Iltapäivälehdessä oli viikolla juttua siitä, mitä lahjoja opettajat eivät ainakaan halua saada näin koulun päättyessä. Ainakin kirjoituksen sävy oli ällistyttävä: joku haastatelluista sanoi että tekisi mieli jopa heittää tietyt lahjat seinään! Listalla oli muistaakseni ainakin irtokukkakimput ja tuikkulyhdyt. Ihan oikeesti.
Toivottu lahja oli lahjakortti. Niin varmaan. Totta kai kuka tahansa mielellään saisi lahjakortin ja ison vaikka kultasepänliikkeeseen, mutta sekä päiväkotilaisen että koululaisen vanhemmilta se vaatii jonkun aktiivisen, joka on yhteydessä kaikkiin vanhempiin ja joka kerää lahjarahan, jolla lahjakortti ostetaan. Ja on hyvä muistaa että lahjakortti ei saa olla kovin iso arvoltaan, jotta saaja saa sen vastaanottaa ilman että syyllistytään lahjontaan.
Lisäksi minua ällistyttää se, että sekä jouluna että keväällä odotetaan lahjoja. On kiva antaa opettajalle jokin muisto kuluneesta vuodesta, etenkin jos yhteistyö on ollut puolin ja toisin miellyttävää, mutta en halua itsekään antaa lapsen puolesta kovin arvokkaita lahjoja, jotta kummallekaan osapuolelle ei synny vahingossakaan tunnetta, että lapsen puolesta yritettäisiin vaikuttaa opettajaan ja arvosteluun.
Päiväkodissa muistettavia opettajia on useita, samoin usein koulussa. Ja jos perheessä on useampia lapsia, muistamisestakin syntyy kiva kuluerä toukokuulle. Kaikilla ei ole siihen edes mahdollisuutta. Jos sitten lapsi esim kerää esimerkin vuoksi vaikka metsästä valkovuokkoja kimpun, jonka löytää koulun pihalta sinne paiskattuna, koska eipä kelvannut opettajalle, voi vaan kysyä kenellä on arvot pielessä?
Ylioppilaillakin kuulemma nykyään on lahjalistat tietyissä kaupoissa ja kultasepänliikkeissä. Tavallaan ok ja helpottaa lahjan hankkimista mutta toisaalta uskaltaako sitä enää antaa listan ulkopuolelta mitään henkilökohtaista, jos saajalle kelpaa enää raha ja siinäkin pitää olla kolminumeroiset luvut? Jääkö kohta sankari juhlimaan yksin?
Lasten synttärijuhlatkin on nykyään ulkoistettu leikkiluoliin, pelihalleihin ja ties minne. Alle kahdensadan ei tahdo selvitä millään. Itse olen palannut kiltisti hyvin perinteisiin juhliin kotona. Ja inhottavana äitinä olen jopa kieltäytynyt hankkimasta ns kaveripusseja vieraille. Turhauttavaa ostella pientä krääsää pusseihin tai karkkia. Johan lapset pvat vetäneet kaksin käsin juhlapöydästä ja ulkona voi painella entiseen tyyliin. Pitääkö lapsille ostaa pellet ja taikurit, jotta lapsi voi hetken loistaa kavereiden silmissä parhaiden bileiden järjestäjänä?
Jotenkin tulee vaan tunne että kaiken pitää olla suurta ja hienoa, eikä juhliminen olisi mitään ilman sitä.
Oikein ihanaa kouluvuoden päättymistä kaikille koululaisille, olette lomanne ansainneet. Onnea ylioppilaille ja muille valmistuville sekä kaikille juhliville. Ihania juhlia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao