihetkiä. Suosittelen käyntiä.