Tilasin noin 10 vuotta sitten Pirkanmaan Kotityöstä Anneli Airikka-Lammin suunnitteleman tarvikepaketin "Elämän koreutta". Itse nimesin tyynyn saman tien Harlekiinityynyksi :) jotenkin tuo kuva puhuttelee. Työn valmistuminen otti noin vuoden. Tein välillä muitakin käsitöitä ja Harlekiini odotteli omaa vuoroaan mutta palasin säännöllisesti kirjontatyöhön. Välillä otti aivoon, kun havaitsin kirjoneeni senttitolkulla pieleen ja piti purkaa melko hankalasti lankaa...mutta ei auttanut, koska koko kuvio olisi mennyt aivan pieleen.
Kuva on Pirkanmaan Kotityön verkkosivuilta. Siellä oli muutama kiva uusi...
Kuviota piti seurata mallista aivan pilkuntarkasti koko ajan ja väsyneinä illan tunteina silmät välillä harittivat melko pahastikin :) mutta lopputulos palkitsi vaivan. Tyyny on siitä lähtien ollut paraatipaikalla kodissani. Se tuo mukavasti ripauksen väriä ja eloa ja muistuttaa niistä työtunneista, jotka siihen panostin. Lisäksi itse tyypin katse on jotenkin monalisamainen, pitää sisällään asioita, joita se ei suostu sanomaan...
Aivan huikea taideteos! Itse aloitin vastaavaa tyynyä n. 20 v sitten, mutta tein sitä väärin ja työ jäi muutenkin kesken elämän kiireissä. Nähtyäni sinun onnistuneen mieleen tuli, josko tilaisin uudet materiaalit ja aloittaisin alusta... Aloititko työn keskeltä vai reunasta? Ja miten selvisit laajan värikirjon kanssa ihan käytännössä? T. Jaana
VastaaPoistaTaisin aloittaa reunasta. Jossain vaiheessa kaikesta huolimatta olin laskenut väärin ja piti purkaakin isoja kuvioita ja siirtää oikeaan paikkaan tai tehdä luovia ratkaisuja. Ei värien kanssa mitään ongelmaa ollut. Tein tätä fiilispohjalla eli muitakin käsitöitä rinnalla ja tätä aina silloin, kun jaksoin keskittyä mallikuvioon. Käsitöidenhän pitää kuitenkin ennen kaikkea olla mukavaa ja nautinnollista
Poista