Virtahepo jouluna

Voiko jouluna kirjoittaa/puhua myös vaikeista ja hankalista asioista? Katson toisella silmällä joulupäivän elokuvaa "Perheen jalokivi" ja mietin joulun ja ylipäätään juhlapyhien viettoa perheissä. Joulu on ilon juhla, ja sellainen sen pitäisikin olla.  Ei pitäisi stressaantua. Ei aikuisten eikä lasten. Lapsillekin joulu aiheuttaa vähintäänkin lahjapainetta, kovaa odotusta, mikä purkautuu usein kiukutteluna ja huonona käytöksenä, kun aattoa ja lahjoja odotetaan niin kovasti. Lapsille se suotakoon, vaikka se onkin välillä rankahkoa joulukuun pimeinä iltoina. Olemme itse luoneet tavarataivaan ja odotuksen, joten lapsi käyttäytyy sen mukaisesti.

Lasten pienoinen hermostus ja odotus on kuitenkin pienen pientä verrattuna siihen, minkälaisia odotuksia yllättävän useat perheenjäsenet asettavat toisilleen. Joulu erityisesti on monille niin tärkeä juhla, että sitä pitää viettää tietyllä tavalla, eikä mikään muu kelpaa. Kaikkien lasten pitää tulla kotiin joulua viettämään. Viis siitä onko se mahdollista lapselle lainkaan tai aiheuttaako ongelmia lapsen omassa parisuhteessa tai pitäisikö lapsen käydä esimerkiksi puolisonsakin lapsuudenkotona.

Jos kyläilyjärjestelyistä selvitään ja saadaan sovitettua kaikkien toiveet yhteen, asetetaan mahdottomia vaatimuksia lapsilleen.  Tai voihan olla että joulun virtahepo onkin oma lapsi, joka haluaa, että joulunpyhiä vietetään aina tietyllä tavalla. Entä asetammeko läheisellemme vaatimuksia, jotka kumpuavat ainoastaan omista lähtökohdistamme ja omista toiveistamme?

Asetammeko ylipäätään jollekin toiselle ihmiselle raamit, joissa toisen pitäisi elää ja toteuttaa jonkun muun toiveita? Voiko läheinen todellakin käyttäytyä ihan miten huvittaa? Päästää suustaan mitä sieltä sattuu milloinkin putoamaan? Kiukutella kuin pieni lapsi.. Odottaa kaikesta huolimatta, että koko perhe saapuu vuodesta toiseen, vaikka tunnelma voi olla niin ahdistava, että sitä jännittää viikkoja etukäteen. Sitä haluaisi perheidyllin ja täydellisen ihanan joulun. 

Piispa Irja Askola puhui joulun alla Ylen aamutv:ssä "joulukauhusta", jota jotkut kokevat ennen joulua ja varmaan joulun allakin. Piispa viittasi ymmärtääkseni siihen ahdistavaan tunteeseen, jota voi kokea, jos joulu ei ole erityisen hohdokas tai mitenkään erityinen. Tai jos sen kokee pikemminkin Jeesuksen syntymäjuhlana, eikä materian kyllästämänä perhejuhlana. Mutta joulukauhua voi kokea myös, mikäli joulua on pakko viettää ennalta asetettujen ehdottomien toiveiden mukaisesti ehkä tietäen, että joku pahoittaa mielensä kuitenkin. Jotkut ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä, ja syyttävät siitä aina lopulta läheisiään. Juhlapyhät tuovat sisällä olevia patoutuneita tunteita pintaan, ja jos minkäänlaista hienotunteisuutta ei ole, syytää oman pahan olonsa ulos välittämättä siitä, että voi satuttaa toista.

Joskus ainoa vaihtoehto on järjestää joulu ihan vaan oman perheen kesken, jotta sydän ei hakkaa kahtasataa pahoista sanotuista sanoista, siitä tunteesta, että mikään mitä teet, ei tule riittämään, etkä ole koskaan niin tärkeä, että oma hyvinvointisi olisi edes yhtä tärkeä kuin läheisesi. Jotkut ovat niin jumissa omassa tuskassaan, että eivät näe kuin oman kuvajaisensa. Kaikki tapahtumat koetaan vain itsensä kautta. Itsekkäästi ja imien voimaa läheisistä. Joskus on laitettava oma hyvinvointi hyvän käytöksen ja ennakko-odotusten edelle. Hyvä lapsi tai hyvä vanhempi ei tarkoita sitä, että toiselta pitää sietää huonoa käytöstä vuodesta toiseen. Joulun virtahevon on parempi pysyä omassa pesässään, mikäli ajoittainenkaan epäitsekkyys ei onnistu.

Toivon että joulu on ollut rauhaisa, eikä kukaan ole syyllistänyt siitä, että tulitte käymään tai ette tulleet. Rauhallista Tapaninpäivää