Ekaluokkalaisille tyttärelläni ja minulla on tapana noin viikottain hiljentyä juuri ennen nukkumaan menoa ns Naisten tuokioon, jonka aikana voimme molemmat jutella toisillemme mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. Käytännössä jutun juoni on tietysti se, että lapsi saa tilaisuuden aivan rauhassa jutella vanhempansa kanssa. Joskus mielellä on isompia asioita, joskus ei oikeastaan juuri mitään, jolloin vaan ollaan lähekkäin.
Tyttäreni pitää ko tuokioista kovasti, ja muistaa itse ehdottaa niitä säännöllisesti. Tuokio kestää viidestä minuutista puoleen tuntiin, ja joskus sattuu vahinko, ja nukahdamme molemmat. Naisten tuokio nimittäin perinteisesti pidetään suljetun oven takana vanhempien sängyssä :)
Lapsi prosessoi päivän ja edeltävän viikon aikana tapahtuneita asioita itse ensin omassa mielessään, ja pystyy illemmalla pukemaan ajatuksiaan sanoiksi. Joskus juttelemme pojista, joskus peloista ja ties mistä maan ja taivaan välillä.
Pidän itsekin siitä läheisyydestä ja yhteydestä lapsen kanssa. Aina ei välttämättä oikein edes jaksaisi, mutta yritän olla ainakin fyysisesti läsnä ja yrittää kuulla ainakin sen tärkeimmän. Lapselle voi aina sanoa, että nyt väsyttää, kunhan ei torju kovin tylysti. Tämä toimii meillä naisten kesken. Pojan kanssa on omat jutut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao