Rakasta itseäsi

Viikolla Hidasta elämää sivustolla TÄÄLLÄ oli hyvä kirjoitus itsensä rakastamisesta. Itsekin olen miettinyt näissä elämän muutoksissa sitä, mistä onnellisuus ylipäätään kumpuaa ja voiko toista ihmistä koskaan velvoittaa tekemään sinua onnelliseksi.

Isoja, isoja kysymyksiä. Elämän tarkoituksesta lähtien. Minuun kolahti eniten se, että meidän tulisi valita ympärillemme ihmisiä, jotka tukevat, rohkaisevat ja motivoivat meitä olemaan paras versio itsestämme. Kaikenlainen itsesuggestion voima näitä asioita pohtiessa on tietysti voimakas, ja voi olla vaikeaakin erottaa milloin olet oma itsesi, milloin yrität olla tietynlainen miellyttääksesi jne. On kuitenkin iso juttu voida olla oma itsensä. Joillakin ihmisillä on taianomainen kyky kaivaa sinusta positiivisia puolia esiin ja ikäänkuin loistat heidän seurassaan. Tällaiset ihmiset rohkaisevat sinua ja uskallat alitajuisestikin olla täysin rento ja nauttia hetkestä.

Sitten valitettavasti joku toinen saa sinut varpailleen. Ymmärtää sanomaasi tahallaan tai tahattomasti väärin, haastaa sinua, vaatii sinulta henkistä tukea itselleen mutta ei anna sitä takaisin tai vaikka antaisikin mutta et riitä sellaisenaan kuin olet. 

Meillä kaikilla on toki hetkiä, jolloin ei itsekään kykene tukemaan toisia ja tarvitsee tukea muilta mutta pääsääntöisesti meidän jokaisen tulisi voida olla oma itsemme ja riittää sellaisenaan ympärillämme oleville ihmisille. Joskus se vaatii kipeitä ja isojakin päätöksiä irtaantua ihmisestä, jonka seura ei anna sinun olla paras versio itsestäsi.  Liian helposti ei toki voi luovuttaa. Toista ihmistä on voitu satuttaa jossain toisessa ihmissuhteessa, ja hän on varovainen mutta myöhemmin huomaa, ettet itse ole vihollinen. Hoitosuhteeseen ei kuitenkaan meidän kenenkään pitäisi joutua. Ei parisuhteessa eikä ystävyyssuhteissa. Silloin omat henkiset ja fyysisetkin voimavarasi joutuvat liian kovalle käytölle.

Tässä vaiheessa haluan korostaa, etten ole alan paras asiantuntija, vaan kirjoitan puhtaasta sydämestä oman pohdintani perusteella. Jokainen kokee asian omalla tavallaan ja pohtii asioita oman historiansa johdattamana. Siltikin meidän jokaisen tulisi voida loistaa ympärillämme olevien ihmisten keskellä. 

Itsensä rakastamiseen sisältyy toden totta myös se, että löytää omia isoja ja pienempiä unelmia, joista ainakin pienemmät ovat sellaisia, jotka voivat toteutua ilman erityisen suuria ponnisteluja. Elämä ja tulevaisuus ilman unelmia olisi tyhjää. Toki joskus elämässä on hetkiä, jolloin unelmat muuttuvat tai niitä ei hetkeen näe selvästi, mutta kun henkinen kapasiteetti palaa, pitäisi pieniä unelmia taas olla olemassa. 

Elämän onnellisuus on pienissä arjen hetkissä. Kenelläkään ei ole tähtihetkiä kaiken aikaa, vaan on onnellinen arjesta. Arkikin on meillä jokaisella erilainen. Joitakin elämä koettelee rajummin, toisia hellemmin. Voi olla onnellinen, jos on hyvä ystävä tai jos hyviä luotettavia ystäviä on enemmän, superonnellinen. Ystävyyttä ei voi arvottaa eikä sille voi asettaa vaatimuksia. Ei kannata laskea soittaako ystäväsi takaisin yhtä monta kertaa kuin itse olet soittanut. Tai maksaako ystäväsi aina tasan puolet lounaasta. Ystävä on arvokas sellaisenaan, jos hän saa aiemmin mainitut parhaat puolesi esiin. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että ystäviesi pitäisi ihailla sinua tms. Vaan että 1+1 on enemmän kuin kaksi...

Onnellisuus ja itsensä rakastaminen vaatii myös sitä, että voit kieltäytyä asioista, jotka eivät ole sinua varten. Ne ovat asioita, joista olet eri mieltä tai eivät vain sovi sinulle.  Joskus toki on hyvä tehdä myönnytyksiä "vuoroin vieraissa" periaatteella mutta lähtökohtaisesti elämme vain kerran ja voimme valita asiat ja ihmiset, joiden kanssa haluamme olla tekemisissä.

Itsemme rakastaminen on itsestään huolta pitämistä. Tämä olisi oman kirjoituksensa arvoinen. Se pitää sisällään monta puolta, joista tärkeimmät lienevtä henkinen ja ruumiin hyvinvointi. Meistä jokainen on velvollinen panostamaan henkiseen kehitykseensä. Mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa, riippuu tietysti meidän jokaisen omista yksilöllisista ominaisuuksista. Se on musiikin kuuntelemista, soittamista, taidenäyttelyitä, lukemista, valokuvauskursseja, kielten opiskelua, täydennyskoulutusta, shakin peluuta, urheilukisoja jne jne. Kukin tyylillään. Henkisen kapasiteetin kehittäminen ja itsensä rakastaminen on muutakin kuin television katsomista. Ja tämä minun itsenikin pitää muistaa. Pitkän työpäivän jälkeen ei useinkaan jaksa lukea tai lähteä kodin ulkopuolelle ja helposti jämähtää sohvan pohjalle. Silloin pitää olla itselleen armollinen, mutta itsensä rakastaminen ei tarkoita aina sitä, että olet itsellesi lempeä, etkä piiskaa itseäsi eteenpäin. Motivaatio tulee loppujen lopuksi aina itsestäsi.


Itsensä rakastaminen on myös sitä, että pidämme huolta fyysisestä hyvinvoinnistamme. Fyysinen hyvinvointi on tiiviissä kytköksessä henkiseen hyvinvointiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja olemme monimutkaisia yksilöitä. Riittävä uni on avain hyvinvointiin. Oikea ja riittävä ravinto. Oikea ravinto ei tarkoita viime aikoina hypetettyä ylenpalttista ravinnon tarkkailua ja vainoharhaista ainesosien vahtimista, vaan tervettä suhtautumista ravitsevaan ruokaan. Ei pidä tuudittautua siihen uskoon, etteikö epäterveelliset ravintotottumukset kostautuisi ajan mittaan. Ja se joka siitä kärsii, olet sinä itse. Lempeä suhtautuminen tarkoittaa kaiketi sitä, että voi joskus heittää vapaalle ja nauttia vähän enemmän. Nuorempana suuhun pystyi pistämään ihan mitä tahansa eikä tuntunut yhtään missään eikä tarvinnut niin välittää yäunistakaan. Nyttemmin syö mielellään sellaista ruokaa, josta ei tule huono olo jälkikäteen. Ei ylensyö muuten kuin joskus vahingossa... joskus tämä tapahtuu yksin ollessaan kun harrastaa lohtusyömistä, joskus hyvässä seurassa puolivahingossa, kun joku on tehnyt ihan liian hyvää ruokaa... Joka tapauksessa itse havahduin joitakin vuosia sitten siihen, että on täysin omalla vastuulla pitää itsensä hyvässä kunnossa niin, että voin vuosikymmenten päästä nauttia elämästäni edelleen hyväkuntoisena. Jos se vain minusta itsestäni on kiinni. En halua sairastua enkä joutua hoidettavaksi, jos vain voin siihen itse vaikuttaa. Tätä kautta olen myös löytänyt liikunnan elämääni ja nautin siitä sellaisenaan.

Itsensä rakastaminen on myös anteeksi antamista itselleen. Aina ei ole täydellinen mutta voi ottaa itseään niskasta kiinni.

Hidasta elämää sivulta voi lueskella enemmän pohdintoja aiheesta ja sen vierestä. Kaiken kaikkiaan meidän tulee ensin rakastaa itseämme, jotta meitä voi rakastaa ja jotta voimme rakastaa toista. Meidän tulee olla onnellisia itsemme kanssa, jotta voimme olla onnellisia muiden kanssa. Keltään toiselta ei voi odottaa rakkautta, jos ei itsekään rakasta itseään. Olemme arvokkaita tällaisenaan. Näihin mietteisiin. Pääkaupungissa sataa mutta ei anneta sen estää juhannuksesta nauttimista. Ihanaa juhannuspäivää.