Syyskattaus ja -menu

Ihanille ystäville syksyinen kattaus, johon alkusysäyksen antoivat uudet Laura Ashleyn paperiset kattaustabletit. Vähän kolkoiltahan nuo kaikesta huolimatta tuntuivat verrattuina kankaisiin tai kudottuihin tabletteihin mutta vaihtelu virkistää ja oli hauskaa kirjoitella aforismeja ja mietelauselmia lautasten alle luettaviksi.

Kolkkoa vaikutelmaa ehkä korostivat Villeroy&Bochin valkoiset new waves lautaset mutta niiden muotokieli puhuttelee minua edelleen. Katse lepää puhtaan valkoisella "aallolla". Ja ruoka nousee esiin varsin kauniisti eleettömältä alustalta.  Lasit Marimekon Sukat makkaralla, jotka ovat toimineet erittäin hyvin arjessa(kin). Toki pyrin niitä vähän säästelemäänkin, mutta niistä on leveästä mallista huolimatta erittäin hyvä pitää kiinni, ja niiden vetoisuus on riittävä, jotta ei tarvitse kaiken aikaa lisätä juotavaa.

Servetithän "pitäisi" tietysti olla kankaiset mutta en millään jaksa pestä ja erityisesti en jaksa silittää niitä. Pitäisi tietysti, mutta onneksi nykyetiketti sallii myös paperisten kauniiden servettien käytön. (Ihan niinkuin pitäytyisin tiukasti etiketissä muutenkaan epävirallisissa ystävien illanistujaisissa). Nämä servetit ovat yhdet suosikeistani, Broste Copenhagen Riikinkukko aiheella. Onneksi näitä on ollut myynnissä pitkään.


Laseissa uudet nimikointilinnut. Nuorinvieraistani, 3v tosin huomautti, että jos "aikuinen istuu aina samalla paikalla ja ei liikuta lasiaan mihinkään, niin mihin tuota lintua silloin tarvii"? Niinpä. Hyvä päätelmä.

Pieni koristeasetelma tehty syksyisen keltaisista peruskynttilöistä, jotka Georg Jensenin ihanissa Cobra kynttilänjaloissa. Alla uusin hankintani eiliseltä Porvoon reissulta. Teräksinen eleetön pyöreä tarjotin (ja mikä parasta, -50%, eikä lähtöhintakaan päätä huimannut) ja tarjotin tuli aidosti tarpeeseen. Lasken näet mielelläni sohvan käsinojalle esim teekupin ja aina pitää etsiä jotain kupin alle, ettei sohvakankaaseen tule ylimääräisi ikäviä jälkiä. Joskin nuorempi lapseni lakkasi kerran lastenvahdin kanssa kynnet samaisessa paikassa, mistä on vähemmän kivat jäljet muistona jo valmiiksi.

Vesikarahvi on kaunis Tertin kartanosta hankittu vesiastia, johon saa halutessaan esimerkiksi yrttejä veden mausteeksi.

Menu perustui suosikkiruokani poronkäristyksen ympärille. Kiireen keskellä hylkäsin alkuruoan kokonaan, koska käristys on jo riittävän ruokaisa ja lapsiperheelle vähän turhaakin ehkä aina kikkailla alkuruoilla, etenkin jos se ei muuten istuisi kokonaisuuteen, vaan pitäisi keksimällä keksiä jotain mahdollisimman kevyttä, esim jokin keitto tms. Itse ainakin jaksan nykyään aika huonosti kolmea ruokalajia. Usein joudun jättämään jälkiruoan pois mikä nyt ei ole optimaalisin ratkaisu. Etenkin jos emäntä on selvästi nähnyt vaivaa sen vuoksi. Ja tämä on siis ihan oma tulkintani ja näkemykseni. Ei mikään etikettiohje.

Poronkäristyksen kanssa "kuuluu" tarjota puolukkahilloa mutta olinpas unohtanut sen kokonaan ostaa enkä viitsinyt kiireellä enää rynnätä kauppaan. Meni se noinkin. Hyväntuulisena kokkailin kauniin syysauringon paistaessa jo varsin matalalta ja kuuntelin hyvää kotimaista musiikkia, ja unohdin vielä suolan käristyksen kanssa tarjottavasta maa-artisokka-perunasoseesta. Hmm...toivottavasti vieraat eivät kärsineet kömmähdyksestäni kovin. Suolan jälkikäteen lisääminen ei toimi lainkaan samalla.

Jälkiruokana oli israelilaista suklaakakkua, johon tulee todella paljon unikonsiemeniä, jotka narskuvat hauskasti hampaissa.

Ihana ilta ystävien seurassa. Ystävät ovat yksi elämän parhaista asioista. Olen kiitollinen teistä jokaisesta. Kiitos että olette. Toivon, että voin olla edes sinne päin yhtä hyvä ystävä teille kuin te minulle. Ihanaa sunnuntaita.