Kohti HCR:ää

HCR eli Helsinki City Run lähenee hurjaa vauhtia. Olo on vähän epäuskoinen mutta kuitenkin jännittynyt ja toiveikas. Vielä vuosi sitten valmistauduin omaan ensimmäiseen 10km juoksuuni Naisten Kympille ja nyt siis tuplasti pidemmälle matkalle, koska kymppi meni mukavasti. Mikään voittajafiilis ei tällä hetkellä ole, vaikka olenkin pitänyt talvella kuntoa yllä. 

En kuitenkaan saanut talven aikana juostuksi siten kuin ajattelin ja nyt on tekemistä. Työmatkapyöräilyn aloitin kyllä jo kaksi viikkoa sitten, joskin tällä vk tuli heti paussi osin sään, osin iltamenojen vuoksi. Pyöräily on siitä hyvä laji, että se pitää yllä peruskuntoa mainiolla tavalla: tuo lisää voimaa jalkoihin ja antaa aerobista treeniä. Ja mikä parasta, yhdistää nerokkaasti liikunnan ja työmatkat. Jos ei illalla enää joko jaksa tai ehdi lenkille tai salille tai mitä lie, niin on ainakin pyöräillyt. Juoksua ei toki korvaa. Jos tulee parinkin viikon juoksutauko, joutuu aloittamaan ikään kuin alusta.

Vilkaisin juuri hetki sitten HCR:n reittikarttaa ja reitti ainakin näyttää hauskalta, ainakin noin maisemallisesti. Joitakin haastavia nousuja tulee olemaan, ja lupaavat että kympin kohdalla muuttuu haasteellisemmaksi. Tosi kiva, kun muutenkin alkaa painaa jaloissa :)

Miksi juoksen? Hyvä kysymys. Ensinnäkin olen perusluonteeltani sohvaperuna. Rakastan kynttilänhämyistä kotona oloa, hyvää musiikkia ja hyvää kirjaa tai käsitöiden tekemistä. Se ei vaan valitettavasti tee hyvää noin pitkässä juoksussa. Neljänkympin korvilla tulin vaan itsekseni siihen tulokseen, että nyt jos koskaan on aika ottaa itseäni niskasta kiinni, ja alkaa hoitaa itseäni. Luin jostain lehdestä, että viimeistään tässä vaiheessa pitää alkaa rasittaa omaa luustoaan nimenomaan lajeilla, joissa luihin kohdistuu "iskuja" eli rakastamani lajit pyöräily ja uinti eivät pidä luustosta huolta, vaikka muuten hyvää liikuntaa ovatkin. Siksi siis juoksen.

Juoksu on miellyttävä laji työssäkäyville siitäkin syystä, että ulos juoksemaan voi lähteä ihan milloin itselle parhaiten sopii. Ei tarvitse kello kädessä kiirehtiä ryhmätunneille, vaan omia aikojaan valua ovesta ulos ja pinkoa menemään. Jos sattuu hyvä päivä, askel lentää, ja jos sattuu takkuisempi päivä, siirtää vaan tossua toisen eteen, ja yrittää kuunnella hyvää musiikkia ja saada siitä energiaa. Lenkin jälkeen on mainio olo. Kroppa on täynnä happea ja lihaksissa hyvä väsynyt olo. Useimmiten nukun hyvin liikunnan jälkeen ellei sitten satu niin onnettomasti, että jalat ovat päässeet menemään niin hapoille, että niitä särkee...

Midnight Runit (viime vuonna Tukholmassa ja Helsingissä) olivat tavoitteeni viime vuonna, ja koska ne sujuivat mallikkaasti, päätin tähdätä tuplasti pidemmälle eli puolimaratonille (HCR). En ole koskaan juossut niin pitkää matkaa ja suhtaudunkin kunnioittavasti tulevaan haasteeseen. Toisaalta otan asian sillä tavalla lunkisti, että jos meinaa lähteä henki, niin sitten voin hetken kävellä (joskin se on aika tappava ratkaisu kesken juoksun, koska jatkaminen on sen jälkeen aika tunkkaista). Ilmoitin itseni 2h 20min lähtöryhmään, mitä pidän realistisena tavoitteena. Saa nähdä kuinka käy.

Näillä mennään, tänään lyhyempi intervallitreeni, ja ensi viikolla taas muuta. Liikunnallista keväistä sunnuntaita :)

Juoksijan energiapitoinen sunnuntaiaamiainen? Hehee, aikaa ja voimia ei juuri muina aamuina ole väsätä mitään muuta ja muutenkin sunnuntaiaamut ovat rauhallisia ja sopivia erikoisherkkuihin. Safkaa maanantaista sunnuntaihin kirjasta löytyy myös tämä mielettömän hyvä Köyhät ritarit ohje. Munamaitoon lisätään kermaa! Meillä ei sattunut olemaan kaapissa mutta laitoin kahvimaitoa, ja riittävän hyvää. Juju onkin siinä mitä paistetun ritarin kanssa tarjotaan: itse tehtyä lemon curdia eli sitruunavoita ja ranskankermaa. Tajuttoman hyvää.

Lemon curdia en ollutkaan tehnyt koskaan aiemmin itse. (Enkä btw myöskään syönyt valmistuotteena kuin krt aiemmin, jolloin ihastuin sen makuun). Tarvitaan yhden sitruunan raastettu kuori ja noin desin verran sitruunamehua. 3 kananmunaa ja 1,5 dl sokeria vatkataan vaahdoksi. Vatkattu munavaahto ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään, samoin 100g huoneelämpöistä (suolatonta) voita, ja vaahto nostetaan teräskulhossa vesihauteen päälle=kattilassa poreilevaa kuumaa vettä, ei saa koskea kulhon pohjaan. Vispataan 10-15 min kunnes vaahto sakeutuu. Sitten nostetaan jäähtymään ja raastettu sitruunankuori sekoitetaan hyvin seokseen, ja voila! Valmista!