Keskisuomalaisen kolumni 26.5.2013 -"Huonoja uutisia. Ihmiskunta tyhmistyy. Hyvä uutinen on sen sijaan se, että jossain vaiheessa olemme liian pölvästejä murehtiaksemme tätä."
Stanfordin yliopiston tutkijat väittivät mm vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessaan, jota siteeraan ainoastaan sitä siteeranneen lehtileikkeen perusteella, että ihmiskunta on vakaan tyhmistymisen tiellä. (Huomaan itsekin tyhmistyneeni, koska en jaksa kaivaa alkuperäistä artikkelia kerätäkseni autenttista tietoa. Helpommalla pääsee, kun vaan katsoo lyhennelmän.)
Keräilijäihmisestä on tullut ipad-ihminen. Kun keräilijä joutui olosuhteiden pakosta käyttämään järkeään ja tyhmempi karsiutui pois, selviää tutkijoiden mukaan nykyihminen vähemmilläkin älyllisillä lahjoilla. Keräilijän piti olla valppaana yötäpäivää, ns. 24/7, koska pienikin lipsahdus tai väärä tulkinta pahimmassa tapauksessa tarkoitti hengen lähtöä. Mikä johti päätelmien mukaan siihen, että vain älykkäimmät tai vahvimmat selvisivät.
Ipad-ihmisellä puolestaan on google. Sitähän minäkin käytän niin vapaa-ajallani kuin työssäkin. Mitä tahansa voi etsiä googlesta. Ja se pitää kyllä paikkaansa. Google on kuitenkin melko vaarallinen omalla tavallaan. Sinne syötetään hakutekijöitä mutta hakutulos ei ole neutraali. Joku syöttää triggereitä, joiden perusteella juuri minulle tarjotaan tietty hakutulos. Tieto voi pitää paikkaansa tai sitten se on ihan diipadaapaa. Se, jolla on varaa panostaa sähköiseen tietoon, pärjää googlessa paremmin. Puolueeton tieto hukkuu helposti informaatiotulvaan.
Muistan jo yliopisto-opinnoistani opettajan vakaasti kehoittaneen kriittisyyteen sen tiedon suhteen, mitä hakukone löytää. Tähän liittyen kävin oman lapseni kanssa hauskan mutta totisen keskustelun joitakin viikkoja sitten. Hän oli löytänyt youtubesta "aitoja" kuvia merenneidoista, ja väitti kivenkovaan, että koska youtubessa on kuvia merenneidoista, niitä siis on olemassa. Varsinainen kehäpäätelmä. Lapsen usko ja logiikka löydetyn tiedon paikkaansapitävyyden suhteen oli liki järkähtämätön, ja oli työn ja tuskan takana selittää, että kaikki se mitä netistä löytää, ei pidä paikkaansa. Että kuvia on helppo manipuloida. Että lukijaa on helppo manipuloida.
Kuinka moni on surrut journalistiikan puutetta Suomessa? Meillä on käytännössä vain yksi valtakunnallinen sanomalehti, jonka tutkiva ote on sanalla sanoen surullisen heikko. Meillä on joitakin hyviä ajankohtaisohjelmia televisiossa, mutta nekään eivät kovin usein mene mitenkään erityisen syvälle. Kaipaisin riippumatonta tutkivaa otetta, joka etsisi syitä ja seurauksia. Ajoittain liki vahingossa osuu yksittäiseen hyvää dokumenttiin, joka jättää sinuun jäljen. Hyvä dokumentti ei syötä valmiita ajatuksia eikä valmiita ratkaisuja.
Tästä pääsenkin kehumaan Mandatum Lifen Life Magazinea, joka edes yrittää tehdä laadukasta julkaisua. Senkin suureksi puutteeksi valitettavasti jää artikkeleiden lyhyys ja pinnan raapaisu. Viimeisimmässä syksyn julkaisussa käsitellään mm. yleissivistyksen uutta määritelmää, ja tavallaan otsikossa mainittua tyhmistymistä. Allekirjoitan jo edesmenneen filosofi Jaakko Hintikan lausahduksen, jonka mukaan tärkeintä on esittää oikeita kysymyksiä. Ja lisäisin, että tärkeintä on ylipäätään esittää kysymyksiä. Keskustelun vuoksi esitän ajoittain tahallani tyhmiäkin kysymyksiä vain herättääkseni keskustelua. Yhtään fiksumpi seuralainen usein hermostuu ja katsoo minua kuin vähäjärkistä, että ei kai se noin voi ajatella tai eikö se tätäkään tiedä. Mistä kaksi vähänkään fiksua ihmistä sitten keskustelisi keskenään, jos kaikki tiedetään o etukäteen? Informaatiotulvan keskellä on yhä tärkeämpää kysyä ja ihmetellä. Esittää hassujakin kysymyksiä, kuten Hintikka toteaa viitatessaan Albert Einsteiniin. Einstein oli selittänyt metodejaan teorioidensa taustalla sillä, että kysyy kysymyksiä, jotka lapsilta kielletään. Asiantuntijoilta voi aina kysyä hyvinkin yksinkertaisia kysymyksiä. Pyytää selittämään juuri lausuttu suuri totuus. Kysyä miksi olet tuota mieltä tai mihin väitteesi perustuu.
Omille lapsilleni pyrin opettamaan, että on tärkeää osata perustella väitteensä. Aina. Ei riitä, että sanoo "Koska mä haluun". Perusteleminen ja vastasyiden kuunteleminen opettaa . Muistaakseni Hitlerin on väitetty sanoneen, että "Mitä suurempi valhe, sitä suurempi todennäköisyys, että siihen uskotaan." Moniko allekirjoittaa tämän? Kuinka moni uskoo, kun esimerkiksi THL esittää väitteen, että tappava influenssa on tulossa tai että tappavaa influenssaa ei ole tulossa? Noin esimerkkinä. Moniko uskaltaa olla se erilainen, joka kyseenalaistaa, vaikka kaikki muut ympärillä väittävät muuta? Tekeekö se väitteestä totta, että niin moni siihen uskoo tai auktoriteettitaho sanoo, että näin se menee? Tuskin. Kuinka moni kaipaa filosofista keskustelua? Mihin on kadonnut mm Pentti Linkola? Erilaiset mielipiteet kategorisoidaan saman tien "kuplaksi". Olet joko vasemmalla tai oikealla tai hyvin keskellä. Olet joko kehäkolmosen sisäpuolella tai sen ulkopuolella. Olet joko feministi tai sovinisti jne jne. Meiltä puuttuu tällä hetkellä kokonaan keskusteleva älykäs debatti.
Joskus kollegoiden kanssa hymähdelty, että mitä kauemmin perustelemme jotain käsitystämme yhdessä, sen varmemmin alamme uskoa olevamme oikeassa. Alkaa vaan kuulostaa niin hyvältä. Pro gradua yliopistossa kirjoittaessani ällistyin saamastani kipakasta kritiikistä: "Tämä osa tutkielmasta on Teidän omaa ajatteluanne!" Niin? Ei sitä saa tässä olla, vaan viittaatte muiden tutkimuksiin. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään miten akateemista tutkimusta voi tehdä, jos ei saa esittää omia näkemyksiään. Ehkä olin jo silloin niin tyhmistynyt, etten ymmärtänyt.
Olen puolustanut akateemista koulutusta aina sillä, että korkeakoulutus opettaa kyseenalaistamaan. Koulutus opettaa tietyt perusteesit, joiden ymmärtämisen jälkeen ymmärtää, milloin ei tiedä jotain, vaan selvittää. Nuorempana oli vaikeaa myöntää, jos ei tiennyt vastausta kysyttäessä. Nyttemmin mieluummin vastaa, että selvitän asiaa ja palaan mahdollisimman pian. Uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan pitää hengissä ja valppaana.
Kun meillä on laaja yleissivistys, osaamme sijoittaa uudet ja yllättävätkin asiat oikeaan asiayhteyteen. Yllättäviinkin ilmiöihin pystyy suhtautumaan analyyttisesti. Yleissivistystä on myös inhimillisyys. Kyky sanoa, että vaikka lähtökohtaisesti ajattelenkin kyseisestä asiasta toisin, voin tässä yksittäistapauksessa tehdä toisin, koska se tuntuu inhimilliseltä. Hyvään yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin kuuluu ennakkoluulottomuus ja kyky keskustella itselle vieraistakin asioista. Hyvään keskusteluun kuuluu ansiokas väittely. Suomalainen koulujärjestelmä ei opeta kyseenalaistamaan. Koulussa auktoriteetti eli opettaja kertoo miten asia on, minkä jälkeen siirrytään seuraavaan aiheeseen. Lapsen luontainen kyky kysyä ja kyseenalaistaa katoaa nopeasti. Tietoa ei etsitä itse, vaan auktoriteetti kertoo, että koska A niin B. Tähänkin viitataan Life Magazinessa.
Riemastuin lukiessani Helsingin Sanomien haastattelua entisestä taideyliopiston rehtorista Tiina Rosenbergista. Virkistävän suoraa puhetta. Toisaalta Rosenberg onkin muuttanut takaisin Tukholmaan, josta käsin seuraa suomalaista elämänmenoa. Rosenberg katsoo säännöllisesti aamuisin suomalaista aamutv:tä: " Siellä oli joku masentunut tai vähintään puolimasentunut 50-, 60- tai 70-vuotias miespuolinen asiantuntija selvittämässä kansakunnan tilaa. Se nyt on sanomattakin selvää, ettei sellaisesta voi seurata mitään hyvää." Rosenberg viittaa aamutv:hen muutenkin "alarmistisena" tiedonvälittäjänä. En nyt ihan allekirjoita mutta toisaalta vertailukohtia minulla ei liiemmin ole. Ajoittain Kreikassa ja Italiassa seurannut ajankohtaislähetyksiä niistä liiemmin ymmärtämättä mutta en nyt väittäisi niitäkään vähemmän alarmistisiksi. Kaikkea Rosenbergin sanomaa en allekirjoita. Jokaisella on oma viitekehyksensä ja jokaisen, minunkin, sanomaani pitää suhtautua kriittisesti ja muodostaa oma mielipiteensä. Ja mielipiteiden taustalla pitäisi aina olla faktatietoa, jonka on ihan itse selvittänyt. Ei kenenkään muun suodattamaa faktaa, koska se värittyy aina matkalla.
Tiedon virta on niin valtavaa, että syyllistymme puoliväkisin raapaisemaan pintaa. Onko kuitenkaan pakko tietää kaikki kaiken aikaa? Olen itse viime vuosina sulkenut ajatukset täysin lomalla. En kuuntele lainkaan uutisia enkä seuraa maailmanmenoa. Enkä ole erityisemmin pudonnut kelkasta tai jäänyt mistään paitsi. Puhelimeeni ei tule nonstop uutisvirtaa ja olen vain tyytyväinen. En ole halunnut työsähköpostia omaan puhelimeeni, ja olen vain tyytyväinen. Levottomuus minuakin vaivaa ja ajoittain koen vaikeaksi pysähtyä lukemaan kunnolla kun jokin asia alkaa kiinnostaa. On kuitenkin hyvä etsiä tietoa avoimin mielin. Akateeminen tutkimuskin vaatii vertailua muihin kulttuureihin.
Stanfordin yliopiston tutkijat väittivät mm vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessaan, jota siteeraan ainoastaan sitä siteeranneen lehtileikkeen perusteella, että ihmiskunta on vakaan tyhmistymisen tiellä. (Huomaan itsekin tyhmistyneeni, koska en jaksa kaivaa alkuperäistä artikkelia kerätäkseni autenttista tietoa. Helpommalla pääsee, kun vaan katsoo lyhennelmän.)
Keräilijäihmisestä on tullut ipad-ihminen. Kun keräilijä joutui olosuhteiden pakosta käyttämään järkeään ja tyhmempi karsiutui pois, selviää tutkijoiden mukaan nykyihminen vähemmilläkin älyllisillä lahjoilla. Keräilijän piti olla valppaana yötäpäivää, ns. 24/7, koska pienikin lipsahdus tai väärä tulkinta pahimmassa tapauksessa tarkoitti hengen lähtöä. Mikä johti päätelmien mukaan siihen, että vain älykkäimmät tai vahvimmat selvisivät.
Ipad-ihmisellä puolestaan on google. Sitähän minäkin käytän niin vapaa-ajallani kuin työssäkin. Mitä tahansa voi etsiä googlesta. Ja se pitää kyllä paikkaansa. Google on kuitenkin melko vaarallinen omalla tavallaan. Sinne syötetään hakutekijöitä mutta hakutulos ei ole neutraali. Joku syöttää triggereitä, joiden perusteella juuri minulle tarjotaan tietty hakutulos. Tieto voi pitää paikkaansa tai sitten se on ihan diipadaapaa. Se, jolla on varaa panostaa sähköiseen tietoon, pärjää googlessa paremmin. Puolueeton tieto hukkuu helposti informaatiotulvaan.
Muistan jo yliopisto-opinnoistani opettajan vakaasti kehoittaneen kriittisyyteen sen tiedon suhteen, mitä hakukone löytää. Tähän liittyen kävin oman lapseni kanssa hauskan mutta totisen keskustelun joitakin viikkoja sitten. Hän oli löytänyt youtubesta "aitoja" kuvia merenneidoista, ja väitti kivenkovaan, että koska youtubessa on kuvia merenneidoista, niitä siis on olemassa. Varsinainen kehäpäätelmä. Lapsen usko ja logiikka löydetyn tiedon paikkaansapitävyyden suhteen oli liki järkähtämätön, ja oli työn ja tuskan takana selittää, että kaikki se mitä netistä löytää, ei pidä paikkaansa. Että kuvia on helppo manipuloida. Että lukijaa on helppo manipuloida.
Kuinka moni on surrut journalistiikan puutetta Suomessa? Meillä on käytännössä vain yksi valtakunnallinen sanomalehti, jonka tutkiva ote on sanalla sanoen surullisen heikko. Meillä on joitakin hyviä ajankohtaisohjelmia televisiossa, mutta nekään eivät kovin usein mene mitenkään erityisen syvälle. Kaipaisin riippumatonta tutkivaa otetta, joka etsisi syitä ja seurauksia. Ajoittain liki vahingossa osuu yksittäiseen hyvää dokumenttiin, joka jättää sinuun jäljen. Hyvä dokumentti ei syötä valmiita ajatuksia eikä valmiita ratkaisuja.
Tästä pääsenkin kehumaan Mandatum Lifen Life Magazinea, joka edes yrittää tehdä laadukasta julkaisua. Senkin suureksi puutteeksi valitettavasti jää artikkeleiden lyhyys ja pinnan raapaisu. Viimeisimmässä syksyn julkaisussa käsitellään mm. yleissivistyksen uutta määritelmää, ja tavallaan otsikossa mainittua tyhmistymistä. Allekirjoitan jo edesmenneen filosofi Jaakko Hintikan lausahduksen, jonka mukaan tärkeintä on esittää oikeita kysymyksiä. Ja lisäisin, että tärkeintä on ylipäätään esittää kysymyksiä. Keskustelun vuoksi esitän ajoittain tahallani tyhmiäkin kysymyksiä vain herättääkseni keskustelua. Yhtään fiksumpi seuralainen usein hermostuu ja katsoo minua kuin vähäjärkistä, että ei kai se noin voi ajatella tai eikö se tätäkään tiedä. Mistä kaksi vähänkään fiksua ihmistä sitten keskustelisi keskenään, jos kaikki tiedetään o etukäteen? Informaatiotulvan keskellä on yhä tärkeämpää kysyä ja ihmetellä. Esittää hassujakin kysymyksiä, kuten Hintikka toteaa viitatessaan Albert Einsteiniin. Einstein oli selittänyt metodejaan teorioidensa taustalla sillä, että kysyy kysymyksiä, jotka lapsilta kielletään. Asiantuntijoilta voi aina kysyä hyvinkin yksinkertaisia kysymyksiä. Pyytää selittämään juuri lausuttu suuri totuus. Kysyä miksi olet tuota mieltä tai mihin väitteesi perustuu.
Omille lapsilleni pyrin opettamaan, että on tärkeää osata perustella väitteensä. Aina. Ei riitä, että sanoo "Koska mä haluun". Perusteleminen ja vastasyiden kuunteleminen opettaa . Muistaakseni Hitlerin on väitetty sanoneen, että "Mitä suurempi valhe, sitä suurempi todennäköisyys, että siihen uskotaan." Moniko allekirjoittaa tämän? Kuinka moni uskoo, kun esimerkiksi THL esittää väitteen, että tappava influenssa on tulossa tai että tappavaa influenssaa ei ole tulossa? Noin esimerkkinä. Moniko uskaltaa olla se erilainen, joka kyseenalaistaa, vaikka kaikki muut ympärillä väittävät muuta? Tekeekö se väitteestä totta, että niin moni siihen uskoo tai auktoriteettitaho sanoo, että näin se menee? Tuskin. Kuinka moni kaipaa filosofista keskustelua? Mihin on kadonnut mm Pentti Linkola? Erilaiset mielipiteet kategorisoidaan saman tien "kuplaksi". Olet joko vasemmalla tai oikealla tai hyvin keskellä. Olet joko kehäkolmosen sisäpuolella tai sen ulkopuolella. Olet joko feministi tai sovinisti jne jne. Meiltä puuttuu tällä hetkellä kokonaan keskusteleva älykäs debatti.
Joskus kollegoiden kanssa hymähdelty, että mitä kauemmin perustelemme jotain käsitystämme yhdessä, sen varmemmin alamme uskoa olevamme oikeassa. Alkaa vaan kuulostaa niin hyvältä. Pro gradua yliopistossa kirjoittaessani ällistyin saamastani kipakasta kritiikistä: "Tämä osa tutkielmasta on Teidän omaa ajatteluanne!" Niin? Ei sitä saa tässä olla, vaan viittaatte muiden tutkimuksiin. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään miten akateemista tutkimusta voi tehdä, jos ei saa esittää omia näkemyksiään. Ehkä olin jo silloin niin tyhmistynyt, etten ymmärtänyt.
Olen puolustanut akateemista koulutusta aina sillä, että korkeakoulutus opettaa kyseenalaistamaan. Koulutus opettaa tietyt perusteesit, joiden ymmärtämisen jälkeen ymmärtää, milloin ei tiedä jotain, vaan selvittää. Nuorempana oli vaikeaa myöntää, jos ei tiennyt vastausta kysyttäessä. Nyttemmin mieluummin vastaa, että selvitän asiaa ja palaan mahdollisimman pian. Uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan pitää hengissä ja valppaana.
Kun meillä on laaja yleissivistys, osaamme sijoittaa uudet ja yllättävätkin asiat oikeaan asiayhteyteen. Yllättäviinkin ilmiöihin pystyy suhtautumaan analyyttisesti. Yleissivistystä on myös inhimillisyys. Kyky sanoa, että vaikka lähtökohtaisesti ajattelenkin kyseisestä asiasta toisin, voin tässä yksittäistapauksessa tehdä toisin, koska se tuntuu inhimilliseltä. Hyvään yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin kuuluu ennakkoluulottomuus ja kyky keskustella itselle vieraistakin asioista. Hyvään keskusteluun kuuluu ansiokas väittely. Suomalainen koulujärjestelmä ei opeta kyseenalaistamaan. Koulussa auktoriteetti eli opettaja kertoo miten asia on, minkä jälkeen siirrytään seuraavaan aiheeseen. Lapsen luontainen kyky kysyä ja kyseenalaistaa katoaa nopeasti. Tietoa ei etsitä itse, vaan auktoriteetti kertoo, että koska A niin B. Tähänkin viitataan Life Magazinessa.
Riemastuin lukiessani Helsingin Sanomien haastattelua entisestä taideyliopiston rehtorista Tiina Rosenbergista. Virkistävän suoraa puhetta. Toisaalta Rosenberg onkin muuttanut takaisin Tukholmaan, josta käsin seuraa suomalaista elämänmenoa. Rosenberg katsoo säännöllisesti aamuisin suomalaista aamutv:tä: " Siellä oli joku masentunut tai vähintään puolimasentunut 50-, 60- tai 70-vuotias miespuolinen asiantuntija selvittämässä kansakunnan tilaa. Se nyt on sanomattakin selvää, ettei sellaisesta voi seurata mitään hyvää." Rosenberg viittaa aamutv:hen muutenkin "alarmistisena" tiedonvälittäjänä. En nyt ihan allekirjoita mutta toisaalta vertailukohtia minulla ei liiemmin ole. Ajoittain Kreikassa ja Italiassa seurannut ajankohtaislähetyksiä niistä liiemmin ymmärtämättä mutta en nyt väittäisi niitäkään vähemmän alarmistisiksi. Kaikkea Rosenbergin sanomaa en allekirjoita. Jokaisella on oma viitekehyksensä ja jokaisen, minunkin, sanomaani pitää suhtautua kriittisesti ja muodostaa oma mielipiteensä. Ja mielipiteiden taustalla pitäisi aina olla faktatietoa, jonka on ihan itse selvittänyt. Ei kenenkään muun suodattamaa faktaa, koska se värittyy aina matkalla.
Tiedon virta on niin valtavaa, että syyllistymme puoliväkisin raapaisemaan pintaa. Onko kuitenkaan pakko tietää kaikki kaiken aikaa? Olen itse viime vuosina sulkenut ajatukset täysin lomalla. En kuuntele lainkaan uutisia enkä seuraa maailmanmenoa. Enkä ole erityisemmin pudonnut kelkasta tai jäänyt mistään paitsi. Puhelimeeni ei tule nonstop uutisvirtaa ja olen vain tyytyväinen. En ole halunnut työsähköpostia omaan puhelimeeni, ja olen vain tyytyväinen. Levottomuus minuakin vaivaa ja ajoittain koen vaikeaksi pysähtyä lukemaan kunnolla kun jokin asia alkaa kiinnostaa. On kuitenkin hyvä etsiä tietoa avoimin mielin. Akateeminen tutkimuskin vaatii vertailua muihin kulttuureihin.
Haastan itseni ja kaikki lukijani katsomaan ympäröivää maailmaa avoimin silmin ja etsimään tietoa ja muodostamaan ihan omia mielipiteitä ja keskustelemaan kiihkottomasti. Mukavaa tiistaipäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao