Tämän kirjan haluan lukea

Rakastan lukemista. Ja rakastan nimenomaan perinteisen painetun kirjan lukemista. Minua ei kiinnosta ekirjat. Osittain ihan koska vastustan muutosta sellaisenaan mutta ennen kaikkea, koska pidän fyysisen kirjan kosketuksesta. Pidän siitä, että saan kääntää sivua. Valita lukuasennon jne jne. Kirjan tuoksu.. ja ennen kaikkea se, että valkokaulustyöläisenä tuijotan tietokoneen ruutua jo valmiiksi yli 40 tuntia viikossa. En kaipaa sitä yhtään lisää. Silmät kiittävät, kun laitan lukulasit (kyllä valitettavasti jo tarvitsen nekin..) ja voin lukea painettua tekstiä. Joskus valittu fontti ja sen koko on kyllä valitettavan huonolukuista, ja silmät väsyvät mutta kaiken kaikkiaan painettu kirja on minun juttuni.

Minun juttuni on myös varata iso kasa kirjoja kaikkien lomien varalle mutta etenkin kesälomaa ajatellen. On melkeinpä suotavaa että kesälomaan osuisi myös sadepäiviä, jolloin ei olisi pakko lähteä ulos auringossa kylpemään, vaan saisi suosiolla antautua hyvän kirjan vietäväksi.

Toki ulkonakin voi lukea ja esim reissussa on aina kirja mukana ja se kuuluu uima-allaskokemukseen ehdottomasti. Ne kirjat ovatkin sitten aina omia pokkareita, koska kirjan kannet on reissun jälkeen aina aurinkovoiteen tahrimia.

Täksi kesäksi olen valinnut seuraavaa lukemista: Harper Leen "Kuin surmaisi satakielen" (alkuperäisteos To kill a mockingbird). Fiktiivinen tarina kertoo 6-vuotiaasta tytöstä, jonka asianajajaisä ottaa puolustaakseen tapauksen, jossa mustaa miestä syytetään valkoisen naisen raiskauksesta 1930-luvun Alabamassa. Asianajajaisän vankka oikeudenmukaisuuskäsitys kohtaa ympäristön vankat ennakkoluulot. Klassikkoteos, jonka haluan lukea.

Toinen klassikkoteos kesälle olisi jo pianon päällä odottamassa: Donna Tartt "Jumalat juhlivat öisin". Yliopistoelämään ja opiskelijoiden salaisuuteen kietoutuva mestariteos.

Emmi Itärannan "Teemestarin kirja".  Kiehtova, vuonna 2012 ilmestynyt teos joka käsittelee ilmastonmuutoksesta seurannutta maailman tilaa, jossa vedestä on todellista puutetta. Teemestarin talo on sotilasvallan silmätikkuna.  Ei ihan kaukaan haettu aihe, kun seuraa mm Kalifornian vesikatastrofia.

Hupikirjan virkaa saa toimittaa Romain Puertolasin "Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin". Tämän jo aloitinkin, mutta hyppäsin kesken kaiken lukemaan yhtä uutuusdekkaria. Jatkan jossain vaiheessa.

Pamela Druckermanin "Kuinka kasvattaa bebe" kertoo semihauskalla tavalla amerikkalaisen ja ranskalaisen lasten kasvatustavan eroista. Tämäkin aloitettu jo ja alustavasti testattu. Hauskoja oivalluksia. Itsekin havaitsen riehuneeni ihan turhaan esikoisen kanssa. Tämän kyllä oivalsin ihan ilman kirjojakin toisen lapsen kohdalla.

Carl-Johan Vallgrenin Varjopoika-nimisen uuden dekkarin jo ahminkin alkupaloiksi. Uusi Danny Katz sarja on syntynyt. Ei minusta Mankellin tasoinen millään mittareilla mutta luettavissa. Dekkareiden intohimoisena lukijana haluan kirjani olevan oivaltava ja haluan humaltua lukukokemuksesta niin, etten malta lopettaa lukemista ennen kuin kirjan viimeinenkin virke on tullut luetuksi. Varjopoika ei siihen kyennyt. Vähän liikaa yritystä.. Lars Keplerit suosittelen kyllä lukemaan. Niihin todella jäi koukkuun.

Yhdessä blogissa oli muuten kommentoitu lukemiseen koukkuun jääneitä hyvin. Humaltumista voi todella verrata mihin tahansa nautintoaineeseen. Et malta lopettaa vaikka tiedät, että aamulla pitää nousta töihin. Sitten työpaikalla nuokut puolihorroksessa puolentoista promillen humalatilassa nukuttuasi aivan liian vähän..

Eiköhän näillä loma saada alkuun. 

Kirjan ystäville uutinen Akateemisen kirjakaupan myymisest'ä Bonnierille lienee ollut ikävä yllätys. Tai ei kai se yllätyksenä tullut mutta pelonsekaisella ihmetyksellä odotan mitä uusi omistaja tuo perinteiseen kirjakauppaan.  Itselleni käynti Akateemisessa edustaa sukellusta kulttuuriin ja erilaiseen ilmapiiriin. Nykyään sitä tosin ainakin Helsingin keskustan liikkeessä häiritsee Starbucksista kuuluva teinien kikatus mutta muutoin rakastan tunnetta, kun voin suunnata askeleeni omille hyllyilleni: käyn tsekkaamassa ensinnäkin uusimmat käsityölehdet. Selailen pintapuolisesti neuleohjeet ja jos hyvin sattuu, ja löydän jonkin oikein todella mielenkiintoisen neuleen, saatan ostaa ko lehden.

Sitten pokkarihyllyt, joita on ihana vain tuijotella ja etsiä aarteita. Pokkarit ovat miellyttäviä, koska hintansa puolesta voit ostaa kokeilumielessäkin jonkun sellaisen kirjan, josta et ole aivan varma mutta joka kiinnostaa. Jos sitten et kuitenkaan saa luetuksi, ei niin haittaa. (Totta kai voi aina mennä kirjastoon mutta minua turhauttaa odotella viikkokaupalla jonossa saadakseni jonkun itseäni kiinnostavan kirjan...toisaalta minua ahdistaa myös kotona kirjapinot..)

Ruokakirjat ja matkakirjat ja arkkitehtuuri vain joitakin osastoja luetellakseni. Joskus tie vie syvemmille vesille ja etsin filosofian osastolta oppaita tai alan teoksia. Tai vain vaeltelen kirjakaupan käytäviä ja nautin tunnelmasta.

Toivottavasti Akateemista ei aleta muuttaa radikaalisti.

Jukka Kemppisen riemastuttavassa blogissa oli muuten otsikolla "Tätä kirjaa et halua lukea" mainittu psykologi Hannu Lauerman kirja. Liekö ollut Pahuuden anatomia vaiko Hyvän vastakohta mutta alkoi kiinnostaa.


Lukemisiin. Hyvää viikonloppua