Niin väsyttävää tämä pimeys, ettei ole ollut inspiraatiota ottaa edes asukuvia. Tänään piristin asua ja itseäni samalla etsimällä vanhemman pitkän joulunpunaisen silkkihuivin tumman neulemekon seuraksi.
Näin viime viikonlopun luistelunäytöksessä hauskan tavan solmia huivi rusetiksi kaulaan, ja ajattelin kokeilla itsekin. Voihan sitä joulun hengessä paketoida itsensäkin? Aika hauska fiilis. Suosittelen. Joskin tämä raakasilkki materiaalina on aika lailla joustamaton ja tekee rusetista niin näyttävän, etten koko aikaa näe kirjoittaessani kirjoituspöydällä. Mutta mitäpä nainen ei tekisi kauneuden eteen?
Jouluun on enää vajaa kaksi viikkoa. Joka vuosi se tulee kuin puun takaa: ensin joulua odottaa käytännössä koko syksyn, ja ajattelee, että tänä vuonna minä teen joulukortit ajoissa. Kissan viikset. Ihan joka vuosi huomaa, että hei, nyt on enää muutama pv aikaa, ja sitten on tiukalla se eteerinen näky, jossa perheenäiti onnellinen hymy kasvoillaan askartelee ystävilleen ja sukulaisille kauniita toinen toistaan kauniimpia kortteja joulumusiikin helkkyessä taustalla ja glögin höyrytessä mukissa. Tänä vuonna meinasi käydä oikein kunnolla ohraisesti: ostin hyvissä ajoin kakkosluokan merkit valmiiksi kyselemättä sen kummemmin mikä on se viimeinen mahdollinen päivä lähettää ko 75 sentin hinnalla joulukortit. Ja haa mikä järkytys, kun yhtäkkiä havahduin siihen, että ko päivä on tänään 12.12.!! Kuka on antanut luvan siirtää viimeisen mahdollisen korttien lähetyspäivän näin aikaiseksi? Kuka? Ainahan kortteja on voinut lähettää ainakin 15. joulukuuta asti. Aivan mullistavaa aikaistaa sitä kolmella päivällä... jotain rajaa
No siis kävi niin, että joulun hengen säilyttäen väsäsin kortit siis eilen illalla vielä ennen puolta yötä ja heräsin aamulla ennen kukonlaulua viimeistelemään tuotokseni.
Joka vuosi päätän hankkia joululahjat ajoissa. Viimeistään kesällä huomaan muka yllättäen kesälomareissulla kaikille kummilapsilleni mahtavasti sopivat lahjat. Ei, ei ja ei....näin ei vaan käy sattumalta. Koska lahjoja pitää etsiä. Miettiä ja pohtia ellei sitten osta saippuaa kaikille lahjansaajille. En haluaisi ostaa mitään sellaista, josta joko saajalleen ei ole puhdasta iloa tai sitten jotain hyötyä. Lahjakortti on vähän persoonaton, mutta sillä ainakin saaja voi hankkia mitä itse haluaa. Tai sitten kummitätinä ostan yöpukuja. Toisaalta ainakin omat lapseni ovat yllättävän ilahtuneita myös pehmeistä paketeista.
Toki lasten unelmien toivelistalle taitaa edelleen kuulua Play Station (koska meillä on Wii... pitäisi olla siis myös pleikkari), kaiuttimia ja muita teknisiä härpäkkeitä, kännykän kuoria (mikään ei tunnu riittävän), mailoja eri pallopeleihin (eikä mitä tahansa mailaa vaan tietty jokin joka suuntaan taipuva satojen eurojen kepukka jota on mielellään pitänyt vielä Mikael Granlund). Tyttärelle kelpaisi kännykän kuorien lisäksi kuulemma Littlest Pet Shop talo ja siihen paaaaaljon kaikkea härpäkettä. (Ihan kuin meillä ei olisi ehkä vähintään sata pet shop hahmoa jo ennestään). RC auto oli listalla vielä hetki sitten. Kiikarit taisi olla toiveena. Jne jne.
Viikonloppuun taitaa siis kuulua jonkin asteista lahjojen etsintää vielä. Ja paketointia. Mutta ehdottomasti aion myös nautiskella hyvästä musiikista, nauttia ehkä lasillisen viiniä ja vain rauhoittua. Joulu tulee takuuvarmasti ilman hössötystäkin. Joulupyhiä ajatellen voisin toki miettiä ostoslistan ruokia koskien jo valmiiksi.
Ihanaa viikonloppua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao