Matkakertomuksia : Kreeta

Kreeta - Tuo mieleen antiikin nähtävyyksiä, vilkkaita kaupunkeja, oliivipuita ja riehakkaita lomakeskuksia (lainaus Berlitzin matkaoppaasta). Kreikka ja Kreeta olivat meille vielä kolme vuotta sitten tyystin tuntematon matkakohde. Etsimme kohdetta, jossa olisi vielä syksyllä lämmintä, hyvää ruokaa ja nähtävyyksiä.  Ja tietysti uima-allas/meri, jossa lapset voisivat uida sydämensä kyllyydestä. Päätimme kokeilla Kreetaa. Moni ystävistämme oli käynyt Kreetalla ja suositteli kohdetta.

Matkan löysimme Finnmatkojen valikoimasta. Valitsimme Hanian lähellä sijaitsevasta Kalamakista hotelli Corinna Maren, josta löytyi vielä erittäinkin sopuhintainen kaksikerroksinen huoneisto aivan meren rannassa. Hotelli on perheomisteinen, ei kovin suuri hotelli vilkkaan Plataniaksen merenrantatien varrella. Hotelli oli miellyttävä. Huone oli siisti ja siinä oli keittomahdolisuus, mitä hyödynsimmekin päivittäin. Hotellin pienen ravintolan johtaja oli niin pelottava kreetalainen nainen, ettei tehnyt mieli aterioida ennen iltaa, jolloin nainen oli jo vapaalla :) suurempi syy oli tietysti, että kokeilimme lähistön ravintoloita, ja aamupala oli miellyttävää nauttia oman huoneen terassilla aamuauringon noustessa.

Plataniaksen hotellialueen vaikutus näkyi ja tuntui Kalamakissakin, joka on melko pieni alue Hanian ja Plataniaksen välissä. Hotelleja oli vieri vieressä ja koko tie tuntui tursuavan turistikrääsää myyviä pikku kauppoja. Emme vaikuttuneet myöskään itse Hanian kaupungista, jossa kävimme sekä paikallisella linja-autolla että vuokra-autolla. Vanha satama-alue oli toki kaunis ja vanha Hania itse myös mutta kaupunki tuntui jotenkin likaiselta ja mielenkiinnottomalta, mutta makuasiahan se on. Toiset tuntuivat pitävän Haniasta kovastikin

Vuokra-autolla huristelimme menemään kreetalaisessa liikenteessä pitkin saarta. Huh miten lujaa paikalliset ajavatkaan! Ei mikään ihme, että joka tien mutkassa on pieni kirkkoa muistuttava muistomerkki siinä kuolleiden muistoksi. Nopeusrajoitusmerkit tulkitaan siellä ilmeisesti vain virkamiesten intoiluna ja suosituksina, joita ei tarvitse noudattaa jos ei siltä tunnu. Pienet eurooppalaiset ja japanilaiset autot saivat kyytiä, kun kreetalaiset kuskit pistelevät menemään. Parin tunnin jälkeen alkoi meistäkin tuntua, että parempi mennä liikenteen mukana, ettei jäädä jalkoihin :) mutkissa korkealla vuoren rinteillä oli kyllä suomalaisen kuskin pakko jarruttaa, etenkin jos ko. mutkassa oli useampi muistomerkki..

Kävimme mm pikavisiitillä Rethymnonissa, joka on saaren yliopistokaupunki.Kaupungissa oli myös vaikuttavan kokoinen Fortezzan linnake. Ihania ihmeköynnöksen punaisia kukkivia pensaita (joita toki oli muuallakin saarella) sekä mielettömän ihania kahviloita. Nuoria kreetalaisia opiskelijoita joka puolella, mikä vaikutti kaupungin yleisilmeeseen. Turisteja oli toki paljon vielä syyskuun alkupuolella, mutta vierailijat sekoittuivat jotenkin paikallisiin. Pidimme kaupungista.

Toisena päivänä lähdimme ajelemaan Elafonissiin (Elafonissos), joka on lounaisen Kreetan luonnonkaunis saari, jonka hienossa hiekassa on mielettömän kaunis vaaleanpunainen sävy, joka syntyy miljoonista koralleista ja näkinkengistä. Hiekkaa on liki silmänkantamattomiin, ja
merivedessä voi kahlata katsomaan pieniä dyynejä ja nauttia kesäpäivästä. Elafonississä ei ole kylläkään juuri mitään muuta. Siellä on turisteille tarkoitettu iso ravintola-alue, ja moni olikin varannut isossa korissa omat
eväät mukaan. Elafonissistä oli helppo käydä myös historiallisessa Paleohorassa. Elafonissin retkeen liittyy oleellisesti myös ajomatka sinne, koska tie on tehty vuoren läpi ja tie mutkitteli ylöspäin serpenttiinimäisesti. Jos ja kun kärsii korkeanpaikankammosta, ei matkanteko ollut ihan pelkästään nautintoa. 

Puolessa välissä matkaa, vuorella, oli myös tippukiviluola, jossa pysähdyimme. Ajettuamme ensin pari krt kyltin ohi :) luolaan mentiin vuoren rinteeseen hakattuina portaita pitkin- ilman mitään kaiteita, tietysti. Kaiteet ovat heikkoja varten... Ilmeisesti. Ylöspäin vielä nousee mutta alaspäin tullessa olin pyörtyä, ja jouduinkin turvautumaan 5-vuotiaan tyttären käteen (sillä varjolla, ettei lapsi vain putoa...) karu vuorinäkymä oli kyllä vaikuttava vaikka vatsanpohjassa nipsaisikin koko ajan

Aina ei luterilainen matkaaja osannut huomioida ennakkoon ortodoksisen maantapoja sillä seurauksella, ettemme päässeetkään kaikkiin kohteisiin, koska emme olleet varanneet helteisessä säässä mukaan olkapäät ja jalat peittäviä vaatteita. Esimerkiksi luostareihin ei ollut tietenkään mitään
asiaa helleasuissa.

Sää oli mainio vielä syyskuun puolessa välissä. Ajoittain lämpötila hätyytteli takuulla +35 astetta, ja iho oli kovilla aurnkovoiteista huolimatta, ja vaikka pyrimmekin lasten kanssa olemaan poissa paahteesta keskipäivän aikana. Hotellin allas oli kovassa käytössä ja nuorempikin oppi uimaan kunnolla matkan aikana. Lisäksi kokeilimme meren aaltojakin, vaikka aallot olivatkin aika voimakkaita.

Hanian lentokenttä on surkea: se toimii myös sotilaskenttänä, ja sieltä nousee jatkuvasti sotilaskoneita. Meille osui huonoa tuuria sekä meno että paluulennoilla, koska lähtiessä lento oli myöhässä 5 tuntia ja lähtiessä 15h! Kreetalle menemme siitä huoliatta ehkä joskus vielä uudelleenkin. Saaren pääkaupunki Iraklion jäi vielä täysin tutustumatta, samoin saaren muu itäinen osa. Kreetalle lennetään useampia lentoja, joten sopiva lentokin varmasti löytyy, samon majoituskohde. Kreetalla on tarjolla aivan mielettömiä vuokrattavia villoja yms, ja jos pystyy matkustamaan korkeasesongin ulkopuolella, päässee hieman huokeammilla hinnoillakin. Eikä auringonpaahde ole kuumimman kesän ulkopuolella niin tukahduttava. Kreetalainen ruoka oli mielettömän hyvää, ja kotiin tulikin oliiviöljyä, hyvää teetä ja kreikkalaisia makeisia. Efharisto poli. Adio