Katsaus taaksepäin

Voisin kutsua kulunutta vuotta 2014 kuningatar Elisabethin tavoin termillä Annus horribilis: niin erilainen vuosi tämä on ollut. Isoja henkilökohtaisia muutoksia ja henkilökohtaista kasvua. On pitänyt mennä syvälle itseeni ja miettiä omaa elämääni. In the end: mikä ei tapa, vahvistaa. Kuinka vahva mahdankaan vielä olla? Luin loppuvuodesta jostain naistenlehdestä haastattelua menestyvästä suurin piirtein ikäisestäni naisesta, jota haastattelija kutsui supernaiseksi. Haastateltava kieltäytyi ehdottomasti ottamasta vahvan naisen viittaa harteilleen, koska "silloin tulee näkymättömäksi".

Naisen vastaus oli vavahduttava: niin totta. Kun ihminen nähdään vahvana, todetaan usein, että kyllähän vahva ihminen selviää. Ja selviäähän se mutta vahvakin ihminen itkee ja suree ja käy joskus todella pohjalla -ja kaipaa lämpöä ja lohtua lähelleen. 



Vuoteen 2014 sisältyi paljon kaunista. Tässä kurkistus menneeseen:

Tammikuussa kävin työmatkalla Luxembourgissa, joka on merkillinen pikkuvaltio mm Saksan, Belgian ja Ranskan rajalla. Luxembourgiin on keskittynyt Euroopan unionin toimielimiä sekä finanssimaailman toimijoita. Maa on sekoitus modernia ja vanhaa. Lampaat laiduntavat vasemmalla ja oikealla puolella istutaan oikeutta. Luxin valkoviini Auxerrois on yksi suosikkiviinini mutta ko maan punaviiniä ei juo yrjökään. Luxissa olen tutustunut yhteen hyvään kollegaani ja ystävääni. Bonjour mon cheri

Helmikuussa risteilin lasten kanssa iki-ihanaan Tukholmaan, jossa otettii rennosti ihanassa keväisessä säässä. Eräs sivistynyt ystäväni kertoi minulle lukeneensa kerran tukholmalaista blogia, jonka mukaan paikalliset tahallaan pukeutuvat pari numeroa liian pieniin vaatteisiin kuvitellen näyttävänsä siten muodikkailta ja cooleilta. En ole tuon kommentin jälkeen kyennyt nauramatta kävelemään Tukholman kaduilla: vastaan kävelee kaiken aikaa mm miehiä, joilla on tolkuttoman pienet pikkutakit päällä ja kädet vääntyvät vähän jopa taaksepäin ja takin helmat keikkuvat lantion yläpuolella. Kaulassa on aina talvella kaulaliina tietyllä tavalla aseteltuna...ja kuitenkin tyypit osaavat kantaa ne pikkuisen liian pienetkin vaatteet tyylillä. Ihana rento ote elämään. Hej och hejdå...

Maaliskuussa tykyiltiin työporukan kanssa Tahkolla. Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan itse mönkkärillä ajamista ja pidin tosi paljon. Kyllä vauhtilajit on vaan naistenkin juttu

Huhtikuussa kävin mm kokeilemassa kotimaista stand up komiikkaa kaupunginteatterissa ja melkein itku tuli pitkästä nauramisesta. Suosittelen lämpimästi. Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa kiinalaista Puerh teetä....olkoon kuinka terveellistä hyvänsä, mutta en kykene. Haisee kuin mädäntynyt maa...

Toukokuussa jatkettiin jo huhtikuussa aloitettua pyöräilykautta ja luonto heräili kunnolla tulevaan kesään.

Kesäkuu oli legendaarisen kylmä: juhannuksena oli mökillä noin viisi astetta plussalla ja käsineet kädessä etsittiin metsämansikoita. Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Liisa ihmemaassa. Fiilis kuitenkin kesän kunniaksi jo nousussa.

Heinäkuussa lämpötila räjähti: oli ihanan lämmin. Koko neljän viikon kesäloman ajan hellettä. Jos stadikalla saisi ottaa kuvia, suurin osa kesäloman kuvista olisi uimastadionin helteestä. Pääsin uimaan itsekin kunnolla. Ja radat ovat muuten miellyttävän leveät. Muistan vieläkin miten hyvin siellä pääsee uimaan. Sitä odotellessa.

Elokuussa tapahtui paljon: olin perustanut oman yrityksen ja aloittelin Me&I vaatteiden parissa. Jännitys oli suuri. Elokuussa tapoin raivon vallassa banaanikärpäsiä, leivoin mm mamman marjapiirakkaa ja juhlin hyvän ystäväni 50v juhlia...

Syyskuussa juostiin ensin Run Fest tapahtumassa Kaivopuistossa (olihan se syyskuussa???) ja tulin valitettavan kipeäksi raekuurossa, mistä taas seurasi etten voinutkaan juosta puolimaratonia uudelleen Oslossa. Matka oli muuten kyllä onnistunut ja Oslon kaupunkiin viehätyin kyllä. Tähän vuoteen mahtui muuten elämäni ensimmäinnen puolimaraton toukokuussa. Miten se jäikin mainitsematta oikeassa kohdassa? Olin nääs niin ylpeä itsestäni. Selvisin siitä vaikka tuskaa olikin viimeiset kuusi kilometriä. Ensi toukokuussa toivottavasti helpompaa.

Lokakuussa kävin Tallinnassa, shoppailin lempikaupassani Massimo Duttilla ja sisustin vähän - pitkästä aikaa. Rakastan Kartellin pikkuisia Jolly pöytiä ja olohuoneen uutta mattoa. Piristi kovasti ilmettä.

Marraskuu meni ihan sumussa. On ollut niin pimeää ja tuntui että voimat loppuvat ihan kokonaan. "Pimeys vie hengen multa..."
Pimeyden keskellä kävimme myös ystävättärieni kanssa ihanassa Berliinissä. Elän muutaman vuoden pidempään, jos nauru pidentää ikää.

Joulukuu on vuoden kuukausista viimeisin ja usein aika kiireinen. Ensin tuntuu, että jouluun on aikaa vaikka kuinka, ja yhtäkkiä valon juhla keskeyttää kuukauden ja Suomi hiljenee viettämään yhtä vuoden tärkeimmistä juhlistaan.

Yksi vuosi meidän kaikkien elämässä on ihan kohta takana. Meille kyseinen vuosi on ollut erilainen, kuten jo totesin, mutta olemme tämänkin vuoden rikkaampia...ja vahvempia. Hyvää uutta vuotta.

Iso halaus. Tackar och pockar. After all, vuosi on sisältänyt paljon hyvää ja kaunistakin.