Keittiön ilmeen piristys

Joskus ei erityisesti edes suunnittele tekevänsä kotona mitään muutosta, mutta "things just happen". Olin toki miettinyt, että pienessä keittiössämme ollut pieni ryijymatto ei ehkä ollut kovin käytännöllinen siihen tilaan, ja samalla unelmoinut ehkä Pappelinan pienestä matosta keittiöön. Toisaalta keittiössä jo kaksi vuotta hyvin palvellut ryijymatto oli tosi mukava jalan alla ja matto periaatteessa toimi ko tehtävässään.

Olin kuitenkin Kodin ykkösessä etsimässä kehyksiä uusille kuville, jotka taas olin hankkinut Ateneumin Tove Jansson 100v näyttelystä, ja samalla reissulla löysin alenurkasta kivan muovisen tähtimaton 15 eurolla! Ei ole yhtä laadukas kuin esim juuri mainitsemani Pappelina, mutta välttää keittiöön. Reunojen huolittelusta tai pikemmin sen puutteesta huomaa laadun merkityksen mutta ainakaan juuri nyt minua ei haittaa. Ryijymatto taasen pääsi mainioon käyttöön makuuhuoneeseen: on ihanaa astua aamulla ensi askeleensa pehmeällä matolla. Juuri passeli sinne. Sivumennen sanoen mietin muuten makuuhuonetta nyt katsellessani, että mikähän siinäkin on, että pieni matto lattialla sai aikaan sen, että huone tuntuu itse asiassa avarammalta nyt?

Ateneumista hankitut pienet julisteet saivat mustat kehykset, koska tuntui, että kovin valkoinen kotimme kaipasi vähän särmää. Etenkin syksyä ja talvea vasten, ja hyvinpä nuo mustat kehykset sopivat julisteisiin ja julisteet kehysteineen nyt keittiön seinälle valkoisen puusohvan ylle. Toisessa kuvassa on Muumilaakson kartta ja toisessa perusväreissä Muumilaakson väkeä. Ihastuin näyttelyssä uudelleen Tove Janssonin kynänjälkeen: miten kenelläkään voi olla taito käyttää kynää sillä tavalla? Ja sellainen mielikuvitus? Tuijotin Tove Janssonin profiiliakin näyttelyssä tovin ja pähkäilin, että kuka minun tulee hänestä mieleeni, kunnes muistin, että eräs sukulaiseni muistuttaa kovin paljon Tove Janssonia niin ulkomuodoltaan kuin itse asiassa vähän luonteeltaankin. Meillä kaikilla tuntuu olevan kaksoisolentoja, oletteko huomanneet? Onneksi ainakin omat kaksoisolentoni tuntuvat elävän melko normaalia elämää, toinen ainakin jossain pohjoisessa, enkä siis saa kummeksuvia katseita tai kysymyksiä, että mitäs on tullut tehtyä...

Ateneumissa oli näytteillä Tove Janssonin laajaa tuotantoa luomiskauden alkuvaiheilta sen loppuvaiheisiin saakka. Muumien lisäksi näytteillä oli maalauksia ja Janssonin graafikkopuolison Tuulikki Pietilän ihania installaatioita Muumilaakson elämästä. Täydellisen ihastuttavia still "kuvia" Muumilaakson hetkistä. Suosittelen menemään jo pelkästään niiden vuoksi. Näyttelyn esittelytekstin mukaan Jansson ei pitänyt abstraktismista, ja oli esimerkiksi nimennyt yhden ko kauden meriaiheisen maalauksen "Abstrakti meri". Kapina se on pienikin kapina. Lisäksi sota-aika oli selkeästi vaikuttanut Janssonin tuotantoon, mistä esimerkkinä oli lukuisia lehtikuvituksia, joissa irvailtiin Adolfille.

Kadehdin mm niitä ihmisiä, jotka ovat aikanaan saaneet kirjeitä Tove Janssonilta, koska Jansson oli kuvittanut kirjeitäänkin ihanilla kuvilla. Eräässäkin kirjeessä oli terveiset Tovelta ja Tuulikilta ja siinähän seisoi Vilijonkka ja Tuutikki..

Suosittelen näyttelyä lämpimästi