Maanantaitunnelmia

Kesäkuu... "Helteet peruttu". Joku kommentoi somessa, että hei ei helteitä saa perua. Huvittavaa. Muistan omasta lapsuudesta, miten otti aivoon, jos kesälomalla ei ollut kunnon kelejä. Ihan niinkuin koko elämä ja vähintäänkin koko kesä olisi pilalla.

Harmittaa se jossain määrin näin aikuisenakin mutta yritän ainakin itse asennoitua niin, että jos tuleekin vettä kuin esterin... niin sitten on lupa ihan vaan olla. Käpertyä peiton alle sohvalle lukemaan. Hyvää luettavaa ja hyvää musiikkia. Lapset tosin menevät pitkin seiniä, jos näin kävisi, joten toivon toki aika kovaa, että tulisi kaunis kesä kuten viime vuonnakin lopulta. Stadikalle pitäisi päästä kesästä nauttimaan. Ja josko tänä kesänä lähdettäisiin majakalle, ja höyrylaivalla Porvoossa käymään jne jne. Helsingissä on niin paljon nautittavaa. Monia ihania kahviloita, joista on ehkä etäisesti lukenut joskus tai ehkä never heard. Aion ottaa aikaa ja lähteä lampsimaan itselleni vähän oudompiinkin kaupunginosiin. We´ll see.

Juuri nyt soi Lasse Mårtensonin levy: Myrskyluodon Maija ja mm Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Jospa asettaisin itselleni yhdeksi unelmaksi, että minäkin joskus vielä purjehdin ja tunnen merituulen kasvoillani. Isä rakasti merta...

Löysinpä Hesarin Nyt-liitteestä hauskan kahvilamoponkin, jonka voi etsiä päivisin Foursquare sovelluksella. Jäin heti ko sovellukseen koukkuun: hyvä tapa istahtaa vaikka Kalliossa johonkin kahvilaan ja katsoa mitä kaikkea lähiseuduilla olisikaan ja mitä erikoistarjouksia ko paikoissa ehkä olisi jne jne. Ja sen kahvilamopon käyn ainakin kokeilemassa.

Tuollaiset blingbling kengät ostin tyttärelle ja päätin haluta ne itsellenikin.. Elämässä on ihan liian vähän blingiä joten ei haittaa jos edes jalassa on sitä.

Lopetan maanantaipäivityksen Heli Laaksosen ihanaan runoon Kehtolaul. Se on niin lohdullinen. "Älä murhetu murmel, olet nii matalaki ettet korkkialt putto..." Voisiko paremmin sanoa? Ei ne murheet loppujen lopuksi ole niin suuria, etteikö huominen koittaisi. Ja aurinko paistaa väistämättä risukasaankin.

"Älä murhetu murmel
mää näytän sul kuin piän karhu o,
klasipurkin kyljes kuva vaa,
kui sää simmost olet peljänny?

Jollet ulotu
kurkotan sul paperinkeräyslaatikost
kaik parhama eilise lehre,
luven otsiko ääne ottalampun valos.

Vein takapihal
su iltapissakuuse alaoksal kultapallo killuma,
voit siin suhistel
ja kattel kimmellyst.

Älä murhetu murmel
olet niin matalaki ettet korkkialt putto,
Nyy putto une.
Maat näkyvis,
ei murhei."

Heli Laaksonen