Helsingin kaupunginteatterin Palvelija & Martti Suosalo

Yhteistyössä Helsingin kaupunginteatterin kanssa

Kävin viikko sitten lähes mattimyöhäisenä katsomassa Palvelijan, joka on Suosalon esittämän rikosylikomisario Arto Jylhämön seminaari ihmisluonteesta ja rikostutkimuksesta. Suosalo esittää kaikki näytelmän roolit, ja tekeekin sen hyvin. Vaihdokset tehdään näyttämöllä katsojien edessä ja Suosalo tekee ne hyvin vähäeleisesti. 

Martti Suosalo on kiistämättä yksi Suomen parhaista näyttelijöistä. Luonnenäyttelijä parhaimmillaan. Hän pääsee loistamaan esityksissä, joissa on näyttämöllä aivan yksin. Joskin olen nähnyt hänen loistavia esityksiään mm Ryhmäteatterissakin. 

Näytelmä on jaettu kahteen osaan, joissa ensimmäisellä puoliajalla esitellään näytelmän henkilöt. Suosalolla on toki maneereja, kuten kaikilla meillä mutta osa niistä on niin hyviä, että hyrisee sisäisesti joka kerta ne taas nähdessään. En ole nähnyt kovin monen muun miehen esittävän naista niin hyvin kuin Suosalo tekee. Omaishoitajavaimo on aivan loistava. Vaikka omaishoitajan tuskaa ja "Päiväni murmelina" - elämää ei jäädä pähkäilemään turhan pitkäksi aikaa, jään itse miettimään miten raskasta sen täytyy todellakin olla. Ja mitä ajatuksia sen täytyykään herättää ihmisessä, joka elää omaishoitajan arkea päivästä toiseen. Vaikka kuinka rakastaisi toista, on niin kiinni raskaissa päivissä. Suosalon nainen on hyvin uskottava, vaikka muutos naiseksi tapahtuukin vain peruukilla ja päällystakilla ja asennoilla. Liki "Kiviä taskussa"-näytelmän veroinen muutos naiseksi. 

Eniten kolahti pappi, jonka puheeseen oli lisätty ison kivikirkon kaikua. Papin muistopuhe oli hyvin realistinen - omaisten pyynnöstä ilman kaunistelua. Vainaja oli intohimoinen sienestäjä. "Jumalaton sienestäjä". Viihtyi metsissä ja sienien kanssa, koska "tatti kuuntelee, eikä nalkuta". Karu kuvaus nykyajan kiireisestä arjesta, jossa ei ehditä aidosti kuunnella ja puhua.

Koko rikosvyyhti saa alkunsa käsittämättömän arkisesta tapahtumasta. Tavallisen lapsiperheen arki järkkyy, kun toisen vanhemman työtulot putoavat ja suntio varastaa ruumiilta viimeiset saattovaatteet ja ajautuu kierteeseen, joka jää vaivaamaan häntä ja tulee kiristetyksi. Omaishoitajan tuska löytää pakotien, kun omaishoitaja kuulee suntion ahdingosta ja saa tämän mukaan murhasuunnitelmaansa.

Näytelmän punainen lanka löytyy toisella puoliajalla, kun hahmot on saatu esiteltyä. Nauruhermoon osui useammankin kerran. Hyvän näytelmän tekemiseen ei vaadita valtavaa näyttämötekniikkaa eikä ihmeellisiä temppuja tai pyrotekniikkaakaan, jos idea on hyvä ja näyttelijä karismaattinen. Pidin kovastikin. Pitäisi löytää enemmänkin aikaa teatterille ja kulttuurille. Arena-teatteri toimi hyvin sijaisteatterina, kun varsinainen oma talo on vielä remontissa. 

Kiitän kokemuksesta ja toivotan teatterin henkilökunnalle oikein rauhallista joulua.

Nähdään taas vuonna 2016.