Verhotupsut - olenko muuttunut Maria Montazamiksi?

Jostain käsittämättömästä syystä rakastan - love, love, love - verhotupsuja! Ja miksi tämä koko juttu on suht häpeällinen asia, on se että tositv-ohjelmassa Ruotsin miljonääriäidit Maria Montazami viljelee niitä samaisia verhotupsuja ympäri hillitöntä kämppäänsä Hollywoodissa

Olenko siis piilomariamontazami? Apua... Tyyppihän on omasta mielestäni sinänsä vilpitön ja hyväntahtoinen mutta hmm, ei ehkä kuitenkaan roolimallini muuten.  Mistä voi siis olla kysymys?  

Verhotupsut tupsahtivat elämääni yllättäen edelliseen asuntoomme muuttaessamme.  Havaitsin vain, että olin ostanut niitä pieniä sellaisia noin kuusi kappaletta :) oikosulku päässä?  Muuttopäivänä havaitsimme, että myyjät olivat jättäneet asuntoon ison valkoisen vitriiniin! Olin ensin vähän tympääntynyt koska vitriinissä on "kultaiset" saranat ja tyylipoliisi minussa huusi sisäisesti, että täähän ei pelitä ollenkaan. MUTTA muutaman pv kuluttua iso huonekalu alkoikin tuntua oikeastaan aika hyvältä idealta.  Sen ansiosta keittiöömme mahtuikin kaikki päivittäisessä käytössä olevat astiat ja vitriiniin laitettiin harvemmin käytetyt astiat ja viinilasit.  

Takaisin verhotupsuihin.  Nakkasin niitä vitriiniin nuppeihin ja totesin, että täähän toimiikin hyvin.

Nyt tupsuhullutus on vallannut minut.  Aiemmissa eteiskuvissa on jo vilahtanut muutamia tupsuja.  Minusta ne pehmentävät sisustusta.  (Kissojen mielestä tupsut ovat oivia hyökkäysten kohteita). Tupsuissa on jotain hellyyttävää.  Tai sitten lähestyn keski-iän kriisiä.  No, what ever, niin tai näin, sisustus ei ylipäätään saisi olla liian by the book, vaan siinä pitäisi olla jotain yllättävää, vai mitä mieltä olette? 

Esittelen myöhemmin erään taideteoksen, jossa on hauska vitsi sisällytettynä...