Jouluperinteet

Jouluun liittyvät perinteet, joita meillä jokaisella on paljon. Piti niistä tai ei. Ne vaikuttavat alitajuntaan ja joitakin kaipaa vuosittain, joistakin voi luopua ja korvata ne uusilla. On varmasti niitäkin, joille perinteet eivät ole tärkeitä eikä niistä tule sitä lämmintä tuttuuden tunnetta. Perinteet eivät saa kahlita liikaa eikä niistä ehdottomasti saa tehdä rasitetta itselleen. Jos perinteinen lattiasta kattoon tehosiivous ei ole sinun juttusi, miksi tehdä sitä vain sen vuoksi, että se on ollut tapana?

Omat jouluperinteensä löytää vuosien mittaan kokeilemalla. Osa jutuista vain tulee jäädäkseen. Huomaan itse kertovani lapsille, että ostin taas jokajouluiset vihreät kuulat, vaikken edes itse pidä niistä. Kerron lapsilleni, että näitä oli omalla mummolla ja ukillani joka joulu, ja että ne vaan kuuluvat jouluun (vaikken siis itse edes syö niitä). Samoin omasta kodistani olen tuonut Porvoon sinikääreiset tryffelit, vaikken varsinaisesti edes pidä niistä. Niiden näkeminen tuo vaan turvallisen tunteen ja pienen hetken, jolloin muistan lapsuuden joulut mummolassa.

Budapest karkeista luovuin ilomielin. Niitäkään en syö nyt enkä ikinä....eli olen valikoiva muistoineni.

Oman perheeni jouluihin kuuluu kankainen joulukalenteri, johon joka aamu yritän muistaa laittaa jotain erityistä. Tänä aamuna nuorempi lapsi tuli keittiöön ja ilmoitti faktana, että tonttu on unohtanut laittaa kalenteriin tämän päivän yllätyksen....o-ou... Ko kalenteriin liittyy myös tapa, josta lapset pitävät ja muistuttivat tänäkin vuonna: kalenterin luukkuun pitää pistää lappu, jossa on ohjeita mistä ko päivän yllätys löytyy. Lapset siis mielellään etsivät aarteensa, eivätkä suoraan halua napsia sitä kalenterista. Hauskaa. En edes muistanut tätä itse mutta minua opastettiin, että äiti muistatko miten kivaa se on. Lapset eivät halua kalenteriinsa rahaa, jota ajattelin sinne laittaa, jotta voisivat ostaa haluamansa joululahjat itse ja opetella keräämään tiettyyn tavoitteeseen näin lyhyelläkin tähtäimellä. Haluavat kuitenkin mieluummin jotain muuta. Kiva perinne.

TÄÄLTÄ löydät viime vuoden pohdintojani mm jouluruokiin liittyvistä perinteistä ja ristiriidoista mm puolisoiden välillä. Tänä vuonna ajattelen perinteitä toiselta kannalta ja mietin niihin liittyviä positiivisia puolia. Perinteet luovat jatkuvuutta ja tuovat turvallisuuden tunnetta. Siltikin kannattaa luopua niistä perinteistä, jotka eivät tuo hyvää mieltä kenellekään mutta niitä toistetaan vuodesta toiseen koska niin on aina ennenkin tehty. Joulun pitäisi olla rakkauden aikaa, jolloin hiljennytään nauttimaan läheisistä ihmisistä. Tämän sanottuani totean, että ei se silti tarkoita sitä, että pitää olla paljon ihmisiä ympärillä. Lasten tultua elämäämme olen halunnut viettää jouluaaton aina oman perheen kesken. Siitäkin huolimatta että rakastan sukuani ja viihdyn esimerkiksi tätini perheen luona enemmän kuin hyvin. Omaan aattooni liittyy hiljaisuus, joulumusiikki, lämpimät töppöset, glögikupponen silloin kun siltä tuntuu ja juhlava aattoillallinen kynttilöiden loisteessa. Voin toki muuttaa tätäkin tapaani, jos siltä tuntuu. Joka toinen vuosi jouluaattoni tulee olemaan erilainen, kun lapset eivät olekaan luonani, ja silloin teen jotain ihan muuta. Lähden vaikka Roomaan aattoillan jumalanpalvelukseen tai jotain muuta. Perinteisiin ei pidä kahlita itseään.

Lapsuuden jouluihini kuului ehdottomasti lukuisat laulukeikat eri tilaisuuksissa kotipaikkakunnallani. Helsinkiin tultuani tuntui orvolta kun ei ollutkaan enää tuttuja tapoja mutta olen löytänyt hiljalleen uusia juttuja. Joululauluihinkin tulee uusia. Ei niin, että vanhat korvattaisiin kokonaan uusilla, vaan tulee uusia mukaan joukkoon. Suomalaiset joululaulut ovat surumielisiä ja niitä kuuntelen tietyssä mielialassa. Toisenlaisia, iloisempia kuuntelen sitten kun siltä tuntuu. Ihanaa, että on vaihtoehtoja.

Tänä jouluna yritän jälleen olla ostamatta ja valmistamatta ylenmäärin ruokaa. Vähempikin riittää. Lapset ovat saaneet toivoa omia suosikkejaan ja niillä mennään riippumatta sopivatko ko ruoat toisiinsa. Tyylinipottajana aion ainakin yrittää olla salliva. Kaikilla pitää olla hyvä mieli. Lahjoja yritän hankkia vain kohtuudella. Lapset saavat jouluna jotain isompaa, jota vuoden aikana ei hankita. Kummilapsille jotain mitä eivät ehkä saa myöskään omilta vanhemmiltaan, joskin järki siinäkin ja omien vanhempien toiveet kunniaan.

Rauhallista joulukuuta. Jouluun on enää 19 päivää.