Kiristelin todella pitkään hampaitani ko. verhojen kanssa, ja samalla tuskailin niiden täydellistä sopimattomuutta mihinkään sisustukseen. Kunnes sain loistoidean! Säleverhothan voi spraymaalata! Ja eikun tuumasta toimeen. Biltemaan kävi tieni saman tien - laatuaikaa puolison kanssa, Biltemassa :) Päädyin hankkimaan hopean väristä spraymaalia, ja valitsin auton maalaamiseen tarkoitetun maalin.
Totesin liki mahdottomaksi tehtäväksi ottaa säleverhoja pois ikkunasta, koska ensinnäkin se olisi ollut aika työläs homma, ja olisi pitänyt irrottaa kaikki säleet naruista, ja toteuttaa sen jälkeen maalaushomma jossain puuhapajassa/autotallissa tms, jollaista meillä ei tässä asunnossa ole. Täten suojasin ikkunan säleiden takaa Hesarin sivuilla, teippailin niitä tovin, jotta ikkuna varmasti pysyisi täysin suojassa. Siirsin kaikki irralliset tavarat makuuhuoneesta muualle, peitin sängyn isolla lakanalla, ja aloin sprayjata. Avasin tietysti ikkunan, koska pullon kyljessä varoitettiin kovasti huolehtimaan ilman vaihdosta uhalla, että muuten lähtee taju ja sitä ennen on hyvin, hyvin huono olo. Ilma todellakin vaihtui ja kiersi kovasti huoneessa sillä seurauksella, että olin itse yltäpäätä hopeahileessä ja olisi voinut saman tien lähteä pikkujoulun viettoon, sen verran decoltee kiilteli hopeaa.
Puolisoni huomautti siinä vaiheessa omasta mielestäni vähän jälkiviisaasti, että ikkunan pitää olla kiinni, jotta spraymaali ei leijaile (mistä ihmeestä sen olisi voinut tietää, etenkin kun pullossa nimenomaan käskettiin huolehtimaan ilmanvaihdosta? Onko tämä samantyyppinen isältä pojalle periytyvä tieto kuin naisilla käsitöihin liittyvät niksipirkkamaiset sisäpiirin tiedot?) Seuraavaa kerrosta aloitellessani suljin kuitenkin ikkunan, ja hopean leijailukin väheni merkittävästi.
Kuivuminen oli todella nopeaa ja sain muutamassa tunnissa koko homman hoidetuksi, ja suojapaperitkin pois ikkunasta. Maalin haju oli hetken melko voimakas, mutta katosi sekin suht nopeasti.
Vihreä on poissa. Ja ikkunoissa ihanat Stockmann Villa harmaat silkkiverhot - verhotupsu Lene Bjerre liikkeestä Yrjönkadulta |
Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen. Vielä pitää urakoida toisestakin huoneesta samanlaiset verhot mutta sen jälkeen tämäkin piikki lihassa on poissa.
Pienenä miinuksena mainittakoon, että verhonarut imivät myös itseensä maalia, eikä verhojen nostomekanismi oikein toimi enää. No ei se toiminut mainiosti ennenkään vanhoissa verhoissa ja me emme tarvitse sitä, koska verhot ovat aina alhaalla näkösuojaa antamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao