Matkakertomuksia : Tallinna

Tallinna on kiva kaupunki. Se kasvaa ja muuttuu edukseen kohisten. En ole laskenut kuinka monta krt olen siellä vieraillut mutta hävettävän usein pitäydyn kuitenkin vain vanhan kaupungin idyllisillä pikku kujilla ja olen jättänyt muun kaupungin kokonaan huomiotta. Tällä kerralla aikomukseni oli jopa vierailla Kumussa, uudessa museossa, mutta en jaksanutkaan kävellä enää sinne asti. Taksilla toki pääsee vaikka minne, mutta koska olin nyt yksin liikenteessä, en oikein uskaltanut lähteä vieraan taksin mukaan, vaikka periaatteessa Virossa onkin turvallisen oloista enkä muuten arkaillut siellä yksin kulkea.

Helsingistä on äärimmäisen helppo lähteä Tallinnaan: matkan varaa hetkessä netissä ja laiva lähtee näppärästi mm Länsisatamasta. Sinne muuten saa omankin auton helposti parkkiin. Maksaa kyllä mutta tilaa on ja parkkialue on aivan terminaalin edessä. Tallinnan päässä puolestaan D terminaalista on helppo kävellä kivenheitto keskustaan. Taksia ei siis periaatteessa tarvitse lainkaan. (Enpä ole muuten aiemmin edes ajatellut, että Tallinnassahan ei ole lainkaan metroa...)

Ennen vanhan kaupungin muureja on monen tuntema Viru keskus joka on kerrassaan pessyt kasvonsa, sillä siitä on tullut moderni kauppakeskus, jossa vierailee mielellään. Lisäksi sinne on avattu mm jo aiemmin mainitsemani mainio Massimo Duttin liike. Milloinkahan suomalaiset saavat oman Massimo Duttinsa? Lupaan käsi sydämellä liittyä heti paikalla kanta-asiakkaaksi, jos se Helsinkiin saadaan.

Lisäksi Viru keskuksessa on mm Brooks Brothersin sekä Dune Londonin liikkeet. Kenkäliikkeitä oli Viru keskuksessa vieri vieressä ja niiden valikoima laaja, joskin siis yllättävän vähän kunnon nahkaa, vaan paljon ennemminkin keinomateriaaleja.

Viru keskuksesta on suora yhteys perinteikkääseen virolaiseen Kaubamajaan, joka on kummallinen yhdistelmä mannermaista hohtoa ja venäläistä ankeutta. Siellä syntyy ainakin itselleni merkillinen tunne vajoamisesta johonkin aikakapseliin vaikka selvästi näkevät vaivaa, ja siellä on tunnettuja merkkejä. Toisaalta arvostan sitä, että sieltä löytyy myös virolaisten suunnittelijoiden vaatteita. Toisaalta Kaubamaja on aika lailla pelkästään vaatekauppa. Ja kenkäkauppa. Viime viikonloppuna siellä sattui olemaan sikäläinen ostoshullutus...

Vanha kaupunki ei petä koskaan. Siellä ei tarvitse edes mennä sisään minnekään löytääkseen historian havinan. Toki siellä on tajuttoman paljon turisteja joka puolelta ja kielten sorina pyörii korvissa mutta tallinnalaiset ovat kyenneet säilyttämään historian ko kaduilla ja ko rakennuksissa. Pysähdyin itse tällä kertaa Cafe Revalissa. Ihana kahvila, jossa oli korkea katto ja kiviseinään maalattu kaunis seinämaalaus. Palvelu oli ystävällista ja järkyttävän nopeaa: jonkun oli pakko odottaa lettutaikina kauhassa ja pannu kuumana, koska muuten annokseni ei olisi tulut niin nopeasti mutta sain kuitenkin kuohuviinini ja kahvini oitis pöytään eikä annoksenikaan toimittamisessa mennyt viittä minuuttia kauempaa.

Tällä kertaa en jäänyt pyörimään vanhaan kaupunkiin pidemmäksi aikaa mutta suosittelen esim joulun alla sinne meneviä katsastamaan raatihuoneen torilla olevat joulumarkkinat. Ihanan tunnelmallinen ja intiimi paikka. Itse suuntasin omasta mielestäni kohti Tarton maantietä jonne olin menossa etsimään maankuulua Karnaluks lankaliikettä. Lähdin tomerasti siis tiettyyn suuntaan mutta onneksi katsoin puhelimen kartasta vähän uudelleen ja totesin oikean suunnan olevan täysin vastakkaisessa suunnassa. Miten kukaan ikinä pystyi liikkumaan noilla vanhoilla kaduilla, joissa suuntavaisto, ainakin sen yhden kuohuviinilasillisen jälkeen heittää noin pahasti? Katujen pitää olla viivasuoria, jotta ei tarvita navigaattoria selvitäkseen seuraavaan kohteeseen...

Vaikka loppujen lopuksi itse KArnaluks oli minulle yllättävää kyllä suuri pettymys, oli matka sinne äärimmäisen kiehtova. En ollut koskaan aiemmin kävellyt pitkää ja kerrankin suoraa Tarton maantietä ja katselin mielenkiinnolla ympäröiviä taloja. Toisella puolella oli vanhoja puutaloja ja toisella hyvinkin uusia ja moderneja kerrostaloja. JA tiellä jyristeli menemään sininen viehättävä raitiovaunu. Kävelijät ja pyöräilijät pujottelivat sulassa sovussa samaa kävelytietä pitkin.

Karnaluks mielestäni on suuresti liioiteltu. Helsingistä löytyy vähintään yhtä hyvä liike, josta saa ainakin kunnon lankaa. Myönnän että aloin tuossa vaiheessa olemaan aika väsynyt ja kymmenen metrin jono kassalle sai aikaan jo vastareaktion ja teki mieli kääntyä saman tien ovelta takaisin ulos. Katselin kuitenkin lankoja kiinnostuneena ja etsinkin tiettyä sammalen vihreää pörrölankaa uuteen neuleeseen, sitä kuitenkaan löytämättä. Ja jotenkin alkoi ärsyttää että suuri osa langoista oli tekokuitua. Olen kuitenkin poikennut muutamaankin lankaliikkeeseen niin Tallinnassa kuin Pärnussa ja tiedän että nimenomaan Virosta saa mainiota aitoa villalankaa, mutta tuossa liikkeessä oli kaikkea muuta laatikkokaupalla. Olen myös hieman perso fiilikselle nimenomaan lankakaupassa. Ei haittaa, jos näkyvillä on mallineuleita, langat ja ohjeet kauniisti esillä ja helppo liikkua.

Tämän vierailun jälkeen totesin olevan aika kääntyä takaisin kohti satamaa.

Onneksi olin varannut oman hytin takaisin tullessa. Sain ottaa pienet torkut kotimatkalla ja lepuuttaa jalkoja.

Tere