Suureksi ilokseni sain mahdollisuuden hankkia erittäin edullisesti tanskalaisen Georg Jensenin suurenmoisen Cobra-sarjan kaatimen. Sain syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten saman Cobra-sarjan kynttilänjalat ja siitä lähtien olen unelmoinut hankkivani samaa sarjaa lisää. Muoto on täydellisen ajaton. Niin linjakas että käärmekammoisena jopa unohdan sarjan nimen ja innoituksen lähteen.
Georg Jensen on 1800-luvulla syntynyt tanskalainen hopeaseppä, joka valmisti kuningasperheen hopeaesineet. Kun hopean hinta nousi, siirtyi hän käyttämään terästä, jotta tuotteet olisivat kaikkien hankittavissa. Yrityksen historia juontaa vuoteen 1904. Georg Jensen tunnetaan tinkimättömästä laadustaan, perinteisiin perustuvasta modernista muotoilusta ja käsityöstä.
Seuraavaksi haluaisin Bernadotte termoskannun. Niin kaunis.
Vuosien karttuessa olen alkanut arvostaa aivan eri tavalla myös lasitaidetta ja kaunista muotoilua ylipäätään. Kammosin lapsuudessa kaikkea koriste-esineisiin liittyvää, jotka omasta mielestäni vain rikkoivat selkeän ympäristön ja keräsivät pölyä. Itseäni nauratti, kun muutamia vuosia sitten hankin ensimmäisen keraamisen patsaan kotiin. Olin tullut kerrassaan vanhaksi. Toisaalta olen aina nauttinut käynneistäni kummieni luona. Heillä on silmää taiteelle ja kummitätini on aina personoinut patsaat ja näkee tauluissa oman näkemyksensä. Samalla tavalla huomasin personoineeni mainitsemani patsaan. Se on meidän oma vapaudenpatsaamme: jänis jolla on porkkana pystyssä kohti taivasta samoin kuin tunnetummalla serkullaan New Yorkissa.
Pelkistetty kaunis värillinen lasi saa väristykset kulkemaan läpi kehon. Niin esittävä kuin abstraktikin. Kuljen ajoittain gallerioissa tai myyntinäyttelyissä ihailemassa taidelasia. Harmi, ettei sitä useinkaan jaksa kantaa reissuilta tai siihen ei ole varaa. Pikku detalji, että sille pitäisi olla kunnolla tilaakin kotona ja vieläpä sellaista tilaa, ettei kissat pudota esineitä. Em. vapaudenpatsas muuten on kissojen inhokki. Ovat pudottaneet sen pianon päältä kahteen otteeseen niin, että sekä pianossa että parketissa on muisto siitä. Kissat ilmeisesti pitävät erilaisesta taiteesta?
Ikääntymiseen liittyvät nämäkin Oiva Toikan linnut. En moneen vuoteen voinut käsittää intoa hankkia lasisia lintuja hyllyille mutta nyttemmin olen alkanut nähdä niiden kauneuden. Edelleenkin pidän vain tietyistä linnuista ja vain värillisistä. Muun muassa pöllöissä on jotain järjettömän kiehtovaa. Aika hintavia ovat mutta eipä niitä montaa tarviikaan itseään hyllystä tuijottamaan. Ja onneksi on loppuelämä aikaa kaunistaa kotiaan. Crazy cat lady, jolle taide puhuu kotona?
Minusta on ihanaa tehdä pieniä asetelmia kotiin. Vaihdella kauniita esineitä silloin tällöin ja vain nauttia estetiikasta. Koti on kuitenkin paikka, josta jokaisen pitäisi voida ammentaa voimaa. Kukin omalla tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao