Kuuntele itseäsi

Selkä alkoi vihoitella pitkästä aikaa. Tiedättekö sen kivun, joka iskee esimerkiksi juuri silloin, kun vihdoin illalla pääset nukkumaan ja luulet ottavasi lempiasentosi, jossa voit rentoutua ja vaipua levolliseen uneen, ja sitten se iskee. Karmea tunne selässä, joka saa sinut voihkaisemaan ja etsimään toista asentoa.

Myönnän, että olen joutunut pitämään taukoa liikunnasta pienen sairastumisen vuoksi mutta pikku hiljaa päässyt takaisin lenkkipoluille ja painojen pariin. Joka tapauksessa tunnistan selkäkivussani liiallisen kiireen ja itseni laiminlyönnin. Miksi ihmeessä enää tässä iässä teen niin? Mikään ei ole sen arvoista, että laiminlöisin oman hyvinvointini. Tunnen itseni jopa hieman tyhmäksi. Perehdyn hivenaineisiin ja vitamiineihin ja olen selättänyt refluksitaudin ja migreenin mutta en ymmärrä hiljentää ja teen itselleni pahaa. Onneksi tätä ei ole jatkunut kuin kesäloman päättymisestä asti joten toivoa on. 

Heräsin tänään aamulla aikaisemmin kuin olisin normaalisti noussut, ja laitoin P90X ohjelman ja Tony Hortonin päälle. Olen aiemminkin kyseisestä mainiosta dvd sarjasta kirjoittanut ja todennut sen äärimmäisen hyväksi. Olen tässä syksylläkin treenannut samaisen tyypin seurassa painoilla mutta aina siirtänyt joogaa ja venyttelyä. Tänään laitoin kuitenkin streching ohjelman tunniksi päälle ja havaitsin todellakin olevani täysin jumissa. Ei mikään ihme, että selkä alkoi oireilla. En aio syyllistyä tähän helmasyntiin uudelleen. Vaikka kaikki muut treenit jäisivät, yritän muistaa venytellä. Suurin syy on tietysti täysin fyysinen, jotta lihakset pysyvät elastisina mutta melkein yhtä suuri syy on pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Puoli kuudelta aamulla voin olla lähes varma siitä, että saan olla aivan yksin ja rauhassa sen tunnin ajan, mitä ohjelma kestää. Siksi aamut ovat erinomaisia minulle rauhalliseen venyttelyyn ja itseni kanssa olemiseen.

Miksi minulla on aina kiire joka paikkaan? Miksi työpaikalla tunnen syyllisyytä siitä, etten ole kotona lasteni kanssa ja sitten taas kotona on lukuisia tekemättömiä töitä, joita pitäisi tehdä, ja alituinen kiire jonnekin. Vaikka kuinka karsin omia ja lasten harrastuksia, on aina kiire. Ei tietenkään auttanut asiaa perustaa oma yritys, mutta koen sen samalla harrastuksena itselleni. Mikä selitys tuokaan on? No joka tapauksessa koen paremmaksi tehdä asioita kuin jämähtää paikoilleni miettimään miksei minulle tapahdu mitään. Kunnon noidankehä ja siksi erityisen tärkeää kyetä nappaamaan kalenteristaan edes silloin tällöin täydellisen rauhallinen hetki ihan vain itselleen.

Minua riipii nämä syyssateet ja ankea syksy. Kotoa aamulla lähtiessäni laitankin musiikin päälle puhelimeen ja kuulokkeet korviin ja nautin hyvästä musiikista töihin mennessäni. Suljen muun maailman vielä hetkeksi oman satumaailmani ulkopuolelle.

Olen edelleen väsynyt mutta ainakin olen antanut itselleni hetken aikaa. Mukavaa loppuviikkoa.