Olin lasten kanssa katsomassa Helsingin kaupunginteatterin uusinta musikaaliproduktiota Tarzan. Vaikuttava ja ammattitaitoinen esitys. Perustuu Edgar Rice Burroughsin kirjaan Tarzan apinain kuningas ja Disney elokuvaan Tarzan, ja mikä parasta, musiikin sävellys ja laulujen sanat olivat ihailemani Phil Collinsin. Sävelmaailma oli ainutlaatuisen hieno ja orkesteri hoiti oman osansa vähintäänkin hienosti. Säveliin oli kudottu hienosti sademetsän tunnelmaa.
Phil Collinsin suoraan sydämeen menevä kappale You'll be in my heart voitti Grammyn parhaana alkuperäiskappaleena ja Oscarin. Lisäksi se pyöri listaykkösenä viikkoja ilmestymisensä jälkeen. Tarzan soundtrack löytyy spotifysta ja youtubesta. Kaunista musiikkia.
Suomalaista musikaalimaailmaa on pitkään vaivannut laulautaidon heikko taso. Näyttelijät pannaan laulamaan, minkä valitettavasti kuulee heti. Mutta Tarzanissa Saska Pulkkinen itse Tarzanina veti lauluosuudet taidolla, ei ehkä ammattilaulajana mutta riittävän tasokkaasti. Pakko antaa hyvää palautetta myös siitä, että hän tulkitsi laulun sanoja. Raili Raitala Janen roolissa lauloi sielukkaasti mutta onkin käsiohjelman mukaan näyttelijäntyön koulutusohjelman lisäksi valmistunut pop/jazz laulupedagogiksi. Laulu oli äärettömän puhdasta ja soljuvaa. Ja näytteleminen sopivan brittiläistä ja ujoa. Emilia Nyman teki loistavan roolin apinaäitinä, ja lauloi suoraan sydämeen.
Saska Pulkkisen Tarzan oli muuten vaikuttava ilmestys, jos ei verrannut lapsuusmuistojen Johnny Weissmulleriin. Pulkkinen opiskelee teatterikorkeakoulussa mutta on harrastanut mm tanssia, telinevoimistelua, akrobatiaa ja itämaisia taistelulajeja, minkä todella havaitsi. Tarzanina veti vertoja itse suurelle Weismullerille, jos ei koossa, niin lihaksissa ja etenkin kropan hallinnassa. Täydellinen valinta Tarzanin rooliin ja roolitus Raili Raitalan parina toimi mainiosti.
Puvustus toi kuitenkin hyvästä ilmeestä huolimatta mieleen Lontoon Cats musikaalin, en tiedä mikä sen teki mutta kaikuja Catsista tuli mieleen. Apinaheimoa oli kyllä valmennettu äärimmäisen hyvin: näyttelijät verivät rystysillä ja parhaat olivat omaksuneet jopa gorilloiden kävelytyylin. Gorilloiden ääntely kuulosti hyvin uskottavalta.
Lavastus toimi hienosti. Pyörivää lattiaa oli hyödynnetty mainiosti ja valomestari oli ajantasalla.
Kaiken kaikkiaan vaikuttava kokemus niin aikuiselle kuin lapsillekin. Unenomainen tunnelma Phil Collinsin musiikin tahdissa. Suosittelen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Dolce macchiatossa :)
Toivon, että viihdyit sivuillani. Jätä kommenttisi, jos viihdyit, haluat kysyä jotain, lisätä jotain tai muuten vaan ilmoitella itsestäsi. Ciao