Matkakertomuksia : Porvoo

Meille lasten kanssa on muodostunut kivaksi omaksi perinteeksi vierailla vuosittain Porvoossa. Yleensä hyvin rajoittuneesti pysyttelemme vanhan Porvoon ihanilla tunnelmallisilla mukulakivikaduilla, mutta ehkä seuraavalla kerralla voisimme laajentaa reviiriä? Toisaalta meille on lähes retriitinomainen ja harras hetki kiertää liki samat liikkeet melkein samassa järjestyksessä joka ikinen kerta siellä käydessämme. Ja lapset romahtaisivat jos lasten leluliike Riimikko ohitettaisiin. Ja on siellä aikuisenkin ihana käydä. Ei puhettakaan muovisista joka paikasta löytyvistä leluista, vaan ihania puisia miekkoja, jousipyssyjä, tyttöjen linnanneitoasuja, nukkekodin huonekaluja jne jne. Lapset rakastavat liikkeen ulkopuolella sijaitsevia "kuninkaan istuimiakin", joilla heidät pitää kuvata melkein joka kerta.

Porvooseen ajaa meiltä Helsingistä noin puolessa tunnissa. Pysäköinti onnistuu yleensä helposti heti vanhan Porvoon sisäänkäynnillä, joskin pysäköinti kustantaa 2€/h mutta toisaalta, kun auton saa lähelle, riittää pari tuntia mainiosti vierailulle. Ja Helsingin pysäköintihintoihin tottuneelle tuo ei kovin paljoa ole. Ilmaisiakin paikkoja löytyy jokivarresta toiselta puolen siltaa tai sitten Kirkkotorin kadun vieriltä. Tai sitten ei löydy, riippuu liikutko pahimpaan kesän turistiaikaan ja onko joku muukin tajunnut etsiä ilmaiset paikat juuri ennen sinua.

Omia suosikkipaikkojani Porvoossa on ensinnäkin ihana ravintola vanhassa rakennuksessa Gabriel 1783. Loistavaa palvelua ja ihanaa mutkatonta maistuvaa ruokaa sopuhintaan. Tällä kerralla emme päässeet sinne asti, vaan pysähdyimme kokeilemaan Zum Beispiel ravintolaa, jossa lasten mukaan oli maailman parhaat Zum Burgerit. Olihan ko burgeri hyvänmakuinen ja itse tehty guacamole ja salsakastike olivat verrattomia. Pihvi oli aidosta lihasta hyvin paistettu ja maukas ja leipä melkein pitaleivänomainen makunautinto. Pidin. Ravintolan sisustus oli melkein ok muttei ihan. Vähän kolkko vaikutelma jostain syystä. Ehkä siitä syystä, että ravintolasta oli suora kulku Rihkamakatu 2:n muihin vaate-, sisustus- ja lankaliikkeisiin mikä loi rauhattoman tunteen. Sisustukseen oli kyllä panostettu mutta saksalaisesta nimestään huolimatta sisustus ei ollut saksalainen. Ruokalista sen sijaan enemmänkin mutta ei kuitenkaan saksalaista Vieles Essen ist Gutes Essen meininkiä vaan rehtiä ruokaa. Marginaalihuomautuksena ilahduin kun esikoinen totesi, että ehkä coca cola ei sovi kauheen hyvin tällaisen hyvän ruoan kanssa. Jesh, edistystä.... voisin tietysti vaan ilmoittaa että no coke, mutta olen suonut lapsille toivomansa juomat edes ravintolassa käydessä, koska kotona niitä ei tarjoilla koskaan.

Sasu´s playhouse oli yhtä ihana kuin ennenkin mutta lama näkyy selvästi ko liikkeessäkin: pinta-ala on puolet entisestään ja valikoimakin valitettavan suppea. Ihania huonekaluja ja piensisustustavaroita silti.

Åtta sisustusliikkeessä tuli tosi hyvä mieli. Pidän pikkutavaroista, joissa on jokin juju tai joka saa sisäisesti hyrisemään. Sieltä mukaan tarttui pieni metallinen säilytysrasia, joka on niin kaunis, että päässee keittiön sivupöydälle. Vaikka samalla tiedän, että sen funktio ei tule täyttymään, koska kuitenkin lasken pikkutavarat esim tämän rasian päälle... Samasta kaupasta löytyi hauskat viinilasin tunnisteet, Hummingbirds. Nyt ei tarvitse laseja etsiä ja arvuutella mikä oli kenenkin, joskin ei ole meidän high sociaty piireissä ollut ongelma. Sen verran hanakasti porukka pitää omista laseistaan kiinni. Mutta nyt ainakin uskaltaa irrottaa?

Laura Ashleylta tarttui matkaan "kertakäyttöiset" tabletit, joihin voi esim kirjoittaa viestin ko vieraalle tai vaikka plaseerata vieraat suoraan tablettiin kirjoittamalla tms. Hauskan erilaiset. Ja jos vieraani eivät sotke kovasti, ovayt sen verran laadukkaasta paperista, ettei tarvitse heti poiskaan heittää.

Destiny´s kaupassa olikin kaikki -50% alennuksessa, vaatteet ja sisustustavara. Onneksi aika oli jo loppumassa ja lapset väsyneinä, joten en ehtinyt tutustua laajaan Odd Molly valikoimaan, vaan nappasin hauskat pienet linnut ja pienen tarjottimen kotiin. Kaikki puoleen hintaan. Pelkkää säästöä siis :)

Paahtimossa joen varressa kävimme vielä kahvilla ja hytisimme vällyjen alla jokiterassilla. Vielä syysaurinko jaksaa lämmittää, mutta varjossa alkaa olla jo melkoisen kylmää.

Vielä pyrähdimme nopeasti Brunbergillä, josta otimme jo joulua ajatellen perinteisiä tryffeleitä ja kanelin makuisia Alku karkkeja. Alku karkkeja on ollut jo minun lapsuuteni mummolassa. Ihanan nostalginen. Samoin Kettu karkin muistan erityisen hyvin.

Ihana pikainen pyrähdys kauniissa Porvoossa.