Matkakertomuksia : Tallinna

Pidän Suomen kesästä. Satoi tai paistoi. Enkä siis kaipaa erityisemmin äkkilähtöjä lämpimämpään. Kesä on periaatekysymys ja asennekysymys. Jos kalenterin mukaan on kesä, niin on kesä ja pulinat pois. (Äänestän kyllä kaikilla varpaillanikin sen puolesta, että kesälomakausi siirrettäisiin mannereurooppalaisittain kuukautta myöhemmäksi, koska kesä todella alkaa vasta useimmiten heinäkuussa. On aika lailla järjenköyhää puuhaa, että esimerkiksi työlainsäädännössä kesälomakausi alkaa jo toukokuussa. Kuka silloin haluaa pakkasessa lomailla?)

Me siis pysyttelemme pääsääntöisesti Suomen rajojen sisäpuolella ja melko epätyypillisesti vieläpä kaupungissa. Joitakin irtiottoja tehdään. Useimmiten "rohkeasti" Tukholmaan mutta tänä kesänä päätettiin lasten kanssa lähteä tutkimaan eteläistä naapuriamme eli Tallinnaa.

Päätimme olla Tallinnassa pari yötä ja valitsimme meille sopivan hotellin. Emme halunneet kylpylähotelliin. Tai jos ollaan rehellisiä, niin lapset varmasti olisivat äänestäneet esim Kalev Span puolesta mutta itse en viihdy erityisen hyvin kylpylöissä Naantalin Kylpylää lukuunottamatta, joten valintamme osui Radisson Blu Olumpia hotelliin. Hotellissa on 26 kerrosta, ja itse valitsin Business Class huoneen taatakseni meille vähän reilumman huoneen ja näkymät ylemmistä kerroksista. Vaikka huone maksoi hiukan enemmän, oli valinta onnistunut. Huone oli erittäinkin tilava ja näkymät 21. kerroksesta hulppeat.

Palvelu oli ensiluokkaista ja siivooja mm toi joka päivä meille suklaat. Kylpyhuone oli tilava ja tyylikäs. Tytär otti vaahtokylpyjä ja me muut nautimme suihkusta. Ylimmän kerroksen uima-allas- ja saunaosasto toi mukavaa vaihtelua kaupunkilomaan, ja se olikin yksi hotellin valintaan vaikuttaneista syistä. Uima-allas on 16 metriä pitkä ja tarjosi myös aikuiselle mahdollisuuden kunnolliseen uimiseen. Saunaa emme käyttäneet mutta sekin oli siisti ja kuumana koko ajan. Kannattaa huomata, että business luokkaan kuuluu saunaosaston käyttö koko sen aukioloajan mutta alempaan huoneluokkaan vain muutaman tunnin aamulla. Meidän päivärytmiimme sopi paremmin uida illalla illallisen jälkeen. Oikein bueno.

Matkustimme Suomenlahden yli Lindalinen katamaraanilla. En oikein pidä isompien laivojen hitaammasta kyydistä. Lisäksi niillä matkustajat ovat hyvin usein jo satamasta lähtiessään heikossa hapessa. Lindaline puskee sen sijaan parhaimmillaan puolessatoissa tunnissa lahden yli ja matka taittuu siististi. Katamaraanit liikkuvat tosin säävarauksella, joten jos on luvassa myrskyä, voi matka jäädä tekemättä tai ainakin siihen voi tulla iso viivästys. Hinta on huokea ja esimerkiksi meidän kolmihenkiseltä poppooltamme menopaluu Tallinnaan maksoi 44 euroa. Ei paha ja jäi enemmän maksuvaraa hotelliin.

Lindaline jättää lähelle Tallinkin satamaa mutta vain toiselle puolelle. Sieltä kävelee kevyesti n puolen kilometrin matkan Virukeskukselle tms ja siitä hotellille. Olen itse hiukan epäileväinen käyttämään Tallinnan takseja, koska ne tunnetusti viilaavat silmään. Ja koska meille sattui mainio kesäkeli, käveltiin. Lasten onneksi vastaan osui ravintola Vapiano, jossa syötiin Tallinnan reissun ensimmäinen mainio lounas. Vapiano on uudessa Solaris kauppakeskuksessa toisessa kerroksessa. Sisään mennessä saa mukaansa "luottokortit", joihin tallennetaan tiskillä oma tilauksesi ja voit sitten täydentää tilaustasi esim kahvipisteessä ja taas latailla kortille lisää. Tilausta ei oteta pöydistä, vaan kukin valitsee oman jononsa sen kokin luota, joka valmistaa haluamaasi ruokaa, eli pastat omassa jonossaan, pitsat omissaan jne. Kokki on varsin nopea ja pääset valitsemaan jopa haluamasi pastan eli otatko spaghettia, vaiko fusilleja jne. Gluteenittomia vaihtoehtoja ei ollut hirveästi mutta risotto oli oikein maukas ihanine jättikatkarapuineen. Lapset pitivät omista pasta-annoksistaan eikä kokonaislasku ollut iso. Suosittelen. Ravintola oli moderni ja siisti ja palvelu ystävällistä.

Tallinnassa oli hyvät alet menossa ja shoppailtiin Virukeskuksessa ja Kaubamajassa ja tehtiin joitakin hyviä löytöjä. Suosikkiliikkeeni Massimom Duttilla Virukeskuksen toisessa kerroksessa oli mukavasti vielä kesäkauden vaatteita alessa ja samoin jo ihanuuksia tulevasta syksystä.

Pyrin muuten aina Tallinnassa käydessäni etsimään lapsille alusvaatteita, koska ne maksavat normihintaisenakin vain osan siitä, mitä niistä saa pulittaa Suomessa. Ostin nytkin kasan kotiin tuotavaksi. Alusvaatteita, sukkia ja yöpaitoja. Puuvilla on erinomaisen laadukasta ja sitä tavaraa aina kuluu. Kaubamajassa on useimmiten hyvä valikoima.

Kaubamajan naisten alusvaateosasto on aina ollut pettymys. Ei mitään houkuttelevaa ja hinnat samoja kuin Suomessa. Onneksi Virukeskuksen puolella on parikin kivaa pientä alusvaateliikettä, joista tein nytkin löydön. Samoin siellä on tyylikkäitä uimapukuja, jos niitä tarvitsee. Miksiköhän Suomeen otetaan myyntiin vain sellaisia sovinnaisia uimapukuja, joissa näyttää satavuotiaalta mummolta?

Vanha kaupunki on ihana aina vaan. Tallinnan vanhimmassa kahvilassa Maiasmokkissa on pakko käydä melkein jokaisella käynnillä. Se paikka vaan huokuu vanhan ajan charmia. Henkilökunta pukeutuu vanhaan tyyliin mustiin mekkoihin ja valkoiseen esiliinaan ja tilaus otetaan pöydistä. Ja kakut eivät petä koskaan.

Alakerta oli aivan turvoksissa nytkin, mutta yläkerrassa oli tilaa vaikka muille jakaa ja ilma oli raikasta, kun ikkunat oli avattu joka suuntaan.

Vanhassa kaupungissa on syytä pitää kiinni omaisuudestaan. Siellä on varsinkin kesäaikaan paljon turisteja ja paljon pitkäkyntisiä, jotka vain odottavat tilaisuutta päästää turisti turhasta painolastista. Itselleni ei ole tätä tapahtunut mutta pidän laukustani kiinni kaiken aikaa. Vanhassa kaupungissa pyörii myös pyörätakseja. Yllättävän kallista verrattuna moneen muuhun kaupunkiin, joissa tuo kyyti on tarjolla. Lapset kuitenkin rakastavat tuktukia ja niinpä otettiin kyyti raatihuoneentorilta kutosen bussille, josta lähti reitti Tallinnan eläintarhaan.

Eläintarhaan on vanhasta kaupungista 4-5 kilometrin matka. Paikalliset varoittelivat ottamasta taksia, koska kuulemma todella viilaavat turisteja linssiin ajattamalla kiertoteitä. Kuulemma tuo 5 km matka voi yllättäen maksaakin 50 euroa. NO thanks. Suositteli käyttämään paikallista bussia numero 6. Menee suoraan eläintarhan eteen. Pysäkkejä oli helppo seurata kartalta, ja kuulutus kertoi aina seuraavan pysäkin. Maksu oli noin 1,8 euroa aikuiselta ja vähän vähemmän lapselta. Maksu oli eri mennessä kuin tullessa, mikä kertoo kuskien viisveisaavan oikeasta hinnoittelusta. Mennessä mieskuski ei siis antanut lapsille lasten hintaa ja palatessa naiskuski veloitti lapsista vähemmän. No ihan sama noilla hinnoilla. Matka kesti ehkä kymmenisen minuuttia.

Eläintarha itsessään on valtavan kokoinen maa-alueena. Vähän ränsistyneenkin oloinen ja kaikissa häkeissä ei ollut eläimiä lainkaan. Yllätyin siitä miten vähän eläimiä siellä oli. Toisaalta joitakin eläimiä oli monta samaa. Elefantit näyttäytyivät, samoin ihanat mangustit. Parilla linnulla oli nokkapokkaa keskenään ja hylkeet nauttivat kesäisestä uinnistaan. Pienenpieni kahvila keskellä eläintarhaa oli hikisen ahdas ja palvelu toivottoman hidasta. Ei kuitenkaan haitannut lapsia mitenkään.

Toisena aamuna lähdimme katsomaan Vapauden aukiota. Sen reunalla on jätetty näkyviin pala vanhaa Harjutoria. Historian havinan melkein tunsi muutenkin aukiolla. Sen yläpuolella olisi ollut Neitsitorni mutta sepä olikin kiinni vielä niin aikaisin aamulla, emmekä jääneet odottamaan sen aukeamista.

Vanhan linnoituksen sisäpihalla myytiin mm ihania maustettuja manteleita. Ne maistuvat siellä vaan niin hyville. Ja antavat mukavasti energiaa vierailijoille. LÄhistöllä on myös paikallisen keramiikkataiteilija Heljä Tiikin oma myymälä, josta tarttui mukaan pari uutta espressokuppia. Olen ottanut tavaksi tuoda reissuilta yhden espressokupin tuliaisina. Vaikka muuten olenkin melkoisen perfektionisti kattauksen ja sisustuksen suhteen, minusta on hauskaa, että pienet espressokupit voivat olla erilaisia ja muistuttaa tehdyistä matkoista. Keräys on vasta alkanut eikä niitä nyt tolkuttomasti tarvitakaan mutta ilahduttavat espressokoneen päällä joka päivä.

Viimeinen päivä on aina vähän tylsä, kun pitää luovuttaa hotellihuone, ja miettiä jättääkö laukut hotellille vaiko ottaa jo mukaan. Meidän paluumme oli sen verran aikaisin päivällä, että päätettiin kuitenkin ottaa laukut jo mukaan lähtiessä. Käytiin uimassa oikein olan takaa, levättiin huoneessa vielä hetki ja sitten matkaan. Vettä tulikin hetken oikein kunnolla ja pysähdyttiin lounaalle Mmoah kahvilaan lähelle KAubamajaa. Mainio pieni paikka, jossa oma ankka-annokseni maksoi 9 euroa!

Virukeskuksen alakerroksessa on mainio ruokakauppa, josta teimme tuliaisostokset. Lapset riehaantuivat oikein kunnolla nähdessään haluamiaan Oreo-keksejä. En tajua mitä ihmeellistä niissä on mutta saivatpa tuliaisensa ostettua. Itsekin shoppailin erilaisia tummia suklaita edullisesti. Muutakin kivaa olisi löytynyt mutta ei jaksanut kantaa. Satamasta ei kannata ostella enää kuin ehkä juotavaa, jos sitä haluaa Suomeen kantaa. Lindalinen tilat ovat tosin niin ahtaat, ettei sillä matkustaessa kannata ostaa kassikaupalla oikein yhtään mitään. MAtkalaukutkin tuntuvat olevan vähän hankalia.

Satamaan mentäessä osuu väistämättä Estonian muistomerkille. Broken Line teos on todella pysäyttävä ja vie ajatukset siihen päivään, jolloin tuo traaginen onnettomuus tapahtui.

Meillä oli mukava miniloma. Helppo lähteä. Suosittelen. Tallinnasta saa paljon enemmän irti, jos malttaa viipyä siellä muutamaa tuntia kauemmin. Lasten kanssa toki jää osa kokematta ja käveleminen pitää mitoittaa siten, että pieninkin jaksaa mukana. Sopivasti taukoja ja mielenkiintoa, niin koko porukalla on mukavaa. Ja televisiosta näkyy ainakin muutama suomalainenkin kanava ja wi-fi toimii.