Kevät meni miten meni juoksutreenien kannalta. Periaatteessa minulla oli kalenteria katsellen hyvin aikaa treenata suunnitelmallisesti mutta kummasti moni vapaailta meni ystäviä tavaten ja asiakastilaisuuksissa ja ties missä. Ja hyvä niin. Ei koko elämän pidäkään olla orjallista treenaamista. Itselläni oli kuitenkin vähän ontto fiilis tulevasta koitoksesta juuri liian vähien pitkien lenkkien vuoksi. Liian monta kympin lenkkiä pidempien sijaan. Puolimaraton vaan vaatii pitkiä lenkkejä alleen. Lisäksi tein typeristä typerimmän kokeilun: ostin aivan uudet tossut muutamaa viikkoa ennen HCR:ää! Uudet merkiltäänkin. Asicsit on hyvät tossut, mutta tsiisus miten kipeiksi sainkaan säärten etuosat ja toisen nilkan! Sääret tokenivat vuorokaudessa mutta nilkka vihoitteli vielä lauantaiaamunakin. Kävin ostamassa urheiluteippiäkin varmuuden vuoksi, joskaan en kuitenkaan sitä nilkkaan kieputtanut, koska vaisto sanoi, että olisin kuitenkin juossut jalkaa varoen ja saanut jonkun krampin johonkin osaan jalkoja...ja hyvin nilkka kestikin koko matkan.
Pari viikkoa ennen H-hetkeä juoksin viimeisen pitkän lenkin. Olin päättänyt juosta 16km siten, että juoksen Sports Trackerin kanssa 8km yhteen suuntaan ja käännyn takaisin ja voilá, 16km juostu. Kahdeksan kilometrin kohdalla tuumasin kuitenkin, että tyhmää kääntyä takaisin, vaan kierränpä merenlahden samantien ympäri...matkaa tulikin muutama kilometri yli alkuperäisen suunnitelman, ja olin aika puhki. Etenkin kun juoksin vanhoilla, jo vaimennuksen menettäneillä Adidaksen Supernova Glide tossuilla, ja nilkka oli entistä kipeämpi. Tosi nerokasta. Eikun kauppaan ostamaan samanlaiset Addut alle. Loistavat tossut ainakin minulle: riittävästi vaimennusta mutta kuitenkin hyvin kevyet ja varpaissa muotoiltu pohjallinen, joka ohjaa juoksuaskelta oikeaan suuntaan. Suosittelen näitä tossuja. Ei niin meduusamaiset kuin esim Energy Boostit.
Perjantaina töiden jälkeen kävin Kisiksellä hakemassa oman lähtönumeroni ja innostuin tilaamaan Juoksija-lehden. Sain lahjuksina tilauksestani mm harjoitusoppaan juoksijalle ja tietysti luin sitä perjantai-illan. Mietiskelin lukemaani ja totesin oman juoksutekniikkani kerrassaan alkeelliseksi vaikka tajusinkin, että tämän vuoden HCR:n osalta maito oli jo maassa eikä korjausliikkeitä juoksun suhteen enää voisi tehdä. Oma juoksuni muistutti enemmänkin epämääräistä suorien jalkojen siirtelyä eestaas kuin lennokasta rullaavaa juoksua.
Tein kotona kunnon joogatreenin parina päivänä ennen juoksua, samoin kuin kävin hierojalla hoitamassa kipeimmät kohdat jaloista pois. Toimi muuten uskomattoman hyvin. Jalkojen isot lihakset oli hyvin auki ja valmiina juoksemaan. Vaikka pidän venyttelystä ja joogasta, olen uskomattoman laiska sitä tekemään vaikka se olisi niin tärkeää lihashuoltoa. Täytyy muistaa tehdä se vähintään kerran viikossa kunnolla. Omat jalat on varsinkin näin kesäkaudella kovilla kun juoksulenkkien lisäksi pyöräilen työmatkat. Lihasten huoltaminen on siis ensiarvoisen tärkeää.
Juoksupäivän aamuna keittelin kunnon kaurapuuron ja otin rennosti. Luin hyvää kirjaa auringonpaisteessa ja join tasaisesti vettä. Kelloa vilkuillen söin hyvin kevyen lounaan puoliltapäivin ja paria tuntia ennen omaa lähtöhetkeä vielä vähän urheilujuomaa. Ja sitten kohti Stadiumia. Hyvä fiilis tarttui heti juna-asemalla kun näin muitakin samaan suuntaan menijöitä juoksuvaatteissaan. Kylmä tuuli hytisytti ja taivaalla puhalsi sadepilviä. Not good.
Eläintarhan kentällä odotellessa pudotteli niskaan pienen sadekuuronkin mutta oman lähdön hetkellä sade loppui ja matkaan päästiin kuivin jaloin. Olin asettanut Sports Trackeriin äänikomennon, joka antoi vauhtitiedot kilometrin välein. Aivan loistava ominaisuus. Heti ensimmäisen kilometrin jälkeen tajusin, että nyt mennään lujempaa kuin oikeastaan pitäisi mutta jalat tuntuivat hyviltä, eivätkä hapottaneet lainkaan, mikä tuntui yllättävältä. Ajattelin, että mennään sitten hetki tätä vauhtia ja kun alkaa hengästyttää, hiljennän ainakin hetkeksi. Yllättäen pääsinkin pistelemään samaa vauhtia ensimmäiset viisi kilometriä, eikä edelleenkään tuntunut missään. Samalla korjasin juoksutekniikkaa kirjasta lukemaani suuntaan: yritin mielikuvissa kuvitella polkevani pyörää ja saada askelta rullaamaan. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ylämäissä ottaa pienen spurtin, jotta jalat eivät menisi hapoille, ja se yllättäen toimi. Mielessä kävi, että ihan järjetöntä kokeilla kisassa ekaa kertaa tällaisia juttuja mutta juoksu vaan kulki kilometri kilometriltä ilman erityistä tuskaa. Mieletön fiilis.
Osansa hyvällä tuntemuksella oli varmaan sillä, että kanssajuoksijoiden iloksi olin vetänyt kunnolla tiikeribalsamia molempiin jalkoihin ja pakaralihaksiin. Olin päättännyt tehdä kaikkeni, ettei edellisen vuoden karmea jumi lantiossa iske uudelleen. Jooga ja balsamit ja onnistunut urheilugeelien ajoitus juoksun aikana ja nesteytys varmaan toimi yhdessä. Ei voi kuin olla iloinen.
Normaali juoksuvauhtini tähän asti on sinnitellyt sitkeästi noin 6min 30s per kilometri eli melko hidas olen vieläkin mutta nyt pistelin melkein 16 kilometriin asti noin 6 minuuttia per kilometri! Jokaisen Sports Trackerin päivityksen kuullessani mietin, että ohhoh että koskahan se tuska iskee että ei vaan voi mennä näin iloisesti eteenpäin. Siellä Pikku-Huopalahden vastatuulessa sitten alkoi väsyttää mutta jatkoin vaan sitkeästi vaikka samalla vauhti väistämättä hidastuikin. Samalla se tavoiteaika 2 tuntia 10 minuuttiakin karkasi käsistä, mikä vähän kaiveli mielessä että josko sitä jaksaisi kuitenkin spurtata vielä. 18 kilometrin kohdalla sainkin jonkun hulluuskohtauksen ja spurttasin hetken kunnes muistin että ei voi olla totta, että tässähän on tämä pitkä jyrkähkö ylämäki edessä ja spurtti hiipui hetkeksi. Vielä jaksoin pari viimeistä kilometriä vähän lujempaa ja viimeisestä stadionin kaarteesta juoksin niin paljon kuin kintuista lähti. Huikea fiilis.
Edellisvuoden aika parani 7 minuuttia mutta henkinen hyppy oli sitäkin valtavampi. Usko omiin kehitysmahdollisuuksiin ja into lähteä kunnolla parantamaan omaa juoksua on nyt suuri. Ei minusta tule koskaan nopeimpana palkittua mutta ensi vuonna lähden taas yhtä pykälää nopeammassa ryhmässä ja taidanpa ilmoittautua Paavo Nurmen kympille jotta vire säilyy.
Entisestä sohvaperunasta alkaa kuoriutua siis vihdoin liikunnasta pitävä ihminen. Liikun, koska se on minusta kivaa. Pysyn kunnossa ja mieli on hyvä. Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao