Joskus lempivaate vaan tulee elinkaarensa päähän ja siitä on pakko luopua. Tästä syystä moni hankkii esimerkiksi täydellisesti istuvia housuja kaksin tai kolmin kappalein tai samaa valkoista paitapuseroa monena kappaleena. Jälkimmäinen voi kyllä erittäin hyvin johtua siitäkin, että jos on samaa paitapuseroa valmiina useampi silitettynä kaapissa, on äärimmäisen helppo työaamuna napata vaatteet tangolta, eikä tarvitse miettiä minkä asun laittaisi päälle. Mitä kauemmin itse elän, sitä enemmän kallistun tuohon jälkimmäiseen tapaan. Vielä en ole päässyt siihen, että minulla todellakin olisi vähintään viisi samanlaista kauluspaitaa, parit samanlaiset mustat housut ja hame jne mutta hitaasti hyvä tulee. Konservatiivisessa työympäristössä ei edes tunnu erityisen tylsältä.
No mutta, joudun siis luopumaan rakastamastani tummansinisestä Espritin mekosta, ja katselin semilaiskasti Zalandon viimeisiä aletarjouksia, kun silmät osuivat Anna Fieldin tummansiniseen mekkoon. Siinä! Materiaali oli selvästi aika ohutta mikä ei talvimekolle ole kaikkein toimivinta mutta ihana malli. Ja koska hinta oli alennettuna enemmän kuin miellyttävä, niin tilaukseen.
No mutta, joudun siis luopumaan rakastamastani tummansinisestä Espritin mekosta, ja katselin semilaiskasti Zalandon viimeisiä aletarjouksia, kun silmät osuivat Anna Fieldin tummansiniseen mekkoon. Siinä! Materiaali oli selvästi aika ohutta mikä ei talvimekolle ole kaikkein toimivinta mutta ihana malli. Ja koska hinta oli alennettuna enemmän kuin miellyttävä, niin tilaukseen.
Kokovalinta osui ja mekko istuu kuin valettu. Pidän tästä mekosta tosi paljon. Vähän paksumpaa ja ehkä vähän klassisempaa kotelomekkoa voin etsiä rauhassa vaikka ensi syksyyn. Nyt ei ole kiire. Mustia ja tummansinisiä mekkoja on hyvä olla vähän joka lähtöön.
Hyvää viikonloppua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao