Päivän asu : Me&I pusero, Mexx neule ja italialaiset housut

Niin hyvät pyöräilykelit ja minun pitää tällä viikolla kulkea pääsääntöisesti julkisilla. Joskus vaan osuu päiviä, jolloin on tapaamisia muualla, menoa töiden jälkeen tms ja menisi hankalaksi vääntämiseksi mennä ensin pyörällä työpaikalle, vaihtaa vaatteita ja sitten työpv päätteeksi junailla pyörä takaisin.

Pyöräilystä muuten haluan muutaman sanan jossain vaiheessa kirjoittaa. Niin paljon mielensäpahoittajia Suomessa on pyöräilyn suhteen. Mutta tänään liitän muutaman päivän asukuvan. Kesällä ei tee mieli pukea jakkupukua vaan mielellään jotain vähän kevyempää. Sukkahousuistakin luopuisi mielellään mutta jossain menee lienee raja. Kotelomekot olen todennut hyviksi kesäisin. Ne hengittävät ja ovat kuitenkin hyvinkin tyylikkäitä ja siistejä. Niitä voi asustaa huiveilla tai koruilla ja heittää päälle joko neuletakin tai jakun, tilanteesta riippuen. Matalaa kenkää tai korkeampaa korkoa jälleen tilanteesta ja fiiliksestä riippuen. Ballerinoilla tunnen vain itseni herkästi altavastaajaksi, joten suosin usein korkeita korkoja. Saan edes vähän lisää pituutta..

Tänään päällä Me&I:n webshopista alehintaan löytynyt valkoinen hihaton paitapusero. Ihanaa ohutta puuvillaa. Sen kanssa mainio parin kesän takainen alelöytö sekin: Mexxin sininen ohut istuva neuletakki ja Roomasta löytyneet mainiot joustavat siniset housut. Onneksi sikäläinen naismyyjä piti päänsä, eikä antanut minun ostaa numeroa isompia housuja. Nämä istuvat paljon paremmin. Mikä siinä onkin, että me suomalaiset ostetaan aina liian isoja vaatteita? Pelätäänkö, että peppu näkyy tai että se tai tuo osa minusta näkyy tai korostuu? NO kyllä pelätään. Itselläkin meni vuosia ennen kuin totuin pitämään istuvia housuja. Ja nyt en muita pitäisikään.

Toppatakki on sekin Rooman tuliainen. Kuten aiemmin totesin niin siellä joka toisella oli ohutta toppaa päällä. Ja pakko mainita, että lämpötila oli reippaasti yli +20 jo tuolloin. Heille ilmeisesti liian kylmä. Tulisivat tänne...

Laukku on Furlan pehmeä nahkainen löytöni. Rakastan sitä, vaikka se onkin melko epäkäytännöllinen. Sitä ei ensinnäkään saa kiinni vetoketjulla eikä edes nepparilla koska onnistuin rikkomaan sen jossain vaiheessa. Lisäksi laukun vetoisuus on niin suuri, että sinne mahtuu aivan liikaa tavaraa...

Hiuksissa on muuten toista päivää Balmainin suolavettä. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin toimii. Joskaan ei ihan niin kuin itse alunperin ajattelin. Näin jo sieluni silmin, miten muutun yhtäkkiä elokuvien rannalle hyppelehtiväksi kaunottareksi ja hiukset vaan hulmuavat rennosti tuulessa. No ei siis ihan... Ensinnäkään en ole vielä saanut itselleni selväksi, että miten voin suihkia suolavettä pyyhekuiviin hiuksiin illalla ennen nukkumaanmenoa??? Eikö hiukset kuivu lopullisesti silloin yön aikana aivan kummalliseen muotoon? Ja aamulla voin vain kiljahdella peiliin kurkistaessani? En ole siis uskaltanut vielä kokeilla illalla ja joudun pesemään hiukset mieluummin illalla, koska näitä on aika paljon ja tuuheasti ja aamulla kuivuminen kestäisi iäisyyden enkä jaksaisi oikein hiustenkuivaajallakaan alkaa kuivaamaan. Ongelma tämäkin. 

Aamulla taasen en ole kokeillut vielä kostuttaa hiuksia uudelleen lisätäkseni suolavettä jotta voin uudelleen kuivattaa hiukset. Tuntuu jotenkin pöljältä.  Olen siis vain suihkaissut kevyesti latvoihin tuota mainiota vettä. Ei missään nimessä liikaa, jotta hiukset eivät muutu aivan tönköiksi.

Sitten kevyesti puristellaan...ja tässä vaiheessa ajattelin alunperin muuttuvani leffojen kaunottareksi mutta kun ei niin ei. Ei tule rentoa kauneutta. Korkeintaan etelänlomilta tuttu fiilis noustessaan jääkylmästä uima-altaasta ja todetessaan että pakko pestä hiukset..

MUTTA nyt yllätin itseni: nääs..

Suolavesi tekeekin hiuksiin ns rakennetta, minkä ansiosta niitä on aidosti helpompi käsitellä ja ainakin omat hiukan luonnonkiharat vauvahiukseni ovatkin yhtäkkiä kerrassaan muotoiltavat ja Balmainin ansiosta myös erittäin hyväntuoksuiset. Kevyt hiuslakka muotoilun päälle ja hiukset pysyvät siisteinä koko päivän. Kerrassaan huikeaa. Normilopputulos on nimittäin Helsingin merituulen ansiosta yleensä aivan päinvastainen ja hiukset ovat lässähtäneet ja suorastaan hirviömäiset. Vaan nyt ei. Uusi luottotuote on siis nähnyt päivänvalon.

Ihastuksissani aloin kyllä miettiä, että onko ihan pähkähullua ostaa suolavettä, että eikö saman lopputuloksen saisi hakemalla vettä Itämerestä? NO tuskin kuitenkaan. Suolapitoisuus tuskin olisi riittävä ja jos olisikin niin tuoksu ei ainakaan olisi toivottava. Suolavettä kyllä voi valmistaa itsekin: googlasin ohjeen. Kuumaan veteen merisuolaa, geeliä ja hoitoainetta ja halutessaan jotain tuoksua. Ei sen vaikeampaa.

Kerrankin hiustuote joka toimii paksuihin pitkiin hiuksiin. Tyytyväinen on hän.