Vuosi 2015

Vuosi 2015 oli henkilökohtaisen kasvun aikaa. Uudessa elämäntilanteessa uudella asenteella uusin voimin. Se on tuonut uusia ihmisiä elämään ja uusia kokemuksia. Uusia ajatuksia ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Loppujen lopuksi. Arvostan entistä enemmän ystävyyttä ja ystäviäni.

Aivan uuden vuoden alun kunniaksi kävimme mielettömän ystäväni kanssa Tukholmassa. Matkalla parannettiin maailmaa, naurettiin ja käytiin mm Fotografiska museetissa, jonne haluan ehdottomasti uudelleen. Tukholma on niin hieno kaupunki. Ja sinne on niin helppo mennä.

Keväällä myin vielä Me&I vaatteita ja yksi aivan ehdottomista suosikeistani kaikista Me&I-vaatteista ikinä on tämä ihana musta mekko. Se oli muuten päälläni myös joulun aikaan. Niin onnistunut malli ja mukava pitää.

Maaliskuussa kokeilin uusia reseptejä, luin, nautin lisääntyvästä valosta ja ystävistäni.

Huhtikuussa rakastuin lopullisesti Roomaan. Voisin mennä sinne ihan koska tahansa uudelleen. Haluan viedä lapsetkin sinne. Niin iloinen ja ihana. Ihanaa ruokaa, valoa ja nähtävää. Ci vediamo. Italian opintoni aloitin taas kerran uudelleen.

Toukokuussa juostiin taas. HCR ja noin 10 minuuttia nopeammin kuin vuotta aiemmin. Polvi kiukutteli vähän ennen juoksua mutta kesti hyvin. Niin onnellinen olin suoritukseeni.

Kesäkuussa mietin itsensä hyväksymistä, tutustuin kotikaupunkiini Helsinkiin jälleen vähän paremmin ja jouduin kohtaamaan myös kipua ja tuskaa refluksin muodossa. Se onkin kestänyt siitä lähtien. Otin selvää, luin, luin ja luin vieläkin enemmän. Ajoin ristiin googlella oireita ja pohdin ja selvitin. Kävin lääkäreillä ja pohdin aina vaan enemmän. Pahimmillaan sattui niin, että olin pyörtyä mutta vähitellen löysin gluteenittoman ja maidottoman ruokavalion ja oloni alkoi kohentua. Edelleen pitää olla varovainen.

Samaan aikaan polvi alkoi oireilla oikein kunnolla, eikä kestänyt enää juoksemista. 2-3 km juoksua hyvällä vauhdilla ja sitten armoton kipu polven ulkosyrjässä. Juoksijan polvi? Harmitti

Heinäkuussa vietimme lasten kanssa erittäin onnistuneen miniloman Tallinnassa. Erittäin hyvä vaihtoehto yöpyä pari yötä, jotta ehtii kiertää ja katsella muutakin kuin vanhan kaupungin samat kaupat. Syötiin hyvin ja nautittiin kesän muutamista harvoista lämpimistä päivistä.

Elokuussa löysin uusia reseptejä. Gluteeniton ruokavalio ja kipu rintalastassa veivät hiljalleen uuteen syömiseen. Lopulta muutos on ollut kuitenkin pieni. Yllättävän helppoa välttää kotimaisia viljoja. Voi syödä melko normaalia ruokaa. Perusruokaa. Pastaa en syö juuri lainkaan, ja aika vähän riisiä mutta luomuperunat ovat tulleet takaisin elämään. Salaatteja, juureksia ja olen löytänyt aivan uuden maailman raakakakuista. Ihania. JA olen aivan uudessa tilanteessa siinäkin mielessä, että koskaan aiemmin en ole voinut syödä välittämättä painosta. Jotain hyvääkin siis. Vaihtaisin silti refluksin any day jos voisin. Sitten kun sattuu, sattuu niin, että joudun ottamaan time outin. Yhtään repsahdusta ei siis tee mieli tehdä.

Syyskuussa keskityin vaihteeksi sisustamiseen vaikkakin pienimuotoisesti. Ruokapöydän tuolit tekevät kohta itsestään itsemurhan jos en pääse keskittymään niihin, mutta kaikki aikanaan. Syyskuussa kokeilin myös edelleen uusia innostavia gluteenittomia reseptejä. Osa menestyksellä, osan jätän mappiin ö.

Lokakuussa tein elämäni ensimmäisen kerran kokonaista ankkaa. Oli helppoa sen jälkeen kun löysin ankan peräpään, josta täytteet tungettiin sisään. Ihanan makuista. Ulkoilin. Polven kanssa olin jo luovuttanut ja päättänyt antaa sen levätä kunnolla. Kävin osteopaatilla mutta se ei tuonut apua. Ilma alkoi kylmetä.

Marraskuussa etsin punaista mekkoa. Lisäksi kävin ihanassa Hangossa. Syksyn aurinkoinen Hanko näytti parastaan. Kotimaan matkailu avartaa myös ja on helppo lähteä.

Joulukuu oli valtavan kiireinen. Puolen vuoden stressi ja kiire olivat uuvuttaa kokonaan. Hankin elämäni ensimmäisen kirkasvalolampun väsymystä taltuttamaan ja tuntuu että se toimiikin. Suosittelen. Joulu tuli huomaamatta ja ilman ylimääräistä hammasten kiristelyä. Ei turhaa säätämistä kaupassa, ei korttien paniikinomaista kirjoittamista ( skippasin koko homman ja lahjoitin korttirahat hyväntekeväisyyteen), ei älytöntä ruokien ostamista eikä varsinkaan ylenmääräistä syömistä.


Kaiken kaikkiaan hieno vuosi. On ollut rankkaa. Vuosi on tuonut kipua. Harmitusta etten ole voinut juosta. Väsymystä ja uupumusta. Hienoja uusia ystäviä. Toivottavasti vuosi 2016 tuo mukanaan jotain vieläkin hienompaa.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta.