Painonpudotus -11kg - my way

Tämä on vain ja ainoastaan minun subjektiivinen versioni omasta painonpudotuksestani. Ei suositus eikä kannanotto siitä miten paino putoaa, jos teet näin tai noin. Eikä se voisikaan olla suositus, koska monen vuoden kokeilun ja pohdinnan jälkeen olen yksinkertaisesti tullut siihen tulokseen, että olemme jokainen yksilöllisiä senkin suhteen minkälainen ravinto on oikeanlaista ja minkälaista ravintoa ja kuinka paljon tulisi syödä, jotta voimme kukin hyvin ja miten esimerkiksi paino putoaa.

Liikunta? Lukee mistä tahansa mielipiteitä ja ohjeita laihtumisesta, näkee mantran syö vähemmän kuin kulutat, ja laihdut.  Hmm, ei toiminut minulla. Liikuin välillä todella paljon ja söin samaan aikaan reippaasti alle kulutettujen kaloreiden - enkä laihtunut. Liikunta on äärimmäisen tärkeää hyvinvoinnille mutta painon putoamiselle sillä ei ainakaan itselläni ollut juurikaan merkitystä. Painon hallinnassa sitten senkin edestä. Mutta tämä on siis minun kokemukseni. Lisäksi eroavuuksia on varmasti naisten ja miesten välillä. Olennaista itselleni on ollut mistä ne syödyt kalorit koostuvat ja ennen kaikkea annosten koot! Eli siis toki kuluta enemmän mutta ennen kaikkea katso mistä kalorit muodostuvat. Älkääkä ymmärtäkö väärin, rakastan liikuntaa, etenkin kun lopetin liikkumisen laihtumisen tai kilojen tarkkailun vuoksi. Otan pieniä tavoitteita kuten nyt puolimaraton, mikä motivoi minua liikkeelle. Ja jos tunnen itseni väsyneeksi tai muutoin voimat poissa, lähden "vain" kävelylenkille tai "vain" kävellen kauppaan ja totean tehneeni hyvin. Tai sitten menen ja otan kunnon torkut ja sekin on hyvä. Mitään pakkoja ei ole, paitsi päästä pyörällä töihin niin pitkään kuin se vaan on mahdollista :)

Olen jossain määrin "taistellut" painoni kanssa pienen ikäni. Tai ainakin luullut taistelevani. Lapsena pidin itseäni ylipainoisena, vaikken sitä loppujen lopuksi ollutkaan- vertailukohdat eli kaverit koulussa ja pihalla olivat vaan minuakin hoikempia. Nyt, vuosien jälkeen valokuvia katsellessani voin puolueettomasti todeta etten todellakaan ollut ylipainoinen. 

Vuosia kului, ja mm yliopistovuodet ja yliopiston luennoilla nauttimani irtokarkit eivät olleet hyväksi. Tulin äidiksi, ja sitten 10 vuoden kuluttua katsoin itseäni peilistä ja totesin että ei, ei, ei.... Jotain pitää tehdä ja siten että se todella tehoaa. Lisäksi halusin näyttää lapsilleni hyvää esimerkkiä: aloin liikkua aktiivisesti. Ei auttanut kuitenkaan painon pudotukseen, vaikka hyvinvointini kyllä lisääntyi. Vähensin ruoan määrää.....ravitsemusterapeutti totesi minun syövän liian vähän...lisäsin ruoan määrää. Laskin kaloreita mm Kiloklubin avulla, mittasin ruoan määrää vaa'an avulla, tutustuin terveelliseen ruokaan, söin parsakaalia niin paljon että kotona pyydettiin jo muutakin ruokaa. Söin chiliä jotta aineenvaihdunta vilkastuisi, tein sitä ja tein tätä, mutta paino pysyi. Toki paino putosi hetkellisesti joitakin kiloja mutta jäi sen jälkeen sitkeästi roikkumaan aina tiettyyn lukuun.

Vuosi sitten loppiaispäivän iltana katsoin itseäni peilistä ja totesin että nyt loppuu. "Last chance" saada kertyneet kilot pois. Sisuunnuin ja seuraavana aamuna marssin määrätietoisesti kauppaan ja ostin Nutrilett aloituspaketin. Ottamatta edes suuremmin selvää miten homma toimii. Ajatus oli itänyt mielessä kuitenkin koska hyvä ystäväni oli vuotta aiemmin onnistunut pudottamaan 14-15kg Cambridge dieetillä. Lähtökohtaisesti olin suhtautunut kaikkiin ateriankorvikkeisiin hyvin epäillen ja olin sitä mieltä, että jos paino on tullut normaalilla ruoalla, pitäisi sen pudotakin tavallisella ruoalla. Ystäväni kertoi kuitenkin voineensa oikein hyvin omalla dieetillään ja painon pysyvän hyvin alemmassa lukemassaan. Kyseinen ystäväni näytti säteilevältä ja erityisen onnelliselta uudessa kehossaan. Ajatus jäi ilmeisesti alitajuntaan, ja jossain vaiheessa otin selvää itsekin tuosta Cambridge dieetistä mutta en kokenut sitä sopivaksi itselleni lähinnä sen vuoksi että se olisi edellyttänyt henk koht valmentajaa. Nutrilett kuuria pystyin noudattamaan ihan itsenäisesti.

Aloitin siis ihan pystymetsästä. Ensimmäisten päivien aikana luin enemmän sekä kokemuksista että faktatietoa. Suhtautuminen vaihteli laidasta laitaan. Osalla oli henkilökohtaisia hyviä kokemuksia painon putoamisesta, osalla paino oli tullut takaisin, jos oli palannut entisiin tapoihinsa (no tietysti se tulee takaisin, jos ei ota itseään niskasta kiinni), ja osa haukkui kaikki ko. menetelmää käyttävät. Huvittavaa sinänsä oli, että lueskelin Kiloklubin osiossa Nutriletin käyttäjien kommentteja ja säännöllisesti siellä kirjoitteli ihmisiä, jotka kovasti tuomitsivat Nutrilettia käyttävät, mutta ilmiselvästi itsekin kamppailivat oman painonsa kanssa ja väittivät silti hallitsevansa homman. Pointti on, että on helppo tuomita mitä tahansa. Nutriletilla keho hakeutuu tilaan jossa se alkaa käyttää omia rasvavarastojaan (ketoosi). Itselläni ei ainakaan lihakset kadonneet, vaan pysyivät hyvässä kunnossa. En valitettavasti älynnyt otattaa kunnon kehonkoostumuslukuja ennen ja jälkeen..

Kerroin työpaikallani avoimesti mitä puuhailen, ja työkaverini suhtautuivat pusseihini hyvin neutraalisti. Näinhän minä, että näkymättömästi osa puisteli päätään, mutta en silti kokenut sitä negatiivisena. Oma juttuni, ja skippasin vaan lounaalle lähtemisen ja lämmittelin omat keittoni ja järsin porkkanaa ja kurkkua. Samaan aikaan luin ja kirjoitin itsekin Kiloklubin Nutrilett sivuille, mistä sain vertaistukea. Oli helpottavaa lukea samassa vaiheessa olevien muiden nutraajien kokemuksia. Ja paino putosi...

Vihdoinkin tunsin, että vartaloni totteli ja teki sen mitä halusin. Pystyin ohjailemaan sitä haluamaani suuntaan. Kolmas ja neljäs päivä heti alussa olivat vaikeimmat. Kroppa pisti kunnolla hanttiin, oli nälkä ja vilutti. Mutta neljäntenä päivänä tunsin kuitenkin että nyt alkaa helpottaa ja sen jälkeen olinkin hyvin energinen ja voin mainiosti. Jatkoin ensimmäisellä jaksolla kolme ja puoli viikkoa. Sinä aikana taisi pudota 6kg. Vaatteet olivat jo väljiä. Pidin kuukauden tauon.

Toinen jakso kesti viikon, painoa putosi noin 2kg, ja pidin jälleen muutamien viikkojen tauon. Kolmas jakso taas vajaa viikko, kunnes vaaka näytti tavoitepainoani, mikä tarkoitti -11kg pudotusta! Huikea tulos. Olin normaalipainoinen ja vaatteet todellakin mahtuivat päälle. Vaatekokoni oli 2-3 pienempi, mikä tarkoitti aika lailla sitä, että liki kaikki vaatteet menivät vaihtoon. Vyötärö oli yli 20cm kapeampi kuin tammikuun alussa. Mitkään housut eivät pysyneet päällä ilman vyötä ja näyttivät aivan telttamaisilta.

Peilistä katsoi hahmo, jota en oikeasti tunnistanut minuksi. Ymmärrän täysin niitä henkilöitä, jotka eivät osaa olla uudessa hoikistuneessa vartalossaan. Kestää aikansa totutella uuteen minään. Vaikka siis muutos itsellenikään ei ollut tämän suurempi. Vain 15% lähtöpainosta... Normaaliruokaan palaaminen oli helppoa. Joskin vatsalaukku oli pienentynyt reippaasti ja se täyttyi myös pienestä annoksesta.

Tämän oppimisessa onkin mennyt aikaa. Järki ymmärtää tuon helposti, että ota vain vähän lautaselle. Mutta jos on vuosikausia täyttänyt koko lounaslautasen, vaikkakin esimerkiksi täysin lautasmallin mukaisesti ja täysin terveellisellä ruoalla ja esim ilman pastaa ja perunaa ja sokeria, sitä ottaa opitun mukaisesti liian paljon. Teen vieläkin ajoittain niin, että kahmin esim salaattiaineksia niin paljon, että joudun jättämään ylimääräiset lautaselle. Työterveyshoitajan neuvo laihtumiselle muuten olikin yksinkrt: syö pienempiä annoksia. Kuulostaa tosi helpolta mutta vaatii ajatustyötä ja homman oppimista. Tässä on yksi syy miksi ateriankorvikkeet ehkä toimivat joillakin. Aterian koko pysyy hallinnassa. 

Normaaliruokaan siirtyessäni luin valtavat määrät kirjoja ja kirjoituksia terveellisestä ruoasta. Vaahtosin asiasta kotona ja hermostuin kun puolisoni ei tuntunut ymmärtävän mistä puhun ja miten tärkeä asia oli minulle. Kävin luontaistuotekaupoissa hankkimassa siemeniä yms. Kävin luomuruokaa myyvissä kaupoissa ostamassa vain luonnollisesti tuotettua ruokaa, välttelin e koodeja jne jne. Allekirjoitan kyllä vieläkin sen, että luonnonmukaiset tuotteet ovat terveellisiä ja luomuruoka lähtökohtaisesti hyvää, mutta pointti on se, että "oikeinsyömisen" pakko meni itselläni aivan äärimmäisyyksiin. On kivaa "olla oikeassa".

En haluaisi edelleenkään syödä hormoneilla tuotettua ruokaa. Mitä esimerkiksi tehotuotettujen broilereiden "liha" aidosti meille tekee? Hirvittää ajatella mikä sen vaikutus voi olla omille lapsille. Entä kalan sisältämät ympäristömyrkyt? Siirtyisinkö kasvissyöjäksi? Voiko toisaalta esim pavuissa olla ylimääräisiä aineita?  En osaa edelleenkään sanoa. Sen voin kuitenkin sanoa, että ruokailusta ei saa tulla myöskään elämää ohjaileva mörkö, kuten helposti oli käydä itselleni. Ruokailun ja syömisen pitää olla luonnollista, vaikka sitä suunnittelisikin.

Nykyisin tiedän itse, että mm hormonit saattavat vaikuttaa painon hallintaan. Lisäksi on tärkeää treenata aerobisen liikunnan lisäksi myös lihaksia. Mitä isommat lihakset saavat treeniä, sen pidempiaikainen vaikutus. Hivenaineilla ja vitamiineilla on iso merkitys, ja sillä että meillä kaikilla kroppa on vaan niin yksilöllinen.

Mietin pitkään haluanko avata tätä osaa elämästäni blogissa. Mutta tulin siihen tulokseen, että jospa tämä rohkaisisi jotain toistakin. Puhtaan painonpudotuksen lisäksi tavoitteeni on pysyä terveenä mahdollisimman pitkään. Liikunnan harrastaminen on mukavampaa kun painoa on vähemmän. Jalat liikkuvat ketterämmin kun paino putoaa. Helsinki City Run odottaa toukokuussa. Sen selvittämiseen ei pelkkä painon pudotus kyllä auta :)

Viimeisenä haluan pestä käteni kaikesta vastuusta: en suosittele enkä ole suosittelematta tätä omaa tapaani. En vastaa kenenkään toisen tekemisistä ja suosittelen kääntymään asiantuntijan puoleen. Ja vihoviimeisenä kommenttina: paino on pysynyt aika mukavasti siinä mihin se putosikin :) jonkinlaista liikehdintää on kilo sinne kilo tänne mutta pääasia että se on kuitenkin suurin piirtein samoissa lukemissa. En juurikaan käy vaa'alla vaan testaan yksillä uusilla tiukoilla työhousuilla säännöllisesti että kiristääkö vai ei.